Itäinen Pitkäkatu 2-4
Turku
Toiminnassa: 1851 – 1916
Oluttehtaan perustivat tilanomistaja Johan August von Essen ja kauppias Abraham Kingelin nuorempi. He saivat luvan oluen ja portterin valmistukseen ja myyntiin helmikuussa 1851. Ensimmäisenä isännöitsijänä toimi von Essen ja oluenpanijana panimomestari Carl Johan Johansson.
Oluttehtaan rakennus valmistui pikavauhtia ja oli valmiina jo vuoden 1852 alussa. Tehtaan nimeski tuli Abr. Kingelin & Co. Saman vuoden maaliskuussa saatiin markkinoille swenskt-öl ja toukokuussa bäjerskt-öl. Tämä oluttehdas on siis yksi ensimmäisistä tehtaista Turussa, joka sai markkinoille pohjahiivamenetelmällä valmistetun ns. baijerin oluen. Tästä syystä tehdasta kutsuttiin myös nimillä Abr. Kingelins Bayerska Bryggeriet tai Bayerska Bryggeriet i Åbo.
Mainittakoon, että heti ensimmäisenä vuotenaan 1852 mestari Johansson valmisti 65 000 kannua olutta. Seuraavana vuonna valmistui 70.000 kannua ja vuonna 1854 jo 100 000 kannua. Lisäksi tuotannossa oli portteri, jota valmistui, joitain vuosia lukuun ottamatta, noin 1 000 kannua vuodessa.
Tuotteet olivat suosittuja, joten tehdasta laajennettiin heti alkuvuosinaan niin, että vuonna 1854 työntekijöitä oli mestarin lisäksi jo yhdeksän. Näkyvyys oli baijerin oluen osalta tärkeää, joten kesäkuussa 1854 olutpullojen korkkeihin painettiin teksti B. ÖL. K. & C:ni.
Työntekijöiden määrä oli noussut vuonna 1856 jo 15 henkeen.
Mestari Johansson toimi tehtaassa vuoden 1857 maaliskuuhun, jolloin hän vuokrasi Porista täkäläisen Bayerska Bryggerietin ja muutti sinne. Hänen paikalle saatiin panimomestari Robert Blomberg. Hänen aloittaessa, yhtiön palveluksessa oli kaikkiaan 15 työntekijää ja tuotantomääräksi kirjattiin yli 57 000 kannua olutta vuodessa. Blomberg pysyi tehtävässä vain vuoden 1859 alkuun, jolloin oluenpanijaksi tuli baijerilaissyntyinen panimomestari Johan Georg Eberlein.
Omistaja ja johtaja Abraham Kingelin kuoli kesällä 1859, joten tehtailu siirtyi yhtiön silloiselle kakkosmiehelle Carl Magnus Dahlströmille. Omistajana toimi virallisesti Dahlströmin kauppahuone.
Vuonna 1862 aikana tehdasta laajennettiin edelleen ja valmistuttua työntekijöiden määrä nousi samalla tähänastiseen huippuunsa eli 17 henkeen. Laajennusten myötä tehtaan hallintoa myös uudistettiin, kun isännöitsijäksi tuli Georg Magnus von Essen ja kirjanpitäjäksi Josef Werner Laurén. Oluenpanijana sekä Eberleinin opissa oli hetken oluenpanija Carl Noach Pousar ja mainittu kirjanpitäjä Laurén. Laurén toimi jatkossa toisinaan myös varsinaisena oluenpanijana.
Vaikka kaikki oli tehtaalla hyvin, mestari Eberlein ilmoitti lopettavansa vuoden 1864 loppuun mennessä. Uudeksi mestariksi saatiin ruotsalaissyntyinen panimomestari Robert Wilhelm Ekblom, joka aloitti vuoden 1865 alusta. Uusia oluita ei Ekblomin aikana kehitelty, mutta virvoitusjuomia otettiin tuotantoon. Ekblom toimi vuoteen 1872, jolloin muutti Porvooseen. Tästä eteenpäin oluenpanijoina toimivat panimomestari C. Larsson ja vuodesta 1879 panimomestari Axel Frithiof Oldenburg.
Perustaja Johan August von Essen kuoli elokuussa 1873 ja johtaja Carl Magnus Dahlström helmikuussa 1875. Tämän jälkeen panimon johtoon siirtyi C. M. Dahlströmin poika liikemies Ernst Abraham Dahlström. Virallisesti tehtaan omistivat C. M. Dahlströmin perikunta (eli käytännössä) leski Sofia Karolina Dahlström ja J. A. von Essenin perikunta.
Mainittakoon, että tehtaalla aloitettiin etikettien käyttö marraskuussa 1877.
Vuodesta 1880 tehtaan palkkalistoilla työskenteli jatkuvasti vähintään 20 henkilöä. Määrä pysyi suunnilleen samana, vaikkakin työväen vaihtuvuus oli toisinaan huippuluokkaa.
Panimomestari Oldenburg lopetti lokakuussa 1884, ja paikalle saatiin ruotsalaissyntyinen panimomestari Karl Gustaf Lundin. Vuonna 1884 tuotanto oli jo 134 000 kannua olutta eli n. 350 000 litraa.
