HOME WHAT´S NEW GUESTBOOK COLLECTORS LINKS CONTACT

paikkakunnat

 Kristiinankaupunki

<< Edellinen _____ Seuraava >>

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Kristiinankaupunki

Grönbergs Brygghus
Kaup. I osa. Tontti N:o 49. (nyk. Läntinen Pitkäkatu 22/Hållfastinkatu 10 kulma)
Kristiinankaupunki

Aloittanut: 1848
Lopettanut: 1855

Historia:
Kauppakirjanpitäjä Petter Gustaf Grönberg perusti pienen olutpanimon Kristiinankaupunkiin Anders Sjöqvistin omistamalle tontille kesällä 1848. Aiemmin samana vuonna Grönberg oli avioitunut Sjöqvistin tyttären Anna Lisan kanssa ja jo muutaman kuukauden kuluttua tästä tontilla aloitti mainittu oluttehdas. Grönberg toimi itse oluenpanijana.
Tuotannossa olivat ainakin öl (olut) ja swagöl (kalja).

Vuonna 1855 kaksi kaupungin kauppiasta Ramstedt ja Sundström sopivat Grönbergin kanssa, että he perustavat isomman oluttehtaan ja että Grönberg saa jatkaa oluenpanijana siellä. Tämän sopimuksen jälkeen Grönbergin laitos lopetettiin.
__________
1848 - 1855 Grönbergs Brygghus (Petter Gustaf Grönberg)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Kristiinankaupunki

Turha Bryggeri
Rautatienkatu
Kristiinankaupunki

Aloittanut: 1856
Lopettanut: 1908

Historia:
Raatimies ja kauppias Johan Gustaf Ramstedt ja kauppias Johan Petter Sundström perustivat oluttehtaan vuonna 1856. Nimeksi tuli Turha Bryggeri. Tehdas sijaitsi Sundströmin aiemmin aloittaneen viinatehtaan yhteydessä ja oli täten valmiina jo aloitusvuonna. Oluenpanijana toimi Petter Gustaf Grönberg, joka oli lopettanut oman oluttehtailun tontilla 49.

Kävi kuitenkin niin, että Grönberg kuoli syyskuussa 1859 ja perustajista Sundström jatkoi oluenpanoa. Tuotannolla oli suuri kysyntä, sillä Kristiinankaupunki oli tuolloin yksi suurimmista kauppasatamista Suomessa.

Vuonna 1869 tehtaan ostivat Saksalaissyntyinen panimomestari Friedrich Christofer Heinrich Grützmacher ja merimies kauppias Petter Henrik Båge. He rekisteröivät tehtaan nimelle Turha Bryggeri, Grützmacher & Båge.
Toiminta lähti hyvin käyntiin ja lisäksi Båge oppi mestarin opastuksella hyväksi oluenpanijaksi. Kaikki oli hyvin, mutta tilanne muuttui alle kahden vuoden kuluttua sietämättömäksi. Nimittäin vuonna 1871, jolloin Båge pystyi vastaamaan itse Turhan oluenpanosta ja kun Grützmacher omisti lisäksi läheisen Toivo panimon, oli tilanne liian kireä yhteiselle jatkolle. Näissä tunnelmissa edettiin vielä vuosi kunnes marraskuussa 1872 yhtiö purettiin.
Kun yhtiö oli purettu, Påge osti Grützmacherin osuuden itselleen ja jatkoi tehtailua yksin nimellä Turha Bryggeri, P. H. Påge. Nimestä huolimatta tehdas tunnettiin perusnimellään Turha Bryggeri.

