Tontit 1 ja 2, Rantakatu (nyk. Satamakatu)
Kuopio
Toiminnassa: 1865 – 1977
Alustat
Vuonna 1850 kuolleen kauppias apteekkari Johan August Kellgrenin leski Bonaparta (Bona) Moreana Fredrika Lovisa Kellgren perusti oluttehtaan vuonna 1865. Tehdas rakennettiin Rantakadun (nyk. Satamakatu) varteen tonteille 1 ja 2 suhteellisen nopeasti ja aloitti toimintansa jo saman vuoden syksyllä. Ensioluet tulivat myyntiin seuraavan vuoden tammikuussa. Tehtaan nimeksi tuli Kellgrenin Oluttehdas.
Oluenmyynti ei kuitenkaan lähtenyt odotetusti käyntiin, sillä samana aloitusvuoden keväänä Lauritsalan oluttehdas avasi olutkaupan Kuopiossa. Tästä alkoi runsaan vuoden mittainen oluiden hintakilpailu. Esimerkiksi kun korillinen Kellgrenin olutta maksoi 6:50 markkaa, maksoi Lauritsalan olut vain 6:25, mutta jos osti kerralla 100 pulloa (4 korillista) Lauritsalan olutta, sai sen 6 markalla kori. Tämän hintakilpailun aikana mm. Lahdentaan oluttehdas lopetettiin ja Niiralan tehdas ajautui konkurssiin. Kellgrenin tehdas sinnitteli alentamalla hintoja.
Lopulta vuoden 1870 jälkeen Kellgren oli ajautunut hiljalleen sekä oman kauppaliikkeen että oluttehtaan kanssa vararikkoon. Avuksi tuli kauppias Gustaf Emanuel Ranin, jonka avustuksella ainakin oluttehtaan toimintaa pyrittiin jatkamaan. Tilanne oli kuitenkin niin tukala, että lopulta useiden velkojien painostuksesta 10.02.1871 Kellgren joutui myymään oluttehtaansa Raninille. Käytännössä oluttehdas lähes vain siirrettiin Raninin nimiin. Samassa rytäkässä tuli lisäksi kaikki tontilla oleva valmiita oluita ja hevosia myöten.
Tätä ostosta ei Ranin havitellut, mutta koska se siirtyi nyt hänelle, hän jatkoi sen hoitoa yhtä suurella innolla kuin muitakin liiketoimiaan. Muita liiketoimia olivat mm. kauppaliike, viinatehdas, välitys- ja tukkukauppa, laivausliike ym.
Oluttehdas sai nimekseen Gust. Raninin Oluttehdas.
Tehtaan kuva vuodelta 1879.
Heinäkuussa 1880 tulipalo tuhosi oluttehtaan täydellisesti. Palossa paloi myös yksi olutvarasto, mutta viljavarasto saatiin suojeltua. Joka tapauksessa tulipalon jälkeen Ranin tilasi välittömästi uudet koneet ja laitteet saksasta. Mallastuslaitteet tilattiin Nürnbergistä Germania yhtiöltä ja keittovälineet Leipzigistä Kastl yhtiöltä. Samaan aikaan itse tehdasrakennus rakennettiin. Ja kun laitteet saapuivat, asennettiin ne uuteen tehtaaseen. Kaikki tämä tapahtui saman syksyn aikana ja olivat valmiina jo marraskuun lopulla, jolloin keittelyt aloitettiin. Vaikka tehdas ei kaikilta osin ollut läheskään valmis, ensiolutta tuli myyntiin jo tammikuussa 1881. Olutta sai tässä vaiheessa tehtaalta sekä kauppiasveljesten Heikki ja Erik Rädyn kauppaliikkeestä (kirj.huom.).
Asennettujen keittovälineiden asennuksen ja koko tehtaan toiminnan käynnistämisen hoiti laitteiden mukana saksasta tullut panimomestari Martin Kastl. Hänen toimesta myös uusi varsinainen panimomestari tilattiin. Tehtävään valittiin baijerilaissyntyinen panimomestari Sebastian Gleixner, joka aloitti vuonna 1881. Martin Kastl ei lopettanut tehtäviään vielä Gleixnerin aloittaessa vaan jäi tehtaalle rakentamaan sitä loppuun ja tämänkin jälkeen mallastajaksi ja oluenpanon avuksi. Varsinaiseksi mallastajaksi valittiin ruotsalaissyntyinen mallasmestari Karl Hjalmar Ludwig Neschke. Kastl muutti takaisin saksaan vuonna 1884.
