Radiumia lääkinnällisiin tarkoituksiin tarjonneita tehtaita, tuotemerkkejä ja myyjiä suomessa vuosina 1910-1940. Mainitut kaivojen ja lähteiden tutkimustulokset perustuvat suurelta osin teknisen korkeakoulun analyyttisen kemian lehtori Gustaf Adolf Aartovaaran tutkimuksiin.
(Tieto)lähteet sivun lopussa.

 

 

Aktiebolaget Radium Watten (25.706)

Köydenpunojankatu 8
Helsinki

Aktiebolaget Radium Watten nimisen yhtiön perusti helsinkiläinen tehtailija ja liikemies Edvard Almqvist vuonna 1911. Yhtiökumppaneina toimivat rouva H. Almqvist, neiti Emma Gustafsson ja herra John Aspelund. Osakepääoma oli 10 000 markkaa (20 á 500 mk).
Yhtiön tarkoitus oli valmistaa tehdasmaisesti erilaisia radiumia sisältäviä tuotteita sekä myydä niitä. Päätuote oli laite, jota vuokrattiin halukkaille ja johon sai apteekista erityisiä radiumelementtejä. Näistä elementeistä radiumia liukeni veteen. Kuvassa laite johon radiumelementti laitettiin. (Parempaa kuvaa ei ollut saatavilla).
Toiminta hiipui muutaman vuoden kuluttua niin, että jo lokakuussa 1914 yhtiö haettiin konkurssiin.

 

 

Radilit

A. Sjöblom & Co.
Aleksanterinkatu 46
Helsinkin

Radilit tuotemerkki on toiminnaltaan lähes sama kuin edellä mainittu, sillä erotuksella, että laitteen vuokraaja oli eri niminen. Laitekin saattoi olla samanlainen kuin edellä mainittu. Kummankin toimenkuvaan kuului vuokrata laitetta ja antaa ohjeet sen käytöstä. Vuokra-ajaksi mainitaan kuukausi. Ohjeen mukaan radiumvettä oli hyvä juoda 0,5 litraa 3 kertaa päivässä, jotta elimistön radiumtaso pysyy samana koko kuurin ajan. Yhtiön johtaja oli sairaanhoitaja Augusta Söderlund. Radilit oli markkinoilla vuosina 1911-1913.

 

 

Radiumlähde Oy (51.935)

Kiviniemi
Viiksanlahden kylä
Sakkolan kunta
Viipurin lääni

Kiviniemen radium parantolana tunnetuksi tulleen parantolan ja vesitehtaan perusti huippu-urheilija kunnallisneuvos Nestor Toivonen vuonna 1924. Toivonen tunnetaan Tukholman ja Antwerpenin olympialaisista, joista sai yhteensä neljä mitalia ammunnassa.

Alkujaan Toivonen oli tutustunut Sakkolan Kiviniemen alueeseen ollessaan Sakkolan Kiviniemen sahalaitoksen omistajana, mutta muuttanut sittemmin muualle. Kiviniemeen hän palasi vuonna 1924 josta osti vesirikkaan lähteen ja ympäriltä maata ja perusti Radiumlähde Oy (51.935) nimisen yhtiön. Toimialaksi mainitaan kiinteistö-, kylpylä-, parantolaliike. Yhtiön hallituksen muodostivat herrat Edvard Taitonen PJ, kunnallisneuvos Nestor Toivonen TJ ja Eemeli Niemelä VTJ. Muut jäsenet olivat rouva Anna Toivonen, herra Hannes Laukkanen. Osakepääoma on 100 000 markkaa (100 á 1 000 mk).

Parantolan rakennushanke aloitettiin tammikuun alussa 1925 ja avajaisia vietettiin 26.09.1925. Rakennus on kolmikerroksinen ja asiakashuoneita siinä oli 16. Kiinteistön kellarikerroksessa oli pieni radiumvesipullottamo, jonne vesi johdettiin lasiputkilla viereisestä lähteestä. Kellarissa oli myös radiumvesi uima-allas ja muita hoidettavien tiloja. Tästä pullottamosta lähetettiin pulloja ympäri suomen.