1890-luvuna alussa Lundinin apuna tehtaalla toimi hetken myös panimomestari Kristian Jörgensén. Hän kuitenkin kuoli vuonna 1893.
Vuoden 1894 joulukuussa tehdas rekisteröitiin osakeyhtiöksi nimelle Aktiebolaget Kingelin & Co. Senaatti vahvisti säännöt pienten muutosten jälkeen vuoden 1895 tammikuun 18. päivä, jolloin osakepääomaksi kirjattiin 400 000 markkaa. Yhtiön ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat toimitusjohtaja kauppaneuvos Ernst Abraham Dahlström ja kreivi August C:son Armfelt.
Tuotantomäärä osakeyhtiön ensimmäisenä toimintavuotena oli sama kuin vuonna 1884 eli n. 350 000 litraa. Tämä tuotantomäärä ei riittänyt johtokunnalle, joten edessä olivat jälleen mittavat laajennustyöt.
E. A. Dahlström pysyi toimitusjohtajana vuoden 1897 alkuun, jolloin hänen jatkajaksi valittiin konsuli Johan Alfred Jacobsson. Tämän jälkeen yhtiö rekisteröitiin uusittuine sääntöineen 1. maaliskuuta 1897.
Saman vuoden joulukuussa toimitusjohtaja Jacobsson osti yhdessä Helsinkiläisen varatuomari Uno Wasastjernan kanssa puolet yhtiöstä 500 000 markalla. Kauppa vahvistettiin seuraavan vuoden alussa. Uuteen johtokuntaan kuuluivat konsuli Johan Alfred Jacobsson, pankinjohtaja Johan Osvald Wasastjerna ja kreivi August C:son Armfelt. Uudeksi isännöitsijäksi tuli kauppias Karl Gustav Dammert.
Yllä mainittujen laajennustöiden valmistuttua, tähän mennessä suurin tuotanto saavutettiin vuonna 1899, kun markkinoille saatiin runsaat 809 000 litraa olutta.
Työväen vaihtuvuus pysyi edelleen korkealla vuonna 1903, jolloin myös panimomestari Lundin kuoli. Lundinin paikalle tuli vuoden 1903 syksyllä panimomestari Gustaf Frithiof Söderholm. Lisäksi isännöitsijä Dammert siirtyi Amalienborgs Ab:n oluttehtaaseen ja hänen paikalle tuli Gustav Harald Nordqvist.
Isännöitsijänä Nordqvist toimi tehtävässään kuitenkin aivan holtittomasti ja velkaantui muutamassa vuodessa niin, ettei voinut enää hoitaa tehtäväänsä. Yhtiön johtokunta joutui velkojien kanssa viemään Nordqvistin velka-asiat jopa raastuvanoikeuteen.
Panimoiden yhdistämishanke:
Vuonna 1906 kaikki Turun oluttehtaat, mukaan lukien Amalienborgs Ab Kärsämäellä, suunnittelivat lähentymistä tai jopa yhdistymistä, toistensa kanssa. Syynä oli huippuunsa noussut kilpailu. Neuvottelut etenivät niin pitkälle, että tätä varten perustettiin oma yhtiö. Rekisteröidyn yhtiön nimeksi tuli Aktiebolaget Åbo Bryggerier Osakeyhtiö ja sovittiin, että se aloittaa virallisen toimintansa 1. lokakuuta 1906. Osakepääoma oli 1 750 000 markkaa.
Ja kun kaikki oli kunnossa, ilmoitettiin Kingeliniltä, ettei se hyväksy kaikkia uuden yhtiön ehtoja. Tämän jälkeen koko yhtenäistämishanke lakkautettiin.
Kingelinin panimo toimi jatkossa omalla painollaan, mutta johtokunta vaihtui. Vuoden 1908 tammikuussa valittiin uuteen johtokuntaan johtaja Jacobsson sekä vapaaherra Carl Gustaf Garibaldi (Carolus) Wrede ja kreivi Filip Armfelt.
Vielä vuonna 1912 valmistui 483 200 litraa olutta ja 13 200 litraa portteria, mutta seuraavan vuoden syksyllä tilanne muuttui, kun ensimmäisen maailmansodan uhka vahvistui. Ja kun sota syttyi, oli tehdas lopettaa siihen paikkaan. Tästäkin huolimatta vaikka kilpailijoista Amalienborg Ab oli ostettu pois ja lopettanut kaiken toiminnan vuoden 1913 lopulla.
Seuraavina vuosina vallitsi sotatila ja se johti lopulta kaikenlaiseen materian puutteeseen. Käytännössä sota-aika olivat täynnä ongelmia, joka johti lopulta siihen, että joulukuun yhtiökokouksessa vuonna 1916 päätettiin lopettaa toiminta heti. Virallisesti lopetus kirjattiin seuraavan vuoden alussa.
Etiketti: Kim Lindberg.
1851 – 1859 Kingelin & Co. (Johan August von Essen, Abraham Kingelin)
1859 – 1873 Kingelin & Co. (Johan August von Essen, Carl Magnus Dahlström)
1873 – 1875 Kingelin & Co. (Johan August von Essenin perikunta, C. M. Dahlström)
1875 – 1894 Kingelin & Co. (J. A. von Essenin perikunta, C. M. Dahlströmin perikunta)
1894 – 1916 Aktiebolaget Kingelin & Co.