HOME WHAT´S NEW GUESTBOOK COLLECTORS LINKS CONTACT

kaupungit

 Turku ja Kärsämäki

<< Edellinen _____ Seuraava >>

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

Åbo Slott Bryggeri
Linnankatu 80
Turku

Aloittanut: ? 1550-luvulla
Lopettanut: ? 1770-luvulla

Historia:
Turun linnassa pantiin myös olutta. Tämä linnassa pantu olut meni ainakin osittain työntekijöiden ja muun väen päiväannosten täyttämiseen. Päiväannos, joka kuului kaikille, vaihteli eri hallitsijoiden aikoina, mutta oli enimmillään n. 5 litraa.

1550-luvulta on mainintoja, että Turun linnassa pantiin useampaa eri olutlaatua. Korkea-arvoisemmat henkilöt saivat herrasolutta tai voutiolutta ja alhaisemmat knaapi-, laiva- tai ruokaolutta. Herttuat palvelijoineen saivat päivittäin 5 litraa herrasolutta, joka oli vahvuudeltaan noin 5 prosenttista. Voudit, asemiehet ja palvelijat ym. saivat miedompia oluita tätä vähemmän.
On myös mainittu, että vuonna 1560 oluen vuosituotanto oli noin 700.000 litraa. Suuren määrän selit
tää ainakin osittain se, että päivittäin linnassa ruokaili yli 600 henkeä.

Mainittava on myös se, että Turun linnan oluesta maksettiin veroa. Syynä oli kaiketi se, että se rinnastettiin palkaksi. Tynnyrillisestä vahvaa olutta maksettiin kaksi äyriä ja heikosta oluesta yksi äyri. Lisäksi ruokaoluesta tuli maksaa puoli äyriä tynnyriltä. Veroluokkia oli siis kolme. Kruunun virkamiehen oli myös tarkastettava oluen laatu ja vahvuus, koska verotus perustui yksinomaan virkamiehen lausuntoihin. Turun seudulta ei ole varmaa tietoa miten tarkastus tapahtui, mutta ilmeisesti se tapahtui samalla tavalla kuin Hämeenlinnassa eli maistamalla.

Ei ole täysin varmaa tietoa, milloin oluenpano linnassa tarkalleen aloitettiin.
(seuraavana oletuksia). Voihan olla, että linnan oluenpanon historia on yhtä vanha kuin itse linnakin. Tästä ei ole kuitenkaan mitään näyttöä. Joka tapauksessa, se kuitenkin tiedetään, että, ns. hovin aikaan, Kustaa Vaasa
asui Turun linnassa vuosina 1555-1557 eli oluenpano on voinut hyvinkin alkaa silloin. On myös selvinnyt, että juuri Kustaa Vaasa rakennutti linnaan jonkinmoiset vesijohdot taikka kanavat veden saannin helpottamiseksi.
Toisekseen, Kustaa Vaasa nimesi poikansa Juhana-herttua III:n Suomen herttuaksi vuonna 1556. Tästä vuodesta lähtien myös Juhana asui Turun linnassa vuoteen 1563, jolloin palasi Tukholmaan. Tämän jälkeen hän tilasi Turusta suuria määriä olutta Ruotsiin. Eli voisi todeta että ei hän tilannut olutta, jos ei tiennyt (tai ollut kokenut) mitä tilasi.
Erään tilauksista Juhana-herttua teki vuonna 1574 ja oli osoitettu Turkulaiselle oluenpanija Henrik Klaunpojalle. Tilaus kuului näin: "Me ja rakas puolisomme haluamme erikoisesti sitä olutta, jota te äskeisinä vuosina, erittäinkin viime vuonna, olette lähettänyt meille". Kyseinen tilaus mainitaan olleen 3 lästiä eli n. 21.000 litraa. (1 lästi = n. 7.000 litraa).
(Kirj. huom. Ei ole täysin varmaa missä kyseinen olut valmistettiin. Voihan olla, ettei sitä tehty edes Turussa.)
Vuonna 1609 Kaarle IX tilasi Saaristen kartanosta 100 lästiä olutta ruotsin hovin tarpeiksi.

