Keinukankaantie 1
18100 Heinola
Toiminnassa: 1871 – 1994
Alustat (Porvoo)
Alustat (Heinola)
Porvoo
Panimomestari Adam Victor Wulff perusti oluttehtaan Porvooseen vuonna 1871. Tehdas rakennettiin osoitteeseen 23 kortteli, tontit 3 ja 6 (Puistokatu 8, nyk. Lundinkatu 8). Tehtaan nimenä esiintyy Bryggeri, V. Wulff ja rakennustöiden lähes valmistuttua vuonna 1872, hän palkkasi oluenpanijaksi ruotsalaissyntyisen panimomestarin Robert Wilhelm Ekblomin. Privilegio Wulffille myönnettiin 07.10.1872 ja seuraavana vuonna työntekijöitä oli yhteensä jo seitsemän. Tarvittavat varastokellarit valmistuivat lopullisesti vuonna 1874. Oluttehdasta kutsuttiin omistajansa mukaan myös nimellä Wulffska Ölbryggeriet. Oluenpanon oppilaana tehtaalla oli Anton Edvard Frommholtz vuosina 1874-1876.
Oluen tuotannonkehitys litroina kahden ensimmäisen vuoden aikana:
1873 – 39 000
1874 – 65 500
Syksyllä 1875 panimomestari Robert Wilhelm Ekblom osti koko tehtaan kiinteistöineen ja irtaimistoineen 173 000 markalla. Kauppakirja on päivätty 14.11.1875. Tehtaan nimeksi tuli Borgå Bryggeri, R. W. Ekblom (3.977), jolle myös Wulffin privilegio siirrettiin. Nimenä mainitaan myös R. W. Ekbloms Borgå Bryggeri. Tehdasta myös laajennettiin huomattavasti ja jo samana vuonna tehtaalle hankittiin neljä hevosvoimainen höyrykone. Käytännössä koko tehdas rakennettiin uudestaan ja valmistui käyttökuntoon vuonna 1876, jolloin mm. työntekijöiden määrä oli 11. Samana vuonna Helsingissä pidettiin yleinen teollisuusnäyttely, mihin Ekblom osallistui oluella ja kaljalla. Olut sai kunniamaininnan ja ajan tavan mukaisesti mitalin kuva lisättiin etikettiin.
Oluen tuotannonkehitys litroina vuosina 1875-1876:
1875 – 131 000
1876 – 183 500
Panimon kirjanpitäjäksi tuli vuonna 1877 ruotsalaissyntyinen oluenpanija Johannes Carlander. Hän toimi tehtaalla vuoteen 1883, jonka jälkeen uudeksi kirjanpitäjäksi palkattiin Gustaf Frithiof Söderholm. Hän toimi tehtävässä vuodet 1887-1895 ja tästä eteenpäin Karl Axel Melander vuoteen 1897 ja hänen jälkeen Emil Arvid Majander 1900-luvun alkuun.
Ekblom luopui vastaavan oluenpanijan roolista vuonna 1882, jolloin hän palkkasi tehtävään niin ikään ruotsalaissyntyisen panimomestari Carl Gustaf Lundinin. Lundin toimi tehtävässä vuoteen 1893, jonka jälkeen pääoluenpanijaksi tuli panimomestari Arvid Herman Uddenberg.
Panimon isännöitsijänä toimi vuosina 1886-1888 ruotsasalaisyntyinen panimomestari Emil Wilhelm Lindewall.
