Mustanlahden Mietojuomatehdas Oy (Mustalahden Oluttehdas)

Amuri Tontti N:o 62
Tampere

Toiminnassa: 1854 – 1925


Tampere, Mustalahti

Oluttehtaan perusti apteekkari Anders Wilhelm Tennberg vuonna 1854. Tontin 50 vuoden vuokrasopimus allekirjoitettiin 2. elokuuta ja vuokraksi sovittiin rupla vuodessa. Rakennustyöt aloitettiin heti elokuussa Mustalahdessa sijaitsevaan kallioiseen niemekkeeseen, joka tasoitettiin ja laajennettiin sopivaksi (nyk. Paasikiventie 2). Rakennukset valmistuivat vuoden 1855 lopulla ja ensioluet tulivat markkinoille seuraavan vuoden alussa.
Perustaja Tennberg kuoli yllättäen toukokuussa 1856 ja tehdas siirtyi perikunnalle eli leski Sofie Louise Tennbergille. Käytännössä toimintaa jatkoi poika Axel Fredrik Tennberg.

Vuonna 1857 Axel Tennberg myi tehtaan kruununvouti Johan Fredrik Lagerbladille.
Tehdasta laajennettiin seuraavien vuosien aikana, joten tuotantomäärät myös kasvoivat.
Oluenpanijaksi saatiin baijerista 03.09.1857 Suomeen saapunut panimomestari Jacob Friedrich Ludwig Sippel. Muina työntekijöinä mainitaan yksi ruotsalainen tynnyrintekijä sekä 10 suomalaista työntekijää. Hetken päästä tehtaalle avattiin myös oma kapakka. Vuonna 1860 olutta valmistui yli 110 000 litraa ja muita juomia noin 40 000 litraa. Oluena olivat mm. baijerin- ja ruotsin oluet.

Tuotteet menivät hyvin kaupaksi vaikkakin vuonna 1864 aloittanut Onkiniemen Oluttehdas laski kannattavuutta kovasti. Onkiniemen tehtaan aloitettua Mustalahden tehdasta kutsuttiin yleisesti vanhaksi oluttehtaaksi. Ehkäpä juuri Onkiniemestä johtuen Lagerblad myi tehtaan vuoden 1867 alussa panimomestari Sippelille ja kirjanpitäjä Oskar Richard Schogsterille. Hinta oli 108 000 markkaa sisältäen kiinteistöt ja kaiken tontilla olevan. Tuotantoon tuli tämän jälkeen lisäksi portteri ja sima.

Kaikesta huolimatta Sippelin ja Schogsterin yritykset johtivat heidät konkurssiin jo vuoden 1868 lopussa. Seuraavan vuoden tammikuussa käydyssä huutokaupassa pelkkä tehtaan kiinteistö myytiin yliopistolle (eli Suomen Suuriruhtinaskunnalle) 52 000 markalla. Tehtaaseen kuuluva kalusto oluineen, ohrineen ja hevosineen ym. kuuluvine tavaroineen huutokaupattiin, niin että ”oluenpanoon erikoistunut” huutaja saa oluttehtaan kiinteistön haltuunsa. Näin tapahtuikin jo kahden kuukauden kuluttua maaliskuussa (1869), kun huutokaupassa kalustot huusi baijerilaissyntyinen kauppias ja oluenpanija G. F. Rübmann. Entinen kirjanpitäjä Schogster muutti tämän jälkeen pois, mutta panimomestari Sippel jatkoi oluenpanoa vielä puoli vuotta.
Vuonna 1870 Rübmann myi tehtaan toiselle saksalaissyntyiselle oluenpanijalle Johan Hilbingerille.

Hilbinger toimi tehtaassa kolme vuotta, kunnes vuonna 1873 myi tehtaan oluenpanija Johan Andreas Eberleinille. Eberlein asui Jyväskylässä ja hoiti siellä niin ikään oluttehdasta, joten hän antoi Hilbingerille täydet valtuudet Mustalahden tehtaan toiminnoista. Tuotannossa oli edelleen baijerin- ja ruotsin oluita sekä simaa.

Vuoden 1874 joulukuusta lähtien baijerin olutta sisältävien olutpullojen korkkeihin painettiin kuvassa näkyvä leima. G.L.B.B.Öl. tulee arvatenkin sanoista Gamla Bryggeri Bäjerskt Öl.

Tehtaalla meni kaikin puolin hyvin, mutta omistaja Eberlein ajautui vuoden 1877 alussa konkurssiin Jyväskylässä ja tämän seurauksena kumpikin tehdas joutui pesänhoitajien käsiin.
Pesänhoitajat myivät Mustalahden tehtaan keväällä 1877 Jyväskyläläisille kauppiaille Karl Valtoselle ja Julius Johnssonille 150 000 markalla. Eberleinin Jyväskylän oluttehtaassa toiminut panimomestari Frans Josef Boesl siirtyi tapahtuman jälkeen lokakuussa Tampereelle. Hilbinger toimi toisena oluenpanijana vuoden 1879 lopulle, jonka jälkeen siirtyi Ouluun Koskenniskan oluttehtaaseen.