Oluenpanon lopetusajankohta on vielä enemmän kuin hämärän peitossa.
On mainittu, että 1600-luvun jälkeen Turun linna alkoi asteittain rapistua. Tällä ei tarkoiteta, että kaikki toiminta olisi loppunut vaan että ns. herttuoiden- ja hovin aika oli ohi.
Faktoja: Pietari Brahe asui linnassa vuosina 1637-1651. Samalla vuosisadalla linna toimi Turun ja Porin läänin maaherrojen virka-asuntona. 1700-luvulla linnaa pidettiin kruunun viljavarastona sekä sotaväen kasarmina. Lisäksi tiedetään, että vankilana linna on toiminut ilmeisesti aina, mutta vasta 1770-luvulta lähtien linnassa aloitti myös ns. lääninvankila. Lääninvankilan aikaan olutta ei enää valmistettu.
Linnassa sijaitsi (ainakin) 1700-luvulla myös viinapolttimo.

Huom. Lisätietoja linnan oluenpanosta otan kiitollisuudella vastaan antttir(a)email.com

Lähteet: Turun linnan kirjallisuus, Suomen panimoteollisuuden vaiheita (Jalmari Niemi)
__________________
1550-luku - 1770-luku Åbo Slott Bryggeri

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

Erichs Bryghus
Aninkaistenkatu
Turku

Aloittanut: ????
Lopettanut: 1691

Historia:
Tehtaan aloitusajankohta ei ole selvillä. Nimenä oli Erichs Brygghus ja sen omisti sen perustaja porvari oluenpanija Erich. Erich asui Aninkaistenkadulla, joten laitos sijaitsi todennäköisesti myös siellä.
Erich kuoli tapaturmaisesti lastensa kanssa heinäkuussa 1691.
_________
???? - 1691 Erichs Bryghus (Erich)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

N. Gaedich, Bryggeri (Gaedichs Bryghus)
Turku

Aloittanut: 1722
Lopettanut: 1742

Historia:
Vuosi ison vihan loppumisen jälkeen eli vuoden 1722 kesäkuussa kaupunginviskaali ja porvari Nils Gaedich sekä raatimiehet Jonas Calleen ja Salomon Nidelberg saivat oikeuden valmistaa ja myydä olutta Turussa. Näin syntyi Gaedichs Bryggeri eli Gaedichs Bryghus. On mainittu, että Gaedich oli aikansa arvostetuin porvari, jolla oli oluenmyyntioikeus.
Toiminta loppui viimeistään vuonna 1742, jolloin puhkesi ns. pikku viha, mutta todennäköisesti paljon aikaisemmin.
Tehtaan sijainti ei ole selvillä.
__________
1722 - 1742 N. Gaedich, Bryggeri (Gaedich, Calleen, Niedelberg)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

A. Björkbom, Bryggeri
Wechterin tontti (nyk. Linnankatu 48)
Turku

Aloittanut: 1794
Lopettanut: 1815

Historia:
Oluttehtaan perusti asessori ja kauppias Algoth Björkbom vuonna 1794. Yhteistyökumppanina hänellä oli professori Gustav Gadolin sekä työntekijöinä lisäksi yksi renki ja yksi kirjanpitäjä. Oluenpanijana toimi itse Björkbom. Oluina mainitaan olleen Dubbelt-öl, Enkelt-öl ja Swag-öl ja niitä sai ostaa pulloittain.
Tuotannossa oli lisäksi erinäisiä viinoja ja tästä syystä tehdas mainittiin myös nimellä Björkboms Bryggeri & Bränneri.
Björkbom kuoli toukokuussa 1815, jolloin ainakin oluttehtaan toiminta lopetettiin.
__________
1794 - 1815 A. Björkbom, Bryggeri (Algoth Björkbom)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

Kjöllerfeldt & Comp.
Surutoin tontti (nyk. Luostarinkatu 5)
Turku

Aloittanut: 1818
Lopettanut: 1821

Historia:
Oluttehtaan perustivat Turun III apteekin perustaja apteekkari Henrik Johan Kjöllerfeldt, kauppias Simon Gröndahl ja kenttäkamreeri Pehr Magnus Levison vuonna 1818.
24.8.1818 päivätty myyntilupa sisälsi oluen, kaljan, portterin ja etikan. Oluenpanosta vastasi aluksi Kjöllerfeldt, mutta jo vuonna 1819 panimomestari Gustav Ylén. Tehtaasta käytettiin myös nimeä Kjöllerfeldska Bryggeri.
Marraskuussa 1818 yhtiö otti käyttöön K & Comp. merkinnän, joka laitettiin olutta ja mallasjuomaa sisältäviin astioihin sekä tynnyreihin. Kannullinen olutta (n. 2,6 litraa) maksoi tuolloin 75 kopeekkaa tai ruotsin rahassa 24 skillinkiä.

