Nya Bryggeriet, J. F. Schmausser
Kaup. 4 osa, tontti 142 (myöh. tontti 1, nyk. Arvi Karistonkatu 2)
Hämeenlinna

Aloittanut: 1851
Lopettanut: 1917

Historia:
Panimon perusti kunnallisneuvos kauppias Johan Fredrik Lönnholtz vuonna 1850. Oman kauppiasuran hän oli aloittanut Hämeenlinnassa jo vuonna 1838 perustamalla kauppaliikkeen. Oluttehdas rakennettiin puusta kaupungin alueelle vanajaveden rantaan ja valmistui lopullisesti vuoden 1851 tammikuussa. Privilegioita eli valmistus- ja myyntioikeuksia Lönnholtzille on myönnetty kaksi, ensimmäinen 10.2.1851 ja toinen 3.3.1851.
Panimon nimeksi tuli Ölbryggeri, J. F. Lönnholtz, mutta on mainittu myös nimillä Lönnholtz Ölbryggeri tai Nya Ölbryggeri.

Itse oluttehtaan johtamiseen ei Lönnholtz juuri puuttunut vaan palkkasi isännöitsijäksi Hämeenlinnan teatterin entisen näyttelijän Robert Gustaf Bromanin. Broman oli lopulta kuitenkin omasta mielestään väärä henkilö isännöitsijän tehtävään, joten hän lopetti noin viiden kuukauden kuluttua ja palasi teatteriin näyttelijäksi. Tässä eteenpäin Lönnholtz hoiti toistaiseksi itse isännöitsijän tehtäviä. Lähes yhtä lyhyen uran koki oluttehtaan ensimmäinen kirjanpitäjä Henrik Reinhold Bäck, joka kuoli elokuussa 1853 vain yhdeksän kuukauden kuluttua aloituksesta. Uudeksi kirjanpitäjäksi tuli Lönnholtzin liikkeen kirjanpitäjä Johan Gustaf Grönfors ja noin vuoden kuluttua varsinainen panimokirjanpitäjä ruotsalaissyntyinen J. F. Ståhl. Tuotannosta vastasi alusta alkaen ruotsalaissyntyinen Adam Juluis Adolf Arenander vuoteen 1857 ja tämän jälkeen toinen ruotsalaissyntyinen panimomestari F. Sundwall.
Mallastajana toimi alusta alkaen vuoteen 1863 niin ikään ruotsalaissyntyinen Johan Johansson.

Ensioluita tuli markkinoille Marian päivänä 1852, jolloin yhtenä oluena mainitaan champagne öl. Muita mainittuja oluita olivat: ruotsin jääkellari kaljaa, kannuolutta, ruotsin olutta, baijerin pohjahiiva olutta, baijerin portteria, berliinin venhnäolutta.
Laitos oli joka tapauksessa heti alkuunsa niin suuri, että tuotantoa riitti vietäväksi naapurikuntiin asti.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1856 - 1859:

1856 - 131.906 litraa
1857 - 141.328 litraa
1858 - 150.750 litraa
1859 - 141.461 litraa

Vuonna 1864 Lönnholtz avasi pienen anniskelupaikan (kapakan) oluttehtaan lähelle panimokadun varteen. Kapakan hoitajaksi valittiin ravintoloitsija Carl Siems. Mutta tässä vaiheessa kuin salamaniskusta juuri kapakan avauduttua kaikkiin Lönnholtzin liiketoimintoihin tuli täydellinen muutos. Nimittäin tästä eteenpäin hyvin nopealla aikataululla hän lopetti mm. velaksi myymisen kokonaan ja rupesi huutokauppaamaan omaisuuttaan. Huutokauppoihin kuuluivat myös eri tahoille pantatut kiinteät tavarat. Ja koska tämän juuri avatun kapakan irtaimistot olivat pantattu, kapakka lopetettiin ja pantatut tavarat huutokaupattiin.
Ravintoloitsija Siems ei pitänyt tilanteesta vaan huusi tarvittavat irtaimet Lönnholtzilta ja perusti kapakan sijaan varsinaisen hotellin nimeltä Hotel de Rauhala.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1863 - 1864:

1863 - 91.602 litraa
1864 - 125.625 litraa

Tämän Lönnholtzin omaisuuden realisoinnin taustalla oli se, että hän oli luopumassa kokonaan kauppaliikkeensä sekä oluttehtaansa hoidoista. Lisäksi hän oli muuttamassa vuoden 1866 alusta alkaen omistamaansa Vanajan kunnassa sijaitsevaan Katisten kartanoon viettämään eläkepäiviään. Näin ollen vuoden 1865 aikana Hämeenlinnassa käytiin lukuisia huutokauppoja. Kauppaliikkeensä hoidon ja vastuun hän luovutti kirjanpitäjä Johan Gustaf Grönforsille.

Oluttehtaan hän vuokrasi vuoden 1865 huhtikuussa Ryttylän oluttehtaan silloiselle hoitajalle baijerilaissyntyiselle panimomestari Johan Friedrich Schmausserille. Itse asiassa oluttehtaan vuokrasopimuksessa vuokraajat ovat Konstantin Nordgren ja J. F. Schmausser yhdessä. Nordgren oli vuokraushetkellä nimismies Hausjärven ja Janakkalan nimismiespiirissä, mutta erosi tehtävistä vuokrasopimuksen allekirjoituksen jälkeen ja muutti Hämeenlinnaan. Tästä eteenpäin tehtaan nimenä esiintyy lähteestä riippuen Uusi Oluttehdas tai Lönnholtz Bryggeri tai Nordgren & Schmaussers Bryggeri.

Sanomalehtimainos vuodelta 1865.

