Tontti 293, 16 kaup. osa, Pietarintie (myöh. Kannaksentie 18-24)
Rosuvoi (myöh. Pyöräsuo)
Viipurin maalaiskunta (myöh. Viipurin kaupunki)
Toiminnassa: 1888 – 1939
Alustat
Oluttehtaan perusti viipurilainen kauppayhtiö Tmi Tschusoff & Sapetoff vuonna 1888, jonka omisti kauppias Alexander Sapetoff.
Tämän vuonna 1869 perustetun kauppayhtiön omistuksessa olivat jo mm. konepaja, asfalttitehdas sekä viinapolttimo ja tislaustehdas. Toiminimen toinen osakas Vasili Tschusoff oli kuollut vuonna 1876. Tehtaista viina- ja tislaustehdas tunnettiin nimillä Tschusoff & Sapetoffin Viina ja Likööritehdas sekä Viipurin Viini- ja Punssitehdas.
Oluttehtaan perustamishetkellä (keväällä 1888) viinatehdas oli se osa koko kauppayhtiötä, joka tuotti eniten voittoa, joten oluttehtaan perustaminen katsottiin laajentavan tätä osaa yhtiöstä. Edellisen vuoden yhtiökokouksessa oluttehtaan perustaminen oli ollut esillä, mutta sitä ei päätetty lopullisesti vielä silloin.
Oluttehtaan kattilat ym. tarpeet valmistettiin ja kasattiin omalla konepajalla ja sijoitettiin viinatehtaan yhteyteen. Koska tilat olivat valmiina ja välineet nopeasti toimintakunnossa, oluen valmistus aloitettiin vielä samana keväänä (1888). Toukokuussa yhtiöstä ilmoitettiin oluttehtaan nimeksi Bavaria Ölbryggeri. Ensiolut lager öl laskettiin markkinoille 2. heinäkuuta, jolloin pidettiin tehtaalla avajaisjuhlat.
Avajaisjuhliin oli varattu kaikki sen hetkinen valmistunut olut eli noin 8 000 litraa. Hulppeissa avajaisissa olutta myytiin halvemmalla kuin muilla kaupungin kauppiailla, joten siitä tuli avajaisten vetonaula. Hyvin nopeasti janoisimpien juhlijoiden juhlapaikaksi tuli tehtaan vieressä sijainnut Rosuvoin mäki, jossa mm. juotiin, laulettiin, huudettiin, tapeltiin ja nukuttiin.
Vaikka avajaiset tehtaalla olivat jo päättyneet, huuto ja mekastus jatkuivat mäellä useita päiviä. Riehakkaimpien juhlijoiden osalta huuto olisi kestänyt pidempäänkin, jollei poliisi olisi keskeyttänyt yltiöpäiseksi muuttunutta juhlintaa. Tämä juhlien lopetus ei ollut poliisin mukaan kuitenkaan kovinkaan helppoa, koska putkat olivat jo täynnä huutajia. Poliisin onneksi kolmannen päivän iltana tilanne rauhoittui.
Viipurin venäläistä väestöä varten mainokset olivat kaksikielisiä.
Jo vuoden kuluttua avajaisista kauppias Alexander Sapetoff myi puolet yhtiöstä viipurilaiselle kauppias tehtailija Feodor I. Sergejeffille. Sergejeffin mukaantulo maanmiehensä yhtiöön oli jatkon kannalta ratkaiseva, sillä muutoin toiminimi oluttehtaineen olisi ajautunut konkurssiin. Välittömästi tämän jälkeen oluttehdas eriytettiin Tmi Tschusoff & Sapetoffin liiketoimista ja sen isännöitsijäksi valittiin Sapetoff. Mainittavaa oli, että Sergejeff ei juuri osallistunut toiminimen muihin liiketoimiin, vaan keskittyi yksinomaan oluttehtaaseen. Oluttehtaan osalta yhtiön nimenä esiintyi tämän jälkeen Tmi Sergejeff & Sapetoff.
