Kaup. VI osa, Tontti N:o 265-268, 269-272 (nyk. Maantiekatu/Väinönkatu kulma)
Pori
Toiminnassa: 1853 – 1928
Oluttehtaan perusti kauppias Gustav Adolf Bäckman vuonna 1853 tiilitehtaansa yhteyteen kaupungin VI osaan. Mainittuna vuonna aluetta ei oltu vielä kaavoitettu, joten osoitteena mainitaan vain ”Tiilitehdas Nro 2”. Asemakaavoituksen jälkeen, vuonna 1879, tiilitehdas sijaitsi tonteilla 265-268.
Ensimmäisiltä vuosilta itse oluttehtaasta ei ole löytynyt tuotantotietoja tai tuotannon arvon tietoja lainkaan. Edes varmaa tietoa tehtaan nimestä ei ole löytynyt tältä ajalta. Myöhemmin painetuissa lähteissä nimenä mainitaan G. A. Bäckmans Bryggeri. Löytyneitä tietoja ovat lisäksi mm. että aloitusvuoden elokuun 12. ja 13. päivän välisenä yönä tiilitehtaalla sattui raju tulipalo. Tätä tulipaloa oli ensimmäisenä sammuttamassa Bäckmanin oluttehtaan oluenpanija Charles S. Magito. Ei ole tietoa millainen tulipalo oli tai mitä sammutustöissä tapahtui, mutta Magito palkittiin vakuutusyhtiön toimesta uutterasta sammutustyöstä 25 ruplan rahapalkinnolla. Magiton kohtalosta tiedetään lisäksi, että hän lopetti oluenpanemisen tulipaloon ja että hän kuoli noin puolen vuoden kuluttua palosta 15.02.1854.
Pari kuukautta tulipalon jälkeen oluenpanijaksi tuli ruotsalaissyntyinen panimomestari Olof Wilhelm Sjöqvist. Hänenkin työura kesti noin puoli vuotta loppuen jo seuraavan vuoden toukokuussa, jolloin hän muutti takaisin ruotsiin.
Tämän jälkeen tehdas lopetettiin. Tähän viittaa moni asia (*).
Oluttehtaan perustaja kauppias G. A. Bäckman kuoli 27.1.1856.
(*) Porin maistraatin alaiset yhtiöt vuodelta 1855 ilmoittavat oluttehtaiden lukumääräksi yksi, jolla oli yksi mestari. Tämä yksi tehdas oli Porin Baijerilainen Oluttehdas eikä Bäckmanin tehdas. Vuoteen 1861 tehtaiden lukumäärä pysyi samana.
Vuonna 1861 tapahtui muutos, nimitäin silloin leski Maria Bäckmanin rakennuttama uusi oluttehdas valmistui. Ei ole tietoa rakennettiinko tehdas samaan paikkaan kuin palanut vai uuteen paikkaan, mutta valmiina se oli alkuvuodesta 1861. Lisäksi hän sai luvan sen harjoittamiseen ja tuotteiden myymiseen. Oluenpanijana toimi ainakin Marian poika Carl Fredrik Bäckman. Näistä kuvioista sai alkunsa ns. Bäckmans Ölbryggeri. Vielä aloitusvuoden kesällä Maria Bäckman sai oluen ulosmyyntioikeudet kahteen eri osoitteeseen kaupungin ensimmäisessä osassa.
Bäckmanin tehtaan oluen vuosituotanto oli vuonna 1865 noin 53 000 litraa.
Vertailuksi Bayerin noin 157 000 litraa ja Fr. Ed. Grönwallin noin 25 000 litraa.
Leski Maria johti tehdasta kuolemaansa saakka joulukuuhun 1873. Seuraavan vuoden alusta tehtailun jatkajaksi tuli oluenpanijana toiminut Carl Fredrik Bäckman. Hän myös rekisteröi tehtaan 26.02.1874 nimelle C. F. Bäckmans Bryggeri. Hän toimi jatkossakin tehtaan oluenpanijana. Muutaman vuoden kuluttua hän palkkasi oluenpanon oppiin Kemiöläisen August Wilhelm Bergströmin. Bergström siirtyi vuonna 1881 Bäckmanin rinnalle toiseksi oluenpanijaksi. Vuonna 1886 valmistui 250 000 pulloa eli noin 190 500 litraa olutta. Työntekijöitä tehtaalla oli mestarin lisäksi kuusi. Samana vuonna Bergström lopetti ja siirtyi Fr. Ed. Grönwallin oluttehtaaseen. Uudeksi oluenpanijaksi tuli Nummesta Haukijärven oluttehtaalta Oskar Hjalmar Landén.
Tämän jälkeen toimintaa laajennettiin ja tuotantomääriä kasvatettiin. Ja kun laajennukset valmistuivat, se oli joka suhteessa Porin suurin oluttehdas.
Vuoden 1893 huhtikuussa Carl Fredrik kuoli ja leski Anna Emilia Bäckman jatkoi toimintaa. Koska Carl oli toiminut oluenpanijana, palkattiin tähän tehtävään Landénin rinnalle toiseksi oluenpanijaksi Nils Jaatinen. Jaatinen oli tunnollinen työntekijä, mutta Landén, joka oli vuosia kestäneen juomisen seurauksena menettänyt harkintakykynsä täysin. Lopulta saman vuoden elokuussa hän hirtti itsensä oluttehtaan vintille.
