Itäinen Pitkäkatu 1-3
Turku
Toiminnassa: 1870 – 1920
Oluttehtaan perusti ruotsalaissyntyinen panimomestari Carl Gustaf Ritou vuonna 1870. Väliaikaisina yhteistyökumppaneina olivat kauppias Gustaf Albert Petrelius ja viinapolttimon omistaja kauppias Viktor Alexander Reims. Tehdas rakennettiin Itäiselle Pitkäkadulle kahdelle vierekkäiselle tontille Kingelinin oluttehdasta vastapäätä. Seuraavana vuonna, kun tehdas oli harjakorkeudessa, mutta edelleen keskeneräinen, se rekisteröitiin osakeyhtiöksi. Senaatti vahvisti säännöt 20. syyskuuta 1871. Osakepääoma oli 100 000 markkaa ja nimeksi tuli Nya Bryggeri Aktiebolag i Åbo. Toimitusjohtajaksi ja isännöitsijäksi tuli panimomestari Ritou.
Ensimmäisenä varsinaisena toimintavuotena, vuonna 1872, työntekijöitä oli tehtaalla yhteensä 15. Mestari Ritou toimi oluenpanijana, mutta hänen lisäksi tehtaalla toimi oluenpanon opissa sekä lopulta varsinaisena oluenpanijana myös Josef Hendrik Karström.
Vuonna 1872 yhtiö sai sen ensimmäisen vakituisen hallituksensa, kun Ritoun uusiksi yhtiökumppaneiksi tulivat kauppias Julius Österblad ja konsuli Carl Mauritz Malm. Kauppias Österblad valittiin johtokunnan puheenjohtajaksi. Samassa yhtiökokouksessa päätettiin nostaa osakepääoma 200 000 markkaan.
Oluenpanija Karstöm siirtyi Aittamäen oluttehtaaseen jo vuonna 1875 ja hänen paikalle tuli ruotsalaissyntyinen panimomestari Georg Herman Palin. Tämän jälkeen mestari Ritou ei enää toiminut valmistuspuolella lainkaan, vaan keskittyi tehtaan laajennustöihin. Laajennustyöt käsittivät kaiken mahdollisen mäskisammioista työväen asunto-olojen parantamiseen.
Uusi mestari Palin olikin erittäin taitava ja sai export-ale oluellaan mitalin Helsingin teollisuusnäyttelyssä vuonna 1876. Oluet menivät tämän jälkeen vuosia erittäin hyvin kaupaksi. Seuraavien vuosien varsinaisissa vuosikokouksissa Ritou otti saman asian esille eli ”näin hyvin meillä ei ole mennyt koskaan”. Ja koska menekki oli hyvä, nousi osakepääoman korotus esille jatkuvasti. Osakkeenomistajien taholta esitettiin nostoa 300 000 markkaan, mutta Ritou huomautti, että ”tehtaamme kapasiteetti on liki tuplattu ja että viiden vuoden kuluttua pääomaa tulisi taas nostaa”. Näin ollen, vuonna 1880, osakepääoma nostettiin 400 000 markkaan.
Tuotannon määrä oli vuonna 1882 n. 600 000 litraa olutta ja työntekijöiden määrä 23.
Yhtiön ensimmäinen varsinainen hallitus pysyi samana ensimmäiset 11 vuotta, kunnes vuoden 1883 tammikuussa valittiin uusi hallitus. Uuden hallituksen muodostivat kauppiaat Julius Österblad ja Knut Fredrik Orell sekä vanhana jäsenenä Ritou.
Seuraavan vuoden tammikuussa varsinainen hallitus ei muuttunut, mutta mainittavaa oli, että Österbladin ja Orellin varajäseneksi valittiin Victor Leonard Bernhard Strandell, joka tuli tunnetuksi yhtenä Auran panimon perustajana.