Tässä vaiheessa tehdasta korjattiin ja uusittiin huomattavasti.
Muutaman vuoden kuluttua vuokrasopimuksen allekirjoituksesta kävi niin, että yhteistyökumppani Nordgren kuoli, joten Schmausser jatkoi vuokrausta yksin. Myös tehtaan nimeksi tuli epävirallisesti Schmaussers Bryggeri. Kirjanpitäjänä toimi jatkossa Carl Otto Saxelin. Kaikkiaan työntekijöiden määrä vuoden 1868 alussa oli 5 + mestari.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1866 - 1876:

1866 - 104.688 litraa
1867 - 88.984 litraa
1868 - 82.442 litraa
1869 - 82.442 litraa
1870 - 52.344 litraa
1871 - 52.344 litraa
1872 - 94.219 litraa
1873 - 141.329 litraa
1874 - 141.329 litraa
1875 - 141.329 litraa
1876 - 157.032 litraa

Vuonna 1876 Valkeakoskelle rakennettiin Schmausserin toimesta toinen oluttehdas, joka aloitti virallisesti kesällä 1877. Tämän valmistuttua hän muutti osittain sinne, mutta hoiti kuitenkin myös Hämeenlinnan tehdasta kunnes tehtaalle löydettiin sopiva jatkaja. Lopulta vuonna 1878 tehtaalle saapui ruotsista panimomestari Ernst Johan Emil Asplund. Tulevaisuudessa sekä Schmausser että Asplund siirtyivät näiden kahden tehtaan väliä aina tarvittaessa. Pääpaino Asplundilla oli kuitenkin Hämeenlinnassa. Mainittakoon, että hieman ennen Valkeakosken tehtaan valmistumista Schmausser haki ja sai suomen kansalaisuuden.

Oluttehtaan omistaja kunnallisneuvos Johan Fredrik Lönnholtz kuoli maaliskuussa 1877. Näin ollen Hämeenlinnan tehdas siirtyi perillisille ja sen omistajana mainitaan jatkossa J. F. Lönnholtzs arfwingar. Itse oluttehtaan toimintaan tällä ei ollut vaikutusta.

Näin edettiin kuusi ja puoli vuotta eli vuoden 1883 joulukuulle, jolloin Schmausser osti koko tehtaan Lönnholtzin perillisiltä. Kauppakirjan mukaan hinta oli 125 tuhatta markkaa. Hintaan sisältyi kaikki tehtaalle kuuluva omaisuus. Lisäksi hän osti erillisellä kauppakirjalla samalla tontilla olleen erillisen rakennuksen, josta hän maksoi 25 tuhatta markkaa.
Heti kauppakirjojen allekirjoitusten jälkeen Schmausser haki oman privilegion eli valmistus- ja myyntioikeuden toiminnalleen. Lupa myönnettiin 15.12.1883. Panimon nimi muuttui nyt virallisesti muotoon Ölbryggeri J. F. Schmausser.

Schmausser oli kouluttanut vuosien aikana oluenpanijoiksi oman poikansa lisäksi useita henkilöitä, joista yksi oli edellä mainittu kirjanpitäjä Carl Otto Saxelin. Saxelin perusti oman oluttehtaan Hämeenlinnaan vuonna 1875. Toinen mainitun koulutuksen saanut oli hämeenlinnalainen Carl Mauritz Weissmann, joka osti huhtikuussa 1884 läheisen Tavastehus Bryggeri och Bränneri Ab:n omistaman oluttehtaan.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1884 - 1900:

1884 - 130.860 litraa
1885 - 157.032 litraa
1886 - 157.032 litraa
1887 - 157.032 litraa
1888 - 146.563 litraa
1889 - 157.032 litraa
1890 - 183.204 litraa

1891 - 146.563 litraa
1892 - 157.000 litraa
1893 - 152.000 litraa
1894 - 180.000 litraa
1895 - 128.242 litraa
1896 - 150.000 litraa
1897 - 200.000 litraa
1898 - 190.000 litraa
1899 - 190.000 litraa
1900 - 171.000 litraa

Tehdas liitettiin kaupparekisteriin 19.12.1896 nimelle J. F. Schmausser (2.127). Kaksi vuotta myöhemmin toukokuussa 1898, tulivat myyntiin ensimmäisen kerran virvoitusjuomat ja vedet. Tämän jälkeen tehdas mainitaan mm. teollisuushallituksen asiakirjoissa epävirallisesti nimellä J. F. Schmaussers Ölbryggeri och Vattenfabrik.

Vuosina 1901-1902 tehdas rakennettiin lähes kokonaan uudestaan, jonka yhteydessä tehtaalle asennettiin neljä hevosvoimainen höyrykone. Tontille rakennettiin myös hulppea jugend-tyylinen asuintalo.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1901 - 1903:

1901 - 120.780 litraa
1902 - 96.800 litraa
1903 - 72.000 litraa

Tehtaan kiinteistöt 1900-luvun alussa.

Kesäkuun 21. päivä vuonna 1904 kävi niin, että panimomestari Johan Fredrik Schmausser kuoli. Näin ollen tehdas siirtyi leski Kristina Josefina Schmausserille. Tämän jälkeen Schmusserin poika Valkeakosken oluttehtaan isännöitsijä Fredrik Karl Schmausser siirtyi hetkeksi Hämeenlinnaan hoitamaan tehtaan uudelleen järjestelyitä.

Pitkään ei järjestelyissä mennyt, kun tehdas saatiin vuokrattua. Vielä saman vuoden (1904) lokakuun 11. päivä allekirjoitettiin vuokrasopimus, jossa vuokraajiksi tulivat yhdessä Hämeenlinnalaiset polttimomestari Adolf Kiuttu ja panimomestari Karl Edvard Kauppinen. Mainittakoon, että vuokraajilla oli omistuksessaan oluttehdasyhtiö nimeltä Hugo Bastmanin jälkeläiset, jonka nimissä vuokrasopimus allekirjoitettiin. Vuokra-ajaksi sovittiin viisi vuotta.