Aikanaan parantolasta tuli sekä sairaiden parantola että täysihoitoa kaipaavan työväen lepokoti. Myös perustajan urheilutausta vaikutti kävijämääriin. Hoitoja ja rentoutusta hakivat myös aikansa huippu-urheilijat.

Nestor Toivonen kuoli vuonna 1927, joten parantolan tilanne oli järjestettävä uudelleen. Testamenttien nojalla parantola ja sen liiketoiminta siirtyivät vuonna 1928 Suomen Voimistelu ja Urheiluliitolle (SVUL). Uusien omistajien aikana parantolan liiketoiminta lopetettiin ja sinne perustettiin Suomen Urheiluopisto, joka aloitti vuonna 1929. Myös Radiumlähde Oy lakkautettiin vuonna 1930. Tähän päättyi myös pullotettu vesitehtailu kiinteistön kellarissa. Urheiluopiston aikana mm. huoneita jaettiin niin, että vuonna 1931 huoneita oli jo 35. Kiinteistön viereen ja taakse rakennettiin myös urheilukenttä ja voimisteluhalli. Lähteen vettä käytettiin tästä eteenpäin vain opiston omiin tarpeisiin, joihin kuului mm. käyttö keittiön ruuanlaitossa sekä saunan löylyvetenä. Urheiluopiston käytössä Kiviniemi oli vuoteen 1932, jolloin se päätettiin siirtää hankalan sijaintinsa takia Heinolan Vierumäelle. Tämän jälkeen kiinteistö muutettiin pikkuhiljaa takaisin parantolaksi ja vesitehtailu ainakin luvattiin aloittaa uudelleen. Seuraavien vuosien ajalta mitään näyttöä tästä aloituksesta ei kuitenkaan ole löytynyt. Urheilukansa ei kokonaan Kiviniemeä jättänyt vaan siellä järjestettiin jatkossakin eri lajien kursseja, harjoitusleirejä ym.

 

Radium-Hydro Oy (84.284)

Vuonna 1936 Kiviniemeen perustettiin uusi yhtiö Radium-Hydro Oy jatkamaan parantolan ja radiumvesitehtailun toimintaa. Uuden yhtiön perustaja ja omistaja professori liikemies Pekka Juho Valkeapää vuokrasi kiinteistön SVUL:ltä omistamansa helsinkiläisen Oy Valkeapää Ltd (22.384) yhtiön nimiin. Samalla vesitehtailu aloitettiin uudestaan. Ilmoituksissa parantolan uusittu nimi oli tästä eteenpäin radiumvesiparantola ja täysihoitola Radium-Hyrdo Oy. Jatkossa pullotetun veden suurimpia ostajia oli OTK, jonka kautta vettä sai lähes kaikkialta suomesta.

Tulipalo tuhosi koko kiinteistön 05.05.1937 täydellisesti, mutta vakuutettuna se rakennettiin nopeasti kuntoon. Valmiina se oli runsaan vuoden kuluttua ja avajaisia vietettiin 30.06.1938. Avajaisissa esiteltiin myös uusi tuote Hydradium. Tulipalon jälkeen yhtiön hallitus vaihtui useaan otteeseen, mutta ainakaan vesitehtailuun se ei vaikuttanut. Viimeisenä toimitusjohtajana toimi Kalevi Korhonen. Toiminta päättyi vuonna 1940.

 

 

Oy Radium-Vesi Ab (78.733)

Vihnusjärvi
Pohjois-Pirkkala (Nokian kauppala 1938-)

Oy Radium-Vesi Ab nimisen vesitehtaan perusti liikemies Gustaf Werner Ryselin omistamansa Vihnula nimisen tilan yhteyteen vuonna 1935. Tila ja vesitehdas sijaitsivat silloisessa Pohjois-Pirkkalassa (nyk. Nokia) Vihnusjärven pohjoisrannalla nykyisen Vikkulankujan varrella. Yhtiön säännöt vahvistettiin 13.11.1935 ja sen osakepääoma oli 100 000 markkaa (100 á 1 000 mk) ja sen ensimmäisen hallituksen muodostivat Verner Hedman PJ, Eino Kokko ja Sofia Johansson. Teknisenä johtajana toimi Eino Kokko. Yhtiön toimisto sijaitsi Helsingissä osoitteessa Heikinkatu 20.