Yhteistyökumppani Levison jättäytyi pois yhtiöstä vuonna 1820. Valikoimissa oli tuolloin vaaleaa ja tummaa olutta. Viimeiset oluet valmistuivat joulukuussa 1821.
Apteekkia Kjöllerfeldt piti Turussa vuoteen 1826.

Muuta: Henrik Johan Kjöllerfeldtin poika Emil Armand Kjöllerfeldt meni naimisiin Paul Sinebrychoffin tyttären Anna Sinebrychoffin kanssa vuonna 1872.
__________
1818 - 1820 Kjöllerfeldt & Comp. (Kjöllerfeldt, Gröndahl, Levison)
1820 - 1821 Kjöllerfeldt & Comp. (Kjöllerfeldt, Gröndahl)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

P. D. Lundberg, Bryggeri
Surutoin tontti (nyk. Luostarinkatu 5)
Turku

Aloittanut: 1822
Lopettanut: 1825

Historia:
Oluttehtaan perusti Ruotsalaissyntyinen oluenpanija Pehr Daniel Lundberg vuoden 1822 alussa. Tehdas sijaitsi samoissa tiloissa, missä Kjöllerfeldtin tehdas oli juuri lopettanut. Käytössä olivat myös samat kaksi kuparikattilaa.
Ensi tuotteet iskällar-öl ja iskällar-swagdricka tulivat markkinoille keväällä 1822.
Toiminta ajautui konkurssiin vuonna 1825.
__________
1822 - 1825 P. D. Lundberg, Bryggeri (Pehr Daniel Lundberg)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

J. R. Langéen, Bryggeri och Ättiks-Fabrik
Wechterin tontti (nyk. Linnankatu 48)
Turku

Aloittanut: 1842
Lopettanut: 1847

Historia:
Vuoden 1842 kesäkuun 29. päivä kauppias Jacob Reinhold Langéen sai luvan valmistaa ja myydä etikkaa ja olutta Turussa. Laitos rakennettiin ja se valmistui seuraavana vuonna.
Päätuote oli etikka, mutta tuotannossa oli toisinaan myös olutta, joka mainitaan olleen nimeltään Iskällar-öl.
Langéen kuoli vuonna 1847, jolloin ainakin oluen valmistus lopetettiin.
Etikkatehtailua jatkoi leski Gustava Carolina Langéen noin vuoteen 1861.
__________
1842 - 1847 J. R. Langéen, Bryggeri och Ättiks-Fabrik (Jacob Reinhold Langéen)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

E. J. Ekman, Bryggeri
Talo 7.29.1 (nyk. Humalistonkatu 16/Rauhankatu 3 kulma)
Turku

Aloittanut: 1842
Lopettanut: 1843

Historia:
Kauppakirjanpitäjä Erik Johan Ekman sai luvan etikkatehtaan perustamiseen Turkuun 21. joulukuuta 1842. Tämän jälkeen myynnissä oli etikkaa, mutta myös mallasjuoma nimeltään swagöl eli kalja. Toiminta oli pienimuotoista ja juuri tämä johti ilmeisesti konkurssiin jo seuraavan vuoden kesällä.
__________
1842 - 1843 E. J. Ekman, Bryggeri (Erik Johan Ekman)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Turku

G. E. Malmgren, Ölbryggeri
Talo 4.2.1 (nyk. Martinkatu 5/Matinkatu 2 kulma)
Turku

Aloittanut: 1843
Lopettanut: 1869

Historia:
Virossa Vormsin saarella syntynyt kauppias ja oluenpanija Gustaf Edvard Malmgren muutti Tallinnasta Turkuun heinäkuussa 1843 ja perusti oluttehtaan. Tehdas rakennettiin kaupungin IV osaan Tegelsalen nimiseen kortteliin ja oli valmiina seuraavan vuoden tammikuussa. Mainittakoon, että heti alusta alkaen Malmgrenin valmistamaa olutta myytiin neljäsosa kannun eli 0.65 litran pulloissa.