Toinen omistajista kauppias Karl Valtonen kuoli vuonna 1881. Muutama vuosi tämän jälkeen Johnsson laajensi tuotantoa virvoitusjuomiin, jolloin myyntiin tuli limonadia, seltteri- ja soodavettä.

Vuoden 1891 alussa Tampereen kaupunki halusi uudistaa Mustalahden oluttehtaan tontin vuokrasopimuksen, joka oli tähän asti ollut ruplan (eli 4 markkaa) vuodessa. Uudeksi vuokraksi ilmoitettiin likimain mitään neuvottelematta 800 markkaa vuodessa. Vuokra-aika pysyi ennallaan, mikäli vuokraaja halusi, vuoden 1904 elokuun 2. päivään, jolloin alkuperäinen 50 vuoden vuokra-aika päättyy.
Vuokraa jatkettiin pettyneenä, mutta juuri tästä korotuksesta johtuen omistaja Johnsson alkoi suunnitella mm. oluttehtaiden ostamista tai yhdistämistä.

Tammerfors Bryggeri Aktiebolag – Tampereen Juomatehdas Osakeyhtiö.
Tampereella perustettiin vuonna 1891 alustavasti yhtiö nimeltä Tammerfors Bryggeri Aktiebolag – Tampereen Juomatehdas Osakeyhtiö. Suomennoksena esiintyy myös muoto Tampereen Panimo Osakeyhtiö.
Yhtiön tarkoitus oli ostaa ja yhdistää Mustalahden-, Onkiniemen- ja Santalahden oluttehtaat.
Yhtiön perustajana ja nokkamiehenä toimi Mustalahden oluttehtaan omistaja Julius Johnsson. Säännöt vahvistettiin 1893 ja osakepääomaksi tuli 1 000 000 markkaa (1 000 á 1 000 mk).
Tehtaiden ostot tapahtuivat 15.11.1893, mutta virallisesti yhtiön haltuun tehtaat siirtyivät vasta seuraavan vuoden 2. päivä. Näin Mustalahden-, Onkiniemen- ja Santalahden oluttehtaat saivat uuden omistajan.
Kaupparekisteriin yhtiö ilmoitettiin vuoden 1897 marraskuussa. Tätä ennen (vuosina 1894-1897) omistajana mainitaan mm. veroluetteloissa ”Mustalahden, Onkiniemen ja Santalahden Osake Oluttehtaan osakeyhtiö”.
Uuden omistajan myötä oluen ulosmyyntihintoja voitiin laskea vuoden 1894 lopulla 30 pennistä 25 penniin pullo.

Panimomestari Frans Josef Boeslin pojista 3 työskenteli 1890-luvun alussa Mustalahden oluttehtaalla eri tehtävissä. Heistä Georg Gustafin hän opetti myös oluenpanijaksi. Pojasta ei kuitenkaan tullut isälle jatkajaa vaan hän siirtyi vuonna 1896 Toijalan Oluttehtaaseen. Isä Frans siirtyi eläkkeelle myös samana vuonna ja kuoli kaksi vuotta myöhemmin. Oluenpanijoina toimivat tämän jälkeen lyhyitä aikoja isännöitsijä Alexander Koreneffin valitsemat eri henkilöt. Heitä olivat mm. panimomestarit C. A. Bergman sekä Oskar Ruckman.
Isännöitsijä Koreneff siirtyi kesäkuussa 1899 Osakeyhtiö Ison Oluttehtaan palvelukseen ja hänen paikalle valittiin hallituksessa istunut John Bergqwist.

Alla oleva kuva on otettu nykyisen Särkänniemen puolelta vuonna 1899. Vasemmanpuoleinen pitkä tiilitalo, jossa korkein piippu, on itse oluttehdas ja oikeanpuoleisessa asui panimomestari.

Vuonna 1900 työntekijöiden määrä oli tehtaalla ennätykselliset 29 henkilöä. Saman vuoden maaliskuussa markkinoille tuli böömin olut.

