Kortteli 33, Tontit 145, Kymnaasinkatu (nyk. Lukiokatu 2)
Hämeenlinna
Toiminnassa: 1857 – 1935
Oluttehtaan perusti tark’ampujapataljoonan kapteeni Anshelm Grahn vuonna 1857. Tehdas rakennettiin kaupungin kaavoitetulle alueelle Kymnaasinkadun (nyk. Lukiokadun) alkupäähän Vanajaveden rantaan ja oli valmiina vuoden 1858 syksyllä. Ensimmäinen valmistus- ja myyntilupa eli privilegio Grahnille myönnettiin 01.11.1858 ja toinen 12.04.1859. Tehtaan nimeksi tuli Ölbryggeri A. Grahn. Yhteistyökumppanina sekä jatkossa tehtaan isännöitsijänä toimi läänin kirjanpitäjä kamreeri Otto Werner Nordanvehr.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1863-1869:
1863 – 52 344
1864 – 107 305
1866 – 67 784
1867 – 41 875
1868 – 39 258
1869 – 36 640
Vuonna 1869 tehdas oli hetken aikaa kirjanpitäjä Nordanvehrin omistuksessa, mutta tämän jälkeen omistajaksi tuli taas kapteeni Grahn. Seuraavana vuonna Nordanvehr jättäytyi pois ja isännöitsijäksi tuli Hämeenlinnassa viina- ja tislaustehtaat omistanut kapteeni Anton Bollfras. Hän toimi myös oluenpanijana. Oluttehdasta kutsuttiin tästä eteenpäin myös nimellä Bollfras Bryggeri.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1870-1876:
1870 – 39 258
1871 – 57 578
1872 – 55 720
1873 – 52 344
1874 – 52 344
1875 – 68 047
1876 – 36 198
Omistaja kapteeni Grahn myi oluttehtaansa maaliskuussa 1878 vasta perustetulle Tavastehus Bryggeri och Bränneri Ab:lle. Hinta oli 50 000 markkaa sisältäen kiinteistöt, irtaimistot ja tontin. Yhtiön osakepääoma oli 300 000 markka (60 à 5 000 mk) ja sen säännöt oli vahvistettu 28.11.1877. Oluttehdas jatkoi kuten ennenkin, mutta sen kirjanpito sekä jatkossa isännöitsijä olivat samat polttimon kanssa. Hetken päästä oluenpanijaksi tuli Henrik Weissmann.
Oluttehdas ja polttimo sijaitsivat viereisillä tonteilla korttelissa numero 33. Polttimo tontilla 146 ja oluttehdas tontilla 145. Polttimoa kutsuttiin koko sen toiminnan ajan pikkubränniksi, koska Hämeenlinnassa oli isompiakin polttimoita eli viinatehtaita.
Päivämäärällä 30.04.1881 koko yhtiö, mukaan lukien oluttehdas, vuokrattiin Richard Tannerille. Hänet valittiin myös yhtiön toimitusjohtajaksi. Tämän jälkeen oluenpanijaksi tuli Carl Mauritz Weissmann.
Sanomalehtimainos vuodelta 1881.
Näin edettiin vuoden 1884 huhtikuulle, jolloin oluenpanija Carl Mauritz Weissmann osti koko polttimo- ja oluttehdasyhtiön tontteineen itselleen. Hinta oli 155 000 markkaa. Tehtaan nimeen Weissmann ei puuttunut. Hyvin nopeasti Weissmann tarjosi kuitenkin pelkkää oluttehdasta julkisesti myytäväksi.
