Olvi Oy (Helsinki)

Neljäs linja 6
Kallio
Helsinki

Toiminnassa: 1877 – 1951

Alustat


Wilh. Wallenius & Co. nimisen keinotekoisten kivennäisvesien tehtaan perusti Wilhelm Wallenius ystävineen vuonna 1877. Laitos rakennettiin osoitteeseen Mikonkatu 8 (nyk. aikatalon paikalla) ja aloitti toimintansa perustamisvuoden kesäkuussa. Tuotannossa oli erityyppisiä limonadeja, seltteri- ja soodavettä.
Tuotantopuolelle tuli vuonna 1878 August Wilhelm Tillander, jonka johdosta tuotteiden laatu parani ja sitä kautta myös myynti. Hyvin nopeasti Tillanderin mukaantulon jälkeen laitos siirrettiin läntiselle Heikinkadulle numeroon 22. (nyk. Mannerheimintie Forumin kortteli)
Vuoden 1879 alussa Wallenius teki sopimuksia eri panimoiden kanssa ja ryhtyi myymään niiden oluita tehtaassaan. Tämä touhu ei ollut kuitenkaan kannattavaa ja yhtiö joutui nopeasti taloudellisiin vaikeuksiin. Jo saman vuoden toukokuussa Tillander siirtyi yhtiön johtoon, jonka jälkeen hän haki ja sai oman privilegion eli valmistus- ja myyntioikeuden. Privilegio myönnettiin 28.04.1879. Saman vuoden syksyllä tmi Wilh. Wallenius & Co. ajautui konkurssiin ja tästä konkurssista Tillander hankki laitoksen kokonaan itselleen. Tehtaan nimeksi muutettiin Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik.
Mainittakoon, että Wilhelm Wallenius perusti uuden vesitehtaan osoitteeseen Vladimirinkatu 26 (nyk. Kalevankatu 26), mutta myös tämä tehdas ajautui konkurssiin noin kahden vuoden kuluttua.

Vuonna 1895 August Tillander jäi pois yhtiön tehtävistä terveydellisistä syistä ja jatkajaksi tuli puoliso Anna Lovisa Tillander. August Tillander kuoli vuonna 1896.
Yhtiö liitettiin kaupparekisteriin 26.02.1897 käytössä olleelle nimelleen Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik (5.432).

80-vuotta täyttävä leski Anna Tillander myi tehtaan heinäkuussa 1901. Uudet omistajat olivat maatalonisäntä Carl Erik ja rouva Edia Ahria Frostell. Tehdas tunnettiin jatkossa nimellä Aug. Tillander’s Läskdrycksfabrik, inneh. C. E. Frostell.

Frostellien virvoitusjuomatehtailu päättyi 31.08.1907, jolloin he myivät laitoksen Ravintola Erottajan omistajalle ravintoloitsija Carl Johan Lindholmille. Kauppahinta oli tarkalleen 24 128,97 markkaa. Kaupparekisteriin muutos liitettiin 13.12.1907 ja samalla nimeksi muutettiin Aug. Tillander, inneh. C. J. Lindholm ( 20.707).

Päivämäärällä 29.08.1912 uudeksi omistajaksi tuli prokuristi Aron Drisin ja tehtaan nimeksi muutettiin Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik, inneh. A. Drisin (27.982).

Runsaan puolen vuoden kuluttua tehdas vaihtoi jälleen omistajaa, kun omistajaksi tuli 17.04.1913 leskirouva Lilli Luukkonen. Tehtaan nimeksi muutettiin Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik, Lilli Luukkonen.

Ensitöikseen Lilli siirsi laitoksen kallion kaupunginosaan osoitteeseen Hämeenkatu 2 B (nyk. Siltasaarenkatu 22).
30.11.1916 käydyssä yhtiökokouksessa todettiin, että osakkeet olivat kolmella henkilöllä, jotka olivat Lilli Luukkonen 12 osaketta, yhtiön toimitusjohtaja K. A. Palmgren 12 osaketta ja rouva Esther Palmgren 1 osake. Tällä kokoonpanolla yhtiö rekisteröitiin 28.12.1916 osakeyhtiöksi nimelle Ab Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik Oy (35.303).

Vuonna 1918 tehdas siirrettiin toisen linjan loppupäähän osoitteeseen 2 linja 8 (nyk. 2 linja 14 eli kuntatalon tontti). Kun koko laitos oli rakennettu valmiiksi tuli tehtaan konttorin osoite korttelissa kulman taakse Vallininkadun puolelle. Näin ollen tehdas mainitaan eri lähteissä kahdella eri osoitteella.