Perustajan mailla sijaitsi useita vihnuslähteiksi kutsuttuja lähteitä, jotka laskivat lopulta Vihnusjärveen. Alueen maaperä on myös kivilajeiltaan erityyppisten kallioiden (graniitti, gneissi ym.) muodostama yhtymäkohta. Lähteiden veden koostumusta tutkittiin useaan otteeseen 1920-luvun lopulla laboratoriossa Helsingissä ja 1930-luvulla myös Tampereella. Tutkimusten jälkeen vahvistui veden sisältämä radioaktiivisuus ja sen määrä, joka mainitaan olleen erittäin korkea, jopa suomen radioaktiivisin lähde. Pullotettua vettä markkinoitiin Aradium nimellä ja hyvin nopeasti lähdettä ryhdyttiin kutsumaan parantavan voimansa eli ihmeitätekevän ominaisuutensa takia Velhonlähteeksi.

Vuosien 1930-1935 väliseltä ajalta ei ole löytynyt mitään mainintaa Ryselinin, tai kenenkään muunkaan perustamana, kaupallisesta vesitehtaasta, vaikka useat näin muistelevatkin.

Vuonna 1937, jolloin Sakkolassa sijainnut radiumvesiparantola Radium-Hydro tuhoutui tulipalossa, allekirjoitettiin OTK:n ja Oy Radium-Vesi Ab:n välille sopimus aradiumin myynnistä sen osuusliikkeiden kautta ympäri suomen. Käytännössä tuotanto ja myynti lisääntyivät kertaheitolla monin kertaiseksi, joten maaliskuussa 1938 osakepääoma päätettiin nostaa 300 000 markkaan. Kaikesta huolimatta yhtiö ajautui konkurssiin kesällä 1938. Konkurssihakemuksen jätti Pirkkalan tuomiokunnalle yhtiön silloinen hallituksen puheenjohtaja Eino Kokko. Konkurssi vahvistettiin 21.06.1938. Teknisenä johtajana konkurssihetkellä toimi insinööri Rafael Breitenstein. Konkurssiin johtaneet syyt eivät ole selvillä.

Konkurssiselvittelyn alla tehtaalle löytyi kuitenkin nopeasti uusi jatkaja. Jatkajaksi tuli perustajan tyttären Gerda Ryselinin mies Kurt Ossian Londén. Uutta yhtiötä ei rekisteröity osakeyhtiöksi vaan jatkoi 12.07.1938 alkaen nimellä Radium-Vesi, omist. Kurt Londén (85.110). Samana vuonna Pohjois-Pirkkalan kunta lakkautettiin ja jatkoi nimellä Nokian kauppala. Uuden omistajan myötä Helsingin toimisto muutti osoitteeseen Uudenmaankatu 16. Londénin aikana tuotteita mainostettiin voimakkaasti.

 

 

Iisalmen Runninlähteen Oy (16.321)

Runni
Iisalmi

Tämä lähde ja sen parantavat ominaisuudet on mainittu jo 1700-luvulla. Kaikentasoista toimintaa lähteen ympärillä on siis ollut eri omistajien toimesta satoja vuosia, mutta nykyisen omistajan mukaan sen kylpylätoiminta alkaa vuodesta 1904. Itse lähteelle ja sen myynnille perustettiin ko. vuonna otsikon osakeyhtiö. Paikalle rakennettiin myös hotelli (Runnin Hotelli Oy).

Lähteen vettä on tutkinut vuonna 1913 tohtori Y. Tuomikoski, joka mainitsi että "Runnin vesi on runsaasti rautaa ja hiilihappoa sisältävää ja huomattavan radioaktiivista". Toinen tutkimus tapahtui 1926, jolloin teknisen korkeakoulun lehtori Gustaf A. Aartovaara teki tarkkoja analyysejä sen vedestä. Nämä tutkimukset olivat samansuuntaisia kuin Tuomikosken.

