Tanulantie (nyk. noin Nikonkatu)
Keravan kaupunki
Toiminnassa: 1911 – 1940
Alustat
Panimon perustivat pukkilalaiset tehtailijat Johan Emil Eerolainen ja Karl Viktor Sihvola sekä riihimäkeläinen prokuristi August Kassari ja orimattilalainen tilanomistaja Väinö V. Vaalivirta vuonna 1911. Tehdas rakennettiin silloisen Tanulantien varteen, joka kulki nykyisen Keravan K-Citymarketin tontilla suunnilleen Nikonkadun suuntaisesti. Tehdas sai nimekseen Keravan Höyrypanimo – Kervo Ångbryggeri ja sen johtajana toimi Eerolainen. Tehdas saatiin nopeasti käyntiin ja ensimmäisiä oluita nautittiin jo saman vuoden syksyllä. Yksi ensimmäisistä tuotteista oli sampo olut.
Keskellä ”korkkileima EE” on lyhennys
johtaja Emil Eerolaisen nimestä
Tuotannossa ei ollut vahvempia yli 2 til. % mallasjuomia lainkaan, joten laitosta ei voi pitää täysimääräisenä panimona vaan mietoja mallasjuomia valmistavana kaljatehtaana. Tuotteet olivat kuitenkin kansan mieleen ja saivat keravalaisten hyväksynnän. Tehtaan aloittaessa Keravan väkiluku oli yhteensä noin 2 000 henkeä, joten myynnin vauhdittamiseksi Helsinkiin perustettiin oma myyntikonttori.
Yksi tehtaan perustajista ja alussa koko hankkeen vetäjistä sekä rahoittajista E. Eerolainen myi osuutensa tehtailija K. V. Sihvolalle ja prokuristi A. Kassarille. Kauppasumma oli 70 000 markkaa ja allekirjoitettiin 02.10.1912.
Päivämäärällä 13.10.1912 yhtiö rekisteröitiin osakeyhtiöksi nimelle Keravan Höyrypanimo Oy (29.198). Osakepääoma oli 60 000 markkaa (200 kpl á 300 mk). Toimitusjohtajaksi valittiin prokuristi Kassari.
Kassarista tuli myös osake-enemmistön haltija ensimmäisen maailmansodan alkaessa. Sodan takia tuotannossa oli eripituisia taukoja.
Sodan aikana ja sen jälkeen toimintaa jatkettiin, mikäli se oli mahdollista. Yhdeksi ongelmaksi muodostui ajoittainen mallaspula sekä suomen yleinen tila, jonka johdosta ulkomailta tuotavien humaloiden saanti vaikeutui. Ja kun olutta oli mahdollista valmistaa, sitä saatiin nopeasti markkinoille. Nimittäin vuoden 1915 lopulla panimolla ei ollut varastossaan yhtään maltaita, mutta jo puolenvuoden kuluttua markkinoille ilmestyi useita erityyppisiä oluita.
Sodan jälkeisinä vuosina useilla panimoilla oli tapana nostattaa kansallistuntoa nimeämällä jokin tuote ”kansallis” etuliitteellä. Keravalla kansallisolueksi tuli portteri. Samaa etikettiä käyttivät useat panimot, joten panimon nimi leimattiin siihen jälkikäteen. Vaalea mieto mallasjuoma sai nimekseen jukolan olut. Erikoista oli se, että tästä jukolan etiketistä painatettiin myös venäjänkielinen versio, jossa oluen nimenä oli Veljesten olut.
