Lauritsalan kartano 1 ja 2 (nyk. Kartanontie 21)
Lauritsala
Lappeenranta
Toiminnassa: 1856 – 1900
Oluttehtaan perusti Lauritsalan kartanon omistaja Carl Fredrik Savander vuonna 1856. Tehdasta varten rakennettiin kartanon maalle oma kiinteistö, joka valmistui seuraavana vuonna. Nimeksi tuli Lauritsala Ölbryggeri. Oluenpanijana toimi baijerilaissyntyinen panimomestari Florian Scharff, jonka lisäksi muita työntekijöitä oli kuusi. Tuotannossa oli alusta alkaen laadukasta pohjahiivaolutta, joita myytiin nimillä lager öl ja bäjerskt öl.
Kartanon maalla oli myös Saima niminen kestikievari, josta käytettiin toisinaan nimeä Saima hotelli. Tätä kestikievaria hoiti ravintoloitsija Constantin Petroff. Lauritsalan kartano kuului oluttehtaan perustamishetkellä Lappeen kuntaan, mutta on nykyisin osa Lappeenrantaa.
Lauritsalan Oluttehdas
Heinäkuussa 1862 Savander kuoli ja kartano kiinteistöineen sekä liiketoimineen siirtyivät etupäässä kolmelle pojalle. Pojat olivat Carl Wilhelm, Anton Emil ja Johan Viktor. Heistä Carl Wilhelm jatkoi isänsä kauppaliikettä, jonka hän rekisteröi nimelle Carl Savander & Son. Nuoremmat pojat jatkoivat kartanon, eläinten- ja viljelysten hoitoa, oluttehtaan toimintaa ja kestikievaria nimellä A. & J. V. Savander. Oluttehtaan osalta nimeksi tuli Lauritsala Bajerska Ölbryggeri – Lauritsalan Baijerilainen Oluttehdas.
Seuraavina vuosina kartanon kaikkia liiketoimia laajennettiin ja sinne perustettiin vuoden 1864 keväällä laajempialainen maanviljelyskoulu. Viralliselta nimeltään ”Lauritsala Privata Landtbruks -institut”. Tässä maanviljelyskoulussa pidettiin mm. puolivuotta kestäviä baijerilaisen oluen valmistuskursseja.
Ennen maanviljelyskoulun alkua tehtaalle tuli toiseksi panimomestariksi baijerilainen Georg Michael Hüttlinger. Kurssien alettua Scharff hoiti Lauritsalan omaa oluttehdasta ja Hüttlinger maatalouskoulun oluenvalmistuksen kursseja.
Ensimmäisiä panimomestarin diplomin saaneita olivat Anton Emil Savander ja Saima kestikievarin pitäjä Constantin Petroff. Mainittakoon, että heti diplomin saatuaan Petroff perusti oman oluttehtaan Mikkeliin. Lisäksi Anton Emil siirtyi Scharffin paikalle Lauritsalan omaan oluttehtaaseen.
Muutaman vuoden kuluttua (1866) tilanne oli ajautunut Lauritsalan kartanon osalta taloudellisesti huonoon asemaan. Nimittäin A. & J. V. Savander yhtiön varat loppuivat. Syitä varojen loppumiseen on mainittu olleen monia, joista yksi, suoraan Lauritsalan kartanoon kohdistuva, oli matkustajien väheneminen läheisellä Saimaan kanavalla. Oluttehtaan tulevaisuus oli täten myös siis vaakalaudalla, vaikka se oli taantuman aikana ainoa osa kartanon liiketoimintaa, joka ei tuottanut tappiota.
Pelkkä oluttehdas ei kartanoa voi pelastaa, mutta sielläkin tehtiin kesällä 1866 joitain muutoksia. Työntekijöiden määrä mm. laskettiin neljällä (toisin sanoen siellä ei palkattu neljää kesätyöntekijää) sekä lisäksi oluiden myynnissä siirryttiin ns. massamyyntiin. Massamyynti tarkoitti suurempia alennuksia, mikäli osti vähintään 100 pulloa (eli 4 korillista) olutta kerralla. Tämä ei tietysti itse kartanon tilannetta parantanut, vaan lopulta vuoden 1866 syksyllä A. & J. V. Savander yhtiö asetettiin konkurssiin. Tarkastettu ja virallinen ilmoitus konkurssista annettiin seuraavana vuonna. Ensimmäisenä lakkautettiin kalliiksi tullut maanviljelyskoulu sekä irtisanottiin panimomestari Hüttlingerin virka. Velkojien joukossa oli suuria viipurilaisia liikemiehiä, kuten konsuli Julius Dippel ja kauppias Wilhelm Rothe. Joka tapauksessa pesänhoitajat ryhtyivät nopeasti työhönsä eli pitämään kartanolla katselmuksia ja irtaimiston huutokauppoja. Konkurssin aikana oluttehtaan tai kestikievarin toimintaa ei lakkautettu.
Kartano sai uuden omistajan vuonna 1868, jolloin viipurilainen kauppaneuvos Johan Fredrik Hackman osti kartanon. Hinta oli 139 000 markkaa. Oluttehdas sai myös alkuperäisen nimensä eli Lauritsala Ölbryggeri.
