Toppila (nyk. Mallastie)
Oulu
Toiminnassa: 1862 – 1979
Alustat
Kauppias Isak Wilhelm Fellman osti Henrik Tornbergin omistaman viinapolttimon Toppilansalmessa vuonna 1862 ja muutti sen oluttehtaaksi. Oluenpano alkoi tässä entisessä viinatehtaassa hyvin pian, mutta jo samana vuonna Fellman aloitti uuden tehdasrakennuksen rakentamisen samalle tontille. Uusi tehdas valmistui vuoden 1864 tammikuun alussa ja toiminta siirrettiin sinne. Tarvittavat luvat eli privilegion hän sai toimelleen 30.01.1864. Tämän luvan lisäksi hän sai seuraavana vuonna laajennettua lupaansa myös portterin valmistukseen. (Portterille piti hakea tuolloin oma lupa).
Tehtaan nimeksi hän ilmoitti Toppilasunds Ölbryggeri, joka Suomennettiin muotoon Toppilan Salmen Oluttehdas tai Toppilan Oluttehdas. Toisinaan tehdasta kutsuttiin myös nimellä I. W. Fellmans Bryggeri.
Oluenpanijaksi palkattiin ruotsista baijerilaissyntyinen panimomestari Anton Karl Ludwig Hörhammer, joka aloitti tehtävänsä vuoden 1863 lopulla.
Vuodesta 1865 lähtien ilmaantui toiminnan kannalta erinäisiä ongelmia, jotka johtivat lopulta siihen, että vuonna 1866 Fellman ajautui konkurssiin.
Fellman oli 1860-luvun alussa hetken Iissä sijainneen Nybyn lasitehtaan omistaja, josta mm. olutpullot ostettiin kaikille Oulun oluttehtaille. Ja kun taantuma tuli, Fellman luopui ensin lasitehtaasta ja muista tehdaslaitoksista ja tämän jälkeen vasta oluttehtaasta.
Mainittakoon lisäksi, että Nybyn lasitehtaan valmistamat olutpullot olivat samoihin aikoihin usein esillä kaupunginvaltuuston istunnoissa epätasaisen laatunsa vuoksi. Jotkin pullot olivat korissa pienempiä ja jotkin suurempia, mutta hinta oli sama. Kyseessä ei ollut ison ja pienen pullon välisestä erosta vaan samankokoisista, mutta kooltaan jostain syystä erikokoisista. Asiakkaalle toimitettujen korillisten (25 pulloa) toimittajat (olutkuskit) saivat jopa uhkauksia kokoerojen takia.
Konkurssista huolimatta tehdas jatkoi toimintaansa, mutta oli konkurssipesänhoitajien hallinnassa. Toiminnassa pitämisen syy oli se, että mahdollisesta tulevasta huutokaupasta tehtaasta saatava korvaus jäisi liian pieneksi, jos se olisi tyhjillään. Oli miten oli, tilanne oli konkurssipesänhoitajien osalta selvä, mutta panimomestari Hörhammerin osalta ei. Hän nimittäin ilmoitti lopettavansa ja muutti vielä samana vuonna pois. Tilanne muuttui siis tavallaan päälaelleen. Ja koska kyse oli rahasta, konkurssipesänhoitajat joutuivat ostamaan tehtaalle uuden oluenpanijan kovalla rahalla. Hetken päästä tehtaalle saapui niin ikään saksalaissyntyinen panimomestari Carl Friedrich Hellmuth Schulz. Samalla huutokaupat jatkuivat, mutta eivät johtaneet ensimmäisen vuoden aikana mihinkään. Tämä taas johti siihen, että seuraavana vuonna (1867) pesänhoitajat joutuivat huutokauppaamaan kaikenlaista Fellmanin omaisuutta sekä mm. ”100 loodaa” olutta pelkästään omien kulujen kattamiseksi. Samoin kävi oluttehtaan kolmelle hevoselle, jotka nekin jouduttiin myymään ennen oluttehtaan huutokauppaa. Lopulta tehtaan huutokaupassa vuoden 1868 elokuussa sen huusi itselleen ruotsalaissyntyinen kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellman.
Uuden omistajan aloittaessa toiminta lähti jälleen käyntiin neljän työntekijän voimin. Lisäksi tehtaalle ostettiin mm. kolme hevosta.
