Tontti 141 (nyk. Hapelähteenkatu 7)
Lahdentaka
Kuopio
Toiminnassa: 1871 – 1915
Oluttehtaan perustivat Tmi Lignell & Piispanen, varatuomari Mathias Kohlström ja nilsiäläinen tilanomistaja Otto Nathanael Roering vuoden 1871 tammikuussa. Tehdas on ns. vanha Viktor Wiikin oluttehdas, joka oli ajautunut konkurssiin ja lopetettu vuoden 1866 kesällä. Konkurssin jälkeen oluttehdas ja tilat olivat vuosia tyhjillään.
Joka tapauksessa uudet omistajat ostivat tehtaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla vuonna 1871 ja aloittivat oluenvalmistuksen hyvin nopeasti, sillä ensiolutta tuli markkinoille jo heinäkuussa. Tehdas sai nimekseen Lahdentaan Oluttehdas.
Sanomalehtimainos heinäkuulta 1871.
Erinäisten epäselvyyksien takia lopullinen kaikkien osapuolten hyväksymä kauppakirja allekirjoitettiin vasta 01.10.1873. Tehdas korjattiin lähes täysin vuoden 1874 aikana ja laajennettiin. Laajennusten jälkeen tuotannosta vastasi Lauritsalan oluttehtaalla oluenpano-oppinsa saanut panimomestari William Gideon Åberg. Hän toimi myös tehtaan isännöitsijänä. Uuden mestarin ensiolut tuli myyntiin tammikuun alussa 1875. Seuraavana vuonna tuotantoon tuli myös sima.
Vuonna 1878 panimomestari Åberg perusti Iisalmeen oman oluttehtaan, mutta lopetti työt Kuopiossa vasta seuraavana vuonna.
Tehtaan kiinteistöjen sisäpiha (tontti 141) 1870-luvun lopussa.
Taustalla maljalahti ja kaupunkia.
Panimo vaihtoi omistajaa marraskuun alussa 1882, jolloin sen osti insinööri oluenpanija Ryno Renvall. Hän maksoi tehtaasta, tontista ja irtaimesta yhteensä 39 000 merkkaa. Seuraavana vuonna vuosituotanto oli noin 40 000 litraa ja muutaman vuoden kuluttua vuonna 1885 noin 45 000 litraa. Viimeksi mainittuna vuonna Renvall ajautui rahallisiin vaikeuksiin, mutta sai houkuteltua toiseksi osakkaaksi perustajista tilanomistaja Otto Nathanael Roeringin.
Tästä ei kuitenkaan ollut suurempaa hyötyä, sillä koko hanke ajautui konkurssiin vuoden 1886 keväällä. Itse asiassa tehdas suljettiin maksuvaikeuksien takia jo vuoden 1885 joulukuussa. Näin ollen raastuvanoikeus määrääsi tehtaan tontteineen ja irtaimistoineen huutokaupattavaksi.
Huutokauppatilaisuuksia käytiin useita, joista vuoden 1887 tammikuun 24. päivä pidetystä huutokaupasta tehtaan ja tontin huusi kauppias apteekkari August Hugo Lignell omistamansa yhtiön Tmi Lignell & Piispasen nimiin. Tämän jälkeen toimintaa hiljalleen käynnistettiin ostamalla sekalaista tavaraa kuten tynnyreitä, ohraa, pulloja ja hevonen.
Oluenpanijaksi tuli ruotsalaissyntyinen panimomestari Carl Albert Claréus. Hän laajensi tehdasta huomattavasti, joka näkyy myös tulevien vuosien tuotantoluvuista.
Oluen vuosituotannon kehitys litroina vuosina 1887-1890
1887 – 36 500
1888 – 87 500
1889 – 96 200
1890 – 121 000
Vuosina 1889-1890 tehdas mainitaan mainoksissa useasti nimellä Lahdentaan Olut- ja Portteritehdas.
Kauppias Lignellillä oli myös viinatehdas, joka toimi myös Tmi Lignell & Piispanen nimen alla. Viinatehtaan tuotteista tunnetuin on kaiketi mesimarjalikööri, joka voitti palkinnon Suomessa 1883 ja Kööpenhaminassa vuonna 1888.
Lignell kuoli 03.05.1890, joten Tmi Lignell & Piispanen yhtiö siirtyi leski Johanna Gustavalle. Tämän jälkeen oluttehdas asetettiin myyntiin. Uudeksi omistajaksi tuli vuoden kuluttua toukokuussa 1891 panimomestari Carl Albert Claréus. Syy ettei Claréus ostanut tehdasta aiemmin johtui siitä, että hän oli edelleen ruotsin kansalainen, mutta heti suomen kansalaisuuden saatuaan, kauppakirja allekirjoitettiin. Heti ensitöikseen hän palkkasi panimon kirjanpitäjäksi veljensä Robert Claréuksen.
Oluen vuosituotannon kehitys litroina vuosina 1891-1901
1891 – 121 200
1892 – 84 000
1893 – 91 000
1894 – 141 000
1895 – 145 500
1896 – 193 000
Claréus rekisteröi yhtiön kaupparekisteriin 11.12.1896 nimelle C. A. Claréus (1.765), mutta oluttehdas jatkoi edelleen tutulla nimellään Lahdentaan oluttehdas.