1870-luvun puolivälin jälkeen, kun oluenmyynti kaupunkien ulkopuolella muuttui uuden elinkeinoasetuksen myötä, toi se mukanaan omat hankaluutensa myös Kristiinankaupungin oluttehtaille. Yksi muutoksista oli oluenmyynnin rajoittaminen lähikunnissa luvanvaraiseksi. Båge ei uusista säännöistä välittänyt ja sai useiden lähikuntien viranomaiset nostamaan syytteitä laittomasta oluenmyynnistä. Båge ei säännöistä välittänyt. Kyse saattoi olla välinpitämättömyydestä, nimittäin Båge jatkoi touhujaan vuosia ja sai ja myös maksoi aina tuomionsa.
Mainituista luvattomuuksista johtuen Bågen henkilökohtainen kunnioitus laski ja se johti lopulta mm. terveyden heikentymiseen. Vuonna 1880 tilanne oli niin hankala, että hän lähti Saksaan lomalle ja lisäksi parantelemaan terveyttään. Saman vuoden syyskuussa ollessaan Saksassa Aachenin kaupungissa paikallisessa hoitolassa sattui niin ikävästi, että hän kuoli.

Kuoleman tapauksen jälkeen tehdas siirtyi leski Aurora Elisabeth Bågelle. Lesken lisäksi tehtaan toiminnoissa oli mukana perheen 15-vuotias poika Johan Henrik August Båge. Poika halusi jatkaa oluenpanoa tehtaassa, joten hän lähti Ruotsiin oluenpanonoppiin ja palasi sieltä tehtaalle panimomestarina.
Tehtaalla oli siis kaikki hyvin, mutta tästäkin huolimatta leski Båge asetti tehtaan myyntiin maaliskuussa 1882. Ilmoituksen mukaan myynnissä oli toiminnassa oleva oluttehdas sisältäen koneet, rakennukset ja hevoset. Yrityksestä huolimatta kauppoja ei syntynyt. Tilanne oli se, että lopettaakaan ei kannattanut, joten tehtailu jatkui entisellään.

Vuoden 1883 tuotanto oli 40.000 litraa olutta ja 23.000 litraa muita juomia. Seuraavien runsaana 15 vuoden oluen vuosituotanto nousi tasaisesti ollen vuonna 1898 huipussaan eli 72.500 litraa.
Tehtaan omistajuus siirtyi vuonna 1894 kokonaan leskeltä Johan Henrik August Bågelle. Tästä eteenpäin Båge käytti itse tehtaasta epävirallista nimeä Bågen Panimo.

Tulipalo poltti tehtaan maaliskuussa 1899, mutta se rakennettiin heti uudestaan. Tulipalon takia tuotannossa oli kolmen kuukauden katkos, mutta valmistuttuaan myyntiin tulivat laajemmassa mittakaavassa miedot mallasjuomat sekä virvoitusjuomat. Uutuusoluena markkinoille tuli Culmbacher Bier.

Yhdistämishanke
Vuoden 1902 lopulla Turhan omistaja panimomestari Johan Henrik August Båge ja Toivo Panimon omistaja panimomestari Jacob Valdemar Lindqvist suunnittelivat tehtaiden yhdistämistä. Tarkoitus oli myös muodostaa osakeyhtiö, jonka alaisuudessa tehtaat jatkaisivat. Yhdistämishanke eteni niin, että mainittu Lindqvist ja panimomestari Seth Elliot vuokrasivat yhdessä Turha Panimon Bågelta. Vuokrasopimus allekirjoitettiin alkavaksi 1.10.1903 ja vuokraksi sovittiin 4.500 markkaa vuodessa.
Hanke eteni myös sopimuksella, että panimomestareista Elliot toimi Turhassa ja Lindqvist Toivossa. Yhd
istymishanke myös näkyi, sillä he käyttivät nimeä Toivo & Turha Bryggerier, vaikka mitään virallista yhdistymistä ei ollut tapahtunut.

Epäonnea oli kuitenkin matkassa, nimittäin jo seuraavan vuoden (1904) syyskuun lopussa Toivo panimon omistanut ja siellä toiminut panimomestari Lindqvist kuoli. Tässä vaiheessa mainitusta osakeyhtiöhankkeesta oli myös pakko luopua. Joka tapauksessa Lindqvistin omaisuuden peri leski Anna Ida Emilia Lindqvist.

