Tontti 119-122, 14 kaup. osa, Mallaskatu 9-13/Brahenkatu kulma
Pantsarlahti
Viipuri
Toiminnassa: 1845 – 1881
Viipurin ensimmäisen varsinaisen oluttehtaan perusti kuvernementin sihteeri tukkukauppias Anton Alfthan vuonna 1845, jolloin hänen kauppayhtiönsä Tmi Anton Alfthan sai oikeuden oluenvalmistukseen ja myyntiin Viipurissa. Laitos rakennettiin Pantsarlahden kaupunginosaan kaupungin silloisen asutuksen ulkorajalle. Myöhemmissä Viipurin kartoissa osoite olisi Mallaskadun ja Brahenkadun kulmatontti. Nimeksi tuli Panzarlax Ölbryggeri, mutta se esiintyi myös nimellä A. Alfthans Bryggeriet.
Hieman aiemmin, vuonna 1843, oluenvalmistusoikeuden Viipurissa oli saanut saksalaissyntyinen panimomestari Fredrik Neufeldt. Toimintaansa varten hän tilasi Viipurilaiselta seppämestari Erik Nyqvistiltä metallisia sammioita ja muita kojeita tulevaan laitokseensa. Mutta jostain syystä hän luopui oikeudestaan ja muutti ulkomaille maksamatta Nyqvistille tilaamistaan tavaroista. Tavaroiden rahallinen arvo oli 264 ruplaa 50 kopeekkaa.
Koska tilatut tavarat olivat Alfthanin kannalta sopivia, hän osti ne ja asensi omaan laitokseensa. Täten laitos oli kunnossa jo vuoden 1845 syksyllä ja ensioluita tuli markkinoille 1846 alussa. Ensimmäinen oluenpanija oli Anders Wilhelm Weckman.
Helmikuussa 1846 julkaistiin hinnasto oluelle, kaljalle ja simalle.
Vuonna 1849 Alfthan siirsi perustamansa kynttilätehtaan Kirjolasta (Johanneksen kunnassa) Viipuriin Havin kaupungin osaan, alle kilometrin päähän oluttehtaasta. Samaan aikaan oluttehdasta oltiin laajennettu viereisille tonteille mallaskadun ja Brahenkadun puolelle. Laajennukset olivat valmistuivat vuoden 1849 lopulla. Kynttilätehtaan alueelle rakennettiin oluiden varastointikellari.
Vuonna 1850 oluen ja siman tuotanto oli 350 härkätynnyriä eli noin 87 000 litraa ja vuonna 1854 jo 975 härkätynnyriä eli noin 242 000 litraa.
Omistaja Anton Alfthan kuoli huhtikuussa 1854 ja hänen omistamat teollisuuslaitokset sekä toiminimi siirtyivät leski Helenalle. Helena kuitenkin siirsi kaiken saman tien pojalle kauppias Ferdinand Alfthanille. Ferdinand ei omien liiketoimien ohessa pystynyt hoitamaan oluttehdasta, joten sen hoito siirtyi veljelle oluenpanija Otto Alfthanille. Otto hoiti lisäksi myös eri tehtäviä kynttilätehtaalla.
Hetken päästä oluenpanija Weckman lopetti ja hänen paikalle palkattiin Gustaf Wilhelm Tavast. Hän kuoli lokakuussa 1857 ja paikalle tuli oluenpanija Fredrik Tanninen.
Viipurin olutmarkkinoilla oli muidenkin tehtaiden tuotteita, joten olutpullojen korkit varustettiin vuoden 1855 kesästä lähtien A. A. leimalla. Pantsarlahden baijerin olutta pidettiin erittäin hyvälaatuisena. Mainittakoon, että vuoden 1857 lopulla pullot varustettiin etiketillä. Etiketin suunnitteli Ferdinandin ja Oton veli kirjanpainaja Johan Alfthan ja painettiin hänen omistamassaan kirjapainossa Viipurissa (Alfthans Boktryckeri). Kuva etiketistä julkaistiin Wiborg sanomalehdessä helmikuussa 1858.
Vuonna 1862 Alftanin kauppayhtiö osallistui mainioilla oluillaan Viipurin maanviljelysseuran näyttelyyn, mutta palkintoa ei tullut.
Alfthanin kauppayhtiö, johon kaikki liiketoimet kuuluivat, meni konkurssiin vuonna 1863. Seuraavina vuosina konkurssipesä myi huutokaupoissa kauppayhtiön omaisuutta, mutta ei tärkeimpiä eli kynttilä-, saippua- tai oluttehdasta.
Tehtaiden kaupat syntyivät vuonna 1866, kun kauppayhtiö Hackman & Kumpp. osti mainitut tehtaat. Hinta kaikkiaan oli 160 000 markkaa.
Näiden kolmen tehtaan toimintoja varten Hackman perusti erillisen Havin Osakeyhtiön, josta tuli myös oluttehtaan omistaja. Oluttehtaan nimeksi tuli Pantsarlahden Oluttehdas.
Tämän jälkeen oluttehtaalle, kuten muillekin tehtaille, annettiin vapaat kädet toiminnan jatkamiseen. Oluttehdasta kutsuttiin jatkossa usein myös nimellä Havis Ölbryggeri. Vuonna 1870 tehtaalta valmistui yhteensä noin 300 000 litraa olutta. Vuosina 1870-1877 tuotannosta vastasi tynnyrintekijä oluenpanija Adolf Fredrik Grönroos.
Toisen Viipurilaisen oluttehtaan Förenings ölbryggeriet nimisen tehtaan kanssa sovittiin vuoden 1876 aikana yhteisistä oluiden myyntihinnoista. Aiempina vuosina olut oli maksanut, vuoden ajasta riippuen, noin 30 penniä pullo, mutta tästä eteenpäin aina 35 penniä pullo. Oli selvää, että tämä johti ongelmiin asiakkaiden puolella. Tehtaan osalta kuitenkin luvattiin alennusta, jos osti vähintään 25 pulloa.
Vuonna 1878, jolloin kaupungissa oli toiminnassa kolme oluttehdasta, voitiin ne laittaa puhtaasti tulojen mukaan suuruusjärjestykseen. Suurimmat vuositulot olivat Yhdysoluttehtaalla 156 250 markkaa toisena Pantsarlahden tehdas 100 800 markkaa ja kolmantena Papulan tehdas 63 680 markkaa.
Vuonna 1879 Pantsarlahden tehtaalle tuli Pietarista saksalaissyntyinen panimomestari Otto Henrik Christian Schultz. Hänen varsinainen toimikautensa kesti vain vuoden 1881 kesään, jolloin Förenings Ölbryggeriet (Yhdysoluttehdas) vuokrasi Pantsarlahden tehtaan. Tästä eteenpäin Pantsarlahden tehtaalla ei omaa olutta enää valmistettu vaan se toimi Yhdysoluttehtaan tarvitsemassa muussa käytössä.
Osa korttelin tonteista ja tiloista vuokrattiin ulkopuolisille.
Hinnasto: 1846 Kanawa no 6
Mainos: 1858 Wiborg no 13
Kansallisarkisto: sanomalehtiarkisto, kirkolliset asiakirjat.
Viipurin historian kirjat.
Kirja: Suomen Panimot; Seppo Bonsdorff.
1845 – 1863 Panzarlax Ölbryggeri (Tmi Anton Alfthan)
1863 – 1866 Panzarlax Ölbryggeri (konkurssipesä)
1866 – 1881 Pantsarlahden Oluttehdas (Havin Osakeyhtiö)