Hallitukseen tuli kuitenkin muutos vuonna 1884, kun Ritou ilmoitti kesäkuussa muuttavansa Ruotsiin. Hän luovutti paikkansa lopullisesti Knut Fredrik Orellille lokakuussa. Uuteen hallitukseen kuuluivat kauppiaat Julius Österblad, Israel Wilhelm Rautell ja Knut Fredrik Orell. Orell valittiin toimitusjohtajaksi sekä isännöitsijäksi. Työntekijöiden määrä oli ko. vuonna 28.
Yhtiön ensimmäiset varsinaiset ongelmat alkoivat vuoden 1885 maaliskuussa, kun Auran panimo sai ensituotteensa markkinoille. Voisi sanoa, että tästä hetkestä alkoi Turun panimoiden kesken suhteellisen kova kilpailu niin hintojen kuin laadunkin osalta.
Tehtaan kuva vuodelta noin 1891.
Vuonna 1890 hallituksen muodostivat toimitusjohtaja isännöitsijä Knut Fredrik Orell ja kauppiaat Hans Gustaf Hoffstedt ja kunnallisneuvos Gustaf Albert Petrelius.
20 vuotta oluita pannut panimomestari Palin lopetti vuonna 1895 ja ryhtyi suunnittelemaan oman virvoitusjuomatehtaan perustamista. Hänen paikalle saatiin Tampereelta panimomestari Oskar Gröndahl.
Vuonna 1896 pidetyssä varsinaisessa yhtiökokouksessa toimitusjohtaja Orell esitti osakepääoman nostoa 200 000 markalla. Kilpailutilanteen takia yksittäisen osakkeen arvo esitettiin laskettavaksi vain neljäsosaan aikaisemmasta eli 500 markkaan. Osakkeiden määrä vastaavasti siis lisääntyi huomattavasti. Tällä tavalla uskottiin, että osakkeita saatiin helpommin kaupaksi. Osakkeiden arvon ja määrän muutokset hyväksyttiin vielä samana vuonna.
Mestari Gröndahl ei pysynyt yhtiössä kuin vuoden 1898 elokuulle, jolloin muutti takaisin Tampereelle. Hänen paikalle tuli isännöitsijä Orellin poika panimomestari Ferdinand Napoleon Orell. Hänet valittiin saman vuoden lokakuussa myös tehtaan isännöitsijäksi. Ensimmäisenä kokonaisena vuotena 1899 mestari Orell sai markkinoille n. 704 000 litraa olutta. Seuraavana vuonna olutta valmistui vain 540 000 litraa.
Vuonna 1901 Hoffstedtin ja Petreliuksen johtamaan hallitukseen K. F. Orellin tilalle valittiin konsuli Oskar Wikeström.
Isännöitsijä ja panimomestari Orell ilmoitti vuoden 1902 syksyn ylimääräisessä yhtiökokouksessa, että hän lopettaa tehtävänsä tulevan lokakuun viimeinen päivä. Hänen paikalle valittiin kaksi henkilöä, ensin isännöitsijäksi yhtiön entinen kirjanpitäjä O. H. Gröndahl ja oluenpanijaksi ruotsalaissyntyinen panimomestari Nils Philipsson.
Vuonna 1904 etiketit yhtenäistettiin.
Tästä eteenpäin aina panimon lopetukseen saakka yhtiön hallituksessa tapahtui pieniä muutoksia. Nämä muutokset eivät nousseet missään vaiheessa tärkeimmiksi asioiksi mitä yhtiössä tapahtui. Tärkeimpiä ja toisaalta vaikeimpia asioita olivat Turun panimoiden kovan kilpailun aiheuttamat tapahtumat. Yhtenä niistä oli Turun panimoiden yhdistämishanke.
Panimoiden yhdistämishanke:
Vuonna 1906 kaikki Turun oluttehtaat, mukaan lukien Amalienborgs Ab Kärsämäellä, suunnittelivat lähentymistä tai jopa yhdistymistä, toistensa kanssa. Syynä oli huippuunsa noussut kilpailu. Neuvottelut etenivät niin pitkälle, että tätä varten perustettiin jopa oma yhtiö. Rekisteröidyn yhtiön nimeksi tuli Aktiebolaget Åbo Bryggerier Osakeyhtiö ja sovittiin, että se aloittaa virallisen toimintansa 1. lokakuuta 1906. Osakepääoma oli 1 750 000 markkaa.