Koska vanha vuokrasopimus ei myöskään ollut enää voimassa, Båge laati uuden vuokrasopimuksen pelkästään leski Lindqvistin kanssa. Samalla leski palkkasi miehensä paikalle Toivon panimoon uuden ulkopuolisen oluenpanijan. (Eli tässä vaiheessa leski Lindqvist omisti Toivon ja vuokrasi Turhan).

Oluen vuosituotanto Turhassa vuonna 1907 oli 50.400 litraa, mutta seuraavana vuonna vain 18.000 litraa. Viimeiset oluet pantiin marraskuussa 1908, jonka jälkeen leski Lindqvist ilmoitti Bågelle, että kaikenlainen toiminta on tehtaassa nyt lopetettu. Vuokrasopimus myös purettiin ja tehdas jäi tyhjilleen.

Yksi syy lopettamiselle oli se, että Kristiinankaupungin eteläinen rautatielinjaus kulki osittain panimon tontin läpi, joten rautatiehallitus tarjosi tehdasta ja tonttia lunastettavaksi. Båge näki tilanteen olevan oluttehtaan osalta niin hankala ja korvauksen niin korkea, että suostui lopettamaan tehtaansa. Tontti kiinteistöineen myytiin vuoden 1909 kesällä valtion rautateille.
Kun kauppa rautateiden kanssa oli tehty, Båge myi tehtaan tarpeettomaksi jääneet laitteet ja kalustot leski Lindqvistille.
__________
1856 - 1869 Turha Bryggeri (Johan Gustaf Ramstedt, Johan Petter Sundström)
1869 - 1872 Turha Bryggeri, Grutzmacher & Båge (F. C. H. Grutzmacher, P. H. Båge)
1872 - 1880 Turha Bryggeri, P. H. Påge (Petter Henrik Båge)
1880 - 1894 Turha Bryggeri (Aurora Elisabeth Båge)
1894 - 1902 Turha Bryggeri (Johan Henrik August Båge)
1902 - 1904 Turha Bryggeri (vuokr. Jacob Valdemar Lindqvist ja Seth Elliot)
1904 - 1908 Turha Bryggeri (vuokr. Anna Ida Emilia Lindqvist)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Kristiinankaupunki

Norra Bayerska Bryggeriet
Panimontie
Kristiinankaupunki

Aloittanut: 1861
Lopettanut: 1910

Historia:
Oluttehtaan perustivat laivanvarustaja kauppias ja raatimies Otto Samuel Wendelin ja kauppias ja viinatehtailija Gustaf Wilhelm Lindqvist vuonna 1861. Omistajuus oli puolet ja puolet. Tehdas rakennettiin Lindqvistin omistaman viinapolttimon (Norra Bränneriet) yhteyteen ja aloitti toimintansa vielä vuoden 1861 puolella.
Koska tehtaassa valmistettiin ns. Baijerin olutta ja se rakennettiin Norra Brännerietin yhteyteen ja lisäksi se sijaitsi kaupungin pohjoisosassa, se sai nimekseen Norra Bayerska Bryggeriet.
Oluenpanosta vastasi Lindqvist kuolemaansa, vuoden 1870 heinäkuuhun. Tämän jälkeen hänen osuus tehtaasta siirtyi leski Maria Wilhelmina Lindqvistille.
Uudeksi oluenpanijaksi tuli Saksalaissyntyinen Michael Schick, joka toimi tehtaalla vuoteen 1872 ja tämän jälkeen vielä toinen Saksalaissyntyinen panimomestari Wilhelm Carl Emil Schall. Hänkään ei tehtaalla pitkään pysynyt vaan muutti pois jo vuonna 1875.
Tässä vaiheessa leski Lindqvistin poika Jacob Valdemar Lindqvist
oli oppinut oluenpanijaksi, joten tästä eteenpäin hän jatkoi toimintaa. Hän käytti jatkossa myös panimomestari titteliä.
Mainittakoon että vuodesta 1881 Lindqvist toimi oluenpanijana myös puolisonsa Anna Ida Emilian isän Anders Herman Hjulmanin omistamassa Toivo panimossa.