Jukolan olutta
Olutpullon- ja virvoitusjuomapullon korkit
1920-luvun alussa panimon toiminta oli monessa suhteessa huonoissa kantimissa. Yhtiön johtokunta oli vaihtunut ja aiemmin arvostetut ja suositut oluet olivat muuttuneet jopa juomakelvottomiksi. Ainakin mikäli oli uskominen sanomalehtien paljastaviin kirjoituksiin. Tähän tuli päätös keväällä 1921, jolloin tehtaan johtoon astui ruotsalaissyntyinen panimomestari Waldemar Richard Eugen Brüning. Hänen toimestaan tehdas järjestettiin kuntoon ja ajanmukaistettiin uusilla laitteilla. Samana vuonna toimitusjohtajaksi valittiin Akseli Kivialho, mutta hän luovutti paikkansa takaisin Brüningille jo vuonna 1923. Ja kun Brüning siirtyi takaisin toimitusjohtajan tehtäviin, hänen paikalle saapui saksasta 34-vuotias preussin Dryjassa syntynyt panimomestari Wilhelm Klinger. Kaikesta huolimatta panimon toiminta oli taloudellisesti edelleen huonossa kunnossa, joten vielä samana vuonna Brüning asetti tehtaan vapaaehtoisesti myyntiin.
Tehtaan uusi omistaja löytyi vuoden 1924 tammikuun 9. päivä, jolloin osake-enemmistö siirtyi Einar Bergrothille. Tämän jälkeen toimintaa jatkettiin noin puoli vuotta, jolloin Bergroth asetti yhtiön konkurssiin. Konkurssi kirjattiin ja 22.10.1924 velkojat kutsuttiin kokoukseen. Samalla mestari Klinger lopetti tehtävänsä ja muutti pois.
Uudeksi omistajaksi tuli toimitusjohtaja Brüningin vanhempi veli ruotsalaissyntyinen eläinlääkäri Johan Karl Alexander Brüning. Hän rekisteröi tehtaan nimelle Keravan Höyrypanimo, Joh. Brüning (52.198). Toimita jatkui saman tien ja uusia oluita tuli markkinoille jo muutaman kuukauden kuluttua. Seuraavana vuonna panimomestari Klinger saatiin takaisin ja lisäksi palkattiin ammattitaitoinen kirjanpitäjä Veli Virkkula.
Ei ole tiedossa millä sopimuksella Brüningin veljekset toimivat, mutta lähes päivälleen kahden vuoden kuluttua nuorempi veli eli Waldemar Brüning ilmoitti omistavansa tehtaan jälleen ja jätti 25.10.1926 rekisteröinti-ilmoituksen nimelle Keravan Höyrypanimo, Wald. Brüning (56.522). Kun rekisteröinti oli tapahtunut, mestari Klinger lopetti toistamiseen ja muutti Ouluun. Panimomestarina toimi tästä eteenpäin omistaja itse.
Toiminta oli kuitenkin monella tasolla epävakaata, joten jo neljän vuoden kuluttua eli vuoden 1930 lopulla yhtiö joutui vararikkoon. Seuraava vuonna Brüning jätti oikeudelle konkurssihakemuksen. Tämän jälkeen raastuvanoikeuden määräämänä panimon pihamaalla järjestettiin 11.3.1931 pakkohuutokauppa.
Korkeimman huudon tehtaasta huusivat kolmikko, johon kuuluivat varatuomari Per Henrik Antell, hovioikeuden auskultantti Bertil Fredrik Magnus Leonard Godenhjelm sekä saksalaissyntyinen panimomestari Mattheus Müller.
Uusien omistajien kesken perustettiin 05.04.1931 uusi yhtiö Keravan Panimo Oy (68.507), jonka nimissä toimintaa jatkettiin. Yhtiön osakepääoma oli 200 000 mk (200 kpl á 1 000 mk). Mainittakoon, että mestari Müller oli aiemmin toiminut Helsingissä Töölön Olutpanimo Oy:ssä, jonne Brüning kauppakirjan allekirjoitusten jälkeen siirtyi.