Toinen Aartovaaran tekemä tarkempi tutkimus tapahtui 05.05.1937, jossa todettiin, että "vesi on voimakkaasti radioaktiivista ja myös erittäin rautapitoista ja että muitakin yhdisteitä vedessä on kymmeniä". Lisäksi mainitaan että "vedestä puuttuu täysin typpipitoiset aineet eli orgaaniset aineet mikä tekee siitä erittäin harvinaisen. Radioaktiivisuus johtuu veden sisältämästä radiumista ja thoriumista". Lopuksi todetaan, että "rautapitoisuuden takia vesi samentuu nopeasti, joten sen pullotus ei tule kysymykseen".

Vettä kuitenkin pullotettiin ja sitä myytiin mm. Helsingissä. Radiumpitoisten pullovesien jälleenmyyntiä varten perustettiin vuonna 1926 Helsinkiin yhtiö Oy Radium Ab (57.006). Runnin vettä toimitettiin yhtiön varastoon (Kasarminkatu 26), josta sitä jaettiin mm. apteekkeille ja ravintoloille. Veden sisältämän raudan takia se samentui nopeasti ja pullon pohjalle ilmestyi sakkaa. Juuri tästä syystä sen myynti lopetettiin. Jakeluyhtiö Oy Radium Ab lopetti toimintansa vuonna 1930.

 

 

Yhdyslähde

Yhdysoluttehdas Oy
Viipuri

Viipurissa Yhdysoluttehtaan tontilla oli kirkasvetinen yhdyslähteeksi nimetty lähde, josta tehdas otti vetensä. Vettä sai lähteestä niin runsaasti, että sitä käytettiin juomien valmistuksen lisäksi myös pesuvetenä. 1930-luvulla lähteen vesi tutkittiin ja siinä todettiin olevan radioaktiivisuutta melko runsaasti. Näin ollen veden sisältämä radioaktiivisuus liitettiin myös mainoksiin ja etenkin vuonna 1938, jolloin tehdas täytti 75 vuotta, radioaktiivisuus mainitaan jopa pullon etiketissä.

 

 

Kuopion rautavesilähde

T:mi J. F. Dahlström
Maaherrankatu 27
Kuopio

Raatimies vesitehtailija J. F. Dahlströmin omistaman kivennäisvesitehtaan tontilla on rautapitoisen veden lähde (kaivo). Kaivon vettä on käytetty virvoitusjuomien valmistukseen vuodesta 1890. Vuonna 1910 veden koostumus tutkittiin varta vasten saksasta tilatuilla laitteilla ja sen todettiin sisältävän suuressa määrässä radiumia. Tutkimukset tehtiin 28.04.1910 ja ne suoritti teknisen korkeakoulun lehtori Gustaf A. Aartovaara. Tämä lähde mainitaan ollen ensimmäinen lähde suomessa, jossa todettiin erityisten laitteiden avulla olevan radiumia. Lähteen kaupallisesta toiminnasta vastasivat tohtori Karl ja Ingeborg Loveson. Hetkellisesti lähdettä kutsuttiin nimellä "Kuopion Uusi Parannuslähde".

 

 

Niemelän kartanon Lähde

Niemelän kartano
Heinola

Tämä Heinolan Niemelän kartanon mailla oleva lähde tutkittiin ja mitattiin ensikerran vuonna 1925 teknisen korkeakoulun lehtorin Gustaf A. Aartovaaran toimesta ja sen vesi todettiin sisältävän runsaasti radiumia. Läheisen kylpylaitoksen johtaja neuvosmies Gustaf Adolf Louhio oli tästä erittäin tyytyväinen, että radiumvettä löytyy pitäjän sisältä eikä sitä tarvitse hakea kaukaa ulkopuolelta. Vettä toimitettiin siis ainakin Heinolan kylpylään asiakkaiden nautittavaksi. Vettä ei tiettävästi pullotettu vaan tarjoiltiin lasittain. Lasittain tarjoilu lopetettiin kylpylässä vuonna 1929, mutta jatkettiin muualla.

Heinolan museossa on kahvallinen lasi/tuoppi, jossa on etsattu teksti Radium Niemelä Heinola.