Vahvemman oluen tuotannonkehitys litroina vuosina 1884-1899: (suluissa portteri)
1884 – 24 800 (6 500)
1885 – 52 350 (7 852)
1886 – 225 105 (5 235)
1887 – 248 662 (2 617)
1888 – tiedot puuttuvat
1889 – 301 012 (3 926)
1890 – 327 187 (2 617)
1891 – 320 000 (3 900)
1892 – 290 000 (4 000)
1893 – 270 000 (5 200)
1894 – 300 000 (6 200)
1895 – 300 000 (6 200)
1896 – 290 000 (15 000)
1897 – 300 000 (15 000)
1898 – 380 000 (21 600)
1899 – 420 000 (20 000)
Omistajan poika Mårten Wilhelm Ekblom (s. 1871) opetteli panimon hoitoa isänsä rinnalla noin vuodesta 1890. Tämä tarkoitti lopulta sitä, että hän lähti ulkomaille saamaan oluenpanijan koulutusta ja suorittamaan panimomestaritutkinnon. Opintomatkalla hän meni ensin Tukholmaan, jossa työskenteli mm. kuuluisassa Neumüllerin panimossa vuosina 1891 ja 1892. Tämän jälkeen hän siirtyi saksaan Berliiniin panimomestarikouluun ja jonka aikana työskenteli myös Itävallassa ja Tanskassa. Lopuksi hän meni vielä englantiin saamaan täydellisen portterikoulutuksen. Suomeen hän palasi vuonna 1895 ja vastasi tästä eteenpäin panimomestari Uddenbergin kanssa panimon tuotannosta ja muusta hoidosta.
Panimon vastaavana hoitajana isä Robert hoiti tehtävää vuoteen 1899, jonka jälkeen tehtävät siirtyivät lopullisesti Mårtenille.
Tästä eteenpäin Mårten kehitteli oluita ja toi markkinoille mm. franziskaner-bier nimisen oluen.
Taiteilija Louis Sparre suunnitteli panimolle ”BB”-logon, joka otettiin käyttöön lokakuussa 1903. Sparre suunnitteli myös etikettejä. Panimomestari Uddenberg lopetti tehtävänsä panimolla myös vuonna 1903.
Etiketin alakulmassa merkintä L.S.1903 eli ainakin tämä etiketti on Sparren käsialaa.
Vuonna 1904 panimoyhtiö rekisteröitiin osakeyhtiöksi nimelle Borgå Bryggeri Aktiebolag (16.519). Johtokuntaan kuuluivat tehtailija Robert Wilhelm Ekblom, kauppias Gustav Söderström, varatuomari Georg Johansson ja varajäsenet apukamreeri Lennart Söderström ja prokuristi John Branders. Panimon toimitusjohtajaksi valittiin Mårten Wilhelm Ekblom. Osakepääoma oli 275 000 markkaa (1 375 á 200 mk). Yhtiön säännöt vahvistettiin 10.04.1904.
Vahvemman oluen tuotannon kehitys litroina mainituilta vuosilta: (suluissa portteri)
1900 – 460 000 (20 000)
1901 – 480 000 (21 000)
1902 – 460 000 (2 000)
1903 – 369 548 (16 000)
1904 – 298 383 (26 097)
1905 – 275 000 (30 000)
1908 – 343 250 (20 000)
1912 – 426 500 (36 900)
1913 – 387 900 (49 600)
1900-luvun alusta alkaen vanhempi sekä myös nuorempi Ekblom osallistuivat moniin kunnallisiin ja muihin luottamustehtäviin Porvoossa. Nuoremman Ekblomin lisäksi tehtaalla työskentelivät 1900-luvun alusta lähtien seuraavat panimomestarit: Alander (1902), Lambert Ekstam (1904-05), Nicolaus Hepp (1907-11 ja 1915-16), Olof Djurling (1910-luvun alussa), Hugo Sundström (1912-15), Gustaf Stauss (1915-21).
Kieltolain aikana tehtaan tuotteet olivat mietoja mallasjuomia ja simaa,
kunnes huhtikuussa 1928 panimon yhteyteen rakennettiin varsinainen
virvoitusjuomatehdas.