Norra panimossa edettiin samalla kaavalla seuraavat noin 15 vuotta, kunnes Kristiinankaupungissa koettiin sen historian suurin konkurssi. Syyskuun 27. päivä 1886 konkurssiin meni kauppaneuvos Wendelin omistama yritys Sim. And. Wendelin.
Oluttehdas ja viinapolttimo arvioitiin yhdessä, olevan noin 40.000 markan arvoinen, mutta tämä oli vain murto-osa Wendelinin konkurssiin menneestä omaisuudesta, nimittäin velkaa oli konkurssipesän ilmoituksen mukaan yli 1.000.000 markkaa.
Kokonaan oluttehdas ei kuitenkaan mennyt konkurssiin, sillä puolet siitä oli edelleen leski Maria Wilhelmina Lindqvistin omistuksessa.
Joka tapauksessa kaikki Wedelinin omaisuus siirtyi konkurssipesälle mukaan lukien puolet oluttehtaasta. Mainittakoon, että oluttehtaan puolikas ei koskaan ollut Wendelinin yhtiön omistuksessa, mutta kun mainittu yhtiö meni konkurssiin, kaikki siirtyi konkurssipesän hallintaan.

Konkurssinhoitajat määräsivät oluttehtaan suljettavaksi konkurssiin asetuspäivästä aina siihen saakka kunnes tehtaalle löytyy uusi omistaja. Vuoden 1887 maaliskuussa käydyssä huutokaupassa tehtaan puolikkaan huusi itselleen konsuli Gustaf Hydén. Hydénin huuto oli arvoltaan 15.500 markkaa ja sillä hän sai oluttehtaan- ja viinatehtaan puolikkaat haltuunsa. Oli nimittäin niin, että Wendelin oli velkaa Hydénille yli 30.000 markkaa ja tällä tavalla ainakin velka pieneni.

Oluttehdas oli siis suljettuna lokakuusta 1886 aina seuraavan vuoden maaliskuun viimeiseen päivään. Tämän jälkeen huhtikuun alusta alkaen toiminta lähti jälleen liikkeelle panimomestari Jacob Valdemar Lindqvistin johdolla. Oluenpanijoita oli tässä vaiheessa hetken jopa kaksi, kun apuna ja opissa oli Johan Wallenius. Syynä Walleniuksen läsnäoloon oli kaiketi se, että Lindqvist hoiti edelleen myös Toivo panimon oluenpanot.
Tehdas oli tämän jälkeen suhteellisen vakaalla pohjalla, joten Hydén osti koko tehtaan itsellensä.

Tuotannollisesti vertailtuna esim. vuonna 1884 valmistui 69.000 litraa olutta ja seuraavina vuosina suunnilleen saman verran, aina vuoden 1895 lopulle eli tehtaalla ei ainakaan tapahtunut tuotannollista kasvua. Syynä oli kaiketi se, että tehdas oli lopulta aika huonokuntoinen eli täydellisen kunnostuksen tarpeessa. Rakennusurakkaan ei mestari Lindqvist osallistunut vaan irtisanoutui lopullisesti ja siirtyi Toivo oluttehtaaseen.
Koska tilanne oli tämä, haettiin tehtaalle vuoden 1895 syksyllä kykenevää rakennusmiestä ja uutta o
luenpanijaa. Oluenpanijaksi tuli Ruotsalaissyntyinen panimomestari Nils Ramström, joka aloitti työt vielä vuoden 1895 lopulla. Ramströmin johdolla tehdas uusittiin täysin.

Valmistuttuaan vuoden 1896 aikana oluen vuosituotanto teki notkahduksen, mutta vuodesta 1897 lähtien olutta valmistui tasaisesti lähes tuplasti eli 120.000 litraan vuodessa. Muutos tähän tuli vasta vuoden 1904 aikana, jolloin vuosituotanto alkoi tasaisesti laskea, ollen vuonna 1907 enää 84.000 litraa. Vuonna 1909 tehtaassa valmistettiin viimeiset oluet sekä muut juomat. Maistraattiin Hydén ilmoitti toiminnan lopetuksesta vasta vuoden 1910 marraskuussa.