Raninin oluttehdas.
Vuonna 1885 olutta valmistui ennätykselliset 157 032 litraa. Vastoinkäymisiä kuitenkin riitti nimittäin seuraavan vuoden huhtikuussa panimomestari Gleixner kuoli. Tässä vaiheessa apu oli kuitenkin lähellä, sillä mallasmestari Neschken veli panimomestari Wilhelm Neschke saatiin tehtaalle vain noin kuukauden kuluttua kuolemasta. Näin tehtaan toimintaan ei tullut näkyvää katkosta.
Seuraavan vuoden (1887) maaliskuun 14. päivä tapahtui tehtaalla paha onnettomuus. Tällöin mallasmestari Neschke kompastui ja putosi kiehuvaan mäskikattilaan. Hänet saatiin nopeasti pois, mutta palovammoista johtuen hän kuoli kahden päivän kuluttua.
Vuosittaiset tuotantomäärät vuoden 1885 jälkeen nousivat pian 200 000 litran tasolle ja nousivat edelleen. Vuonna 1891 valmistettiin jo 420 000 litraa olutta ja 120 000 litraa kaljaa. Kyseisenä vuonna kävi kuitenkin niin, että toukokuussa oluenpanija Wilhelm Neschke kuoli.
Neschken seuraajaksi tuli panimomestari Wilhelm Brüning. Büningin aikana tuotantomäärät kuitenkin laskivat noin 200 000 litraan. Ehkäpä tästä johtuen hän sai siirtyä sivuun vuonna 1895 ja jatkajaksi tuli panimomestari Johan Heining. Hänen ansiosta tuotantomäärät nousivat heti yli 300 000 litran ja vuosisadan vaihteessa yli 500 000 litran.
Kauppaneuvos Gustaf Emanuel Ranin kuoli lokakuussa 1896.
Muutaman kuukauden kuluttua tästä, yhtiö liitettiin kaupparekisteriin nimelle Gust. Ranin (6.795). Yhtiön johtokunnan muodostivat Pehr (Petter) Emanuel Ranin, Gustaf Emanuel Ranin nuor., Franz Carl Otto August Ernst Biese sekä aiemmin kuolleen Georg Avellanin kaksi alaikäistä lasta Carl Gustaf ja Fanny Maria. Käytännössä tämä yhtiö oli Gust. Raninin kuolinpesästä muodostettu yhtiö, joka lakkautettiin noin vuoden kuluttua.
Päivämäärällä 28.12.1897 hallitukseltaan sama yhtiö rekisteröitiin uudelle nimelle Gust. Ranin’in Perilliset (8.750). Yhtiön johtajaksi valittiin Pehr (Petter) Emanuel Ranin.
Pehr (Petter) Emanuel kuoli helmikuussa 1906 ja johtajaksi valittiin hallituksesta Biese.
Oluttehtaan osalta 1900-luvun alusta lähtien ei tapahtunut suurempia muutoksia. Tietysti veronkorotukset vuosina 1908 ja 1910 muuttivat toimintatapoja, kuten myös ensimmäinen maailmansota. Vuonna 1912 valmistui vielä 284 400 litraa olutta.
Sodan aikana mm. Kuopion kaksi muuta oluttehdasta lakkautettiin ja jäljellejääneenä Raninin tehdas sai olla suhteellisen rauhassa. Erikoinen tapaus oli maailmansodan alla myös se, että panimomestari Heining karkotettiin maasta saksan kansalaisena. Näin ollen tehtaalla ei ollut enää varsinaista oluenpanijaa. Tällä ei juuri ollut merkitystä, sillä mallasjuomien valmistus oli muutenkin lähes mahdotonta maltaiden myynnin pysähdyttyä.
Kieltolain astuttua voimaan yhtiö rekisteröitiin osakeyhtiöksi nimelle Osakeyhtiö Gust. Ranin (39.380). Valtioneuvosto vahvisti säännöt 10.06.1919, jolloin sen osakepääoma oli 2 000 000 markkaa.
Jatkossa tuotannossa oli miedot mallasjuomat.
Kuljetukset vietiin tyylikkäästi kuorma-autolla.