Tehdasta kutsuttiin tästä lähtien myös mm. veroluetteloissa nimellä J. W. Snellmans Bryggeri. Myynti nousi vuosi vuodelta kunnes vajaan 10 vuoden kuluttua, vuoden 1877 syksyllä, mestari Schulz muutti pois.
Monenlaista kaupankäyntiä harrastanut Snellman perusti Toppilan Höyrysahan vuonna 1878 ja myi oluttehtaan vuonna 1880 pojallensa raatimies Johan Georg Snellmanille.
Johan Georg Snellmanin aloittaessa vuonna 1880 uudeksi oluenpanijaksi tuli Fredrik Christiernson. Snellman ei tuntenut alaa lainkaan, joten täydellinen vastuu toiminnasta oli oluenpanija Christiernsonilla. Kaiken lisäksi J. G. Snellman kuoli huhtikuussa 1885, joten tehdas siirtyi pesänhoitajille. Pesänhoitajat järjestivät huutokaupan saman vuoden syyskuussa, josta sen huusi itselleen merikapteeni ja tehtailija Isak Herman Åström. Hän maksoi tehtaasta irtaimistoineen 55 000 markkaa.
Ensitöikseen Åström korjasi ja laajensi tehdasta joihin kuuluivat mm. uudet käymis- ja keittoastiat. Lisäksi hän asennutti höyryvoimalla toimivan pumpun ja vesijohdon, jolla tarvittava vesi saatiin suoraan salmesta tehtaalle.
Mainittakoon, että vuoden 1887 alussa Mustasalmen Oluttehtaan omisti raatimies Carl Wilhelm Westerlundin leski Katharina Westerlund. Mutta kun Katharina kuoli, vuoden 1887 kesäkuussa, siirtyi Mustalahden tehdas heidän ottotyttärelle Ida Maria Westerlundille. Tämän jälkeen (saman tien) Ida Maria siirsi tehtaan miehelleen Isak Herman Åströmille. Näin Mustalahden tehdas siirtyi Åströmille.
Joka tapauksessa Åströmin uudistukset Toppilassa jatkuivat niin, että oluenpanija vaihdettiin vuonna 1888, kun tehtävään palkattiin panimomestari Anton Karl Ludwig Hörhammerin poika panimomestari Paulus (Paul) Michael Hörhammer. Nuoremman Hörhammerin ensiolut oli Münchener-Bier.
Oluenpanijanopissa uudella mestarilla oli renkinä ja olutkuskina toiminut Jacob Greus. Ja kun mestari Hörhammer muutti kesällä 1894 pois, jatkoi Greus oluenpanijana. Hänen toimensa tehtävässä kesti tosin vain siihen saakka kunnes varsinainen panimomestari saataisiin paikalle. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun jo seuraavana vuonna oluenpanijaksi saatiin saksassa oppinsa saanut panimomestari Frithiof Viktor Lundgren.
1880-luvun lopulta Toppilan tehtaan tuotantomäärät nousivat Koskenniskan tehtaan ohi eikä tämä asetelma muuttunut enää koskaan. Ainoana poikkeuksena oli vain kaksi maailmansotaa ja kieltolaki. Muutoin tilanne pysyi samana. Esimerkkinä vuoden 1897 oluen vuosituotanto, joka Toppilassa oli 269 tuhatta litraa, oli Koskenniskassa 133 tuhatta litraa.
Vuosisadan vaihteen kummankin puolen Oulussa vaikuttaneen raittiusseura Pohjan Leimun ajama täysraittiusaate nousi vakavaksi uhkaksi oluttehtaille. Pohjan Leimu ajoi täydellistä raittiutta kaupunkiin ja tämä ei voinut jäädä huomaamatta myöskään Toppilan oluttehtaalla. Oluen myyntipaikkojen supistuminen oli yksi näkyvä merkki. Uhkista ehkä pahin oli se, että kaupunginvaltuuston hallituksessa istui useita Pohjan Leimun jäseniä, joten esitys esim. oluenmyynnin kieltämisestä vapun päivänä, hyväksyttiin heti.
Ironinen sattuma oli se, että yksi Pohjan Leimun iskulauseista oli TOP tykkänään.
Åström rekisteröi tehtaansa uudelleen vuonna 1915. Uudeksi nimeksi tuli Toppilan Mallasjuomatehdas, Isak Åström. Tuotantoon tuli samalla muutos, kun jatkossa tuotannossa oli vain mietoja mallasjuomia. Vuonna 1916 panimomestariksi tuli baijerilaissyntyinen Karl Heining. Panimomestari Lundgren lopetti työnsä vuonna 1918 ja muutti Poriin.
