Rintala N:o 2 (nyk. Liuhtarintie 19)
Liuhtari
Lapua
Toiminnassa: 1881 – 1910
Maakauppias Johan Gustaf Lagerstedt erosi Hissan oluttehtaan palveluksesta ja perusti oman oluttehtaan keväällä 1881. Tehdas rakennettiin Lapuanjoen rantaan Liuhtarlan (Liuhtarin) kylään Rintalan tilan maalle ja oli valmiina vielä saman vuoden syksyllä. Tehtaan nimeksi tuli Rintalan Oluttehdas – Rintala Ölbryggeri. Ensimmäiseksi oluenpanijaksi tuli ruotsalaissyntyinen Karl Gustaf Åkerlund.
Tehtaan vuosituotanto oli koko sen olemassaolon ajan noin puolet Hissan tehtaasta, jos sitäkään. Tästäkin huolimatta tehdas sai nopeasti kannattajansa, joten vaikeuksia ei ollut. Myynti jakautui nopeasti myös niin, että Rintalan oluet myytiin lähes kokonaan Lapualla tai sen lähiseuduilla ja Hissan oluet Lapuan lisäksi myös mm. Kauhavalla. On mainittava, että Lapuan kumpikin tehdas myi tuotteet pois ns. itse noudettuna eli kuljetuskuluja ei tarvinnut lisätä hintoihin. Näin mm. estettiin muiden tehtaiden tulo Lapualle. Kauhavalla Hissan olutta myi ainakin kaksi ulkopuolista kauppiasta.
Oluenpanija Åkerlund kuoli vuoden 1890 tammikuussa. Tämän lisäksi omistaja Lagerstedt kuoli vuonna 1896, joten tehdas siirtyi leski Maria Lagerstedtille. Leski myi koko Rintalan tilan tontteineen ja oluttehtaineen kahden vuoden päästä (1898) kaksikolle kauppias Johan Liljeqvistille ja Gustaf Hissalle 50 000 markalla. Näin Gustaf Hissasasta tuli myös Rintalan tehtaan puolikkaan omistaja.
Samoihin aikoihin Lagerstedtin kuoleman kanssa Hissan oluttehtaan edesmenneen omistajan Elias Nelinin poika Leonard Knut Nelin oli lähetetty ulkomaille panimomestarin oppiin. Sieltä palattuaan vuonna 1897 hän otti Rintalan tehtaan täydellisesti hoitaakseen. Kävi myös niin, että hän nai (Johan Gustaf Lagerstedtin tyttären) Amanda Walborgin, joten hänellä oli pelissä enemmän kuin vain oluttehdas. Vuonna 1897 oluen vuosituotanto oli noin 27 000 litraa.
Vuoden 1901 lopulla tehtaan toisen puolikkaan omistanut Gustaf Hissa teki henkilökohtaisen konkurssin ja hänen osuus tehtaasta pakkohuutokaupattiin seuraavana vuonna. Huutokaupasta tehtaan puolikkaan huusi itselleen Elias Nelinin leski Susanna Nelin 27 050 markalla. Lesken maksukyky ei kuitenkaan riittänyt tehtaan täydelliseen lunastukseen, joten hän joutui turvautumaan lainarahaan. Yksi lainaajista oli Vaasalainen panimonomistaja Carl Johan Hartman, josta tuli näin myös Rintalan tehtaan äänetön omistaja 10 000 markan suuruisella lainalla.
Tilanne oli kutenkin se, että oli tehtaan omistaja kuka hyvänsä, tilanne vain paheni. Nimittäin vuonna 1905 tehtaan ulkomainen velka oli 14 000 markkaa ja se piti saada maksettua heti. Tätä varten pidettiin 8. elokuuta pakkohuutokauppa, joka koski nimenomaan vain Susanna Nelin osaa tehtaasta. Huutokaupan alettua mainittiin erikseen, että ostaja tai mahdolliset ostajat saavat osuutensa heti, mutta summa on myös maksettava heti. Tätä varten paikalla oli pankinjohtaja Elis Oskar Söderstöm. Tilaisuus oli kuitenkin lähes farssi, sillä korkein tarjous oli vain 1 000 markkaa, joten tehdas ei saanut uutta omistajaa. Mainittu ulkomainen velka tuli maksettua pankinjohtajan toimesta lisälainalla. Tästä eteenpäin johtaja Söderström eli pankki omisti 14 000 markan arvosta tehdasta.
Seuraavan vuoden marraskuussa pidettiin pankinjohtaja Söderströmin toimesta jälleen uusi pakkohuutokauppa. Ja edelleen kohteena oli Susanna Nelinin puolikas tehtaasta, mutta tälläkään kertaa riittävän korkeaa tarjousta ei tullut.
Omistussuhteisiin tuli kuitenkin muutos, sillä se siirtyi (ilmeisesti juuri velkojen takia) kokonaan tehtaan toisen puolikkaan omistavalle Johan Liljeqvistille.
Mallasjuomaveroa nostettiin vuonna 1908 ja tämä johti siihen, että tehtaassa siirryttiin valmistamaan ainoastaan mietoja mallasjuomia. Tämä taas johti tulojen supistumiseen ja tietysti uusiin ongelmiin.
Ei ole täyttä selvyyttä siitä oliko ongelmilla yhteyttä tulevaan, mutta saman vuoden syyskuun 26. päivä syttyi tehtaalla aamuyöllä tulipalo, joka poltti sen maan tasalle. Lisäksi on mainittava, että vaikka tehdas paloi täydellisesti, sen yhteydessä ollut olutvarasto säilyi kokonaisuudessaan. Koska tehdas oli vakuutettu se rakennettiin tietysti uudestaan. Uusi tehdas rakennettiin kuitenkin huomattavasti pienempänä ja vaatimattomampana kuin edeltäjänsä.
Vuoden 1910 alusta voimaan astunut toinen korotettu mallasvero aiheutti sen, että mallasjuomien sekä muidenkin juomien valmistus lopetettiin kokonaan. Lisäksi kävi niin, että noin kuukauden kuluttua helmikuussa omistaja Johan Liljeqvist kuoli. Käytännössä tähän loppui Rintalan tehtaan toiminta. Tämän jälkeen oli vuorossa tehtaan irtaimiston huutokauppa, joka pidettiin saman vuoden kesäkuussa. Kukaan ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tehtaasta, joten perikunta ilmoitti lääninhallitukselle tehtaan toiminnan lopetuksesta.
1881 – 1896 Rintala Ölbryggeri – Rintalan Oluttehdas (Johan Gustaf Lagerstedt)
1896 – 1898 Rintala Ölbryggeri – Rintalan Oluttehdas (Maria Lagerstedt)
1898 – 1902 Rintala Ölbryggeri – Rintalan Oluttehdas (Johan Liljeqvist, Gustaf Hissa)
1902 – 1905 Rintala Ölbryggeri – Rintalan Oluttehdas (Johan Liljeqvist, Susanna Nelin)
1905 – 1906 Rintala Ölbryggeri – Rintalan Oluttehdas (Johan Liljeqvist, Elis Oskar Söderström)
1906 – 1910 Rintala Ölbryggeri – Rintalan Oluttehdas (Johan Liljeqvist)
1910 – 1910 Rintala Ölbryggeri – Rintalan Oluttehdas (Liljeqvistin perikunta)