Yhtiökokouksessa 14.03.1921 maaliskuussa osakkeet jakautuivat seuraavasti: herra K. A. Palmgren 98 osaketta, herra Axel Wredström 1 osake ja rouva Esther Palmgren 1 osake.
Seuraavana vuonna 15.11.1922 käydyssä yhtiökokouksessa todettiin, että kaikki osakkeet olivat Oskar ja Amanda Laaksosella.
Tehtaalla meni jatkossa kaiketi kaikin puolin hyvin. Vuonna 1926 tehtaalla aloitettiin lahtelaisen Oy Mallasjuoman oluiden jakelu ja myynti. Samoihin aikoihin ryhdyttiin tehtaalla valmistamaan ensikerran omia mietoja mallasjuomia.

Vuonna 1931 tehdas siirrettiin osoitteeseen 4 linja 6. Tässä vaiheessa tehtaalle rakennettiin isommat tilat ja kaikki laitteistot uusittiin. Toiminta aloitettiin kieltolain päättymisen kynnyksellä.

06.02.1932 käydyssä yhtiökokouksessa päätettiin, että yhtiön nimi muutetaan kaksikieliseksi muotoon Ab Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik – Aug. Tillanderin Kivennäisvesitehdas Oy (35.303). Nimenmuutos vahvistettiin kauppa- ja teollisuusministeriössä 20.02.1932.

Koska kieltolaki oli päättymässä, tehtaan johtokunta haki Oy Alkoholiliike Ab:lta II- ja III-veroluokan oluiden valmistusoikeuksia. Kummatkin luvat myönnettiin, joista II-oluen lupa alkoi 04.04.1932 ja III-oluen 28.11.1932.
Kaksikielinen nimi ei miellyttänyt kaikkia osakkaita, joten yhtiölle oli laadittava täysin uusi nimi. Yhtiökokouksessa kesäkuussa päätettiin, että nimi muutetaan muotoon Oy Aug. Tillanderin Tehtaat Ab. Uudesta nimestä huolimatta tehdas mainittiin usein mainoksissa ja etiketeissä nimellä Oy Aug. Tillander Ab.
Mainituista oluista vuonna 1932 valmistettiin vain III-olutta ja III-veroluokan portteria.

III-oluen (ja portteri) tuotannon kehitys litroina vuosina 1932-1936:

1932 – 11 800 litraa (38 650)
1933 – 347 550 (6 450)
1934 – 539 060
1935 – 258 920
1936 – 91 598

Vuodesta 1936 kilpailun ja laatuongelmien takia yhtiö ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja 16.04. konkurssitilaan, jonka johdosta 30.04.1936 jätettiin konkurssihakemus.
Tehtaan huutokauppa pidettiin 03.09.1936, josta sen huusi varatuomari Matti Schrek. Tämän jälkeen Schrek perusti uuden yhtiön Tillanderin Tehtaat Oy (81.682), jonka nimiin tehdas oli huutokaupasta hankittu. Tässä vaiheessa yhtiön suurin osakas oli K.O.P.:n sijoitusyhtiö Talola Oy, jolla oli 97/100 osakkeista. Tuotannossa oli virvoitusjuomien lisäksi mietoa mallasjuomaa eli kaljaa ja I-veroluokan olutta. Sen sijaan III-veroluokan valmistussopimuksen Schrek irtisanoi omatoimisesti syksyllä 1936 ja ilmoitti Oy Alkoholiliike Ab:n hallintoneuvostolle, että hän irtisanoo sopimuksen ja että se päättyy kuluvan vuoden viimeinen päivä. Rekisteri-ilmoitus uudesta yhtiöstä jätettiin kaupparekisteriin 19.03.1937. Tehtaalle suunniteltiin myös uusi logo.

I-oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1937-1939:

1937 – 55.950
1938 – 61.900
1939 – 66.750

Panimo vaihtoi omistajaa vuonna 1939, jolloin omistajaksi tuli Tampereelta Pyynikiltä hetkeä aikaisemmin irtisanoutunut toimitusjohtaja Vilho August Sivanne. Sivanteen ensimmäisiä tehtäviä oli II- ja III-veroluokan oluiden valmistusoikeuksien hakeminen takaisin, mutta niitä ei myönnetty. Lisäksi puhkesi toinen maailmansota, jonka aikana ei uusia lupia myönnetty yhdellekään panimolle. Näin ollen tuotannossa oli vain virvoitusjuomia, kaljaa ja I-olutta.
Sodan aikana tehdas laitteineen vuokrattiin Tammisaaren Olut- ja Portteritehdas Oy:lle jonka vuokrasopimus alkoi 01.02.1940 ja päättyi 31.05.1940.

Tehtaan vuokrauksen jälkeen verollisen oluen (I-oluen) tuotantomäärä nostettiin tulevien vuosien aikana hetkellisesti jopa kymmenkertaiseksi.