Puolen vuoden kuluttua vuoden 1905 huhtikuussa lesken omistama yhtiö järjestettiin uudestaan ja rekisteröitiin pelkäksi kauppayhtiöksi nimelle Nya Bryggeriet, J. F. Schmaussers arfvingar (2.127). Panimon nimenä esiintyi lähteestä riippuen J. F. Schmausser tai Nya Bryggeriet tai Nya Bryggeriet, J. F. Schmausser.
Kauppayhtiön johtokunnan muodostivat vainajan perilliset eli leski Kristina Josefina Schmausser, oluenpanija Fredrik Karl Schmausser, isännöitsijä maisteri Johan Wilhelm Schmausser, neiti Anna Lovisa Kristina Schmausser, rouva Johanna Fredrika Gustafsson (os. Schmausser) ja apteekkari Edvard Gustafsson.
Koska Kiutulla ja Kauppisella oli mainittu Hugo Bastmanin jälkeläiset niminen oluttehdasyhtiö, eivät he juurikaan puuttuneet Schmausserin tehtaan toimintoihin. Tästä johtuen tehtaanhoitajaksi palkattiin ruotsalaissyntyinen panimomestari Johan Robert Busck. Uuden mestarin myötä tuotantoon tuli lisäksi portteri.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1904 - 1905:

1904 - 102.790 litraa
1905 - 130.860 litraa

Tehtaan vuokraajan Hugo Bastmanin jälkeläisten eli Kiutun ja Kauppisen vuokra-aikaa jatkettiin vuonna 1909 viidellä vuodella. (Nyt vuokraaja oli Uusi Oluttehdas, J. F. Schamusserin perilliset ja vuokraaja Hugo Bastmanin jälkeläiset). Lisäksi Kiuttu halusi lisätä sopimukseen turvallisuussyistä erillisen liitteen ns. välikirjan mahdollisesti muuttuvien olosuhteiden johdosta, joiden ansiosta vuokrasopimus on mahdollista purkaa heti. Nimittäin edellisinä vuosina oli mallasveroa korotettu sekä myyntipaikkoja supistettu. Eli tulevaisuus näytti jo valmiiksi suhteellisen epävarmalta. Välikirjan teksti kuului seuraavasti:

"Jos vuokra-ajan kuluessa uusien asetusten kautta mallasvero korotettaisiin tahi oluen valmistus ja myynti supistettaisiin niin, ettei vuokraajien puheenalaisen välikirjan kautta vuokraamassa oluttehtaassa rouhittu mallasmäärä yhteensä nousisi 70.000 kiloon vuodessa, vuokraajat olivat oikeutetut uusien asetusten voimaanastumisen jälkeen purkamaan vuokrauksen".

Vuonna 1912 valmistui yhteensä 55.800 litraa verotettavaa olutta, mutta suunta oli vähenemään päin ja nopeasti. Samana vuonna kävi niin, että mestari Kauppinen perusti oman mallasjuomatehtaan ja irtisanoutui tämän tehtaan toiminnoista.

Näin edettiin ensimmäisen maailman sodan jo puhjettua vuoden 1914 lokakuulle, jolloin uusi viiden vuoden vuokrasopimus olisi pitänyt allekirjoittaa ja maksaa. Vuokraaja Hugo Bastmanin jälkeläiset eli käytännössä Kiuttu ei kuitenkaan tehnyt vuokra-asian eteen mitään eikä myöskään maksanut mitään. Hän käytännössä lopetti tehtailun ja jätti tehtaan. Tätä ei Schmausserin perikunta hyväksynyt, vaan veivät asian Hämeenlinnan raastuvanoikeuteen selvitettäväksi. Oikeuden istunnot alkoivat maaliskuussa 1915.
Oikeudessa Kiutun selitys oli se, että "hän oli sota-ajan pakkomääräysten perusteella oikeutettu luopumaan tehtaan vuokraamisesta". Hän esitti oikeudelle myös mainitun välikirjan, johon vuokrauksen päättyminen perustui. Lopulta useiden istuntojen jälkeen raastuvanoikeudenpäätös oli se, että "vuokraaja Bastmanin jälkeläiset on velvollinen maksamaan vuokran sekä Schmausserin perillisten oikeudenkäyntikulut". Käytännössä tämä päätös teki ko. välikirjan tarpeettomaksi eikä Kiuttu hyväksynyt tätä päätöstä missään nimessä. Tästä seurasi, että Kiuttu vei päätöksen Turun hovioikeuteen tarkastettavaksi. Lopulta hovioikeus kumosi raastuvanoikeuden päätöksen.
Oli miten oli, verotettavaa mallasjuomaa ei tehtaassa valmistettu Kiutun toimesta enää vuoden 1914 jälkeen.

21.7.1916 lähtien Schmausserin perillisten hallituksessa istui enää J. F. Schmausserin poika Fredrik Karl Schmausser. Lisäksi leski Kristina Josefine Schmausser kuoli huhtikuussa 1917. Näiden tapahtumien jälkeen kiinteistö tontteineen asetettiin myyntiin. Ja kun tontti kiinteistöineen oli myyty, J. F. Schmaussers arfvingar yhtiö lakkautettiin.

Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Manufaktuurijohtokunnan arkisto 1857-1876
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
Senaatin kamaritoimituskunnan elintarveosasto
PRH arkisto: 2.217
Hämeenlinnalaisia 1639-1989, Hämeenlinna 1989
Hämeenlinnan liike-elämää käsittelevät julkaisut erittelemättä
Suomen panimomestari yhdistys, vuosikirjat
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto) vuosikirjat
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Erittelemättömät lähteet
Tehtaan kuva: Seppo Bonsdorff
Mainos: 09.06.1865 Hämäläinen no 23
Etiketit: Kim Lindberg (bayerin olutta), Arvo Kulo (varasto olutta)
__________
1851 - 1865 Ölbryggeri, J. F. Lönnholtz (Johan Fredrik Lönnholtz)
1865 - 1867 Ölbryggeri, J. F. Lönnholtz (vuokr. J. F. Schmausser, K. Nordgren)
1867 - 1877 Ölbryggeri, J. F. Lönnholtz (vuokr. J. F. Schmausser)
1877 - 1883 Ölbryggeri, J. F. Lönnholtz (J. F. Lönnholtzs arfwingar, vuokr. J. F. Schmausser)
1883 - 1904 Ölbryggeri, J. F. Schmausser (Johan Friedrich Schmausser)
1904 - 1904 Ölbryggeri, J. F. Schmausser (Kristina Josefina Schmausser)
1904 - 1905 Ölbryggeri, J. F. Schmausser (vuokr. A. Kiuttu, E. Kauppinen)
1905 - 1909 Nya Bryggeriet, J. F. Schmausser (J. F. Schmaussers arfvingar. vuokr. A. Kiuttu,
__________ E. Kauppinen)
1909 - 1914 Nya Bryggeriet, J. F. Schmausser (J. F. Schmaussers arfvingar. vuokr. Hugo
__________ Bastmanin jälkeläiset)
1914 - 1917 Nya Bryggeriet, J. F. Schmausser (J. F. Schmaussers arfvingar)

Kiutun Panimo
Kortteli 33, Tontit 145, Kymnaasinkatu (nyk. Lukiokatu 2)
Hämeenlinna