Ja kun kaikki oli kunnossa, ilmoitettiin Kingeliniltä, ettei se hyväksy kaikkia uuden yhtiön ehtoja. Tämän jälkeen koko yhtenäistämishanke lakkautettiin.
Vuoden 1907 joulukuun alussa panimomestari Philipsson ilmoitti muuttavansa ruotsiin ja lopettavansa työnsä vuoden loppuun mennessä. Hänen paikalle saatiin Viipurin Yhdysoluttehtaalta panimomestari Max Heining.
Heining oli pätevä mestari, mutta sekään ei estänyt ensimmäisen maailmansodan tuomaa totaalista taantumaa. Vuonna 1912 oluentuotanto oli viimeisen kerran omalla sataluvulla eli yli 400 000 litraa, mutta heti tämän jälkeen jopa alle puolet siitä. Tilanne oli kuitenkin kehittynyt kaikkien tehtaiden osalta samanlaiseksi. Suurimpana syynä taantumaan oli verotuksen korotus, mutta myös kaikenpuolinen raaka-ainepula. Tapahtumien ikävä suunta ei korjaantunut vaikka vuoden 1911 joulukuussa Amalienborgs Ab:lle oli maksettu siitä, että he lopettavat mallasjuomien valmistamisen. Amalienborgsin osto tapahtui silloin kaikkien tehtaiden yhteisellä sopimuksella. Tämän jälkeen kilpailevia oluttehtaita oli siis vain kolme. Joka tehtaalla vallitseva tilanne johti tuotannon pääpainon siirtymiseen miedompiin juomiin. Auran tehtaalle perustettiin tätä varten jopa oma virvoitusjuomaosasto, mutta Uudella Oluttehtaalla taikka Kingelinillä näin ei tapahtunut. Tämä taas johti siihen, että vuonna 1916 Kingeliniltä ilmoitettiin toiminnan lopetuksesta. Tämän jälkeen tehtaita oli jäljellä siis vain kaksi, joista Aura oli selvästi niskan päällä.
Uuden Oluttehtaan osalta oli jälleen aika kokeilla yhdistymistä Auran panimon kanssa. Tämä yritys tapahtui vuoden 1918 syksyllä, jolloin kummankin panimon toiminta oli toistaiseksi pysähdyksissä. Auran panimolta tuli arvatenkin kieltävä vastaus.
Voisi sanoa, että aika oli täysin väärä kyseisille yhdistymishankkeille varsinkin, kun tulevaisuus näytti erittäin synkältä.
Seuraavan vuoden kesällä tapahtui Uuden oluttehtaan viimeinen yritys nousta ahdingosta ja veloista. Alkoi suuri alennusmyynti ja markkinointikampanja, joka näkyi niin sanomalehdissä kuin kaduillakin. Myynnissä oli siis juuri alkaneen kieltolain takia vain kaljaa, mutta sitä markkinoitiin suhteellisen paljon. Tilanne oli mikä oli, joten alennusmyyntikään ei riittänyt. Lopulta tilanne todettiin liian epätoivoiseksi yhtiön hallituksessa, joten päätettiin tehdä Auran panimon kanssa vielä yksi sopimus. Tämä oli sopimus Uuden Oluttehtaan lakkauttamisesta heti, jos Auran panimo lupautuu ostamaan jäljelle jääneitä tavaroita kuten ohraa, tynnyreitä, pulloja, korkkeja ym. Tähän vuonna 1920 laadittuun sopimukseen Auran panimon johtokunta laittoi nimen alle ja näin Uusi Oluttehdas lopetti toimintansa.
Etiketit: Kim Lindberg
Tehtaan kuva: Olutta, saappaita ja tiedettä, Pekka Mäntylä, 2009. Turun maakuntamuseo
1870 -1920 Nya Bryggeri Aktiebolag i Åbo