Niirala (nyk. Valkeisenkatu 2-4)
Savilahti
Kuopio
Toiminnassa: 1857 – 1916
Oluttehtaan perusti kauppias Carl Johan Fogman vuonna 1857 Kuopion maalaiskunnan Savilahden Niiralaan. Nykyisin tehtaan paikalla on Kuopion kaupunginteatteri. Yhteistyökumppanina Fogmanilla oli ruotsalaissyntyinen oluenpanija Carl Edvard Lagqvist. Laitos rakennettiin nopeasti, sillä laitteet olivat kauppias O. W. Roeringin vuonna 1856 lopettaneen oluttehtaan vanhat laitteet, jotka Fogman oli ostanut ja asensi nyt omaan tehtaaseensa. Toiminta alkoi vuoden 1857 syksyllä, oluenpanija Lagqvistin johdolla. Laqvistin lisäksi Fogman sai houkuteltua tehtaalleen vuoden 1858 alussa Wiikin oluttehtaan oluenpanijan ruotsalaissyntyisen Fredrik Amandus Grönmarkin. Grönmark kuitenkin kuoli hyvin pian muutettuaan Niiralaan. Tästä huolimatta ensiolutta tuli myyntiin toukokuun alussa 1858. Tehdas tunnettiin nimellä Niirala Bryggeri, mutta esiintyi myös omistajan mukaan nimellä C. J. Fogmans Bryggeri.
Mainos vuoden 1859 helmikuulta.
Ensimmäinen varsinainen oluiden hintaluettelo julkaistiin tammikuussa 1859, jolloin tuotannossa oli englannin olutta, varasto olutta, baijerin olutta ja böömin olutta sekä kaljaa. Muutaman vuoden kuluttua 18.01.1860 Fogman sai myös portterin valmistusoikeuden. Oluenpanija Lagqvist lopetti tehtävänsä vuoden 1863 helmikuussa ja muutti pois.
Vuonna 1866 toimintaan tuli kuukausien katkoksia ja ajautui seuraavana vuonna konkurssiin. Oluen hintakilpailu oli yksi syy oluttehtaan ongelmiin, nimittäin samana keväänä 1866 Lauritsalan oluttehdas avasi olutkaupan Kuopiossa, josta sai heidän olutta korillisen parhaimmillaan markan halvemmalla.
Joka tapauksessa Fogmanin kauppaliikkeen sekä oluttehtaan hallinta siirtyi pesänhoitajille. Tämän jälkeen käytiin useita huutokauppoja, joista 05.09.1868 käydyssä huutokaupassa oluttehdas vaihtoi omistajaa. Uudeksi omistajaksi tulivat Fogmanin kolme vanhinta elossa olevaa poikaa kolmasosan osuuksilla. Pojat olivat Karl Viktor Edward, Johan Fredrik ja Petter Adolf. Kolmikko ilmoitti muutaman kuukauden kuluttua marraskuussa jatkavansa toimintaa nimellä C. J. Fogmanin Pojat. Jatkossa oluttehdasta hoiti likimain yksin vanhin poika Karl Viktor Edvard Fogman.
Muutamien vuosien kuluttua toimintaan tuli jälleen eripituisia taukoja ja lopulta toiminta pysäytettiin, jonka jälkeen koko laitos asetettiin myyntiin. Suuri ongelma oli se, että tehdas oli huonossa kunnossa ja täydellisen korjauksen tarpeessa, joten myytyä sitä ei heti saatu.
Vuonna 1869 C. F. Fogmanin Pojat myivät Paierin olutta.
