Kaup. XV osa, Tammela, Tontti N:o 57-60, Moisionkatu 27-29 (nyk. Aaltosenkatu 27-29)
Tampere
Toiminnassa: 1898 – 1916
Osakeyhtiö Ison Oluttehtaan perustivat pankinjohtaja Hjalmar Grönblom, Alarik Wehlman, Hjalmar Sundwall, Alex Nordman, Rudolf Winter ja Otto Haartman vuonna 1898.
Kyseisen vuoden heinäkuussa yhtiökokouksessa hallitus päätti ostaa panimomestari Bruno Martinin alullepaneman ja lähes valmiin oluttehtaan Tammelan torin laidalta 120 000 markalla. Tehdas rakennettiin Martinin johdolla valmiiksi ja toimintakuntoisena se oli saman vuoden joulukuussa. Kaupparekisteriin yhtiö liitettiin 17.02.1899, jolloin sen osakepääoma oli 300 000 markkaa. Ensimmäisten joukossa osakkeita oli ostamassa ”suuren määrän” P. Sinebrychoff Helsingistä.
Oy Iso Oluttehdas talvella 1900.
Valmistuneesta panimorakennuksesta tuli 60 metriä pitkä ja 18 metriä leveä. Rakennuksen kellariin tuli varastotiloja eli mm. jäävarasto ja valmiin oluen varasto, johon mahtui n. 22 900 litraa olutta. Laitoksen käyttövoimana oli 12 hevosvoimainen höyrykone ja tuotantokapasiteetin ilmoitettiin olevan n. 1,2 miljoonaa litraa vuodessa. Ensimmäiset oluet varasto olut ja pöytä olut tulivat kauppoihin huhtikuussa 1899. Varasto oluesta mainitaan, että se on ”hiukan punertavampaa, vaan kumminkin tavattoman selkeätä ja puhdasta tavaraa”.
Tämän uuden tehtaan äänekkäitä vastustajia riitti myös runsaasti, ja tämä johti siihen, ettei varsinainen oluenmyynti käynnistynyt niin kuin piti. Osakkeiden arvokaan ei pysynyt vakaana vaan niiden arvo laski ja jo alle puolen vuoden päästä 100 markan osake ei mennyt kaupaksi edes 90 markalla. Tästä johtuen yhtiön johtokuntaan tuli pieniä muutoksia. Ensimmäisenä lähti, myyntitilanteeseen närkästynyt, johtokunnan jäsen ja isännöitsijä Alarik Wehlman. Hän lopetti omatoimisesti jo saman vuoden kesäkuussa. Ylimääräinen yhtiökokous pidettiin välittömästi. Yhtiön uudeksi isännöitsijäksi äänestettiin heinäkuun alusta alkaen Tammerfors Bryggeri Ab – Tampereen Juomatehdas Oy:n silloinen isännöitsijä venäläissyntyinen Alexander Koreneff.
Oy Ison Oluttehtaan ns. ongelmat eivät tästä lähtien olleetkaan enää ulkopuolisten ostajien käsissä, vaan yllättäen ongelmia oli myös panimon sisällä. Isännöitsijäksi valittu Koreneff ei sopinutkaan paikkaan vaan erotettiin isännöitsijän toimesta ”sopeutumisvaikeuksien” vuoksi jo vuoden 1900 joulukuun 1. päivä. Hän jäi kuitenkin yhtiön hallitukseen, joten kokonaan hän ei paikkaansa menettänyt. Syynä erottamiseen olivat hänen mainontaan suunnittelemansa liput ja kaikki muutkin kyltit, jotka olivat venäläisittäin sini-puna-valkoisia. Nämä värit eivät kansalaisten mielestä sopineet Tamperelaiseen katukuvaan vaan aiheuttivat paheksuntaa. Kaupungin päättäjät lähettivät Koreneffille kaksikin ukaasia lippujen poistamisesta tai ainakin värien muuttamisesta, mutta Koreneff ei tehnyt mitään.
Tätä väriyhdistelmää ei koettu hyväksi tässä vaiheessa enää myöskään yhtiön johtokunnassa, joten ainoana vaihtoehtona oli Koreneffin erottaminen. Hänet erotettiin yksimielisesti. Koreneffin varsinaisen erottamisen jälkeen uudet värit sovittiin olevan ”punainen pohja ja teksteissä vaaleat värit”. Alla oleva etiketti otettiin käyttöön vuonna 1901.
Tampereen Olutyhtiö – Tammerfors Ölförening
Yhtiön tiedot Mustalahden Oluttehtaan kohdalla.
Liittyminen olutyhtiöön oli lopulta kuitenkin Oy Ison Oluttehtaan johdon mielestä virhe, sillä se ei ollut sitä mitä itsenäinen tehdas tarvitsi. Ylimääräisessä kokouksessa 9. lokakuuta 1901 päätettiinkin erota olutyhtiöstä heti. Tästä eroamisesta koitui tietysti sakko, joka siitä eroaville oli ennalta määrätty. Eroavan sakko oli 25 000 markkaa, joka luovutetaan raittiusmieliselle kansanvalistusseuralle. Tästäkin huolimatta ero oli äänestyksessä välitön. Sakko siis maksettiin, vaikkakin sovinto-oikeuden ensin lailliseksi tarkistamana. Syynä eroon oli yhtiön määräämät oluen myyntihinnat sekä muut vapaan toiminnan rajoitukset.