 

 

Ab U-Radium Oy (48.656)

Pohjois Esplanadi 33
Helsinki

Tämän yhtiön tuotteita olivat kosmeettiset radiumia sisältäneet voiteet ym. iholle levitettävät tuotteet. Tuotteet oli tarkoitettu käytettäväksi vain ulkoisesti ja niitä sai apteekeista. Mainoksen mukaan hinta oli 30 markkaa tuubi. Itse radioaktiivinen aine on peräisin Impilahdelta löydetystä suuresta radioaktiivisesta esiintymästä, joka reunojen kivien hienonnettua jauhetta voiteet sisälsivät.

Yhtiön johtokuntaan kuuluivat Axel Gahmberg, Kaarlo Hortling ja Gunnar Vegelius. Yhtiön säännöt vahvistettiin 17.08.1923 ja sen osakepääoma oli 400 000 markka. Tuotteiden valmistuksesta ja levityksestä vastasi lääketehdas Oy Medica Ab.
Toiminta päättyi vararikkoon vuonna 1932.

 

 

Miradium

Kööpenhamina
Tanska

Miradium tuotemerkillä myytiin vuodesta 1923 lähtien lievästi radioaktiivisia itsehoitotuotteita apteekkien kautta ympäri suomen. Tuotteita oli tarjolla pastilleina, suolana, voiteena ja tabletteina.

Miradiumin tuotteita tutkittiin suomessa useaan otteeseen ja etenkin heti vuonna 1924, jolloin Suomen Terveydenhoito -lehti julkaisi mielipiteensä Miradiumista. "Miradium ym. tablettien nauttimisesta ei ole niin suurta hyötyä kuin niillä ilmoituksissa ja reklaamilehtisissä ylen määrin kehutaan olevan".
Myynnissä olleet tavara ovat valmistettu tanskassa ja tuotemerkin haltija oli tanskalainen tukkukauppias Ole Christian Frederiksen. Suomen edustajana oli Insinööritoimisto Ferro, Uno Nyberg. Miradiumia oli apteekeissa toiseen maailmansotaan saakka.

 

 

Radiwoll ja Radiosclerin

Lääketehdas Leo
P. Robertinkatu 10
Helsinki

Radiwoll nimistä särkyjä parantavaa radiumliinaa myi suomessa vuodesta 1925 Y. W. Jalander Lääketehdas Leon nimissä. Tuotteen valmistaja oli Fredrikssons tekn. kem. fabrik ruotsissa.
Liinojen radioaktiivisuus paransi fyysiset ym. vammat, jos liinaa piti kohteen päällä sidottuna usean viikon ajan. Radiwoll liinoja sai tilata suoraan lääketehdas leolta postimyyntinä tai ostaa apteekeista sekä rohdos- ja kemikaalikaupoista. Liinoja myivät 1930-luvulla myös lääketehdas leon yhteistyökauppiaat.

Toinen lääketehdas leon maahantuoma radioaktiivinen tuote oli Radiosclerin radiumsuolatabletti. Sen myynti alkoi vuonna 1928 ja sen myynti tapahtui samoin kuin Radiwollin. Radioscleria valmisti saksassa Radiosclerin Gesellschaft Berliinissä.

Radiwoll liinaa sekä radiosclerin tabletteja markkinoitiin toiseen maailmansotaan saakka.

 

 

Oy Urad Ab (56.005)

Korkeavuorenkatu 25
Helsinki

Suomessa kehiteltiin edellä mainittu Radiwoll tavallaan uudestaan ja jolle annettiin nimi Urad-radiumvyö. Ero näiden kesken oli kaiketi melko mitätön, sillä parantavana aineena ilmoitetaan olevan lievä radioaktiivinen säteily.

Uradin radioaktiivisuus saadaan Viipurin läänin Impilahdesta löydetystä radioaktiivisesta lähteestä ja tarkemmin sen reunoilla olevien kivien murskatusta jauheesta. Murskattu jauhe ripotellaan kahden kangaspalan väliin ja ommellaan yhtenäiseksi palaksi. Näin valmistettiin Urad radiumvyö.

Oy Urad Ab liitettiin kaupparekisteriin 31.08.1926 ja sen johtokuntaan kuuluivat kapteeni Bertel Lybeck, Carl Turunen ja J. W. Wåhrdstöm. Osakepääoma oli 75 000 markkaa (75 á 1 000 mk).