Kieltolain päättymisen jälkeen eli vuonna 1932 Keravan Panimo Oy sai Oy Alkoholiliike Ab:ltä luvan valmistaa ja myydä II- ja III-veroluokan oluita. Mallasjuomista ensituote oli kuitenkin verovapaa kalja, joka tuli markkinoille keväällä 1932. Samaan aikaan panimon entinen kirjanpitäjä Veli Virkkula oli suorittanut panimomestaritutkinnon ja palasi panimolle panimomestarin ominaisuudessa. Hetken päästä hänet valittiin myös yhtiön toimitusjohtajaksi. Tulevaisuuden näkymät olivat panimolla hyvät, sillä tarvittavia laitteiden uudistuksia oli tehty pikkuhiljaa vuoden 1932 aikana. Kaikki oli lähes kunnossa saman vuoden lopulla, kunnes ilmeni, että panimomestari Müller oli hankkiessaan uusia laitteita maksanut osan laitteista panimon osakkeilla. Näin ollen laitteiden ja tavaroiden toimittaja Christian Berner Oy:stä tuli hetkellisesti yhtiön suurin osakkeenomistaja. Tärkeintä oli tässä vaiheessa kuitenkin se, että III-veroluokan oluen vapauduttua 01.09.1932, panimon laitteet olivat kunnossa ja olutta saatiin markkinoille.
Lasinalusta
Vuonna 1934 toimitusjohtajaksi valittiin muutaman osakkeen ostanut helsinkiläinen johtaja Bruno Kahlman. Hän nosti yhtiön osakepääoman 300 000 markkaan (300 kpl á 1 000 mk). Panimomestarina toimi edelleen Veli Virkkula, mutta hän lopetti vuoden 1935 lopulla ja muutti Tammisaareen.
Panimon rakennukset 1930-luvun puolivälissä.
Kuljetukset suoritettiin tyylikkäästi kuorma-autolla.
Vuoteen 1937 mennessä lähes kaikki osakkeet olivat ajautuneet insinööri Bertel Jokelalle ja toimitusjohtaja Bruno Kahlmanille. Heidän lisäksi yhden osakkeen omisti arkkitehti A. Toikka.
Uudeksi panimomestariksi tuli Robert Hugo André Åström, joka aloitti työt vuoden 1938 alussa.
Toisen maailmansodan puhkeaminen keskeytti mallasjuomien tuotannon kokonaan marraskuussa 1939. Kyseisen vuoden tammikuusta marraskuuhun mestari Åström ehti valmistaa noin 28 000 litraa verotettavia mallasjuomia. Tällä määrällä tehdas oli suomen silloisista 29 panimoista pienin.
Yhtiö haettiin konkurssiin 17.12.1940, joka astui voimaan 02.01.1941.
Lopetuksen jälkeeen kiinteistöt myytiin Etelä-Suomen Osuusteurastamolle.
Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita. Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Senaatin ja maistraatin arkistot: 29.198, 52.198, 56.522, 68.507
Kirkolliset asiakirjat
Kaupparekisteri
Sanomalehdet
PRH arkisto
Pörssitieto
Kuva lähteet:
Etiketit: Kim Lindberg (sampo olutta, varasto olutta ruskea, kansallis portteri musta/valkoinen, münchener III), Arvo Kulo (pilsner No1, pilsner 2x keltainen 1x sini/valko/kulta, jukola olutta x2, varasto olutta vihreä/puna), Raimo Leskinen (kansallis portteria ruskea, pöytä kaljaa, varasto olutta I, pilsneriä III).
Olutpullon korkki: Panu Hakama – Orimattilan pullomuseo.
Virvoitusjuomapullon korkki: yksityiskokoelma.
Lasinalusta: Kjell Nyberg.
Tehtaan kuva: Keravan museo.
Kuorma-auton kuva: Keravan museo/Tuula Nuutisen kokoelma.
1911 – 1924 Keravan Höyrypanimo Oy (Eerolainen, Sihvola, Kassari, Vaalivirta)
1924 – 1924 Keravan Höyrypanimo Oy (Bergroth)
1924 – 1926 Keravan Höyrypanimo, Joh. Brüning (J. Brüning)
1926 – 1931 Keravan Höyrypanimo, Wald. Brüning (W. Brüning)
1931 – 1932 Keravan Panimo Oy (Müller, Antell, Godenhjelm)
1932 – 1937 Keravan Panimo Oy (Oy Christian Berner, ..)
1937 – 1940 Keravan Panimo Oy (Jokela, Kahlman, Toikka)