Aloittanut: 1857
Lopettanut: 1935

Historia:
Oluttehtaan perusti tark'ampujapataljoonan kapteeni Anshelm Grahn vuonna 1857. Tehdas rakennettiin kaupungin kaavoitetulle alueelle Kymnaasinkadun (nyk. Lukiokadun) alkupäähän Vanajaveden rantaan ja oli valmiina vuoden 1858 syksyllä. Ensimmäinen valmistus- ja myyntilupa eli privilegio Grahnille myönnettiin 1.11.1858 ja toinen 12.4.1859. Tehtaan nimeksi tuli Ölbryggeri A. Grahn. Yhteistyökumppanina sekä jatkossa tehtaan isännöitsijänä toimi läänin kirjanpitäjä kamreeri Otto Werner Nordanvehr.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1863-1869:

1863 - 52.344 litraa
1864 - 107.305 litraa
1866 - 67.784 litraa
1867 - 41.875 litraa
1868 - 39.258 litraa
1869 - 36.640 litraa

Vuonna 1869 tehdas oli hetken aikaa kirjanpitäjä Nordanvehrin omistuksessa, mutta tämän jälkeen omistajaksi tuli taas kapteeni Grahn. Seuraavana vuonna Nordanvehr jättäytyi pois ja isännöitsijäksi tuli Hämeenlinnassa viina- ja tislaustehtaat omistanut kapteeni Anton Bollfras. Hän toimi myös oluenpanijana. Oluttehdasta kutsuttiin tästä eteenpäin myös nimellä Bollfras Bryggeri.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1870-1876:

1870 - 39.258 litraa
1871 - 57.578 litraa
1872 - 55.720 litraa
1873 - 52.344 litraa
1874 - 52.344 litraa
1875 - 68.047 litraa
1876 - 36.198 litraa

Omistaja kapteeni Grahn myi oluttehtaansa maaliskuussa 1878 vasta perustetulle Tavastehus Bryggeri och Bränneri Ab:lle. Hinta oli 50.000 markkaa sisältäen kiinteistöt, irtaimistot ja tontin. Yhtiön osakepääoma oli 300.000 markka (60 à 5000 mk) ja sen säännöt oli vahvistettu 28.11.1877. Oluttehdas jatkoi kuten ennenkin, mutta sen kirjanpito sekä jatkossa isännöitsijä olivat samat polttimon kanssa. Hetken päästä oluenpanijaksi tuli Henrik Weissmann.
Oluttehdas ja polttimo sijaitsivat viereisillä tonteilla korttelissa numero 33. Polttimo tontilla 146 ja oluttehdas tontilla 145. Polttimoa kutsuttiin koko sen toiminnan ajan pikkubränniksi, koska Hämeenlinnassa oli isompiakin polttimoita eli viinatehtaita.

Päivämäärällä 30.4.1881 koko yhtiö, mukaan lukien oluttehdas, vuokrattiin Richard Tannerille. Hänet valittiin myös yhtiön toimitusjohtajaksi. Tämän jälkeen oluenpanijaksi tuli Carl Mauritz Weissmann.

Sanomalehtimainos vuodelta 1881.

Näin edettiin vuoden 1884 huhtikuulle, jolloin oluenpanija Carl Mauritz Weissmann osti koko polttimo- ja oluttehdasyhtiön tontteineen itselleen. Hinta oli 155.000 markkaa. Tehtaan nimeen Weissmann ei puuttunut. Hyvin nopeasti Weissmann tarjosi kuitenkin pelkkää oluttehdasta julkisesti myytäväksi.
Ostajaa ei heti löytynyt, kunnes syksyllä 1886 Saxelinin oluttehtaalla toiminut oluenpanija Hugo Bastman osti tehtaan kokonaan itselleen. Oluttehtaan nimeksi tuli Hugo Bastmans Ölbryggeri. Heti tämän jälkeen Bastman laajensi ja uudisti tehdasta moneen otteeseen tulevien vuosien aikana.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1885-1895:

1885 - 60.195 litraa
1886 - 81.133 litraa
1887 - 104.688 litraa
1888 - 104.688 litraa
1889 - 117.774 litraa
1890 - 183.204 litraa
1891 - 209.376 litraa
1892 - 263.575 litraa
1893 - 163.575 litraa
1894 - 183.204 litraa
1895 - 189.747 litraa

Kaupparekisteriin yhtiö liitettiin 12.12.1896 nimelle Hugo Bastman (7.495). Bastmanin yhteistyökumppaniksi tuli 1890 luvun puoliväissä kirjanpitäjä Karl Edvard Kauppinen. Jatkossa Kauppinen oppi tehtaalla myös oluenpanijaksi, mutta tästä huolimatta hän muutti vuodeksi ulkomaille saamaan varsinaisen panimomestarikoulutuksen.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1896-1902:

1896 - 242.091 litraa
1897 - 261.720 litraa
1897 - 235.548 litraa
1899 - 222.461 litraa
1900 - 146.563 litraa
1901 - 212.647 litraa
1902 - 210.000 litraa

Vuoden 1902 lokakuussa Hugo Bastman osti Helsingistä huutokaupattavana olleen oluttehtaan, joten hän asetti Hämeenlinnan tehtaansa myyntiin. Tehtaan ostivat 2.4.1903 kirjatulla kauppakirjalla Bastmanilla toiminut panimomestari Karl Edvard Kauppinen ja Hämeensaaren polttimon polttimomestari Adolf Kiuttu. Hinta oli 200.000 markkaa sisältäen tontit 145 (oluttehdas) ja 146 (polttimo) kiinteistöineen ja irtaimistoineen. Uudet omistajat jatkoivat oluttehtaan toimintaa Hugo Bastmanin hyväksymällä nimellä Hugo Bastmanin jälkeläiset (7.495).