Vuodesta 1896 tehtaan ainoaksi oluenpanijaksi tuli saksalaissyntyinen panimomestari Adolf Mandorff.
Vuoden 1898 alussa Bäckmanin oluttehtaan omistussuhteiden kanssa oli menty samaan tilanteeseen kuin Porin Baijerilaisen oluttehtaan kanssa eli tehtaiden omistukset olivat siirtyneet perillisille ja jopa heidän lapsillensa. Nimittäin Bäckmanin tehtaan omistivat leski Anna Bäckman sekä yhteensä seitsemän alaikäistä lasta. Ja Baijerilaisen oluttehtaan omistivat leski Maria Grönfeldt, leski Hilma Moliis jolla 3 lasta ja panimomestari Adolf Mandorff.
Kun tilanne oli tämä, sovittiin 15.04.1898 pidetyssä kokouksessa yhdistää nämä kaksi tehdasta. Nimeksi tuli Bäckmans Ölbryggeri Aktiebolag – Bäckmanin Olutpanimo Osakeyhtiö. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat mm. konsuli Frans Henrik Malin, isännöitsijä Herman Sarén ja leski Anna Bäckman. Osakepääoma oli 300 000 markkaa (á 1 000mk). Oluenpanija Mandorff siirtyi yhdistymisen jälkeen entiseen Baijerin tehtaaseen.
Virallisesti entiset yhtiöt lakkautettiin saman vuoden marraskuussa.
Koska tiilitehtaan ja oluttehtaan rakennukset olivat rakennettu usean vuosikymmenen aikana, oli ne sijoitettu hajalleen tonteille 265-272 (kaupungin VI osassa). Ja kun uusi asemakaava vahvistettiin vuonna 1900, sen säännöissä määrättiin, että rakennusten on oltava uuden katuverkon suuntaisesti. Näin ollen kaikki kiinteistöt rakennettiin (tai purettiin ja rakennettiin) uudestaan kortteliin 13 eli tonteille 269-272. Oluttehdas ei siis varsinaisesti muuttanut minnekään.
Panimon päärakennus rakennettiin tiilestä kyseisen korttelin Maantiekadun ja Väinönkadun puoleiseen kulmaan. Tontin keskelle rakennettiin myös varasto ja ulkorakennus sekä työväestölle asuintalo Maantiekadun ja Malminkadun kulmaan. Tehdasta ei rakennustöiden aikana suljettu, mutta käytännössä koko tuotanto oli siirretty hetkellisesti entiseen Baijerin tehtaaseen.
(Nykyisin vuonna 2011 panimon päärakennuksessa toimii rengasliike).
Bäckman ja Bäckman No 2.
Johtokunnassa tapahtui seuraavien vuosien aikana useita muutoksia. Vuonna 1908 johtokuntaan kuuluivat kauppias Gustav Efraim Ramberg, Axel Grönfeldt ja konsuli Fredrik Emil Köhler. Varajäseneksi valittiin tuolloin Carl Fredrik Bäckmanin poika konsuli Nils Fredrik Bäckman. Oluenpanijana toimi panimomestari Arthur Sundqvist.
Vuonna 1909 isännöitsijäksi valittiin Carl Fredrikin poika Nils Fredrik Bäckman. Nils Fredrik valittiin seuraavana vuonna yhtiön viimeiseksi toimitusjohtajaksi.
Seuraavat vuosikymmenet olivat kaikkien tehtaiden osalta hankalia niin ensimmäisestä maailmansodasta kuin kieltolaistakin johtuen.
Joka tapauksessa 1920-luvulla Bäckmanin tehtaan osakkeet ajautuivat pikku hiljaa Tamperelaisen Sulo Salmelinin haltuun. Lopulta vuonna 1927 kaikki osakkeet olivat hänellä.
Vuotta myöhemmin eli vuonna 1928 yhdistettiin tämä panimo sekä Oy Satakunnan Mallasjuoma Ab.
Hetken päästä, vielä saman vuoden lopulla, Salmelin rekisteröi tehtaansa nimelle Porin Oluttehdas Oy. Viimeinen oluenpanija, vuodesta 1924, oli Preussin Königsbergissä syntynyt panimomestari Georg Gustav Adolpf Fiebeck. Hän muutti yhdistymisen jälkeen Kotkaan.
Etiketit: Kim Lindberg
Tehtaan kuva: Satakunnan museon julkaisuja 6/1987. Kuvaaja: K. E. Klint
1853 – 1854 G. A. Bäckmans Bryggeri (Gustav Adolf Bäckman)
1861 – 1873 G. A. Bäckmans Bryggeri (Maria Bäckman)
1873 – 1874 G. A. Bäckmans Bryggeri (Carl Fredrik Bäckman)
1874 – 1893 C. F. Bäckmans Bryggeri – C. F. Bäckmanin Panimo (Carl Fredrik Bäckman)
1893 – 1898 C. F. Bäckmans Bryggeri – C. F. Bäckmanin Panimo (Anna Emilia Bäckman)
1898 – 1927 Bäckmans Ölbryggeri Ab – Bäckmanin Olutpanimo Oy (useita omistajia)
1927 – 1928 Bäckmans Ölbryggeri Ab – Bäckmanin Olutpanimo Oy (Sulo Salmelin)