Tehdas oli pieni ja vaatimaton ja oli muun kauppatoimen ohella Malmgrenille vain sivutoimi. Malmgrenin toimia etenkin tuontitavaran kauppiaana, pidettiin suuressa kunniassa ja tästä syystä oluttehdas pysyi vaatimattomana eikä sitä laajennettu edes vastaamaan kysyntää. Olutta ei ilmeisesti jatkuvasti edes valmistettu, sillä joinain vuosina on mainittu, että "olutta joudutaan nyttemmin tuomaan Tukholmasta, kun kaikki panokset ovat täällä loppuneet".
Joka tapauksessa, vuosina 1847 ja 1848 tehtaassa työskenteli 4 työntekijää ja tuotannon arvo vuosittain oli 1.300 ruplaa hopeassa.
Tilanne muuttui paremmaksi vuonna 1849, kun tehtaaseen saatiin oluenpanijaksi Jungfernhoffissa Liivinmaalla (nyk. osa Riikaa Latviassa) syntynyt panimomestari Johann Gottfried Erich. Koska Erichin tuntemus oluenpanoon oli Riiasta sekä Viron tehtaista, oli kaikki tuotanto ns. Revalian metodin mukaista eli pintahiivaolutta. Tästä syystä Erichin paikalle haettiin varsinaista Baijerin oluen taitajaa. Erich toimi tehtaassa uuden mestarin saapumiseen saakka eli vuoden 1853 loppuun. Uudeksi mestariksi saatiin Baijerilaissyntyinen panimomestari Johan Georg Eberlein. Tästä eteenpäin arvostetuin olut oli nimeltään Baijerin olut, joten tehdas mainittiin usein nimellä Malmgrens Bäjerska Ölbryggeri.
Baijerin oluen osalta kilpailu oli kovaa. Kilpailija oli Kingelin & Co:n oluttehdas, jota myös kutsuttiin Baijerin oluttehtaaksi.
Tästä alkoi Turun ensimmäinen olutsota. Nimittäin, kun Malmgren ilmoitti olutkorin maksavan 8 kopeekkaa, ilmoitti Kingelin korin maksavan heillä 7 kopeekkaa. Toisinaan Malmgrenin olutta sai halvemmalla ja toisinaan hinnat olivat samat. Tätä kissa hiiri leikkiä kesti useita vuosia.

Tehdasta laajennettiin vuodesta 1857 lähtien. Uudistuksen myötä myös oluenpanija vaihtui, kun mestari Eberlein siirtyi vuonna 1859 yllättäen kilpailijan puolelle eli Kingelinin oluttehtaaseen. Hänen paikalle tuli Pietarsaarelaissyntyinen oluenpanija Swen Isak Muhr. Tässä vaiheessa Malmgren myös rekisteröi tehtaansa uudelleen.

Malmgren perusti (puolisonsa Lovisa Amalia os. Wechtersteinin veljen) isännöitsijä August F. Wechtersteinin kanssa oluttehtaan Uuteenkaupunkiin vuonna 1865. Tämä tarkoitti sitä, että Turun tehdas jäi oluenpanija Muhrin vastuulle. Vastuun luovuttaminen Muhrille oli kuitenkin virhe, sillä heti seuraavana vuonna kruunun määräämiä erinäisiä veroja oli jätetty maksamatta. Samoin kävi kahtena seuraavanakin vuonna. Koska tehdas oli Malmgrenin omistuksessa, nosti kruunun edusmies häntä vastaan syytteen. Tämän seurauksena toiminta joutui verokomitean määräämään erityistarkkailuun.
Oli miten oli, oluenpano tehtaalla jatkui. Vuoden 1868 alussa tilanne oli lisäksi raaka-aineiden saannin kannalta erittäin huono, ja tämä johti tuotannon laskuun. Syynä raaka-ainepulaan oli useita vuosia kestäneet epäonnistuneet ohrasadot kaikkialla Suomessa. Tässä vaiheessa myös lukuisten velkojien painostus koveni. Tehtaan sulkeminen ei tullut kysymykseen, joten Muhr toi, ilmeisesti pakon edessä, markkinoille oluen, joka oli valmistettu siirapista. Tämä uutuus "siirappi-olut" ei ilmeisesti parantanut tilannetta yhtään, koska se ei mennyt kaupaksi odotetulla tavalla. Se suorastaan pahensi tilannetta.
Tästä eteenpäin ajat olivat kovia myös Malmgrenin ja Muhrin perheille. Nimittäin Muhrin kotitalo paloi (poltettiin) maan tasalle lokakuussa 1868 sekä hetken päästä myös Malmgrenin omistama Monnoisten tilan riihi paloi Kakskerrassa Turun lähellä. Lisäksi tehtaalta varastettiin jatkuvasti olutta sekä muuta omaisuutta johon kuului mm. Malmgrenin hopeakello, velkakirjoja ja kahteen otteeseen Malmgrenin veneen purjeet Aurajoella.