Koskapa markkinoilla oli kaksi lähes identtistä tuotetta, koitui se lopulta radiumvyön kohtaloksi. Suurin ero löytyi myös niiden markkinoinnissa. Lisäksi Suomen Terveydenhoito -lehti julkaisi 01.06.1927 "Humbuukin Voittokulku" nimisen artikkelin Urad radiumvyöstä. Vaikuttaa siltä, että artikkelilla oli vaikutusta, sillä noin puolen vuoden kuluttua vuoden 1928 alussa yhtiö ajautui konkurssiin. Oliko totuuden julkituomisella näin suuri vaikutus? Vaikea sanoa. Toiminta ei kuitenkaan loppunut tähän, nimittäin perustaja Lybeck jatkoi myyntiä ensin rekisteröimättömän Oy Teho - Urad Ab nimissä, kunnes 05.03.1929 rekisteröi sen nimelle Urad-Varasto – Urad-Depot, inneh. B. Lybeck (62.856). Teho-Uradin aikana markkinoille tuli Teho-radiumside. Lopulta mistään uudesta siteestä ei ollut apua, sillä toiminta päättyi kokonaan vuoden 1929 lopulla.

 

 

Radiumkaivo

Kylpylä Imatra (30.137)
Malminkatu 24
Helsinki

Helsingin kampissa sijaitsevan kylpylaitos Imatran käyttövesikaivon vesi todettiin huomattavan radioaktiiviseksi vuoden 1922 marraskuussa. Suomen johtava radioaktiivisten lähteiden tutkija lehtori Gustaf Aartovaara totesi veden sisältävän myös suuren määrän epäorgaaniasia yhdisteitä. Tontin ja kaivon omisti rakennusmestari Wilhelm Ekman ja tontilla sijaitsi myös Ekmanin vuonna 1913 perustama Kylpy- ja Pesulaitos - Imatra (30.137). Kylpylä käytti tämän kaivon vettä. Radiumlöydöksen jälkeen kylpylaitoksesta tuli oitis terveyskylpylä ja vedestä terveysvesi. Kaupallinen terveysveden myynti aloitettiin pian tämän jälkeen. Kaivo sai nimekseen "Radiumkaivo".

Aartovaaran tutkimukset jatkuivat seuraavana vuonna ja silloin vedessä havaittiin monen muun aineen lisäksi uraanisuoloja. Samaan aikaan terveydenhoitolautakunta sai kuulla erikoisista sairastapauksista etenkin sisäelimien ja suoliston alueella. Ja kävi ilmi, että sairastuneet olivat juoneet radiumkaivon terveysvettä. Terveydenhoitolautakunta piti hätäkokouksen mahdollisesta kaivon sulkemisesta, mutta kokouksessa sen sijaan ilmeni, ettei kyseiset tautitapaukset välttämättä johtuneet radiumkaivon vedestä ollenkaan. Lautakunnan osalta oli ajauduttu pattitilanteeseen, joten päätettiin ainoastaan ohjeistaa ihmisiä harkitsemaan veden juontia ja seuraamaan sanomalehti-ilmoituksia kaivon mahdollisessa sulkemisasiassa. Mainittu uraanin määrä oli 13 mg litrassa. Kaivoa ei lopulta kokonaan suljettu, mutta veden tarjoilu terveysvetenä päättyi vuonna 1925. Kylpylätoiminta lopetettiin vuonna 1971.

 

 

Ab Blomqvist & Co. Oy

Helsinki

Makeistehdas Blomqvistin tuotevalikoimaan tuli vuonna 1920 radiumpitoinen tuote nimeltä radium. Ilmeisesti se ei ollut menestys, sillä se hävisi markkinoilta jo seuraavana vuonna.