Oluttehtaan kiinteistöt ovat rinteessä vaalean talon oikealla puolella.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1903-1905:

1903 - 205.000 litraa
1904 - 175.000 litraa
1905 - 190.000 litraa

Panimomestari Karl Edvard Kauppinen perusti oman mallasjuomatehtaan Hämeenlinnaan vuonna 1912 ja ryhtyi etupäässä hoitamaan sitä. Tästä seurasi, että Bastmanin jälkeläisten tehdas jäin näin Kiutun vastuulle. Kyseisenä vuonna olutta valmistui yhteensä 182.350 litraa.
Vajaan kahden vuoden kuluttua tilanne oli jo toisen maailmansodan takia niin tukala, ettei tehdasta kannattanut pitää jatkuvasti toiminnassa. Jatkossa tehtaasta valmistui mallasjuomia hyvin epäsäännöllisesti. Näin edettiin vuoden 1919 kieltolain kynnykselle, jolloin tehtaan nimeksi ilmoitettiin Mallas- ja Virvokejuomatehdas, A. Kiuttu.
Nimenmuutos ei muuttanut sitä tosiasiaa, että toiminta oli keskeytettävä kohonneiden hintojen sekä kieltolain tuoman koko panimoalaa koskevan yleisen taantuman vuoksi. Toiminnan lopetus ilmoitettiin 20.8.1921. Samalla päivämäärällä ilmoitettiin kaupparekisteriin Hugo Bastmanin jälkeläiset yhtiön lakkautuksesta.

Vuoden 1931 joulukuussa, jolloin kieltolain päättyminen näytti jo erittäin todennäköiseltä, päätti Adolf Kiutun poika Fredrik Wilhelm Kiuttu jatkaa isänsä mallasjuomatehtailua.
Adolf Kiuttu oli kuollut vuonna 1927, mutta poika jatkoi isän perintöä ilmoittamalla tehtaan nimeksi A. Kiutun Panimo.
Vuoden 1932 alussa hän haki Oy Alkoholiliike Ab:lta II ja III-oluiden valmistusoikeuksia. Näistä II-oluen valmistusoikeus myönnettiin vuoden 1932 loppuun, mutta III-oluen valmistusoikeutta hän ei saanut lainkaan. Eli tuotannossa oli verottomien juomien lisäksi I- ja II-oluet.
Vuonna 1932 valmistui yhteensä 52.992 litraa I-olutta ja 6.912 litraa II-olutta ja vuonna 1933 pelkästään 48.430 litraa I-olutta.
Tuotanto lopetettiin syyskuussa 1933 ja toiminta ajautui konkurssiin 3.10.1933.

Verovapaata mallasjuomaa ja I-veroluokan olutta vuodelta 1933.

Puolen vuoden kuluttua 10.4.1934 Fredrik Kiuttu ilmoitti kirjeitse Oy Alkoholiliike Ab:lle aloittavansa uudelleen I-oluen valmistuksen. Yhteensä ko. vuonna valmistui 26.700 litraa I-olutta. Tuotanto lopetettiin jo saman vuoden joulukuussa.

Vuoden 1935 heinäkuussa Kiuttu vuokrasi tehtaansa Väinö Koskenheimolle 10 vuodeksi. Sovittiin myös, että tuotannosta vastaa siellä toiminut oluenpanija eli vuokraaja Fredrik Kiuttu. Tehtaan nimeksi muutettiin Kiutun Panimo.
Tuotanto aloitettiin heti ja I-olutta valmistui heinä- ja elokuussa yhteensä 10.510 litraa.
Kun nämä oluet olivat myyty, päättyi verollisen oluen tehtailu lopullisesti tällä tontilla.

Fredrik Wilhelm Kiuttu kuoli 1953 ja vuonna 1957 Fredrik Kiutun perikunnta myi tontin Hämeenlinnan kaupungille. Myöhemmin polttimon ja oluttehtaan kortteliin, osin niiden paikalla, rakennettiin Hämeenlinnan kaupunginkirjasto.

Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Manufaktuurijohtokunnan arkisto 1857-1876
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
Senaatin kamaritoimituskunnan elintarveosasto
PRH arkisto: 2.217, 7.495
Hämeenlinnalaisia 1639-1989, Hämeenlinna 1989
Hämeenlinnan liike-elämää käsittelevät julkaisut erittelemättä
Suomen panimomestari yhdistys, vuosikirjat
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto) vuosikirjat
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Erittelemättömät lähteet
Tehtaan kuva: Kaupunki kuvissa - Valokuvia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Hämeenlinnasta, toim. Anna-Maria Vilkuna, Hämeenlinna seura ry Hämeenlinna 2005
Sanomalehtimainos: 26.01.1881 Hämäläinen no 7
Etiketit: Kim Lindberg
__________
1857 - 1869 Ölbryggeri A. Grahn (Anshelm Grahn)
1869 - 1869 Ölbryggeri A. Grahn (Otto Werner Nordanwehr)
1869 - 1878 Ölbryggeri A. Grahn (Anshelm Grahn)
1878 - 1881 Tavastehus Bryggeri och Bränneri Ab (osakeyhtiö)
1881 - 1884 Tavastehus Bryggeri och Bränneri Ab (vuokr. Richard Tanner)
1884 - 1886 Tavastehus Bryggeri och Bränneri Ab (Carl Mauritz Weissman)
1886 - 1903 Hugo Bastmans Ölbryggeri (Hugo Bastman)
1903 - 1912 Hugo Bastmanin jälkeläiset (vuork. A. Kiuttu, E. Kauppinen)
1912 - 1919 Hugo Bastmanin jälkeläiset (vuokr. A. Kiuttu)
1919 - 1921 Mallas- ja Virvokejuomatehdas, A. Kiuttu (Adolf Kiuttu)
1931 - 1933 A. Kiutun Panimo (Fredrik Wilhelm Kiuttu)
1934 - 1934 A. Kiutun Panimo (Fredrik Wilhelm Kiuttu)
1935 - 1935 Kiutun Panimo (Fredrik Kiuttu, vuokr. Väinö Koskenheimo)

C. O. Saxelins Bryggeri och Wattenfabrik
Prykikatu (nyk. Palokunnankatu 25)
Hämeenlinna

Aloittanut: 1875
Lopettanut: 1918

Historia:
Entinen Schmausserin oluttehtaan kirjanpitäjä oluenpanija Carl Otto Saxelin perusti oman oluttehtaan vuonna 1874. Tehdas rakennettiin Prykikadulle (nyk. Palokunnankatu 25) noin vuodessa ja privilegio eli valmistus- ja myyntioikeus toiminnalle myönnettiin 23.11.1875. Tehtaan nimeksi tuli Ölbryggeri C. O. Saxelin. Vuoden 1875 loppuun mennessä olutta ehti valmistua yhteensä 9.422 litraa. Seuraavana vuonna tuotanto nousi jo 47.100 litraan. Suunnilleen tällä tasolla se pysyi seuraavat 10 vuotta.
Oluiden rinnalle Saxelin avasi maaliskuussa 1878 virvoitusjuomatehtaan ja tästä syystä tehtaan nimenä esiintyi C. O. Saxelins Ölbryggeri och Wattenfabrik.

