Talo 4.2.1 (nyk. Martinkatu 5/Matinkatu 2 kulma)
Turku
Toiminnassa: 1843 – 1869
Virossa Vormsin saarella syntynyt kauppias ja oluenpanija Gustaf Edvard Malmgren muutti Tallinnasta Turkuun heinäkuussa 1843 ja perusti oluttehtaan. Tehdas rakennettiin kaupungin IV osaan Tegelsalen nimiseen kortteliin ja oli valmiina seuraavan vuoden tammikuussa. Tehdas sai nimekseen Ölbryggeri, G. E. Malmgren. Mainittakoon, että heti alusta alkaen Malmgrenin valmistamaa olutta myytiin neljäsosa kannun eli 0.65 litran pulloissa.
Tehdas oli pieni ja vaatimaton ja oli muun kauppatoimen ohella Malmgrenille vain sivutoimi. Malmgrenin toimia etenkin tuontitavaran kauppiaana, pidettiin suuressa arvossa ja tästä syystä oluttehdas pysyi vaatimattomana eikä sitä laajennettu edes vastaamaan kysyntää. Olutta ei ilmeisesti jatkuvasti edes valmistettu, sillä joinain vuosina on mainittu, että ”olutta joudutaan nyttemmin tuomaan Tukholmasta, kun kaikki panokset ovat täällä loppuneet”.
Joka tapauksessa, vuosina 1847 ja 1848 tehtaassa työskenteli 4 työntekijää ja tuotannon arvo vuosittain oli 1 300 ruplaa hopeassa.
Tilanne muuttui paremmaksi vuonna 1849, kun tehtaaseen saatiin oluenpanijaksi Jungfernhoffissa Liivinmaalla (nyk. osa Riikaa Latviassa) syntynyt panimomestari Johann Gottfried Erich. Koska Erichin tuntemus oluenpanoon oli Riiasta sekä Viron tehtaista, oli kaikki tuotanto ns. Revalin metodin mukaista eli pintahiivaolutta. Tästä syystä Erichin paikalle haettiin varsinaista ns. baijerin oluen taitajaa. Erich toimi tehtaassa uuden mestarin saapumiseen saakka eli vuoden 1853 loppuun. Uudeksi mestariksi saatiin baijerilaissyntyinen panimomestari Johan Georg Eberlein. Tästä eteenpäin arvostetuin olut oli nimeltään baijerin olut, joten tehdas mainittiin usein nimellä Malmgrens Bäjerska Ölbryggeri.
Baijerin oluen osalta kilpailu oli kovaa. Kilpailija oli Kingelin & Co:n oluttehdas, jota myös kutsuttiin baijerin oluttehtaaksi.
Tästä alkoi Turun ensimmäinen olutsota. Nimittäin, kun Malmgren ilmoitti olutkorin maksavan 8 kopeekkaa, ilmoitti Kingelin korin maksavan heillä 7 kopeekkaa. Toisinaan Malmgrenin olutta sai halvemmalla ja toisinaan hinnat olivat samat. Tätä kissa hiiri leikkiä kesti useita vuosia.
Tehdasta laajennettiin vuodesta 1857 lähtien. Uudistuksen myötä myös oluenpanija vaihtui, kun mestari Eberlein siirtyi vuonna 1859 yllättäen kilpailijan puolelle eli Kingelinin oluttehtaaseen. Hänen paikalle tuli pietarsaarelaissyntyinen oluenpanija Swen Isak Muhr. Tässä vaiheessa Malmgren myös rekisteröi tehtaansa uudelleen.
Malmgren perusti puolisonsa Lovisa Amalian (os. Wechterstein) veljen isännöitsijä August F. Wechtersteinin kanssa oluttehtaan uuteenkaupunkiin vuonna 1865. Tämä tarkoitti sitä, että Turun tehdas jäi oluenpanija Muhrin vastuulle. Vastuun luovuttaminen Muhrille oli kuitenkin virhe, sillä heti seuraavana vuonna kruunun määräämiä erinäisiä veroja oli jätetty maksamatta. Samoin kävi kahtena seuraavanakin vuonna. Koska tehdas oli Malmgrenin omistuksessa, nosti kruunun edusmies häntä vastaan syytteen. Tämän seurauksena toiminta joutui verokomitean määräämään erityistarkkailuun.
Oli miten oli, oluenpano tehtaalla jatkui. Vuoden 1868 alussa tilanne oli lisäksi raaka-aineiden saannin kannalta erittäin huono, ja tämä johti tuotannon laskuun. Syynä raaka-ainepulaan oli useita vuosia kestäneet epäonnistuneet ohrasadot kaikkialla Suomessa. Tässä vaiheessa myös lukuisten velkojien painostus koveni. Tehtaan sulkeminen ei tullut kysymykseen, joten Muhr toi, ilmeisesti pakon edessä, markkinoille oluen, joka oli valmistettu siirapista. Tämä uutuus ”siirappi-olut” ei ilmeisesti parantanut tilannetta lainkaan, sillä se ei mennyt kaupaksi odotetulla tavalla. Se suorastaan pahensi tilannetta.
Tästä eteenpäin ajat olivat kovia myös Malmgrenin ja Muhrin perheille. Nimittäin Muhrin kotitalo paloi (poltettiin) maan tasalle lokakuussa 1868 sekä hetken päästä myös Malmgrenin omistama Monnoisten tilan riihi paloi Kakskerrassa Turun lähellä. Lisäksi tehtaalta varastettiin jatkuvasti olutta sekä muuta omaisuutta johon kuului mm. Malmgrenin hopeakello, velkakirjoja ja kahteen otteeseen Malmgrenin veneen purjeet Aurajoella.
Tilanne oli siis oluttehtaan osalta kaikin puolin varsin tukala. Tästä huolimatta Malmgren antoi poliisille tutkintapyyntöjä, joita poliisi tietysti tutki. Kummallista kyllä näistä rikoksista ei syytetty lopulta ketään vaan ne korvattiin vakuutusyhtiön toimesta rahallisesti. Nämä vakuutusyhtiöltä saadut rahat oikeus määräsi ainakin osittain suoraan velkojille.
Osittaista apua antoi myös Malmgrenin silloinen vaimo Charlotta Alexandrina (os. Schwank), joka osti mieheltään Monnoisten tilan maineen 6 000 markalla. Mutta nämäkin rahat menivät velanmaksuun.
Vuoden 1869 keväällä tilanne oli kärjistynyt niin, että Malmgren päätti kesäkuun 19. päivä viedä yrityksensä konkurssiin. Samalla tehdas lopetettiin.
Oluenpanija Muhr siirtyi konkurssin jälkeen Tampereelle Onkiniemen oluttehtaaseen.
1843 – 1869 Ölbryggeri, G. E. Malmgren (Gustaf Edvard Malmgren)