Isännöitsijän toimesta erotettu Alexander Koreneff erosi kokonaan yhtiöstä kesällä 1902. Tämän jälkeen hän muutti Terijoelle ja aloitti toimet Terijoen Oluttehtaan isännöitsijänä.
Vuonna 1902 työntekijöiden määrä nousi tehtaan historian korkeimmilleen ollen 32 palkattua ja kesällä lisäksi muutama kiireapulainen.
Alla 22.09.1902 rekisteröity tavaraleima, jota käytettiin olutpullojen korkeissa.
Näsijärven Osakeoluttehdas – Näsijärvi Aktieölbryggeri
Yhtiön tiedot Mustalahden Oluttehtaan kohdalla.
Alla oleva etiketti otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1904.
Köyhälle työläisalueelle rakennetulla Isolla Oluttehtaalla koettiin myös muitakin ongelmia, kun kunnallinen kieltolaki astui voimaan 01.06.1903. Yksi ongelma oli iltapäivisin tehtaan edustalla tapahtuva ilonpito ja mellakointi. Koska myyntipisteiden määrää supistettiin yhteen, tehtaan omia oluita sai Tammelan torin alueella vain itse tehtaalta. Tämä johti siihen, että tehtaan eteen syntyi poliisin mukaan ”häpeällistä epäjärjestystä”. Tavallista tälle häpeälliselle toiminnalle oli se, että joku osti korillisen olutta, joka juotiin porukassa jossain lähistöllä pois. Tyhjään koriin haettiin sitten lisää. Valvovalla poliisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia hillitä siitä aiheutuvaa tungeksimista ja rähinöintiä. Ostajia tavattiin pyrkivän jopa ikkunoista tehtaalle ohittaakseen jonoja. Tehtaan osalta asiaan puututtiin rakentamalla tehtaan taakse Mäkipääkadun ja Väinölänkadun puoleisille sivuille korkeat lankkuaidat.
Lankkuaita ei kuitenkaan lopettanut juopottelua alueella, josta poliisi huomautti tehtaan johtoa jatkuvasti. Tehtaan asiahan ei ollut järjestyksen valvonta, joten poliisin huomautuksiin ei puututtu. Pääasia heille oli, että itse olutkauppa kävi. Toinen ongelma oli lainsäädäntö. Se kielsi tehtaalta irtopullojen myynnin asiakkaille, joten pienin sallittu ostos oli korillinen eli 25 pulloa. Laissa tosin mainitaan erikseen, että pullot on oltava isoja pulloja, mutta juuri tästä seikasta ei tehtaalla aina välitetty, vaan sieltä myytiin ulos myös koreittain pieniä pulloja. Valvova poliisi oli tietysti tarkkana ja huomasi tämän ja nosti syytteen. Syytteen noston jälkeen poliisi oli kuin puun ja kuoren välissä, nimittäin oluttehtaalla katsottiin, että pienet pullot voisivat hillitä mellakointia torin ympäristössä. Tätä mellakointiahan poliisi halusi juuri vähentää. Lopulta viranomaiset olivat samaa mieltä tehtaan kanssa, mutta kielsivät kuitenkin myymästä lain vastaisesti. Jatkoa kuitenkin seurasi.
Isoa Oluttehdasta syytettiin lisäksi mm. myyntiajan ulkopuolisesta myynnistä. Senaatin asetus mallasjuomien myynnistä oli seuraava: ”Mallasjuomain myöntiä oluttehtaista harjoitettakoon ainoastaan arkipäivinä klo 9:stä aamulla klo 6:teen illalla”. Valvovat poliisit olivat nähneet, että olutta annettiin ulos illalla kello 6 jälkeen. Tätä toimintaa poliisi ei tietysti ymmärtänyt vaan haastoi Ison Oluttehtaan jälleen oikeuteen. Lainvalvojat lukivat lakia niin, että esim. illalla ei olutta saanut antaa enää tehtaasta ulos klo 6 jälkeen. Oluttehtaalla taas katsottiin kellonaikaa, jolloin olut on myyty, koska laissa puhutaan myynnistä. Eli, jos oluen maksoi ennen kello 6 illalla, sai sen hakea silloin, kun sen parhaimmaksi näki. Oikeudessa luettiin lakia, joka oli lopulta tehtaan ajatusten puolella. Tämän jälkeen syytteet kumottiin, koska laissa oli tulkinnallinen porsaanreikä.
Oli miten oli, kunnallinen kieltolaki oli tietysti takaisku kaikille, mutta ennen kaikkea Ison Oluttehtaan panimomestari Bruno Martinille. Martinin näkökulmasta Tampereen oluttehtaiden tilanne oli muuttunut lähes sietämättömäksi, joten hän ilmoitti lopetuksestaan keväällä 1904. Hänen lopetettuaan oluenpanijaksi palkattiin panimomestari August Skantz. Mestari Skantz toimi vuoden 1906 joulukuulle, jolloin siirtyi Turkuun Auran Panimoon.
Oy Iso Oluttehdas (osakeyhtiönä) lakkautettiin 31. joulukuuta 1906.
Tehdas toimi varastona ja pullottamona ym. vuoden 1916 joulukuulle, jonka jälkeen tontti ja rakennukset myytiin.
Tehtaan kiinteistö vuonna 1935.
1898 – 1903 Oy Iso Oluttehdas (Grönblom, Wehlman, Sundwall,..)
1903 – 1916 Näsijärven Osakeoluttehdas (useita omistajia)