Vuoden 1884 kesäkuussa Saxelinin oli muiden liiketoimien johdosta pakko muuttaa Helsinkiin. Näin ollen hän haki tehtaalleen ammattitaitoista hoitajaa.
Isännöitsijäksi ja oluenpanijaksi valittiin Hugo Bastman ja toiseksi oluenpanijaksi ruotsalaissyntyinen panimomestari Helge Nilsson. Ensivuotenaan kaksikko sai valmiiksi 35.000 litraa olutta, mutta seuraavana vuonna määrä oli tavanomaisella tasolla eli noin 60.000 litraa.
Kaksikko sai kiitosta laadukkaasta oluesta ja tämä nosti tehtaan mainetta huomattavasti.
Kun sitten vuonna 1886 keväällä Saxelin muutti takaisin Hämeenlinnaan, oli Bastman valmis vuokraamaan tehtaan itselleen. Tähän ei Saxelin suostunut ja tämä johti siihen, että Bastman lopetti tehtävänsä. Hetken päästä Bastman osti Hämeenlinnan olut- ja polttimo-osakeyhtiön oluttehtaan. Myös panimomestari Helge Nilsson oli lopettanut tehtävänsä, joten Saxelinin oli jälleen pakko hakea tehtaalleen hoitajaa.

Saxelinin luottamustehtäviä:
Saxelinin oman teknillisten tavaroiden liikkeen ja oluttehtaan lisäksi hän oli vuosien aikana mukana perustamassa tai istui hallituksessa lukuisissa eri yhtiöissä tai yhdistyksissä. Näitä olivat mm.: Helsingin kivipainon hallituksen jäsen, Hämeenlinnan telefooniyhtiön hallituksen perustajia ja jäsen, Hämeenlinnan sähkölankayhtiön hallituksen jäsen, toimi Skandia vakuutusyhtiön ja Frithiof Mieritzin arkkitehtuuri ja rakennustoimiston asiamiehenä Hämeenlinnassa, perusti Hämeenlinnaan saippuatehtaan (Saxelinin teknokemiallinen tehdas), toimi kiinteistövälittäjänä sekä vuokraajana Hämeenlinnassa, Tampereella ja Helsingissä (osti, myi tai vuokrasi noin 20 taloa, tonttia ja asuntoa), kuului Hämeenlinnan kauppiasyhdistykseen, toimi kaupungin yleisen paloapuyhtiön asiamiehenä Hämeenlinnassa, kuului Hämeenlinnan talonomistajain yhdistykseen, kuului Hämeenlinnan tarkastuslautakuntaan, toimi kutsuntatoimiston jäsenenä, toimi sähköteknillisen toimiston asiamiehenä Hämeenlinnassa, kuului Joutsan oluttehtaan hallitukseen, oli perustaja ja osakas Fortuna oluttehtaassa Helsingissä, ym. ym. Ja oli ennen kaikkea panimomestari ja hoiti tätä tehtävää aina kun se oli mahdollista.

Saxelinin kiireiden takia oluttehtaanhoitajina ja oluenpanijoina ovat olleet Hugo Bastmanin lähdön jälkeen mm. oluenpanijat Johan Bruno Martin kolmeen eri otteeseen, Hugo Moliis, Bruno Montin ja oma pojat Frans ja Johan Albert Saxelin sekä panimomestarit Fredrik Wilhelm Lönn, Adolf Oskar Fredrik Sippel, Karl Forss ja Isak Hauru.

Sanomalehtimainos vuodelta 1894. Tämän oluen tullessa markkinoille
oluenpanijana toimi Johan Bruno Martin.

Tehtaan kiinteistö noin vuonna 1897.

Yhtiö liitettiin kaupparekisteriin 2.10.1896 nimelle C. O. Saxelins Ölbryggeri och Wattenfabrik (797).

Vuonna 1890 olutta valmistui yhteensä noin 79.000 litraa ja vuonna 1896 jo noin 100.000 litraa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen määrä laski noin 75.000 litraan, jossa se pysyi lähes ensimmäiseen maailmansotaan asti ollen vuonna 1912 vielä 74.670 litraa.

Vuoden 1914 joulukuussa yhtiö rekisteröitiin osakeyhtiöksi nimelle Aktiebolag C. O. Saxelin Osakeyhtiö (31.838). Yhtiöjärjestys vahvistettiin senaatissa 9.2.1915 ja sen osakepääoma oli 25.000 mk (50 kpl á 500 mk). Johtokunnan muodostivat isännöitsijä oluenpanija Johan Albert Saxelin, tehtailija Carl Otto Saxelin, maisteri Jalmari Sauli, maisteri John Otto Sauli. Mainittakoon, että johtokunnan muodostivat Saxelinin kolme poikaa ja hän itse. Kaupparekisteriin yhtiö liitettiin 31.3.1915.

Vahvempien oluiden tehtailu oli tullut tienpäähänsä kohonneiden raaka-aineiden ym. hintojen ja erityisten kieltojen takia ja tämä johti siihen, että verollisista mallasjuomista luovuttiin vuoden 1916 alusta lähtien. Tästä eteenpäin tuotannossa oli vain mietoja mallasjuomia. Tehtaan oluenpanijana ja isännöitsijänä toimi Johan Albert Saxelin.

Väliaikaisen kieltolain aikana vuonna 1917 kävi selväksi, että toiminta tulee keskittymään vain mietoihin mallasjuomiin sekä virvoitusjuomiin. Näin ollen Saxelinin toiminta-aikakusi päättyi tähän ja tehdas kiinteistöineen ja tontteineen asetettiin myyntiin.

Kiinteistön uusi omistaja oli liikemies Juho Alkio, jonka aikana kalja- ja virvoitusjuomatehtailua jatkettiin epävirallisilla nimellä C. O. Saxelinin Panimo tai C. O. Saxelinin jälk. Panimo. Toiminta päättyi kesäkuussa 1920 ja kiinteistöt asetettiin jälleen myyntiin.