01.05.1931 astui voimaan laki, joka salli 2,25 painoprosenttia sisältävien mallasjuomien valmistuksen ja myynnin. Tämä aiheutti Raninin oluttehtaalla investointeja mahdollisen tulevan kieltolain täydellisen kumoamisen johdosta. Panimomestariksi kutsuttiin aiemmin karkotetun panimomestari Heiningin veljenpoika panimomestari Max Karl Heining. Joka tapauksessa oluttehdas kunnostettiin ja laajennettiin mainitun vuoden aikana. Tehtaalle asennettiin mm. 3 800 litraa vetävä uusi keittokattila ja varastointitankkeja sekä muuta välineistöä.
Kun kieltolaki kumottiin huhtikuussa 1932, laskettiin markkinoille savon voima pilsneri I ja toukokuussa vahva varasto olut II ja syyskuussa vahva varasto olut III.
Oluiden valmistusmäärät vuonna 1932 olivat: I-olutta 22 200 litraa, II-olutta 51 800 litraa ja III-olutta 37 000 litraa. On mainittava että II-veroluokan olutta valmistettiin vuonna 1932 vain huhtikuusta syyskuuhun eikä sen jälkeen enää koskaan.
Pilsner oluen lasinalusta.
Vuosikymmenen puolivälissä Voima olut muutettiin Puijo olueksi.
III-oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1932-1940
1932 – 37 000
1933 – 99 370
1934 – 152 535
1935 – 140 350
1936 – 161 250
1937 – 203 300
1938 – 135 050
1939 – 116 400
1940 – 302 200
1930-luvun lopulla kaikki oluet olivat Puijoa.
Tehdasta laajennettiin ja ajanmukaistettiin vuosina 1938-1939, joka on havaittavissa myös kyseisten vuosien tuotantomääristä. Kun tehdas saatiin valmiiksi, puhkesi toinen maailmansota.
Vuonna 1940 tuotantopuolelle tuli panimomestari Mauno Heikki Rinne. Hän toimi myös jatkossa tehtaan johtajana. Sodan alussa III-olutta kyllä valmistettiin, mutta vuodesta 1942 vain saksalaisille sotajoukoille. Ja heillekin vain heidän maahantuomilla omilla maltailla. Kansanhuoltoministeriön luvalla Raninin tehdas sai III-oluen valmistusoikeuden saksalaisille sotajoukoille.
III-oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1941 – 1951
1941 – 726.825
1942 – 310.275
1943 – 518.525
1944 – 280.650
1945 – ———
1946 – ———
1947 – ———
1948 – 228.700
1949 – 861.850
1950 – 1.339.500
1951 – 1.316.350
Vuonna 1944 viimeiset III-oluet valmistettiin syyskuussa, jolloin saksalaiset sotajoukot karkotettiin maasta. Tästä johtuen heidän tuomia maltaita ei myöskään enää saatu. Tässä vaiheessa kansanhuoltoministeriö kielsi III-oluen tuotannon kokonaan.
Lopulta vuonna 1948 tuotanto vapautettiin ja ensimmäiset III-oluet valmistettiin. Raninin tehtaalla tuotanto alkoi heinäkuussa (kotimaisilla maltailla). Samana vuonna myös panimomestari vaihtui, kun Rinteen paikalle tuli panimomestari Kauko Nissinen.
Vuonna 1954 alettiin panimolla valmistaa III-veroluokan A-olutta. Tästä syystä toiseksi panimomestariksi tuli Carl-Erik Wulff. Hän toimi vuoteen 1958 ja tämän jälkeen teknisenä johtajana panimon sulkemiseen asti. IIIA-olutta valmistui 1954 31 650 litraa, mutta seuraavana vuonna ei yhtään ja vuonna 1956 jo 363 600 litraa.
Panimomestari Nissinen lopetti tehtävänsä vuonna 1958 ja jatkajaksi tuli panimomestari Herbert Groschup.
Ensin oli Puijo olut…
… sitten tuli Puijon Torni …… ja lopulta Torni olut
Tehdasta laajennettiin ja ajanmukaistettiin huomattavasti 1960-luvulla. Lopulta kun keskioluet vapautuivat ruokakauppoihin vuonna 1969, tehdas oli huippu kunnossa. Samalla lanseerattiin uusi olutmerkki Mestari.