Vuoden 1932 keväällä allekirjoitettiin sopimukset verollisten mallasjuomien valmistuksesta Oy Alkoholiliike Ab:n kanssa. Panimon kanssa tehty II-veroluokan valmistussopimus oli voimassa 15.03.-31.12.1932, jonka aikana oli oikeus valmistaa 70 000 litraa tätä ns. keskivahvaa olutta. Tämän olutlaadun odotukset olivat korkealla, joten sitä valmistettiin heti maaliskuussa yhteensä 41 500 litraa ja huhtikuussa vielä 6 000 litraa lisää. Yhteensä erilaisia II-olutlaatuja suunniteltiin kolme: pilsner, lager ja franziskaner. Totuus tuli kuitenkin ilmi myynnin vapauduttua 1.5., kun se sai kansalta tylyn vastaanoton. II-olut haukuttiin maultaan laihaksi, vaikeasti saatavaksi ja kalliiksi. II-olutta myytiin alkoholiliikkeen myymälöihin yhteensä 16 176 litraa. Saman vuoden syksyllä III-veroluokan oluen kanssa kävi aivan toisin. Kun se julkaistiin 1.9., sitä kehuttiin maasta taivaaseen. Näiden lisäksi tuotannossa oli portteri. Portterin osalta erikoista oli se, että vuonna 1932 sen valmistusmäärä oli lähes tuplasti normaaliin III-olueen nähden. Portterin valmistus kuitenkin lopetettiin jo tammikuussa 1933, mutta sitä myytiin panimolta ravintoloille ja alkoholiliikkeen jakeluun seuraavat viisi vuotta. Myyntiä sen sijaan oli joka vuosi aina vähemmän ja vähemmän ja lopulta vuoden 1938 syyskuussa alkoholiliike osti koko pullottamattoman loppuerän portteria, mitä oli jäljellä (n. 7 900 litraa) ja kirjasi ne suoraan palautukseksi ja palautti panimolle niistä maksetun veron. Syy tähän oli se, että vuosien aikana alkoholiliikkeelle oli tullut runsaasti palautetta huonosta portterista ja aiheuttanut pullopalautuksia ja nämä aiheuttivat turhaa työtä ja vaivaa. Tästä syystä Ekblom luopui (kirjeitse) marraskuussa 1938 portterin valmistus- ja myyntioikeudesta.
1930-luvulla tuotannosta vastasi panimomestari Curt Gustaf Gideon Ruuth, joka toimi tehtävässä 50-luvulle asti.
III-oluen tuotannonkehitys litroina vuosina 1932-1939: (suluissa portteri)
1932 – 37 500 (63 200)
1933 – 81 600 (5 000)
1934 – 85 647
1935 – 151 760
1936 – 183 874
1937 – 215 165
1938 – 246 450
1939 – 240 925
Vuonna 1939 Oy Alkoholiliike määräsi, että 1.4. lähtien kahden vuoden kuluessa on kaikilla suomen panimoilla siirryttävä uuteen pullomalliin. Pullomallin nimeksi mainitaan ”standart pullo”. Näin lyötiin lähtölaukaus korkkisia korkkeja käyttäville (1/3 ja 2/3 litran) pulloille. Uusi pullo oli vihertävän sininen ja kooltaan puoli litraa eikä sitä voinut sulkea korkkisella korkilla vaan uudentyyppisellä kruunukorkilla. Uusi pullo sai aikaan tietysti pahennusta, sillä sitä ei saanut auki muuten kuin erityisellä avaajalla ja itse pullo oli heikompi kuin entiset. Lisäksi siitä ei ollut ns. pientä pulloa lainkaan. Kruunukorkki ei ollut ainoa käyttöön otettu korkkimalli vaan jatkossa rinnalle tuli myös ns. alkakorkki, johon ei tarvinnut avaajaa. Ekblomin osalta ratkaisu ei ilmeisesti ollut helppo, mutta kaikesta huolimatta Porvoon panimolla tämä uusi pullomalli otettiin käyttöön 01.04.1939 ja vanhoista luovuttiin niiden palautuessa kiertoon. Sota tietysti sotki tämän pullojen uudistushankkeen lähes täysin ja näyttää siltä, että se ei ainakaan toteutunut mainitun kahden vuoden aikana.