Sanomalehtimainos vuodelta 1920.

Uusi omistaja oli maanviljelijä Kustaa Salo, jonka kanssa kauppakirja allekirjoitettiin 15.7.1920. Salo jatkoi edelleen tehtaan toimintaa käyttäen samoja epävirallisilla nimiä.
Mallasjuomien valmistus lopetettiin seuraavana vuonna, mutta virvoitusjuomien valmistusta jatkettiin. Yhtiö toimi vielä vuonna 1922 nimellä Wattenfabrik C. O. Saxelin.

Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Manufaktuurijohtokunnan arkisto 1857-1876
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
Senaatin kamaritoimituskunnan elintarveosasto
PRH arkisto: 31.838
Hämeenlinnalaisia 1639-1989, Hämeenlinna 1989
Hämeenlinnan liike-elämää käsittelevät julkaisut erittelemättä
Suomen panimomestari yhdistys, vuosikirjat
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto) vuosikirjat
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Erittelemättömät lähteet
Tehtaan kuva: Kaupunki kuvissa - Valokuvia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Hämeenlinnasta, toim. Anna-Maria Vilkuna, Hämeenlinna seura ry Hämeenlinna 2005
Sanomalehtimainokset: 29.05.1894 Hämeen Sanomat no 59, 16.05.1920 Hämeen Sanomat no 110
Etiketti: Kim Lindberg
__________
1875 - 1896 Ölbryggeri C. O. Saxelin (Carl Otto Saxelin)
1896 - 1915 C. O. Saxelins Ölbryggeri och Wattenfabrik (Carl Otto Saxelin)
1915 - 1917 Aktiebolag C. O. Saxelin Osakeyhtiö (osakeyhtiö)
1917 - 1920 C. O. Saxelinin Panimo (Juho Alkio)
1920 - 1921 C. O. Saxelinin jälk. Panimo (Kustaa Salo)

Mallas ja Virvoke Oy
Tontti 243, Kortteli 56, Kymnaasinkatu (nyk. Lukiokatu 36)
Hämeenlinna

Aloittanut: 1912
Lopettanut: 1946

Historia:
Mietoja mallasjuomia valmistavan tehtaan perusti panimomestari Karl Edvard Kauppinen vuonna 1912. Tämä oli Kauppiselle tässä vaiheessa jo kolmas oluttehdas, sillä hänellä oli hallussaan polttimomestari Adolf Kiutun kanssa jo entinen Schmausserin tehdas sekä entinen Bastmanin tehdas. Tätä uutta tehdashanketta hän ajoi yksin.
Uuden tehdashankkeen käynnistyttyä hän irtisanoutui Kiutun kanssa tähänastisesta yhteistyöstä, jotka koskivat mainittujen oluttehtaiden varsinaista toimintaa. Lisäksi hänellä oli omistuksessaan myös vesitehdas Hauhon Sotjalan kylässä, jonka oli myynyt vuonna 1911.

Uutta tehdasta varten Kauppinen osti 8. maaliskuuta kaupungilta rakentamattoman tontin 243 Lukiokatu 36:sta. Rakennuspiirustukset hyväksyttiin lääninhallituksessa toukokuun puolivälissä ja rakennushanke aloitettiin. Tehtaan kiinteistö rakennettiin tiilestä ja sen suunnitteli arkkitehti Hjalmar Eklund.

Kaupparekisteri-ilmoituksen Kauppinen teki yhtiöstään 20.6.1912 ja jätti sen Hämeenlinnan maistraatille. Tämän jälkeen kävi niin, että ilmoitus katosi maistraatin toiminnan seurauksena jonnekin. Koska tällä ei ollut itse tehtaan toiminnan kannalta sen suurempaa merkitystä, ei uutta ilmoitusta tehty. Alkuperäinen rekisteri-ilmoitus löytyi lopulta maistraatin syövereistä vajaan kolmen vuoden kuluttua maaliskuussa 1915. Tämän jälkeen 15.5.1915 yhtiö liitettiin kaupparekisteriin nimelle Edv. Kauppinen (32.134).

Sanomalehtimainos vuodelta 1912.

Samalla päivämäärällä rekisteröinnin kanssa eli 20.6. Kauppinen ilmoitti, että nyt hänen ensioluttaan on valmistunut ja että sitä ryhdytään myymään 22. kesäkuuta alkaen.
Nämä tuotteet eivät tässä vaiheessa olleet tietenkään valmistettu Kauppisen rakenteilla olevasta tehtaassa vaan Bastmanin entisessä tehtaassa, josta ne ulos myytiin Edv. Kauppisen nimellä.
Tehtaan lopullisesti valmistuttua sen tuotannosta vastasi Edvard Kauppisen veli panimomestari Väinö Kauppinen.

Kahden vuoden päästä aloituksesta alkoi ensimmäinen maailmansota. Tämän seurauksena alkoi säännöstely ja tuli elintarvepula ym. ongelmia. Eli toiminta jatkui, mikäli raaka-aineita sai, mutta muutoin tehdas oli tyhjillään. Epämääräinen tilanne jatkui vuoden 1918 lopulle, jolloin maltaita taas sai. Valmistuneet tuotteet olivat tietenkin samoja, kuten aiemmin eli kansallis-olutta, kansallis-portteria ja pilsneriä.

Vuoden 1932 keväällä Kauppinen sai Oy Alkoholiliike Ab:lta luvan valmistaa II ja III veroluokan oluita. II-olutta valmistettiin ainoastaan ko. vuonna yhteensä 16.000 litraa.
I-oluelle ei erillistä lupaa haettu, vaan sen sai automaattisesti vahvempien oluiden luvan yhteydessä.

Uusiin etiketteihin painettiin vahvuus tilavuusprosentteina, mutta jo vuoden 1932 kesällä Oy Alkoholiliike Ab ilmoitti, että vahvuutta ei ollut tarpeen kirjata muulla tavoin kuin veroluokkamerkinnällä. Näin ollen etiketeistä laadittiin jatkossa uudet versiot.

III-oluen tuotannon kehitys vuosina 1932-1935:

1932 - 14.100 litraa
1933 - 32.400 litraa
1934 - 19.470 litraa
1935 - 2.935 litraa

III-oluen valmistus lopetettiin vuonna 1935. Jatkossa tehdas oli mietojen mallasjuomien tehdas (eli millaiseksi se alun perin oli perustettukin).

