Stor Simola (nyk. Kärsämäentie 31)
Kärsämäki
Turun kaupunki
Toiminnassa: 1855 – 1913
Carl Theodor Möller perusti yhtiön nimeltä Möller & Co., jonka nimissä hän haki senaatilta lupaa olut- ja portteritehtaan perustamiselle Kärsämäelle Maarian kuntaan. Perustamisluvan oluen valmistus- ja myyntioikeuksineen hän sai 4. huhtikuuta vuonna 1855. Yhteistyökumppaneiksi tulivat tehtailija kauppias Christoffer David Kröger ja kauppias Gustav Wilhelm Nomell. Jokaisella oli kolmasosan omistus yhtiöön. Mölleristä tuli yhtiön johtaja ja Krögeristä isännöitsijä. Oluttehtaan nimeksi tuli Porter och Ölfabrik Amalienborg, mutta sitä kutsuttiin myöhemmin nimillä Amalienborgs Ölbryggeri tai Möllerska Ölbryggeriet.
Tehdas rakennettiin Kärsämäelle Stor Simolan tilalle Amalienborg nimen saaneeseen rakennukseen ja oli valmiina vuoden 1856 alussa. Rakennus sai nimensä perustajan vaimon Amalia Möllerin mukaan.
Ensiolut tuli markkinoille 22.05.1856 ja oli tietysti baijerin olutta. Toisena tuotteena markkinoille tuli baijerin portteri.
Heinäkuun 1. päivä vuonna 1859 omistajat rekisteröivät oluttehtaan erilliseksi osakeyhtiöksi. Nimeksi tuli Amalienborgs Aktie-Bolag ja sen osakepääoma oli 120 000 ruplaa hopeassa. Tästä eteenpäin johtajaksi siirtyi C. D. Kröger. Oluenpanijat, jotka tähän asti olivat olleet vuokrattuina eri tahoilta, vaihdettiin vakituiseen. Vakituiseksi oluenpanijaksi saatiin seuraavana vuonna panimomestari Jacob Schaffner.
Perustaja kolmikosta kauppias Nomell teki oman firmansa kanssa konkurssin vuonna 1863 ja jäi pois yhtiöstä. Lisäksi seuraavan vuoden maaliskuussa omistaja Kröger kuoli joten leski Ingrid Carolina Andrietta Kröger peri hänen oluttehtaan osuuden. Tämän lisäksi leskelle siirtyi miehensä kauppayhtiö Chr. D. Kröger & Co. jonka nimissä oli mm. tupakkatehdas, kemiantehdas sekä muita laitoksia. Tätä kaikkea ei leski kuitenkaan pystynyt hallitsemaan ja teki Chr. D. Kröger & Co.:n kanssa konkurssin 2. joulukuuta 1865.
Chr. D. Kröger & Co.:n mukana konkurssiin meni siis myös oluttehdas. Mainittakoon, että oluttehdasta ei lopetettu konkurssin takia, vaan sen asioita hoiti toistaiseksi kolmikko Richard Idestam, John Julin ja Wilhelm Theodor Holm. Se asetettiin kuitenkin huutokaupattavaksi toimivana ja ”heti valmiina uudelle omistajalle”.
Oluttehtaan huutokauppa pidettiin tehtaan pihalla 03.10.1866 ja sieltä sen huusi itselleen kauppaneuvos Erik Julin 100 000 markalla. Tosiasiassa Julin osti tehtaan oman yhtiönsä Handelsbolaget E. Julin & Co. nimiin. Yhteistyökumppaneiksi ja osakkaksi tulivat Wilhelm Theodor Holm ja kauppias Christian Fredrik Voss. Jokaisella oli kolmasosan omistusosuus tehtaasta, mutta myös Holmilla yritys kirjattiin hänen omistamansa yrityksen Fabriksbolaget Wilh. Th. Holm & Co. nimiin. Yhtiö rekisteröitiin ja säännöt vahvistettiin tammikuun 16. päivä vuonna 1867. Osakepääoma korotettiin samalla 150 000 markkaan.
Oluenpanosta vastasi edelleen Jacob Schaffner, jonka tuotteita pidettiin erittäin laadukkaina. Hyvänä osoituksena tästä, hän sai baijerin oluesta ja portterista pronssimitalin Turun teollisuus- ja maatalousnäyttelyssä vuoden 1868 kesällä.
Vuodesta 1866, jolloin viinan kotipoltto kiellettiin, tehtaassa ryhdyttiin valmistamaan myös erityyppisiä viinoja. Viinatehtailun johdosta nimenä esiintyi myös nimi Amalienborgs Aktiebolags Bränneri.
Panimomestari Schaffner lopetti tehtävänsä vuonna 1870. Hänen paikalle tuli ruotsalaissyntyinen panimomestari Carl Gustaf Samuel Ritou. Ritoun toimikausi ei kestänyt kuin hetken, sillä jo seuraavana vuonna hän perusti ystäviensä kanssa Nya Bryggeri Ab i Åbo nimisen oluttehtaan. Tämän jälkeen vuodesta 1871 oluenpanijaksi tuli Jungfernhoffissa Liivinmaalla (nyk. osa Riikaa Latviassa) syntynyt panimomestari Johann Gottfried Erich.