Etiketit: Kim Lindberg
__________
1861 - 1870 Norra Bayerska Bryggeriet (Otto Samuel Wendelin, Gustaf Wilhelm Lindqvist)
1870 - 1886 Norra Bayerska Bryggeriet (Otto Samuel Wendelin, Maria Wilhelmina Lindqvist)
1886 - 1887 Norra Bayerska Bryggeriet (konkurssipesänhoitajat, Maria Wilhelmina Lindqvist)
1887 - 1910 Norra Bayerska Bryggeriet (Gustaf Hydén)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Kristiinankaupunki

Kristinestads Bryggeri
Karhusaarenkatu
Kristiinankaupunki

Aloittanut: 1861
Lopettanut: 1935

Historia:
Kupariseppämestari Jeremias Sjöström, sorvaajamestari Johan Petter Salin sekä Ruotsalaissyntyinen panimomestari Sven-Erik Nilsson perustivat oluttehtaan Kristiinankaupunkiin vuoden 1861 lopulla. Tehdas rakennettiin mestari Nilssonin johdolla kaupungin eteläiseen osaan nykyiselle Karhusaarenkadulle ja valmistui lopullisesti vuonna 1862. Nimeksi tuli Toivo Bryggeri.
Mestari Nilsson lopetti vuoden 1864 keväällä ja muutti Mikkeliin. Mainittakoon, että muutettuaan Mikkeliin Nilsson rakensi Constantin Petroffin kanssa oluttehtaan, jonka sai nimekseen myös Toivo.

Vuonna 1869 Kristiinankaupungin Toivo panimon omistajaksi tuli Saksalaissyntyinen panimomestari Friedrich Christofer Heinrich Grützmacher. Tämän lisäksi samana vuonna Grützmacher osti ja omisti puolet Turha panimosta kauppias Petter Henrik Bågen kanssa.
Tämän jälkeen toiminta jatkui lähes muuttumattomana seuraavat 10 vuotta, mutta vuoden 1878 joulukuussa, jolloin Grützmacher oli sairas ja fyysisesti heikossa kunnossa, oli hän valmis myymään tehtaansa.
Tehtaan kauppakirja allekirjoitettiin vuoden 1879 tammikuun alussa, jolloin sen osti tehtailija ja kauppias Henrik Strandman 35.000 markalla. Mainittakoon, että Grützmacher kuoli runsaan kuukauden kuluttua kaupanteosta.

Strandmanin tilanne oli kuitenkin se, että muutaman vuoden kuluttua hänen oli pakko luopua tehtaasta henkilökohtaisten syiden takia. Kokonaan tai osittain tästä syystä Strandman laittoi oluttehtaan myyntiin.
Vuonna 1881 uudeksi omistajaksi tuli merikapteeni Anders Herman Hjulman. Toistaiseksi kapteeni Hjulman kiersi maailmaa, joten hän ei osallistunut tehtaan toimintaan lainkaan vaan toimi vain rahoittajana. Toiminnallisesta jatkosta on lisäksi mainittava, että Hjulmanin tyttären Anna Ida Emilian puoliso oli (vuodesta 1880) Norra panimon panimomestari Jacob Valdemar Lindqvist. Näin ollen tehdasta johti jatkossa panimomestari Lindqvist.
Tehtaassa ei tapahtunut tulevina vuosina ainakaan tuotannollista kasvua eikä myöskään suurempia miehistön muutoksia. Tuotteina olivat vuodesta toiseen Baijerin olut, Lager olut, sima ja kalja.

Vuoden 1901 toukokuun 1. päivä allekirjoitettiin kauppakirja, jolla panimomestari Lindqvist osti tehtaan Hjulmanilta. Hinta oli 35.000 markkaa, joka sisälsi kaiken kiinteistöistä koneisiin ja valmistuneeseen olueen.