I-oluen tuotannon kehitys vuosina 1936-1941:

1936 - 129.040
1937 - 120.025
1938 - 111.900
1939 - 89.200
1940 - 124.250
1941 - 48.450

Toisen maailmansodan alla päivämäärällä 1.5.1941 Kauppinen myi tehtaansa tätä varten perustetulle Mallas- ja Virvoke Oy:lle (91.984). Yhtiön osakepääoma oli 250.000 markkaa (250 kpl á 1000 mk) ja sen johtokunnan muodostivat Leo Hosia, Aleksis Tandefelt ja Carl Jakob Cederberg.
Kaupan ehtoihin kuului, että tuotannosta vastaa jatkossa paikalla ollut panimomestari eli Väinö Kauppinen.
Myyjä Edv. Kauppisen viimeiset I-oluet kirjattiin valmistuneeksi toukokuussa 1941. Tehtaan luovutus uusille omistajille tapahtui kesäkuun alusta lukien.

I-oluen tuotannon kehitys vuosina 1941-1949:

1941 - 80.675 litraa
1942 - 133.650 litraa
1943 - 161.025 litraa
1944 - 329.125 litraa
1945 - 364.475 litraa
1946 - 381.850 litraa
1947 - 430.350 litraa
1948 - 350.600 litraa
1949 - 100.700 litraa

Muutaman vuoden kuluttua tehtaan ostosta laitosta laajennettiin, joka näkyi myös tuotantoluvuissa. Tehtaan tuotanto kasvoi muutamassa vuodessa moninkertaiseksi. Ja kun pahimmasta sotatilasta selvittiin, otettiin yhtiökokouksessa esille osakepääoman korotus. Osakepääomaa nostettiin maaliskuussa 1947 500.000 markkaan ja edelleen saman vuoden marraskuussa 1.000.000 markkaan.

Vuoden 1949 heinäkuussa pidetyssä yhtiökokouksessa todettiin, että osakkeet olivat hetki sitten tapahtuneiden osakekauppojen seurauksena siirtyneet kahta osaketta lukuun ottamatta Etelä-Hämeen Osuusliikkeelle (34.412).
Näin ollen yhtiön äänivalta siirtyi osuusliikkeelle, joka lopetti I-oluen valmistuksen tehtaassa kokonaan. Tämä taas johti heti elokuussa siihen, että yhtiön vanha johtokunta erosi.
Uuden johtokunnan muodostivat johtaja Eetu Romo, toimitusjohtaja Richard Salmisaari, apulaiskaupunginjohtaja Mauno Kauppila.

Verovapaata kaljaa valmistettiin tehtaassa noin vuoden verran eli vuoden 1950 syyskuuhun, kunnes myös sen valmistus lopetettiin.
Tähän päättyi mallasjuomatehtailu tässä tehtaassa.

Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
PRH arkisto: 32.134, 34.412, 91.984
Hämeenlinnan liike-elämää käsittelevät julkaisut erittelemättä
STM arkisto: toimiluvat, panimot, alkoholin valmistuksen arkisto, alkoholin valmistuksen tarkastuksen arkisto
Suomen panimomestari yhdistys, vuosikirjat
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto) vuosikirjat
Sanomalehdet erittelemättä
Erittelemättömät lähteet
Sanomalehtimainos: 06.07.1912 Hämetär no 73
Etiketit:
Arvo Kulo (kansallis olutta, kansallis portteria, pyöreä pilsneriä, pyöreä varasto-olutta),
Kim Lindberg (neliskanttinen pilsner, varasto olutta III, sinertävä I lk. olutta, 2x hämeen olutta I),
Mika Vellonen (2x vihreä ovaali varasto olutta I)
__________
1912 - 1941 Edv. Kauppinen (Karl Edvard Kauppinen)
1941 - 1949 Mallas- ja Virvoke Oy (osakeyhtiö)
1949 - 1950 Mallas- ja Virvoke Oy (Etelä-Hämeen Osuusliike r.l.)

Viini- ja Oluthuone Birger
Raatihuoneenkatu 5
13100 Hämeenlinna

Aloittanut: 1995
Lopettanut: 1999

Historia:
Panimon perustivat Ritva ja Kauko Makkonen vuonna 1995. Panimosta käytettiin myös nimeä Pienpanimo Birger. Tuotantolaitteet sijoitettiin ravintolan keittiöön, joista mm. keittokoko oli vain 30 litraa. Laitos oli toimiessaan Suomen pienin kaupallinen panimo.
Oluiden keittelijänä toimi Kauko Mikkonen, jonka mukaan viikossa valmistuu noin 150 litraa olutta ja vuositasolla noin 10.000 litraa.

Panimon avajaisia vietettiin toukokuun puolivälissä 1995, jolloin maisteltiin Linna olutta. Myöhemmin myyntiin tulivat vielä Linnan herra stout sekä inkiväärillä maustettua Linnan neito olut.
Panimotoiminta lopetettiin uusien omistajien myötä keväällä 1999.

Lähteet:
Valvira P. Huovilainen
Panimon esitteet
Omat lähteet
__________
1995 - 1999 Viini- ja Oluthuone Birger (Hämeenlinnan Pihvipaikka Ky)

alustat

Temperance Brewing Co.
Puusepänkatu 5
Kantola
13110 Hämeenlinna

Aloittanut: 2024

Historia:
Panimon perustivat oluenpanija Michael Alexander ja Marietta Kuivanen vuonna 2024. Panimo laitteineen rakennettiin Hämeenlinnan Kantolan teollisuusalueelle kevään ja kesän 2024 aikana.

Laitteiden keittokoko on 500 litraa ja tankkikapasiteetti aloitushetkellä 5x 500 litraa. Hetimiten on kuitenkin tarkoitus kasvattaa tankkikapasiteettiä neljällä 500 litraisella vaakatankilla.

Ensioluet Secondary Colours IPA, Very Fond Of Trees IPA (6,7%), Very Very Fond Of Trees IPA (8.0%), Katuma pils, Primary Colours pale ale tulivat myyntiin olutravintola Birgeriin 15.08.
__________
2024 - ____ Temperance Brewing Co. (Temperance Brewing Oy)