Sodan puhjettua marraskuussa 1939, osa tehtaan työväestä joutui rintamalle. Panimomestariksi tuli Robert Hugo André Åström, joka ehti olla tehtaalla vain vuodet 1939-40, jolloin itsekin joutui rintamalle. Talvisodan alla tehtävään palkattiin (eläkeläinen eli sotaan kelpaamaton) panimomestari Gustaf Frithiof Söderholm, joka toimi lopulta pääpanimomestarina vuodesta 1941 ja oli tarvittaessa Ekblomin sijaisena panimon hallinnossa. Söderholm lopetti työnsä vuonna 1948. Mainittakoon, että Söderholmin työura alkoi kirjanpitäjänä Porvoon panimolla vuonna 1887 ja myös päättyi sinne yli 50 vuotta myöhemmin. Tässä välissä hän toimi noin 20:ssä eri panimossa suomessa ja ulkomailla. Hän kuoli Helsingissä vuonna 1950.
”Sodan poikkeuksellisissa oloissa” luonnehditun oikeuden nojalla kansanhuoltoministeriö asetti panimoille kaikenlaisia rajoitteita ja kieltoja. Mm. panimon käytössä olleet kuorma-autot vietiin rintamalle. Lopulta vuoden 1942 alussa kiellettiin III-oluen valmistus kokonaan. Syy oli ohra, jolle oli tärkeämpää käyttöä vallitsevan elintarvikepulan aikana. Porvoossa III-oluen valmistus lopetettiin helmikuussa 1942. Tämä valmistuskielto koski siis olutta, joka valmistetaan suomalaisilla raaka-aineilla, mutta ei saksalaisten sotajoukkojen tuomilla maltailla ja humalilla. Näin ollen III-oluen valmistus aloitettiin uudestaan saksalaisten avustuksella lokakuussa 1942 ja jatkui vuoden 1944 elokuulle, jolloin saksalaiset sotajoukot häädettiin maasta. Tähän päättyi III-oluen valmistus sodan aikana.
III-oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1940-1949:
1940 – 292 075
1941 – 182 800
1942 – 66 075
1943 – 136 175
1944 – 89 450
1945 – ——–
1946 – ——–
1947 – ——–
1948 – 100 240
1949 – 272 550
III-oluen valmistus alkoi jälleen vuoden 1948 heinäkuussa ja myyntiin se sallittiin Oy Alkoholiliikkeen luvalla 01.10.1948. Samalla otettiin käyttöön jälleen uusi pullomalli. Uusi perinteisen ruskea pullo oli myös puoli litraa, mutta oli edellistä selvästi sirompi ja sen suuosa oli sama kuin aikaisemmalla pullolla. Myös tämän pullon käyttöönottoon annettiin siirtymäaika.
Vuonna 1948 lopettaneen panimomestari Söderholmin jatkajaksi tuli panimomestari Nils Johan Gabrielsson. Gabrielsson toimi tehtävässään 1960-luvulle asti.
Päivämäärällä 01.02.1952 yhtiön osakkeet siirtyivät oston kautta johtaja Antti Wihurille ja liikemies Rudolf Edvard Hellbergille. (Hellberg oli Antti Wihurin puolison veli). Tässä vaiheessa panimo rekisteröitiin virallisesti kaksikieliseksi Borgå Bryggeri Ab – Porvoon Panimo Oy (16.519) .
III-oluen tuotannon kehitys litroina : (suluissa AIII-olut)
1950 – 223 950
1951 – 375 300
1952 – 523 225
1953 – 606 200 (66 650)
1954 – 536 950 (56 050)
1955 – 613 090
1956 – 621 000
1957 – 625 650
1958 – 600 400
1959 – 547 200
1960 – 465 600
Vuoden 1960 alusta lähtien tapahtui tehtaalla muutoksia niin tuotteissa kuin omistussuhteissakin. Tuotteiden osalta pieni muutos tuttuihin I- ja III-oluisiin oli väkevävierteisen I-oluen lanseeraus marraskuussa 1959. Toinen muutos oli AIII-olut, jonka kokeiluja oli tehty jo vuosina 1953-54, mutta joka otettiin vakinaiseen tuotantoon kesällä 1961. AIII-oluen lanseeraus tapahtui saman vuoden marraskuussa ja valmistuksesta vastasivat panimomestarit Åke Larsson ja Herman Paul Roberts. Roberts toimi jatkossa hetkellisesti myös yhtiön toimitusjohtajana.