 

 

Oy Nuolainniemi Ab (36.829)

Nuolainniemi
Impilahti
Viipurin lääni

Impilahden nuolainniemen radioaktiivisen esiintymän ja lähteen radioaktiivisuus mitattiin perusteellisesti 1920-luvun alussa. Esiintymä on siksi poikkeava, että se on noin 200 metriä pitkä 15 metriä leveä ja paikoin 50 metriä syvä usean lähteen muodostama alue. Paikalla havaittiin olevan uraanipitoista "viikit" nimistä radioaktiivista kivennäistä sekoittuneena maasälpään ja kvartsiin. Radioaktiivisuudeltaan se todettiin erittäin pitkä kestoiseksi. Viikitin radioaktiivisuus aiheutuu uraanin lisäksi sen sisältämästä thoriumista. Mainittuja kiviaineita murskataan hienoksi jauheeksi ja tätä jauhetta käyttävät tuotteissaan mm. Oy Urad Ab ja Ab U-Radium Oy. Viimeksi mainittu oli vuokrannut koko esiintymän Oy Nuolainniemi Ab:lta heinäkuussa 1923.

 

 

Leivin lähde

T:mi Radiumvesi
Leivin kylä (nyk Leipi)
Kangasala

Kangasalan Leivin kylässä kelloseppä E. Kortehiston kesämökkitontilla sijaitsevan lähteen vesi todettiin mittauksissa olevan erittäin radioaktiivista. Mittaukset suoritti teknisen korkeakoulun lehtori Aartovaara 05.08.1929. Kyseisten näytteiden radioaktiivisuus todettiin myös harvinaisen pysyväksi ja tästä syystä omistajalle suositeltiin terveysveden eli vesimyynnin aloittamista. Varsinaista tehdasta ei paikalle rakennettu eikä pullottamoakaan, mutta vettä kuljetettiin kokeiluluontoisesti Tampereelle Oy Iso Kaljatehdas nimiselle kaljatehtaalle pullotettavaksi. Kaljatehtaalle kuljetus lopetettiin seuraavana vuonna, mutta lähteestä sai hakea jatkossa omatoimisesti vettä korvausta vastaan.

 

 

Oy Teka Ab

Riihimäki

Teknokemian tuotteiden valmistaja Oy Teka Ab valmisti 1920-luvun puolivälissä kylpysaippuaa, jossa oli mukana radiumia. Tuote oli markkinoilla muutaman vuoden.

 

 

Loviisan kylpylä

Loviisa

Loviisan kylpylän vesi todettiin teknisen korkeakoulun lehtori Aartovaaran tutkimuksissa keväällä 1925 sisältävän huomattavia määriä radioaktiivisuutta. Tämä tutkimus teki ennestään kuuluisan kylpylän vieläkin kuuluisammaksi. Samalla aloitettiin radiumpitoisen terveysveden tarjoilu asiakkaille.

 

 

Ab Oxygenol Oy

Helsinki

Hammastahnoistaan tunnetun Oxygenolin valmistamaa radium -hiusvettä markkinoitiin vuosina 1921-1925 nimellä Radiophor. Tuote sisälsi myös elvykettä ja antiseptistä ainetta ja sen luvattiin ehkäisevän hiusvammoja parasiittivastaisilla ominaisuuksilla. Hiusvettä myivät apteekit ja rohdoskaupat.

 

 

Radium Sähkötyyny

Oy Sähkö Ab
Turku

Tämä sähkötyyny lienee jokin kertaluonteinen myyntiartikkeli tms. vuodelta 1934. Oy Sähkö Ab:n toimenkuva oli sähkölaitteet ja niiden myynti. Ei ole tiedossa missä muodossa radium oli tyynyssä?

 

lisää on ehkä tulossa . .

Tiedot kokosi Antti Räty

 

Lähteet:

Ab Radium Watten: PRH 1911 no 440, 1914 no 554, HS 1912 no 29, Helsingin Kaiku 1912 no 20.

Radilit: Uusi Suometar 1911 no 299, 1912 no 23, 1913 Hgin kauppakalenteri.