Tampereen Olutyhtiö – Tammerfors Ölförening
Vuoden 1901 syyskuussa kaikille Tampereen oluttehtaille perustettiin yksi yhteinen oluenmyyntiyhtiö. Yhtiö sai nimekseen Tampereen Olutyhtiö – Tammerfors Ölförening ja sen osoite oli Hämeenkatu 25. (Olutyhtiö ei siis ollut omistaja vaan pelkkä oluenmyyntiyhtiö). Johtajana toimi pankinjohtaja Hjalmar Grönblom. Tämän yhtiön perimmäisenä tarkoituksena oli yhtenäistää oluen hinnoittelu ja näin tasoittaa kilpailua.
Yhtiöön liittyivät Näsijärven Osakeoluttehdas, Osakeyhtiö Iso Oluttehdas, Osakeyhtiö Pyynikki, Tampereen Juomatehdas Osakeyhtiö sekä Toijalan Olutpanimo ja Wesitehdas.
Yhtiön toinen tarkoitus oli saada kaikkien tehtaiden johtajat ja isännöitsijät ainakin jossain määrin saman katon alle. Idea oli hyvä, mutta muutaman kuukauden kuluttua Oy Iso Oluttehdas erosi yhtiöstä. Samoin teki Näsijärven Osakeoluttehdas. Näin ollen myyntiyhtiön edut hiipuivat lähes olemattomiin ja tähän johtaja Grönblom totesi, että ”yhtiö kannattaa lakkauttaa heti”. Lakkauksesta ilmoitettiin vielä vuoden 1901 puolella.
Tästä seurasi toinen yhtenäistämisyritys, kun vuonna 1902 Näsijärven Osakeoluttehdas vuokrasi Tampereen Juomatehdas Osakeyhtiön omistamat kolme tehdasta. Vuokra-ajaksi sovittiin viisi vuotta. Tähän liittoumaan eivät kuuluneet Oy Iso Oluttehdas ja Toijalan Olutpanimo. Tästä kokeilusta ei myöskään tullut mitään, sillä oluiden hintoja olisi pitänyt korottaa ja sitä ei haluttu tehdä. Hanke keskeytettiin heti alkuunsa ja vuokrasopimus purettiin. Tältä ajalta ehdittiin teettää alla oleva etiketti.

Näsijärven Osakeoluttehdas – Näsijärvi Aktieölbryggeri
Kesäkuun 1. päivä 1903 voimaan astuva kunnallinen kieltolaki ajoi tehtaat lopulta täydelliseen yhtenäistämiseen. Saman vuoden keväällä Näsijärven rannalla sijaitsevan Näsijärven Osakeoluttehtaan yhtiökokouksessa sen johtajan Hjalmar Grönblomin aloitteesta Näsijärven Osakeoluttehdas osti kaikki Tampereen oluttehtaat. Nimekseen se sai tietysti Näsijärven Osakeoluttehdas – Näsijärvi Aktieölbryggeri.
Nimenä esiintyy toisinaan muoto Näsijärven Osake-Oluttehdas väliviivalla tai ilman.
Yhtiön säännöt vahvistettiin loppuvuonna 1903.
Ostetuista tehtaista maksettiin seuraavasti: Osakeyhtiö Iso Oluttehdas 858 013 markkaa, Osakeyhtiö Pyynikki 851 116 markkaa ja Tampereen Juomatehdas Osakeyhtiö (3 tehdasta: Mustalahti, Santalahti ja Onkiniemi) 844 359 markkaa.
Hetkeä aiemmin Osakeyhtiö Pyynikin perustajista Julius Johnsson oli myynyt osakkeensa pankinjohtaja Hjalmar Grönblomille ja muuttanut pois.

Yhtiön toimitusjohtajaksi tuli odotetusti pankinjohtaja Hjalmar Grönblom. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat johtajan lisäksi pankinjohtaja Albert Snellman, maisteri panimomestari Gösta Borg, kauppias Gustaf Lindberg ja kelloseppä Johan Hollt. Toimitusjohtajaa lukuun ottamatta johtokunta muuttui seuraavien vuosien aikana, joskus jopa yhtiökokouksesta toiseen.
Osakepääoma oli 1 600 000 markkaan, josta suurimman osakesalkun omistivat toimitusjohtaja Grönblom ja seuraavina Gösta Borg, Fredrik Borg, Albert Snellman, Wolter Aschan ja panimomestari Axel Ivar Wennerstrand.
Vielä vuonna 1904 Uusi Oluttehdas liitettiin Näsijärven Osakeoluttehtaaseen.

Mustalahden tontin vuokrasopimus päättyi vuoden 1904 elokuun 2. päivä. Vuokrasopimukselle ei saatu jatkoa, joten kiinteistöjä tarjottiin myytäväksi Tampereen Kaupungille. Tampereen Kaupunki sekä satamatoimisto totesivat kiinteistöt satamatoimintaan kelpaamattomiksi ja näin ollen kiinteistöt purettiin ja paikalle rakennettiin varsinainen satama.
Oluttehdasta ei kuitenkaan lakkautettu täysin vaan se siirrettiin ja aloitti pian toimintansa Amurin kaupunginosan puolella (noin 200 metrin päässä) tontilla numero 62.