Isak Åström kuoli vuonna 1919, mutta leski Ida Maria luovutti osuutensa välittömästi viidelle lapselleen. Koska Isak omisti myös Mustasalmen Oluttehtaan, siirtyi se myös lapsille. Lapset jatkoivat toimintaa perustamalla osakeyhtiön Oy Toppilan Mallasjuomatehdas Ab:n. Toimitusjohtajaksi tuli lapsista Herman Johan Åström.
Kieltolain takia tehtaassa valmistettiin vain virvoitusjuomia ja mietoja mallasjuomia. Vuodesta 1926 oluenpanosta vastasi Keravan Höyrypanimolta saatu panimomestari Wilhelm Klinger.
Ajan mittaan yhtiön hallitus vaihteli, mutta suurin osa osakkeista oli ja pysyi lähinnä Herman Johan Åströmin hallussa. Panimomestari Klinger huomattiin erittäin päteväksi, joten Lahtelainen Oy Mallasjuoma houkutteli hänet Lahteen vuonna 1931. Hänen paikalle oluenpanijaksi tuli panimomestari Jarl Robert Åström.
1930-luvun lopussa yhtiön johtokunnan muodostivat johtaja Muisto Waltonen, kapteeni Vincent Lundström ja panimomestari Jarl Robert Åström. Heistä Lundström edusti samalla Vaasalaista Bockin panimoa, jolla oli huomattava määrä Toppilan osakkeita hallussaan. Bock myi kuitenkin osakesalkun noin 10 vuoden kuluttua.
Sodan jälkeen vuonna 1946 oluenpanijaksi palkattiin panimomestari Kauko Lauri, joka toimi vuoteen 1965 ja hänen lopetettua viimeiseksi panimomestariksi tuli Esa Vahva.
Vuonna 1967 Oy Mallasjuoma osti Toppilan panimon ja fuusioi sen seuraavana vuonna. Uudeksi nimeksi tuli Oy Mallasjuoma, Toppilan tehdas.
Toppilan tehtaan viimeiset oluet pantiin vuonna 1979, jonka jälkeen tehtaassa ainoastaan astioitiin (tynnyriin ja pulloon) Lahdesta ja Heinolasta valmistettuja ja Ouluun tankkiautolla tuotuja oluita.
Pohjan poika etiketti oli käytössä vuosina 1972-1974. Vuosia myöhemmin Lapin Kulta käytti samantyyppisiä keskiyönaurinko teemoja mainonnassaan.
Oy Mallasjuoma siirtyi vuonna 1988 Oy Hartwall Ab:n omistukseen, joka omisti oluttehtaan myös Torniossa. Pohjois-Suomen markkinoiden pieni koko johti lopulta siihen, että tarvittava astiointi siirrettiin vuoteen 1993 mennessä Tornioon ja astiointi Toppilassa lopetettiin. Vuodesta 1991 Hartwallin tuotanto ja jakeluyhtiö oli nimeltään Oy Amri Ab.
Etiketit: Kim Lindberg
Logo: Antti Räty
1862 – 1867 Toppilansalmen Oluttehdas (Isak Wilhelm Fellman)
1867 – 1868 Toppilansalmen Oluttehdas (I. W. Fellmanin konkurssipesä)
1868 – 1880 Toppilansalmen Oluttehdas (Johan Wilhelm Snellman)
1880 – 1885 Toppilansalmen Oluttehdas (Johan Georg Snellman)
1885 – 1915 Toppilansalmen Oluttehdas (Isak Herman Åström)
1915 – 1919 Toppilansalmen Mallasjuomatehdas, Isak Åström (Isak Herman Åström)
1919 – 1967 Oy Toppilan Mallasjuomatehdas Ab (Åström,..)
1967 – 1968 Oy Toppilan Mallasjuomatehdas Ab (Oy Mallasjuoma)
1968 – 1979 Oy Mallasjuoma, Toppilan tehdas (Oy Mallasjuoma)
1979 – 1988 Oy Mallasjuoma, Toppilan tehdas (Oy Mallasjuoma)
1988 – 1991 Oy Mallasjuoma, Oulu (Oy Hartwall Ab)
1991 – 1993 Oy Mallasjuoma, Oulu (Oy Amri Ab)