Hackmanilla ei ollut aikomustakaan muuttaa Lauritsalaan ja ryhtyä kartanonherraksi vaan oli valmis luopumaan siitä. Ehtona tietysti oli, että kartano pysyy jatkossa suvun hallussa. Seuraavana vuonna, jolloin Hackmanin tytär Antoinette asui Pietarissa puolisonsa Lars Emil von Haartmanin kanssa, tarjosi Hackman kartanoa vävylleen Haartmanille johon hän suostui ja kartano sai näin uuden omistajan. Hinta oli sama minkä Hackman oli itse maksanut. Tässä vaiheessa panimomestari Anton Emil Savander lopetti työt ja muutti Viipuriin.
Haartmanin tullessa kartanon omistajaksi (1869) liki ensimmäisenä tehtävänään hän ”tilasi” uuden panimomestarin. Uudeksi oluttehtaan johtajaksi ja ylläpitäjäksi tuli baijerilaissyntyinen panimomestari Heidlinger. Heidlinger toimi tehtävässään alle kaksi vuotta ja tästä eteenpäin vanha tuttu (maatalouskoulun entinen opettaja) baijerilainen panimomestari Georg Michael Hüttlinger. Kartanon isännöitsijäksi tuli Caleb Rasander. Hüttlingeristä mainittakoon, että maatalouskoulun aikaista oluenvalmistuksen koulutusta ei virallisesti enää annettu, mutta tästä huolimatta hän opetti halukkaita panimomestareiksi. Virallista mestarin diplomia ei tietysti enää saanut.
Vuonna 1872 Lauritsala olutta oli myynnissä Viipurissa
Herman Oldenburgin myymälässä.
1880-luvun alussa oluenpanon opissa oli maisteri Carl Gustaf Borg, joka lopulta toimi Lauritsalassa ”panimomestarina” vuoteen 1886. Borg tunnettiin myöhemmin kutsumanimellä Gösta Borg ja oli yksi Oy Pyynikin perustajista sekä 1900-luvun alussa Suomen Panimoteollisuusyhdistyksen (myöh. Panimoliitto) perustajajäsen. Seuraavina vuosina tuotantoon tulivat portteri, bock ja vuonna 1888 erlanger olut.
Vuoden 1891 lopussa Lauritsalan oluttehdas sai kilpailijan, kun Lappeenrantaan rakennettu oluttehdas valmistui. Lauritsalan tehtaan tuotanto vaihteli 1890-luvulla alkuvuosina 150 000 litran molemmin puolin. Joka tapauksessa uudesta kilpailijasta ei ollut välitöntä vaaraa Lauritsalaan, mutta vuonna 1895, jolloin L. E. v. Haartman osti Lappeenrannan oluttehtaan, syntyi siitä uhkatekijä, nimittäin Lauritsalan tehtaan lakkautus tarpeettomana. Lauritsalan osalta mainittavaa on myös se, että muutamia vuosia Lauritsalan tehdasta olivat vaivanneet vaihteleva oluenlaatu sekä vanhentuneet laitteistot. Välitön lopetus ei ilmeisesti ollut kuitenkaan Haartmanin suunnitelmissa, sillä vuonna 1895 hän palkkasi tehtaalle uudeksi panimomestariksi saksalaissyntyisen Hugo Wakczynskin.
Vuonna 1897 Haartman rekisteröi kartanon ja oluttehtaan nimelle Lauritsala Gård, von Haartman. Tämä uusi rekisteröinti ei muuttanut oluttehtaan nimeä, vaan koski etupäässä kartanoa. Rekisteröinnin jälkeen mestari Wakczynski lopetti työnsä ja muutti pois. Hänen paikalle tuli saksalaissyntyinen panimomestari Karl Julius Johan Gebauer.
Toimintaan tuli kuitenkin muutos jo vuonna 1899, jolloin Haartman perusti Osakeyhtiö Lappeenranta ja Lauritsala yhtiön, jonka yksi tarkoitus oli yhdistää Lappeenrannan ja Lauritsalan oluttehtaat. Näin tapahtuikin, joten valmistus jatkui toistaiseksi kummassakin tehtaassa.
Kävi kuitenkin niin, että uuden yhtiön perustamisen jälkeen, jolloin Lappeenrannan tehdasta oltiin uudistettu ja laajennettu, mutta Lauritsalan tehdas ei, ilmoitti Haartman Lauritsalan tehtaan lakkautuksesta.
Lauritsalan oluttehdas lopetti kaiken toimintansa virallisesti vuoden 1900 heinäkuussa.
Lähteet:
A. Jurvanen: Oy Lappeenranta ja Lauritsala 1856-1899-1949
Kansallisarkisto: PRH arkisto, sanomalehtiarkisto, kirkolliset asiakirjat
Lauritsalan kartano
Mainos: Wiborgs Tidning no 80
1856 – 1862 Lauritsala Ölbryggeri (Carl Fredrik Savander)
1862 – 1867 Lauritsala Bajerska Ölbryggeri – Lauritsalan Baijerilainen Olut-tehdas (A. & J. V. Savander)
1867 – 1868 Lauritsala Bajerska Ölbryggeri – Lauritsalan Baijerilainen Olut-tehdas (konkurssipesänhoitajat)
1868 – 1869 Lauritsala Ölbryggeri (Johan Fredrik Hackman)
1869 – 1897 Lauritsala Ölbryggeri (Lars Emil von Haartman)
1897 – 1899 Lauritsala Ölbryggeri (Lauritsala gård, von Haartman)
1899 – 1900 Lauritsala Ölbryggeri (Oy Lappeenranta ja Lauritsala)