Ostajaa ei heti löytynyt, kunnes syksyllä 1886 Saxelinin oluttehtaalla toiminut oluenpanija Hugo Bastman osti tehtaan kokonaan itselleen. Oluttehtaan nimeksi tuli Hugo Bastmans Ölbryggeri. Heti tämän jälkeen Bastman laajensi ja uudisti tehdasta moneen otteeseen tulevien vuosien aikana.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1885-1895:
1885 – 60 195
1886 – 81 133
1887 – 104 688
1888 – 104 688
1889 – 117 774
1890 – 183 204
1891 – 209 376
1892 – 263 575
1893 – 163 575
1894 – 183 204
1895 – 189 747
Kaupparekisteriin yhtiö liitettiin 12.12.1896 nimelle Hugo Bastman (7.495). Bastmanin yhteistyökumppaniksi tuli 1890 luvun puoliväissä kirjanpitäjä Karl Edvard Kauppinen. Jatkossa Kauppinen oppi tehtaalla myös oluenpanijaksi, mutta tästä huolimatta hän muutti vuodeksi ulkomaille saamaan varsinaisen panimomestarikoulutuksen.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1896-1902:
1896 – 242 091
1897 – 261 720
1897 – 235 548
1899 – 222 461
1900 – 146 563
1901 – 212 647
1902 – 210 000
Vuoden 1902 lokakuussa Hugo Bastman osti Helsingistä huutokaupattavana olleen oluttehtaan, joten hän asetti Hämeenlinnan tehtaansa myyntiin. Tehtaan ostivat 02.04.1903 kirjatulla kauppakirjalla Bastmanilla toiminut panimomestari Karl Edvard Kauppinen ja Hämeensaaren polttimon polttimomestari Adolf Kiuttu. Hinta oli 200 000 markkaa sisältäen tontit 145 (oluttehdas) ja 146 (polttimo) kiinteistöineen ja irtaimistoineen. Uudet omistajat jatkoivat oluttehtaan toimintaa Hugo Bastmanin hyväksymällä nimellä Hugo Bastmanin jälkeläiset (7.495).
Oluttehtaan kiinteistöt ovat rinteessä vaalean talon oikealla puolella.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1903-1905:
1903 – 205 000
1904 – 175 000
1905 – 190 000
Panimomestari Karl Edvard Kauppinen perusti oman mallasjuomatehtaan Hämeenlinnaan vuonna 1912 ja ryhtyi etupäässä hoitamaan sitä. Tästä seurasi, että Bastmanin jälkeläisten tehdas jäin näin Kiutun vastuulle. Kyseisenä vuonna olutta valmistui yhteensä 182 350 litraa.
Vajaan kahden vuoden kuluttua tilanne oli jo toisen maailmansodan takia niin tukala, ettei tehdasta kannattanut pitää jatkuvasti toiminnassa. Jatkossa tehtaasta valmistui mallasjuomia hyvin epäsäännöllisesti. Näin edettiin vuoden 1919 kieltolain kynnykselle, jolloin tehtaan nimeksi ilmoitettiin Mallas- ja Virvokejuomatehdas, A. Kiuttu.
Nimenmuutos ei muuttanut sitä tosiasiaa, että toiminta oli keskeytettävä kohonneiden hintojen sekä kieltolain tuoman koko panimoalaa koskevan taantuman vuoksi. Toiminnan lopetus ilmoitettiin 20.08.1921. Samalla päivämäärällä ilmoitettiin kaupparekisteriin Hugo Bastmanin jälkeläiset yhtiön lakkautuksesta.
Vuoden 1931 joulukuussa, jolloin kieltolain päättyminen näytti jo erittäin todennäköiseltä, päätti Adolf Kiutun poika Fredrik Wilhelm Kiuttu jatkaa isänsä mallasjuomatehtailua.
Adolf Kiuttu oli kuollut vuonna 1927, mutta poika jatkoi isän perintöä ilmoittamalla tehtaan nimeksi A. Kiutun Panimo.
Vuoden 1932 alussa hän haki Oy Alkoholiliike Ab:lta II ja III-oluiden valmistusoikeuksia. Näistä II-oluen valmistusoikeus myönnettiin vuoden 1932 loppuun, mutta III-oluen valmistusoikeutta hän ei saanut lainkaan. Eli tuotannossa oli verottomien juomien lisäksi I- ja II-oluet.