Päivämäärällä 16.02.1877 oluttehtaan uusiksi omistajiksi tulivat kauppias David Keinänen Kuopiosta ja insinööri Josef Salomon Johansson Leppävirralta. He maksoivat tehtaasta 17 000 markkaa. Tästä eteenpäin tehdasta korjattiin ja laajennettiin huomattavasti. Käytännössä koko kiinteistö kasvoi yli kaksinkertaiseksi. Laajennus alkoi kesän alussa 1877 ja jo heinäkuussa muurattiin piiput. Syyskuussa viimeinenkin kiinteistö oli jo harjakorkeudessa ja täysin valmiina koko tehdas oli marraskuussa. Heti valmistuttuaan Johansson myi osuutensa Keinäselle 55 000 markalla. Saman syksynä oluenpanijaksi tuli baijerilaissyntyinen panimomestari Joseph Herler. Valmistuslupa (privilegio) tälle uusitulle tehtaalle myönnettiin 29.11.1877 ja ensioluita tuli myytiin maaliskuussa 1878. Tuotannon kasvusta vuositasolla ei ole tietoa, mutta sen on täytynyt ainakin kaksinkertaistua aikaisempiin vuosiin. Loppukeväästä 1878 tuotteiden myyntiä lisäsi oma ravintola ja vähittäismyyntipiste, joka avattiin kauppatorin kulmalle.
Muutaman kuukauden kuluttua oluttehtaan ostosta, David Keinänen laajensi omaa yritystoimintaansa ostamalla Olof Harinin tulitikkutehtaan. Hinta siitä oli 6 000 markalla. Tämä laitos sai nimekseen Sawilahden Tulitikkutehdas.
Mestari Herler lopetti työt vuonna 1880 ja muutti pois.
Vuonna 1882 oluttehtaalla aloitti panimomestari Anton Emil Savander, joka toimi myös tehtaan isännöitsijänä. Samalla tehtaan nimeksi muutettiin Niiralan Olut- ja Portteritehdas. Kaikki näytti kaikin puolin hyvältä, mutta vain seuraavan vuoden maaliskuuhun, jolloin omistaja David Keinänen kuoli. Tämän jälkeen tehdas sekä muut liiketoimet siirtyivät virallisesti leski Sofia Keinäselle. Hän ei kuitenkaan taitanut asioiden selvitystä tai niiden hoitoa, joten tätä varten määrättiin ulkopuoliset lakimiehet. Perikunnan selvitystyötä hoidettiin jatkossa toiminimellä D. Keinäsen kuolinpesä.
Tapauksella ei ollut merkitystä itse oluttehtaalle ainakaan siinä mielessä, että mestari Savader toimi oluttehtaan hoitajana kuten ennenkin. Koska tuotteet olivat hyviä, tehdasta ei kannattanut sulkea oluiden myynnistä saatavien tulojen takia. Joka tapauksessa monia Keinäsen liiketoimia lakkautettiin, joista osa myytiin suoraan ostajille ja osa huutokaupattiin. Kaksi tehdasta eli tulitikkutehdas ja oluttehdas huutokaupattiin.
Jo muutaman kuukauden kuluttua heinäkuussa 1883 oluttehdas asetettiin huutokaupattavaksi. Huutokaupan jälkeen uudeksi omistajaksi tuli Keinäsen perillisten perustama yhtiö, joka sai nimekseen D. Keinäsen perilliset (3.395). Myös Savilahdessa sijainnut tulitikkutehdas siirtyi D. Keinäsen perillisille ja myös sen toimintaa jatkettiin. Oluttehdasta hoiti edelleen mestari Savander, joten kaikki näytti oluttehtaan osalta hyvältä.
Pientä ongelmaa ja myynninlaskua jatkossa tuotti vuoden 1884 kesällä kaupungilla liikkunut huhu, jonka mukaan Niiralan oluttehtaalla käytettiin läheisen Valkeisen lammen vettä. Huhu sai nostetta, koska kaikki tiesivät, että Valkeisen vettä käyttivät yhteensä noin kymmenen taloa, jotka siis laskivat sinne myös jätevetensä. Näin ollen epätietoinen kansa oli sitä mieltä, että ”Niiralan oluet maistuivat pahalta, jopa Valkeisen vettä pahemmalta”.
Mestari Savanderin perinpohjainen selvitys mistä vesi otetaan, lopetti onneksi nämä huhut. Selvityksen mukaan ”… että, sinä aikana jona olen tässä tehtaassa ollut johtajana, ei Valkeisen vettä ole käytetty edes pesuvetenä, vaan kaikki tarvittava vesi otetaan omasta kaivosta, jota saavat kiinnostuneet tarkastella”.