Radiumlähde Oy, Radium-Hydro Oy: Käkisalmen Sanomat 1925 no 84, 1925 no 108, 1930 no 6, Iltalehti 1925 no 226, 1925 no 226, HS 1925 no 167, Karjala 1925 no 268, 1926 no 69, 1931 no 164, Terveys 1927 no 5, PRH 1925, 1930, Aamulehti 1929 no 217, Vaasa 1936 no 204, Uusi Suomi 1937 no 176, Kaiku 1937 no 101, OTKn viikkotietoja 1937 no 36, 1937 no 37, Tavaraleima rek 1937 no 10, Suom Kaupparek 1938 no 31, 1939 no 15, Matkailumaailma 1939 no 3, Olympia Aikakauskirja 1939 no 7-8, Maakansa 1939 no 125, Finna (hydro etiketti).

Oy Radium-Vesi Ab: Suom kaupparek 1936 no 2, 1938 no 13, 1938 no 23, 1938 no 24, Ilta Sanomat 1936 no 137, Pirkkalan Uutiset 1936 no 26, Suomen Sosiaalidemokraatti 1936 no 173, Vaasa 1939 no 121, Keräily Harvinaisuus 1997 no 5, Anne Haapalainen: Nokian Uutiset 26.09.2018, 01.10.2018, etiketti: Ulf Lundström.

Runni: Suomen Kuvalehti 1926 no 21, Suom Kaupparek 1926 no 12, HS 1927 no 103, Kauppalehti 1930 no 209, Sininen Kirja 1937 no I, Uusi Suomi 1938 no 116, Runni kirjat.

Yhdyslähde: Karjala 1938 no 163, 1938 no 343, Maakansa 1938 no 139, Finna (etiketit).

Kuopion Rautavesilähde: Käkisalmen Sanomat 1910 no 49, Savo 1910 no 78, 1910 no 84, 1911 no 59, 1912 no 2, Kauppalehti 1910 no 21, etiketti: Ulf Lundström.

Niemelän kartano: Länsi-Suomi 1925 no 135, Satakunnan Kansa 1925 no 275, Heinolan Sanomat 1927 no 91, 1927 no 93, 1934 no 86.

Ab U-radium Oy: Suom kaupparek 1923 no 9, 1932 no 6, Suom Tavaraleimarek 1923 no 9, Heinolan Sanomat 1923 no 75.

Miradium: Suom Tavaralemarek 1923 no 6, Suomen Terveydenhoitolehti 1924 no 12, 1934 no 5, Aamulehti 1931 no 308, Karjala 1936 no 82.

Radiwoll: Jämsän Sanomat 1928 no 44, Aamulehti 1930 no 21, 1932 no 161, Satakunnan museo (Finna Radiwoll liina), 1930 no 97 HS.

Oy Urad Ab: Kauppalehti 1926 no 9, 1928 no 27, Uusi Suomi, 1926 no 256, 1928 no 41, HS 1926 no 284, Suomen Terveydenhoitolehti 1927 no 6, Suom Tavaramerkkirek 1927, Kristiinan Sanonat 1928 no 17 A, Työn Voima 1928 no 6, Helsingin Lehti 1928 no 38, Suom Kaupparek liite 1929 no 3, Suomen Merenkulku 1938 no 12.

Radiumkaivo: Et. Pohjanmaa, 1922 no 128, Savo1923 no 51, Iltalehti 1923 no 55, 1923 no 259, Suomen Sosiaalidemokraatti 1923 no 262, Uusi Suomi 1923 no 136, HS 1924 no 214, 925 no 20, Pörssitieto; G. Kock.

Sähkötyyny, Oy Sähkö Ab: Turun Sanomat 1934 no 87.

Oy Blomqvist & Co. Oy: Veckans Grönika 1920 no 50, 1921 no 17, Kauppalehti 1922 no 214 B, 1922 no 279.

Oy Nuolianniemi Ab: Uusi Suomi 1923 no 243, Pörssitieto; G. Kock (luovutetut enemmistö- ym. osakkuudet 2.)

Leivin lähde: Tampereen Sanomat 1929 no 188, Suomen Pienviljelijä 1929 no 38, Aamulehti 1929 no 291, 1931 no 117.

Oy Teka Ab: Hufvudstadsbladet 1925 no 100.

Loviisan Kylpylä: Loviisan Sanomat 1925 no 22, 1925 no 25, Karjala 1930 no 132, HS 1932 no 142.

Ab Oxygenol Oy: HS 1921 no 149, Uusi Suomi 1925 no 237.