Oluttehtaan kannattavuus nousi esille vuonna 1970. Tällöin sen tuoma voitto todettiin olevan kaikkien menojen ja hinnankorotusten jälkeen lähes olematon. Tehdasta ei kuitenkaan lopetettu vaan se päätettiin myydä.
Tätä varten oluttehdas irrotettiin syksyllä 1971 emoyhtiöstä ja rekisteröitiin nimelle Raninin Oluttehdas Oy (208.681). Sen osakepääoma oli 1 500 000 markkaa (1 000 kpl á 1 500 mk) ja sen säännöt vahvistettiin kauppa- ja teollisuusministeriössä 02.09.1971. Hallituksen muodostivat puheenjohtaja kauppaneuvos Veikko Nylund, toimitusjohtaja ekonomi Jorma Juvonen ja arkkitehti Juhani Nylund sekä varalla oik. tied. kand. Pentti Leppälä ja panimomestari Carl-Erik Wulff.
Osakepääoman korotus tehtiin jo 24. marraskuuta pidetyssä yhtiökokouksessa nostamalla se 2 800 000 markkaan (2 800 kpl á 1 000 mk). Mainitulla kokoonpanolla aloitettiin panimon myyntineuvottelut Meijerien Keskusosuusliike Valion ja Oy Sinebrychoff Ab:n kanssa. Lopulta 01.12.1971 kauppakirja allekirjoitettiin Valion kanssa. Mainittakoon, että seuraavana vuonna Sinebrychoff osti Porin Oluttehtaan.
Valion aikana yhtiön ensimmäisen hallituksen muodostivat puheenjohtaja kunnallisneuvos Toivo Saloranta, kauppat. maisteri Iikka Haka, kauppat. maisteri Reijo Lehtonen ja maat. ja metsät. maisteri Oiva Savanoja. Toimitusjohtajaksi valittiin ekonomi Kalevi Koistinen.
Oli omistaja kuka hyvänsä, panimon toimintaa jatkettiin kuten ennenkin eli työntekijöihin omistajan muutos ei juuri vaikuttanut. Samaan aikaan uusi olutmerkki Rautakoura tuli markkinoille.
Koska ylläkuvatut Rautakoura oluet eivät saaneet suurempaa kannatusta, lanseerattiin vuonna 1976 alla kuvatut viimeisiksi jääneet oluet.
Seuraavana vuonna johtokunnassa todettiin (viimeisen kerran), että panimotoiminta ei ole kannattavaa liiketoimintaa ja että tehdas tulee lakkauttaa heti. Tehdas ajettiin alas vielä samana vuonna.
Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 30.05.1979 yhtiö purettiin.
Lähteet:
Hietakari Eero: Osakeyhtiö Gust. Ranin, Savon vanhin kauppahuone 1852-1952, Kuopio 1952
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Kauranne Jouko: Oy Gust. Ranin 150 vuotta, Kuopio 2002
Senaatin teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
STM arkisto: alkoholin valmistuksen tarkastuksen arkisto
PRH arkisto: 6.795, 8.750, 39.380, 208.681
Kuopion historia 2-6
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Auton kuva: Ukko Barssi, kuvia vuosisadanvahteen kuopiosta
Tehtaan kuva 1879: Arnold Boos. Harry Dunckel
Tehtaan kuva: Hietakari Eero: Osakeyhtiö Gust. Ranin, Savon vanhin kauppahuone 1852-1952, Kuopio 1952
Sanomalehtimainokset: 31.03.1866 Tapio no 13, 05.06.1880 Tapio no 44
Etiketit: ensimmäinen etiketti www.nubo.ru, 8 seuraavaa Kim Lindberg, loput 16 Raimo Leskinen
Lasinalusta: Antti Räty
Pullot: Panu Hakama; savon voima I, vahvaa varasto olutta II, Antti Räty; vahvaa varasto olutta III
1865 – 1871 Kellgrenin Oluttehdas (B. M. F. L. Kellgren)
1871 – 1896 Gust. Raninin Oluttehdas (G. E. Ranin)
1896 – 1897 Gust. Raninin Oluttehdas (Tmi Gust. Ranin)
1897 – 1919 Gust. Raninin Oluttehdas (Tmi Gust. Raninin jälkeläiset)
1919 – 1971 Osakeyhtiö Gust. Ranin
1971 – 1977 Ranin Oluttehdas Oy (Valio Oy)