Päivämäärällä 03.06.1893 alkuperäinen kauppayhtiö Tmi Tschusoff & Sapetoff, Bavarian Oluttehdas, Viipurin Viini- ja Punssitehdas sekä yksityishenkilönä kauppias Alexander Sapetoff asetettiin konkurssiin. Samalla yhtiön alaiset laitokset oluttehtaineen lakkautettiin ja niiden hallinta siirtyi pesänhoitajille. Oluttehtaan osalta ongelmaksi tuli konkurssin jälkeen se, että valmistunutta olutta saivat myydä vain ne kauppiaat, joille lupa oli aiemmin myönnetty. Nimittäin kaupungin valtuusmiehet kielsivät konkurssinalaisen yhtiön myyntipisteiden lisäyksen jyrkästi. Myös Yhdysoluttehdas oli kiinnostunut viimeisestä oluista, mutta kaupungin valtuusto pysyi linjassaan. Näin ollen mitään suurempaa viimeisten oluiden myyntikampanjaa ei pidetty, vaan ne myytiin eri kauppiaiden toimesta pikkuhiljaa pois.
Joka tapauksessa pesään kuuluvaa kaikenlaista irtainta omaisuutta huutokaupattiin noin vuosi kunnes seuraavan vuoden (1894) kesäkuun alussa kauppaneuvos Feodor Sergejeff osti jäljelle jääneet laitokset ja kiinteistöt tontteineen. Kauppasumma oli 200 000 markkaa. Osan tarvittavista rahoista Sergejeff sai myymällä Viipurin maalaiskunnan Kilpeenjoella sijainneen maatilansa 65 000 markalla Paul Schuschinille.
Tämän jälkeen kaikki muut tontilla olleet laitokset purettiin ja poistettiin paitsi oluttehdas, jota rakennettiin ja laajennettiin. Lopulta vuoden 1894 lopulla uusittu tehdas aloitti toimintansa, kolme kertaa suurempana. Tehtaan valmistuttua myös panimomestari Axel Frithiof Oldenburg pääsi aloittamaan työnsä. Tehtaan nimeksi tuli F. Sergejeffin Oluttehdas. Ensiolut pöytäolut laskettiin markkinoille vuoden 1895 toukokuun ensimmäinen päivä. Tehtaan virallisia avajaisia juhlittiin kylmän alkukesän takia vasta 15. kesäkuuta. Mainittakoon, että näissä avajaisissa oli täysin toinen tunnelma, kuin ensimmäisissä.
Oluttehtaan perustamishetkellä kauppaneuvos Sergejeff omisti mm. tukkukaupan ja 1878 perustetun tupakkatehtaan. Muutaman vuoden kuluttua hän rekisteröi kaikki omistamansa yhtiöt nimelle F. Sergejeff (4.550), jonka senaatti vahvisti 05.02.1897.
Panimomestari Oldenburg lopetti tehtävänsä vuoden 1898 lopulla ja hänen paikalle tuli saksalaissyntyinen panimomestari Joseph Forster sekä hänen avuksi vielä toinen saksalainen panimomestari A. Steinsch. Seuraavana vuonna olutta valmistui noin 1 470 000 litraa. Vertailun vuoksi Yhdysoluttehtaalla määrä oli 2 656 000 litraa.
Vuonna 1898 Sergejeff katsoi parhaaksi luovuttaa yhtiönsä kahdelle vanhimmalle pojalleen Alexanderille ja Paulille sekä vävylleen Nikolai Bojarinoffille. Tämä kolmikko rekisteröi yhtiön nimelle F. Sergejeffin Pojat ja Kumpp. (10.012), jonka senaatti vahvisti 20.01.1899. Oluttehtaan johtajaksi tuli Aleksander Sergejeff. Vuosituotanto pysyi tästä eteenpäin noin 1,5 miljoonassa litrassa seuraavat runsaat 10 vuotta.
Vuonna 1908 määrättiin mallasveroja korotettavaksi ja tämän seurauksena kovimman kilpailijan eli Yhdysoluttehtaan kanssa tehtiin sopimus hintojen yhtenäistämisestä. Käytännössä hintoihin perustuva kilpailu olutmarkkinoista päättyi Viipurissa tähän. Ajat kuitenkin hankaloituivat entisestään koko suomessa. Näistä verotus ym. ongelmista voi lukea tarkemmin Yhdysoluttehtaan tarinassa.