Sodan aikana tuotannosta vastasi panimomestari Olavi Saarman ja hänen jälkensä vuodesta 1941 panimomestari Erkki Olavi Väisänen. Väisänen joutui kuitenkin rintamalle ja jatkajaksi tuli omistaja panimomestari Vilho Sivanne kesäkuuhun 1945, jonka jälkeen tuotannosta vastasi panimomestari Ilmari Parker. 01.04.1948 lähtien tuotannosta vastasi jälleen omistaja Vilho Sivanne, joka toimi tehtävässään 01.04.1949 asti. Tästä eteenpäin 5 kuukautta vastaava mestari oli Jussi Linnamo ja hänen lähdettyä tehtaan viimeiseksi panimomestariksi tuli Konrad Dill.

I-oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1940-1950:

1940 – 178 950
1941 – 299 800
1942 – 323 700
1943 – 153 550
1944 – 446 000
1945 – 551 600
1946 – 486 700
1947 – 975 300
1948 – 1 050 200
1949 – 891 500
1950 – 551 400

Sodan jälkeen kilpailu oli erittäin kovaa ja tämä aiheutti tehtaalle ongelmia. Isojen panimoiden puristuksessa esiintyi selkeä näkyvyysongelma. Näkyvyysongelma aiheutti osaltaan jopa yhtiön nimenmuutostarpeen. Taiteilija Ella Erosen aviomies taiteilija Olavi Tarkkonen suunnitteli tehtaalle uuden Olvi logon vuonna 1947. Logo sai yhtiön sisällä heti suuren suosion. Logoa ei kuitenkaan käytetty vielä silloin, vaan vasta vuonna 1949, jolloin koko tehdas rekisteröitiin nimelle Olvi Oy (81.682 ). Syy nimenmuutokseen oli Sivanteen mukaan hieno logo ja mainittu näkyvyyden lisääminen. Jostain syystä Sivanne ei halunnut nimeksi Tillanderin panimo tms. vaan nimessä piti esiintyä olut ja virvoitusjuomat, joten kyse on niiden lyhennyksestä. Vanhassa suomen kielessä sama sana tarkoittaa myös olutta, josta muistetaan ainakin Eino Leinon teksti ”katsokaa tytöt, ettei pojilta lopu olvi”.

Uusi nimi ei nostanut yhtiön suosiota varsinkaan, kun tehtaalla ei ollut III-oluen valmistusoikeuksia. Näitä vahvojen verollisten mallasjuomien valmistusoikeutta Sivanne haki sodan jälkeen useaan otteeseen, mutta mm. laitekannan riittämättömyyden takia niitä ei myönnetty. Päätöksestä suivaantuneena tehdas erosi jopa panimoliitosta, mutta sekään ei auttanut. Tällä päätöksellä lyötiin viimeinen naula tehtaan arkkuun.
Mallasjuomien valmistus lopetettiin elokuussa 1950, jolloin vastuunalisena johtajana toiminut panimomestari Konrad Dill ilmoitti sosiaali- ja terveysministeriöön, että ”tehdas lopettaa mallasjuomien valmistuksen 31.08.1950”.

16.02.1951 käydyssä yhtiökokouksessa yhtiö päätettiin lakkauttaa heti. Kaupparekisteriin lopetusilmoitus annettiin 04.04.1951.
Lopetuksen jälkeen kiinteistö myytiin Hilden Oy:n leipomolle.

Yhtiön viimeinen kauppa syntyi vuonna 1952, jolloin iisalmelainen oluttehdas Oiva Oy osti Olvi logon ja nimen. Hinta oli 1 000 markkaa.

Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
STM arkisto: toimiluvat, panimot, alkoholin valmistuksen tarkastuksen arkisto
PRH arkisto
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Suomen panimomestari yhdistys, vuosikirjat
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto) vuosikirjat
Panimoteollisuuden Harjoittajain Liitto ja Liitto II
Mallasjuomat lehti 1935-1952
Vilho Aug. Sivanteen henkilöhistoria

Kuva lähteet:
Sanomalehtimainos: 22.3.1950 Helsingin Sanomat
Pullon korkit: Antti Räty
Tehtaan kuva: Tehtaan esite, Antti Räty
Etiketit: Kim Lindberg: 1, 3, 4, 7, 8, 9, 11. Arvo Kulo: 5. Raimo Leskinen: 6, 10. Seppo Bonsdorff: 12.

1877 – 1879 Wilh. Wallenius & Co. (Wilhelm. Wallenius)
1879 – 1896 Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik (August Tillander)
1896 – 1901 Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik (Anna Lovisa Tillander)
1901 – 1907 Aug. Tillander’s Läskdrycksfabrik, inneh. C. E. Frostell
1907 – 1912 Aug. Tillander, inneh. C. J. Lindholm
1912 – 1913 Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik, inneh. A. Drisin
1913 – 1916 Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik, Lilli Luukkonen
1916 – 1932 Ab Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik Oy
1932 – 1932 Ab Aug. Tillander’s Mineralvattenfabrik – Aug. Tillanderin Kivennäisvesitehdas Oy
1932 – 1936 Oy Aug. Tillanderin Tehtaat Ab
1936 – 1949 Tillanderin Tehtaat Oy
1949 – 1951 Olvi Oy