Vuonna 1932 valmistui yhteensä 52 992 litraa I-olutta ja 6 912 litraa II-olutta ja vuonna 1933 pelkästään 48 430 litraa I-olutta.
Tuotanto lopetettiin syyskuussa 1933 ja toiminta ajautui konkurssiin 03.10.1933.
Verovapaata mallasjuomaa ja I-veroluokan olutta vuodelta 1933.
Puolen vuoden kuluttua 10.04.1934 Fredrik Kiuttu ilmoitti kirjeitse Oy Alkoholiliike Ab:lle aloittavansa uudelleen I-oluen valmistuksen. Yhteensä ko. vuonna valmistui 26 700 litraa I-olutta. Tuotanto lopetettiin jo saman vuoden joulukuussa.
Vuoden 1935 heinäkuussa Kiuttu vuokrasi tehtaansa Väinö Koskenheimolle 10 vuodeksi. Sovittiin myös, että tuotannosta vastaa siellä toiminut oluenpanija eli vuokraaja Fredrik Kiuttu. Tehtaan nimeksi muutettiin Kiutun Panimo.
Tuotanto aloitettiin heti ja I-olutta valmistui heinä- ja elokuussa yhteensä 10 510 litraa.
Kun nämä oluet olivat myyty, päättyi verollisen oluen tehtailu lopullisesti tällä tontilla.
Fredrik Wilhelm Kiuttu kuoli 1953 ja vuonna 1957 Fredrik Kiutun perikunta myi tontin Hämeenlinnan kaupungille. Myöhemmin polttimon ja oluttehtaan kortteliin, osin niiden paikalla, rakennettiin Hämeenlinnan kaupunginkirjasto.
Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Manufaktuurijohtokunnan arkisto 1857-1876
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
Senaatin kamaritoimituskunnan elintarveosasto
PRH arkisto: 2.217, 7.495
Hämeenlinnalaisia 1639-1989, Hämeenlinna 1989
Hämeenlinnan liike-elämää käsittelevät julkaisut erittelemättä
Suomen panimomestari yhdistys, vuosikirjat
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto) vuosikirjat
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Erittelemättömät lähteet
Tehtaan kuva: Kaupunki kuvissa – Valokuvia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Hämeenlinnasta, toim. Anna-Maria Vilkuna, Hämeenlinna seura ry Hämeenlinna 2005
Sanomalehtimainos: 26.01.1881 Hämäläinen no 7
Etiketit: Kim Lindberg
1857 – 1869 Ölbryggeri A. Grahn (Anshelm Grahn)
1869 – 1869 Ölbryggeri A. Grahn (Otto Werner Nordanwehr)
1869 – 1878 Ölbryggeri A. Grahn (Anshelm Grahn)
1878 – 1881 Tavastehus Bryggeri och Bränneri Ab (osakeyhtiö)
1881 – 1884 Tavastehus Bryggeri och Bränneri Ab (vuokr. Richard Tanner)
1884 – 1886 Tavastehus Bryggeri och Bränneri Ab (Carl Mauritz Weissman)
1886 – 1903 Hugo Bastmans Ölbryggeri (Hugo Bastman)
1903 – 1912 Hugo Bastmanin jälkeläiset (vuork. A. Kiuttu, E. Kauppinen)
1912 – 1919 Hugo Bastmanin jälkeläiset (vuokr. A. Kiuttu)
1919 – 1921 Mallas- ja Virvokejuomatehdas, A. Kiuttu (Adolf Kiuttu)
1931 – 1933 A. Kiutun Panimo (Fredrik Wilhelm Kiuttu)
1934 – 1934 A. Kiutun Panimo (Fredrik Wilhelm Kiuttu)
1935 – 1935 Kiutun Panimo (Fredrik Kiuttu, vuokr. Väinö Koskenheimo)