Karhusaarenkatu (nyk. Parmaninkatu 11)
Kristiinankaupunki
Toiminnassa: 1861 – 1935
Kupariseppämestari Jeremias Sjöström, sorvaajamestari Johan Petter Salin sekä ruotsalaissyntyinen panimomestari Sven-Erik Nilsson perustivat oluttehtaan Kristiinankaupunkiin vuoden 1861 lopulla. Tehdas rakennettiin mestari Nilssonin johdolla kaupungin eteläiseen osaan nykyisen Karhusaarenkadun varrelle ja valmistui lopullisesti seuraavana vuonna. Nimeksi tuli Toivo Bryggeri.
Mestari Nilsson lopetti vuoden 1864 keväällä ja muutti Mikkeliin. Mainittakoon, että muutettuaan Mikkeliin Nilsson rakensi Constantin Petroffin kanssa oluttehtaan, jonka sai nimekseen myös Toivo.
Vuonna 1869 kristiinankaupungin Toivo panimon omistajaksi tuli saksalaissyntyinen panimomestari Friedrich Christofer Heinrich Grützmacher. Tämän lisäksi samana vuonna Grützmacher osti ja omisti puolet Turha panimosta kauppias Petter Henrik Bågen kanssa.
Tämän jälkeen toiminta jatkui lähes muuttumattomana seuraavat 10 vuotta, mutta vuoden 1878 joulukuussa, jolloin Grützmacher oli sairas ja fyysisesti heikossa kunnossa, oli hän valmis myymään tehtaansa.
Tehtaan kauppakirja allekirjoitettiin vuoden 1879 tammikuun alussa, jolloin sen osti tehtailija ja kauppias Henrik Strandman 35 000 markalla. Mainittakoon, että Grützmacher kuoli runsaan kuukauden kuluttua kaupanteosta.
Strandmanin tilanne oli kuitenkin se, että muutaman vuoden kuluttua hänen oli pakko luopua tehtaasta henkilökohtaisten syiden takia. Kokonaan tai osittain tästä syystä Strandman laittoi oluttehtaan myyntiin.
Vuonna 1881 uudeksi omistajaksi tuli merikapteeni Anders Herman Hjulman. Toistaiseksi kapteeni Hjulman kiersi maailmaa, joten hän ei osallistunut tehtaan toimintaan lainkaan vaan toimi vain rahoittajana. Toiminnallisesta jatkosta on lisäksi mainittava, että Hjulmanin tyttären Anna Ida Emilian puoliso oli (vuodesta 1880) Norra panimon panimomestari Jacob Valdemar Lindqvist. Näin ollen tehdasta johti jatkossa panimomestari Lindqvist.
Tehtaassa ei tapahtunut tulevina vuosina ainakaan tuotannollista kasvua eikä myöskään suurempia miehistön muutoksia. Tuotteina olivat vuodesta toiseen baijerin olut, lager olut, sima ja kalja.
Vuoden 1901 toukokuun 1. päivä allekirjoitettiin kauppakirja, jolla panimomestari Lindqvist osti tehtaan Hjulmanilta. Hinta oli 35 000 markkaa, joka sisälsi kaiken kiinteistöistä koneisiin ja valmistuneeseen olueen.
Panimoiden yhdistämishanke:
Lue Turha Oluttehtaan kohdalta
Koska yhdistymishanke kariutui kuolemantapauksen johdosta, palkkasi leski Anna Ida Emilia Lindqvist oluenpanijaksi miehensä paikalle ruotsalaissyntyisen panimomestari Knut Swen Skaden.
Uusi panimomestari Skade oli erittäin pätevä ja se huomattiin myös muiden tehtaiden puolella, ennen kaikkea laskeneina oluenmyyntilukuina. Koska muiden tehtaiden myynti laski, sai Turhan tehdas vastaavasti uusia ostajia. Kyseiseen tapahtumaan ei ole yksiselitteistä selitystä, mutta yksi syy saattoi olla Skaden hieno ja ulospäin suuntautunut luonne (jollaisena häntä on myöhemmin pidetty). Oli syy mikä hyvänsä, Skaden olut myi hyvin eikä tehdasta tarvinnut muiden tavoin lopettaa.
Itse asiassa vuonna 1907 tehtaalla meni niin hyvin, että Skade päätti ostaa tehtaan itselleen ja jatkoi toimintaa kuten ennenkin.
Näin edettiin vuoteen 1914 eli ensimmäiseen maailmansotaan, jolloin alkoi panimoiden osalta koko maata kattava taantuma raaka-aineiden osalta. Tästä syystä oluen tuotanto lopetettiin toistaiseksi. Tehdasta ei kuitenkaan kokonaan lopetettu vaan tuotannossa oli edelleen muita juomia.
Sodasta oli tietyssä mielessä se etu, että oluttehtaat olivat ensikertaa lähes toimintakyvyttömiä. Lisäksi kituvia tehtaita tuli runsaasti myyntiin ja tähän seikkaan Skade tarttui. Hän nimittäin osti vaasalaisen mallasjuomatehtaan. Hetken päästä hän muutti itsekin vaasaan. Kristiinankaupungin tehdasta hän ei tietysti myynyt, vaan se pidettiin toiminnassa.
Kieltolain aikana, vuonna 1925, Skade kuoli ja tehdas siirtyi kaikkinensa leski Elise Irene Skadelle.
Alan hyvin tunteva leski sinnitteli vuoden 1932 kevääseen eli aivan kieltolain päättymisen kynnykselle, jolloin luovutti ja asetti tehtaan konkurssiin. Tähän loppui oluttehtailu Kristiinankaupungissa.
Konkurssin hoitajat myivät tai halutessa vuokrasivat tehtaan eniten maksavalle. Tilat olivat hyvät joten kävi niin, että vaasalainen Bryggeri Ab BOCK vuokrasi tilat paikalliseksi varastoksi. BOCKin hallussa tilat olivat vuoteen 1935, jolloin vuokrasopimus purettiin.
Etiketit: Kim Lindberg
1861 – 1864 Toivo Bryggeri (Jeremias Sjöström, Johan Salin, Sven-Erik Nilsson)
1864 – 1869 Toivo Bryggeri (Jeremias Sjöström, Johan Salin)
1869 – 1879 Toivo Bryggeri (Fredrik Grützmacher)
1879 – 1881 Toivo Bryggeri (Henrik Strandman)
1881 – 1901 Toivo Bryggeri (Anders Herman Hjulman)
1901 – 1904 Toivo Bryggeri (Jacob Valdemar Lindqvist)
1904 – 1907 Toivo Bryggeri (Anna Ida Emilia Lindqvist)
1907 – 1919 Toivo Bryggeri (Knut Swen Skade)
1919 – 1925 Kristinestads Bryggeri (Knut Swen Skade)
1925 – 1932 Kristinestads Bryggeri (Elise Irene Skade)
1932 – 1932 Kristinestads Bryggeri (konkurssipesän hoitajat)
1932 – 1935 Kristinestads Bryggeri (Bryggeri Ab BOCK)