Vuonna 1912 valmistui Sergejeffin tehtaalla viimeisen kerran, ennen vuotta 1932, yli miljoona litraa vahvempaa olutta. Tällöin verotettavaan tavaraa valmistui yhteensä 1 242 095 litraa.
Vuonna 1912 Sergejeffin oluttehdas rekisteröitiin ja vahvistettiin osakeyhtiöksi nimelle F. Sergejeffin Oluttehdas Oy (33.613). Osakepääoma oli 1 000 000 markkaa (1 000 á 1 000 mk). Työväkeä tehtaalla oli tuolloin palkattuna 35.
Kolme vuotta myöhemmin (1915) tehtaalla lopetettiin vahvempien mallasjuomien valmistus ja siirryttiin mietoihin mallasjuomiin. Seuraavan kerran vahvempaa mallasjuomaa valmistettiin vuonna 1932.
Yllä etikettejä kieltolain ajalta.
Sergejeffin oluttehdas sijaitsi noin 1,5 kilometriä keskustasta punasenlähteen torilta.
Kieltolain päättymisen jälkeen tehdasta ajanmukaistettiin ja tiloja uusittiin asteittain useita vuosia. Tuotanto ei pysähtynyt tänä aikana kertaakaan vaan pysyi noin 1 500 000 litrassa. Lopulta vuonna 1938, kun kellarin varastotankit saatiin asennettua, yhtiön uusitut säännöt saivat vahvistuksen. Yhtiön hallituksen muodostivat toimitusjohtaja insinööri Theodor Urne, isännöitsijä Paul Serko ja konttoripäällikkö Paul Maksimenko. Oluista vastasi saksalaissyntyinen panimomestari Konrad Dill. Kaikkiaan työntekijöitä oli 88.
Vuonna 1939 alkoi talvisota ja tämän seurauksena 30. marraskuuta tehdas sai ns. täysosuman ja toiminta jouduttiin keskeyttämään. Seuraavan vuoden helmikuussa tehtaan vauriot todettiin niin pahoiksi, ettei niitä kannattanut korjata vaan jättää sodan takia sikseen. Mainittuna vuonna olutta valmistui yhteensä noin 1,3 miljoonaa litraa. Käytännössä tähän loppui Sergejeffin oluttehtaan toiminta.
Tehtaan rauniosta otettu kuva.
Lähteet:
PRH: 4.550, 10.012, 33.613.
Viipurin historian kirjat.
Bavaria mainos: 1893 Wiipurin Sanomat no 81.
Tehtaan kuva: yksityiskokoelma Venäjä.
Tehtaan raunio kuva: SA-Kuva.
Mallasjuomat lehti.
Kirja: Suomen Panimot; Seppo Bonsdorff.
Kansallisarkiston sanomalehtiarkisto ja kirkolliset asiakirjat.
Osakkeen kuva: www.osakekirjakerailijat.fi
Etiketit: Mika Vellonen (Voima Olutta), Seppo Bonsdorff (Pöytä Olutta Osakeyhtiö F. Sergejeff), Kim Lindberg (kaikki loput 13 kpl).
Lasinalusta: Antti Räty.
1888 – 1889 Bavaria Oluttehdas (Tmi Tschusoff & Sapetoff)
1889 – 1893 Bavaria Oluttehdas (Tmi Sergejeff & Sapetoff)
1893 – 1894 Bavaria Oluttehdas (konkurssipesänhoitajat)
1894 – 1897 F. Sergejeffin Oluttehdas (Feodor I. Sergejeff)
1897 – 1899 F. Sergejeffin Oluttehdas (F. Sergejeff)
1899 – 1912 F. Sergejeffin Oluttehdas (F. Sergejeffin Pojat ja Kumpp.)
1912 – 1939 F. Sergejeffin Oluttehdas Oy (useita omistajia)