Jälleen kaikki näytti olevan kunnossa, mutta vain hetkellisesti, nimittäin muutaman kuukauden kuluttua lokakuussa 1884 mestari Savander kuoli. Tämän jälkeen tehtaalla oluenpano-opissa ollut kauppias Anders Johan Keinäsetä tuli tehtaan hoitaja.
Vuoden 1888 lehtimainos.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1885-1895
1885 – 61 800
1886 – 33 500
1887 – 126 400
1888 – 119 100
1889 – 119 300
1890 – 120 000
1891 – 114 000
1892 – 64 500
1893 – 72 000
1894 – 68 000
1895 – 90 000
Vuonna 1890 oluenpanijaksi tuli Erik Johan Blåstedt ja konttoristiksi hänen puolisonsa Hulda Sofia Blåstedt. Näin jatkettiin vuoteen 1896, jolloin Erik Blåstedt osti D. Keinäsen perillisiltä koko oluttehtaan itselleen. Käytännössä hän osti kaiken toiminimi D. Keinäsen perilliset nimen alla tapahtuvan liiketoiminnan, joten oluttehtaan lisäksi kaupassa tuli mukana myös Sawilahden tulitikkutehdas. Tulitikkutehdas kuitenkin myytiin heti pois.
Yhtiö liitettiin kaupparekisteriin 18.01.1897, jolloin yhtiön hallituksen muodostivat Erik Johan Blåstedt, Hulda Sofia Blåstedt ja Armas Jacob Blåstedt. Oluttehtaan nimeksi vaihdettiin Niiralan Oluttehdas.
Blåstedtit kuuluivat myös Kuopio Brännvinsbrännings Aktiebolag – Kuopion Viinapolttimo-Osakeyhtiö (3.393) nimisen viinatehtaan hallitukseen. Samaan hallitukseen kuului myös mm. Gustaf Emanuel Ranin.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1896-1905
1896 – 113 500
1897 – 105 000
1898 – 74 000
1899 – 102 000
1900 – 132 500
1901 – 112 000
1902 – 105 700
1903 – 87 500
1904 – 80 000
1905 – 92 500
Vielä vuonna 1912 valmistui 86 000 litraa olutta ja 800 litraa portteria. Seuraavana vuonna vahvempien oluiden valmistusta vähennettiin ja loppuvuonna lopetettiin kokonaan. Oluenpanija Erik Johan Blåstedt oli omistajana vuoden 1913 loppuun, jolloin tehdas siirtyi Hulda Sofia ja Armas Jacob Blåstedtin omistukseen.
Vuodesta 1914 eteenpäin tuotannossa oli vain mietoja mallasjuomia, joita valmistettiin vuoden 1915 syksyyn. Tämän jälkeen toiminta lopetettiin ja tehdas suljettiin.
Niiralan oluttehdas sulkemisen jälkeen.
Lähteet:
Hietakari Eero: Osakeyhtiö Gust. Ranin, Savon vanhin kauppahuone 1852-1952, Kuopio 1952
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Turunen Matti: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Senaatin teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
PRH arkisto: 3.393, 3.395
Kuopion historia 2-6
Lehtimainokset: 26.02.1859 Annons-Blad no 8, 13.03.1869 Tapio no 11, 08.11.1888 Savo no 132
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Tehtaan kuva: Heikkinen Jari, Jämsen Kari: Valokuvia Kuopiosta. Julkaisija: kuopion kult.hist. museo
Etiketit: Kim Lindberg
1857 – 1867 Niirala Bryggeri (Carl Johan Fogman)
1867 – 1868 Niirala Bryggeri (Fogmanin kuolinpesä)
1868 – 1877 Niirala Bryggeri (Tmi C. J. Fogmanin pojat)
1877 – 1877 Niirala Bryggeri (David Keinänen, Josef Salomon Johansson)
1877 – 1882 Niirala Bryggeri (David Keinänen)
1882 – 1883 Niiralan Olut- ja Portteritehdas (David Keinänen)
1883 – 1883 Niiralan Olut- ja Portteritehdas (Keinäsen kuolinpesä)
1883 – 1896 Niiralan Olut- ja Portteritehdas (Tmi D. Keinäsen perilliset)
1896 – 1915 Niiralan Oluttehdas (Tmi D. Keinäsen Perilliset)