Omistaja Erik Julin kuoli vuoden 1874 kesällä ja tämä vaikutti omistussuhteisiin siten, että seuraavan vuoden kesällä, hänen yrityksensä nimissä (E. Julin & Co.) olleen osuuden osti isännöitsijä Jacob Leonard Holm.
Panimomestari Erich sai myös tunnustusta teoksistaan, sillä hän sai mitalin Helsingin teollisuusnäyttelystä vuonna 1876.
Vuonna 1882 valmistui n. 531 000 litraa olutta ja portteria seitsemän työntekijän voimin.
Etiketeissä on kuvattu saavutetut tunnustukset eli mitalit.
Omistussuhteet muuttuivat vuonna 1891, kun kauppias Voss sekä Wilh. Th. Holm & Co. myivät osuutensa Gustaf Albert Petreliukselle ja Carl Wilhelm Holmille. Kolmantena omistajana sekä tehtaan isännöitsijänä pysyi edelleen Jacob Leonard Holm. Osakepääoma nostettiin samalla 300 000 markkaan.
Panimomestari Erich jättäytyi eläkkeelle vuonna 1897. Hänen jatkajaksi tulivat lyhemmiksi ja pidemmiksi ajoiksi panimomestarit Johan Emanuel Mattsson, Paulus (Paul) Michael Hörhammer vuoden 1902 loppuun, Knut Swen Skade vuodet 1903-1904 sekä viimeisenä Gustaf Strauss.
Straussin aikana tuotantoon tulivat limonadit sekä muut virvoitusjuomat.
Heinäkuussa vuonna 1903 kuoli omistaja ja isännöitsijä Jacob Leonard Holm. Isännöitsijän tehtäviä hoiti seuraavat 5 kuukautta Kärsämäen tiilitehtaan omistaja ja isännöitsijä kunnallisneuvos Johan Walfrid Marjalin. Uusi isännöitsijä Karl Gustav Dammert siirtyi Kingelinin oluttehtaalta Amalienborgsin palvelukseen 01.12.1903 alkaen. Marjalin jäi tämänkin jälkeen kuitenkin vakituisena yhtiön johtokuntaan.
Oluen tuotannonpuolella vuodesta 1900 vuosittain valmistui aina vain vähemmän olutta. Vuonna 1902 olutta valmistui 270 000 litraa, 1905 234 000 litraa ja 1910 140 000 litraa. Syynä tähän oli verotuksen kiristäminen sekä limonadit, joita valmistettiin vuodesta toiseen aina vain enemmän. Mainittakoon, että limonadit sekä muut virvoitusjuomat sijoittuivat Turun teollisuusnäyttelyssä vuonna 1907 toiselle sijalle.
Panimoiden yhdistämishanke:
Vuonna 1906 kaikki Turun oluttehtaat, mukaan lukien Amalienborgs Ab Kärsämäellä, suunnittelivat lähentymistä tai jopa yhdistymistä, toistensa kanssa. Syynä oli huippuunsa noussut kilpailu. Neuvottelut etenivät niin pitkälle, että tätä varten perustettiin jopa oma yhtiö. Rekisteröidyn yhtiön nimeksi tuli Aktiebolaget Åbo Bryggerier Osakeyhtiö ja sovittiin, että se aloittaa virallisen toimintansa 1. lokakuuta 1906. Osakepääoma oli 1 750 000 markkaa.
Ja kun kaikki oli kunnossa, ilmoitettiin Kingeliniltä, ettei se hyväksy kaikkia uuden yhtiön ehtoja. Tämän jälkeen koko yhtenäistämishanke lakkautettiin.
Vuoden 1911 aikana ennestään kiristynyt kilpailu ajoi tilanteeseen, että muut Turun panimot tarjoutuivat maksamaan yhteensä 40 000 markkaa siitä, että Amalienborgs lopettaa kaiken mallasjuomien tuotannon heti. Summa katsottiin Amalienborgsin puolella sopivaksi, joten sopimus allekirjoitettiin 14.12.1911. Viimeiset oluet myytiin asiakkaille vuoden 1912 puolella. Tämän jälkeen virvoitusjuomia valmistettiin vielä vuoden 1913 syksyyn, jolloin niidenkin valmistus lopetettiin.
Virallisesti Amalienborgs Ab yhtiönä kirjattiin lakkautetuksi vuonna 1916.
Etiketit: Kim Lindberg.
1855 – 1859 Porter och Ölfabrik Amalienborg (Möller & Co., C. D. Kröger, G. W. Nomell)
1859 – 1863 Amalienborgs Ab (C. D. Kröger, Möller & Co., G. W. Nomell)
1863 – 1864 Amalienborgs Ab (C. D. Kröger, Möller & Co.)
1864 – 1865 Amalienborgs Ab (I. C. A. Kröger, Möller & Co.)
1865 – 1867 Amalienborgs Ab (I. C. A. Krögerin konkurssin hoitajat)
1867 – 1874 Amalienborgs Ab (E. Julin & Co., Wilh. Th. Holm & Co., C. F. Voss)
1874 – 1875 Amalienborgs Ab (Wilh. Th. Holm & Co., C. F. Voss)
1875 – 1891 Amalienborgs Ab (J. L. Holm, Wilh. Th. Holm & Co., C. F. Voss)
1891 – 1903 Amalienborgs Ab (J. L. Holm, G. A. Petrelius, C. W. Holm)
1903 – 1913 Amalienborgs Ab (G. A. Petrelius, C. W. Holm)