Panimoiden yhdistämishanke:
Lue Turha Oluttehtaan kohdalta

Koska yhdistymishanke kariutui kuolemantapauksen johdosta, palkkasi leski Anna Ida Emilia Lindqvist oluenpanijaksi miehensä paikalle Ruotsalaissyntyisen panimomestari Knut Swen Skaden.

Uusi panimomestari Skade oli erittäin pätevä ja se huomattiin myös muiden tehtaiden puolella, ennen kaikkea laskeneina oluenmyyntilukuina. Koska muiden tehtaiden myynti laski, sai Turhan tehdas vastaavasti uusia ostajia. Kyseiseen tapahtumaan ei ole yksiselitteistä selitystä, mutta yksi syy saattoi olla Skaden hieno ja ulospäin suuntautunut luonne (jollaisena häntä on myöhemmin pidetty). Oli syy mikä hyvänsä, Skaden olut myi hyvin eikä tehdasta tarvinnut muiden tavoin lopettaa.
Itse asiassa vuonna 1907 tehtaalla meni niin hyvin, että Skade päätti ostaa tehtaan itselleen ja jatkoi toimintaa kuten ennenkin.
Näin edettiin vuoteen 1914 eli ensimmäiseen maailmansotaan, jolloin alkoi panimoiden osalta koko maata kattava taantuma raaka-aineiden osalta. Tästä syystä oluen tuotanto lopetettiin toistaiseksi. Tehdasta ei kuitenkaan kokonaan lopetettu vaan tuotannossa oli edelleen muita juomia.
Sodasta oli tietyssä mielessä se etu, että oluttehtaat olivat ensikertaa lähes toimintakyvyttömiä. Lisäksi niitä tuli myös runsaasti myyntiin ja tähän seikkaan Skade tarttui. Hän nimittäin osti Vaasalaisen Vasa Bryggeri nimisen oluttehtaan, mutta pysyi itse virallisesti Kristiinankaupungissa. Ja kun sota oli ohi, saatiin Kristiinankaupungin janoisille taas olutta. Samoin kävi Vasa Bryggerille eli sekin jatkoi toimintaansa.
Kieltolain aikana, vuonna 1925, Skade kuoli ja tehdas siirtyi kaikkinensa leski Elise Irene Skadelle.
Alan hyvin tunteva leski sinnitteli vuoden 1932 kevääseen eli aivan kieltolain päättymisen kynnykselle, jolloin luovutti ja asetti tehtaan konkurssiin. Tähän loppui oluttehtailu Kristiinankaupungissa.
Konkurssinhoitajat myivät tai halutessa vuokrasivat tehtaan eniten maksavalle. Tilat olivat hyvät joten kävi niin, että Vaasalainen Bryggeri Ab BOCK vuokrasi tilat paikalliseksi varastoksi. BOCKin hallussa tilat olivat vuoteen 1935, jolloin vuokrasopimus purettiin.

Etiketit: Kim Lindberg
__________
1861 - 1864 Toivo Bryggeri (Jeremias Sjöström, Johan Salin, Sven-Erik Nilsson)
1864 - 1869 Toivo Bryggeri (Jeremias Sjöström, Johan Salin)
1869 - 1879 Toivo Bryggeri (Fredrik Grützmacher)
1879 - 1881 Toivo Bryggeri (Henrik Strandman)
1881 - 1901 Toivo Bryggeri (Anders Herman Hjulman)
1901 - 1904 Toivo Bryggeri (Jacob Valdemar Lindqvist)
1904 - 1907 Toivo Bryggeri (Anna Ida Emilia Lindqvist)
1907 - 1919 Toivo Bryggeri (Knut Swen Skade)
1919 - 1925 Kristinestads Bryggeri (Knut Swen Skade)
1925 - 1932 Kristinestads Bryggeri
(Elise Irene Skade)
1932 - 1932 Kristinestads Bryggeri (konkurssipesän hoitajat)
1932 - 1935 Kristinestads Bryggeri (Bryggeri Ab BOCK)

__________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

<< Edellinen _____ Seuraava >>

paikkakunnat