Tampere, Amuri

Tehdas on omistajan kautta jatkoa Näsijärven Osakeoluttehtaan omistamalle Mustalahden Oluttehtaalle, joka jouduttiin sulkemaan Mustalahdessa elokuussa 1904. Sulkemisen syy oli tontin vuokrasopimuksen päättyminen. Ja koska vuokrasopimukseen ei saatu jatkoa, päätettiin tehdas siirtää uuteen paikkaan. Uusi tehdas rakennettiin Amuriin tontille numero 62 Särkänkadun ja Pohjoisen Rantakadun numero 21 kulmaan (eli nykyisen Mariankadun ja Näsijärvenkadun kulmaan).
Toiminta alkoi jo vuonna 1903, jolloin Lahdesta ostetut Lahden Olutpanimo Oy:n vanhat laitteet saatiin asennettua toimintakuntoon. Osa laitteista tuotiin tosin vanhasta Mustalahden tehtaasta, joihin kuuluivat mm. varastointi- ja muut tynnyrit.
Valmistuksesta vastasi aluksi panimomestari Axel Iwar Wennerstrand, mutta hyvin pian hänen poikansa oluenpanija Ernst Wilhelm Wennerstrand.
Toukokuussa 1906 tulipalo oli tuhota koko tehtaan, mutta se saatiin suojeltua. Seuraavana vuonna poika E. W. Wennerstrand matkusti saksaan ja valmistui panimomestariksi Berliinissä vuonna 1909. Tämän jälkeen hän siirtyi vuodeksi Rauman oluttehtaan palvelukseen ja palasi sieltä takaisin Tampereelle.

Omistajanvaihdos tapahtui vuonna 1912, kun panimomestari E. W. Wennerstrand osti tehtaan itselleen. Tuotannossa oli tästä eteenpäin ainoastaan mietoja mallasjuomia ja virvoitusjuomia. Näin edettiin kaksi vuotta, kunnes vuoden 1914 lokakuussa E. W. Wennerstrand ja Paul Wennerstrand perustivat yhdessä Axel Plantingin kanssa Mustanlahden Mietojuomatehdas Oy:n.

Vuodesta 1918 omistajaksi tuli ravintoloitsija Otto Vauhkonen ja oluenpanijaksi panimomestari Seth Elliot. Tämän jälkeen nimenä mainitaan myös Mustanlahden Mietojuoma Oy. Mestari Elliot toimi tehtaassa tämän jälkeen vielä muutaman vuoden kunnes muutti pois. Hänen jatkajaksi saatiin panimomestari Juho Ojala.
Tehdasta tarjottiin useaan otteeseen Oy Pyynikki Ab:lle, mutta liian huonokuntoisena kauppoja ei syntynyt. Tehdas oli kuitenkin Pyynikin kilpailija ja lopulta tammikuussa 1925 Pyynikki hyväksyi tarjouksen ja osti tehtaan. Pyynikillä ei ollut aikomustakaan jatkaa tehtaan toimintoja, joten se lopetettiin.
Hetken päästä käytössä olleet laitteet myytiin Loimaan Panimolle.

Lähteet

1854 – 1856 Mustalahden Oluttehdas (Anders Wilhelm Tennberg)
1856 – 1857 Mustalahden Oluttehdas (perik., Axel Fredrik Tennberg)
1857 – 1867 Mustalahden Oluttehdas (Johan Fredrik Lagerblad)
1867 – 1869 Mustalahden Oluttehdas (Sippel, Schogster)
1869 – 1869 Mustalahden Oluttehdas (Yliopisto / Suomen Suuriruhtinaskunta)
1869 – 1870 Mustalahden Oluttehdas (G. F. Rübmann)
1870 – 1873 Mustalahden Oluttehdas (Johan Hilbinger)
1873 – 1877 Mustalahden Oluttehdas (Johan Andreas Eberlein)
1877 – 1877 Mustalahden Oluttehdas (Eberleinin pesänh.)
1877 – 1881 Mustalahden Oluttehdas (Karl Valtonen, Julius Johnsson)
1881 – 1894 Mustalahden Oluttehdas (Julius Johnsson)
1894 – 1903 Mustalahden Oluttehdas (Tampereen Juomatehdas Osakeyhtiö)
1903 – 1904 Näsijärven Osakeoluttehdas (useita omistajia)

1903 – 1912 Näsijärven Osakeoluttehdas (useita omistajia)
1912 – 1914 Näsijärven Osakeoluttehdas (Ernst W. Wennerstrand)
1914 – 1918 Mustanlahden Mietojuomatehdas Oy (Ernst ja Paul Wennerstrand, Axel Planting)
1918 – 1925 Mustanlahden Mietojuomatehdas Oy (Otto Vauhkonen, S. Elliot)
1925 – 1925 Mustanlahden Mietojuomatehdas Oy (Oy Pyynikki Ab)