Samaan aikaan vuonna 1961 AIII-oluen lanseerauksen kanssa panimo fuusioitiin Wihuri-Yhtymään nimelle Wihuri-Yhtymä Oy – Porvoon Panimo (161.692 ).
III-oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1961-1968: (suluissa AIII-olut)
1961 – 653 950 (88 100)
1962 – 192 350 (193 600)
1963 – 228 750 (173 050)
1964 – 258 050 (230 250)
1965 – 309 750 (263 050)
1966 – 355 600 (333 250)
1967 – 273 650 (260 400)
1968 – 261 000 (181 800)
AIII oluesta tuli vuonna 1969 IVA-olut
Tehtaan laajennus tapahtui vuonna 1969, kun Wihuri-Yhtymän luotsaama uusi tehdas ”Wihurinkoski” aloitti toimintansa Heinolassa. Tämän jälkeen Porvoon laitosta ajettiin alas noin vuosi kunnes se lopetettiin vuonna 1970.
Heinola
Wihuri-Yhtymä siirsi omistamansa Porvoon panimon toiminnot Heinolaan vuonna 1969 ja antoi uudelle tehtaalle nimeksi Wihuri-yhtymä, Wihurinkoski. Tehdas sijaitsi osoitteessa Keinukankaantie 1 18100 Heinola ja sen vihkiäisiä vietettiin 05.03.1970.
Tuotannossa olivat Kosken tuotemerkillä I, III, IV ja A -oluet ja mm. Vaalea Viikinki olut.
Ilmakuva tehtaasta vuodelta 1973.
Tehdas myytiin Oy Mallasjuomalle tammikuussa 1973, joka rekisteröi sen nimelle Oy Mallasjuoma, Heinolan tehdas. Hetken päästä tuotevalikoima muuttui lähes täydellisesti, kun tuotantoon tulivat Mallasjuoman olutmerkit Sininen, Lahden jne. Vuonna 1980 III-olutta valmistui noin 46 000 hl.
Vuoden 1993 joulukuussa valmistettiin viimeiset oluet. Tehdas lopetettiin vuonna 1994.
Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Manufaktuurijohtokunnan arkisto
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen
STM arkisto: toimiluvat, panimot, alkoholin valmistuksen tarkastuksen arkisto
PRH arkisto: 3,977, 16.519, 161.692
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Suomen panimomestari yhdistys, vuosikirjat
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto) vuosikirjat
Panimoteollisuuden Harjoittajain Liitto, kirjat
Mallasjuomat lehti 1935-1969
Kuva lähteet:
Mainokset: Uusimaa 23.05.1928 no 59 ja 27.04.1933 no 46. Borgåbladet 01.07.1893 no 50 ja 03.11.1932 no 124A
Tehtaan kuva: Rakennus koneena, Reetta Amper, 2003. Kuvaaja John Granlund. Porvoon museo
Heinolan tehtaan kuva: Oy Mallasjuoma
Osakkeen kuva: www.osakekirjakerailijat.fi
Etiketit: Kim Lindberg, Mika Vellonen, Arvo Kulo, Raimo Leskinen
1871 – 1875 Borgå Bryggeri (Adam Victor Wulff)
1875 – 1901 Borgå Bryggeri R. W. Ekblom (Robert Wilhelm Ekblom)
1901 – 1904 Borgå Bryggeri (Mårten Ekblom)
1904 – 1952 Borgå Bryggeri Ab – Porvoon Panimo Oy (Mårten Ekblom)
1952 – 1961 Borgå Bryggeri Ab – Porvoon Panimo Oy (Antti Wihuri, Rudolf Hellberg)
1961 – 1970 Wihuri-yhtymä Oy – Porvoon Panimo (Wihuri-Yhtymä Oy)
1969 – 1973 Wihuri-Yhtymä Oy, Wihurinkoski
1973 – 1994 Oy Mallasjuoma, Heinolan tehdas