1897 – 202 000
1898 – 201 400
1899 – 191 300
1900 – 168 200
1901 – 153 200
Mestari Carl Albert Claréus kuoli 09.09.1902, joten tehdas siirtyi perikunnalle eli käytännössä leski Clara Emilia Claréukselle. Hän kuitenkin luovutti vastuun oluttehtaasta ja sen toiminnasta kauppias Gustaf Schmidtille. Toimintaa jatkettiin yhtiön puolesta muutetulla nimellä C. A. Claréuksen perilliset (1.765).
Schmidtin aikana tuotteiden myynti laski, heikkolaatuisten oluiden takia. Tähän laatuongelmaan haettiin jopa ammattiapua. Vuoden 1904 kesäkuussa panimon johtoon kutsuttiin Carl Gustaf (Gösta) Borg, joka oli Tamperelaisen Näsijärven Osakeoluttehtaan panimomestari. Käytännössä hän laittoi panimon asiat kuntoon ja muutti pois jo muutaman kuukauden kuluttua. Hänen toimesta tehtaalle valittiin uusi ammattitaitoinen panimomestari Karl Sundqvist. Tästä eteenpäin ainakin panimon tuotteiden kannatus oli taas nousussa.
Sanomalehtimainos elokuulta 1904.
Vuonna 1905 kävi vielä niin että, koska yhtiön omistaja leski Clara Emilia Claréus oli muuttanut Helsinkiin ja kuollut siellä helmikuussa 1905, siirtyi yhtiö panimoineen hänen alaikäisille lapsille Karl Armas Gunnar ja Bror Olai Claréukselle. Ja koska he eivät ikänsä takia voineet hoitaa yhtiötä, kirjoitettiin valtakirja, jolla yhtiön sekä panimon hallinta siirtyi (Clara Emilian siskolle) Maria Nathalia Piispaselle ja (apteekkari August Emil Leonard Piispasen vanhimmalle pojalle) Evald Piispaselle.
Oli omistajana kuka hyvänsä, oluttehdasta hoiti panimomestari Karl Sundqvist sekä kahdeksan muuta palkattua työntekijää.
Oluen vuosituotannon kehitys litroina vuosina 1902-1905
1902 – 122 500
1903 – 98 500
1904 – 95 000
1905 – 73 500
Sundqvist muutti pois maaliskuun viimeinen päivä 1908 ja tilalle valittiin vanha tuttu oluenpanija Ryno Renvall. Renvall jäi tehtaan viimeiseksi oluenpanijaksi.
Mallasveron korotukset ja muu panimoteollisuutta haittaava toiminta laskivat yhtiön kannattavuutta huomattavasti. Edes pakon edessä tuotantoon otetut virvoitusjuomat eivät nostaneet kannattavuutta entiselle tasolle.
Vuoden 1912 vuosituotanto oli huimat 201 300 litraa olutta ja 2 450 litraa portteria ja jonkin verran virvoitusjuomia. Seuraavina vuosina vahvempien mallasjuomien vuosituotanto arvatenkin laski.
Ensimmäinen maailmansota (1914) lakkautti tehtaan toiminnan hetkellisesti kokonaan, mutta ennen kuin sota ehti päättyä, Gust. Ranin osti koko tehtaan itselleen C. A. Claréuksen perilliset yhtiöltä. Kauppakirja allekirjoitettiin vuonna 1915. Heti tämän jälkeeni Ranin lakkautti tehtaan lopullisesti ja siirsi tehtaalla käytössä olleet laitteet varmuuden vuoksi omaan varastoonsa.
Tonttia ja kiinteistöjä Ranin piti mm. tilapäisvarastona vuoteen 1926.
Lähteet:
Hietakari Eero: Osakeyhtiö Gust. Ranin, Savon vanhin kauppahuone 1852-1952, Kuopio 1952
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Senaatin teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
Tehtaan kuva: kuvaaja Arnold Boos, yksityiskokoelma
PRH arkisto: 1.765
Kuopion historia 2-6
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Sanomalehtimainokset: 01.07.1871 Tapio no 26, 02.08.1904 Otava no 72
Etiketit: Kim Lindberg (olutta), Seppo Bonsdorff (kilpa-ajo olutta)
1871 – 1882 Lahdentaan Oluttehdas (Tmi Lignell & Piispanen, M. Kohlström, O. N. Roering)
1882 – 1885 Lahdentaan Oluttehdas (Ryno Renvall)
1885 – 1886 Lahdentaan Oluttehdas (Ryno Renvall, O. N. Roering)
1886 – 1887 Lahdentaan Oluttehdas (konkurssipesän hoitajat)
1887 – 1890 Lahdentaan Oluttehdas (Tmi Lignell & Piispanen)
1890 – 1891 Lahdentaan Oluttehdas (leski Johanna Gustava Lignell)
1891 – 1896 Lahdentaan Oluttehdas (Carl Albert Claréus)
1896 – 1902 Lahdentaan Oluttehdas (Tmi C. A. Claréus)
1902 – 1915 Lahdentaan Oluttehdas (Tmi C. A. Claréuksen perilliset)
1915 – 1915 Lahdentaan Oluttehdas (Tmi Gust. Raninin perilliset)