Tilanne oli siis oluttehtaan osalta kaikin puolin varsin tukala. Tästäkin huolimatta Malmgren antoi poliisille tutkintapyyntöjä, joita poliisi tietysti tutki. Kummallista kyllä näistä rikoksista ei syytetty lopulta ketään vaan ne korvattiin vakuutusyhtiön toimesta rahallisesti. Nämä vakuutusyhtiöltä saadut rahat oikeus määräsi ainakin osittain suoraan velkojille.
Osittaista apua antoi myös Malmgrenin silloinen vaimo Charlotta Alexandrina os. Schwank, joka osti mieheltään Monnoisten tilan maineen 6.000 markalla. Mutta nämäkin rahat menivät velanmaksuun.

Vuoden 1869 keväällä tilanne oli kärjistynyt niin, että Malmgren päätti kesäkuun 19. päivä viedä yrityksensä konkurssiin.
Oluenpanija Muhr siirtyi konkurssin jälkeen Tampereelle Onkiniemen Oluttehtaaseen.
__________
1843 - 1869 E. G. Malmgren, Ölbryggeri (Gustaf Edvard Malmgren)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

Aktiebolaget Kingelin & Co.
Itäinen Pitkäkatu 2-4
Turku

Aloittanut: 1851
Lopettanut: 1916

Historia:
Oluttehtaan perustivat tilanomistaja Johan August von Essen ja kauppias Abraham Kingelin nuorempi. He saivat luvan oluen ja portterin valmistukseen ja myyntiin helmikuussa 1851. Ensimmäisenä isännöitsijänä toimi von Essen ja oluenpanijana panimomestari Carl Johan Johansson.

Oluttehtaan rakennus valmistui pikavauhtia ja oli valmiina jo vuoden 1852 alussa. Saman vuoden maaliskuussa saatiin markkinoille Swenskt-öl ja toukokuussa Bäjerskt-öl. Tämä oluttehdas on siis yksi ensimmäisistä tehtaista Turussa, joka sai markkinoille pohjahiivamenetelmällä valmistetun ns. Baijerin oluen. Tästä syystä tehdasta kutsuttiin myös nimillä Abr. Kingelins Bayerska Bryggeriet tai Bayerska Bryggeriet i Åbo.
Mainittakoon, että heti ensimmäisenä vuotenaan 1852 mestari Johansson valmisti 65.000 kannua olutta. Seuraavana vuonna valmistui 70.000 kannua ja vuonna 1854 jo 100.000 kannua olutta. Lisäksi tuotannossa oli portteri, jota valmistui, joitain vuosia lukuun ottamatta, noin 1.000 kannua vuodessa.

Tuotteet olivat suosittuja, joten tehdasta laajennettiin heti alkuvuosinaan niin, että vuonna 1854 työntekijöitä oli mestarin lisäksi jo yhdeksän. Näkyvyys oli Baijerin oluen osalta tärkeää, joten kesäkuussa 1854 olutpullojen korkkeihin painettiin teksti B. ÖL. K. & C:ni.
Työntekijöiden määrä oli noussut vuonna 1856 jo 15 henkeen.
Mestari Johansson toimi tehtaassa vuoden 1857 maaliskuuhun, jolloin hän vuokrasi Porista täkäläisen Bayerska Bryggerietin ja muutti sinne. Hänen paikalle saatiin panimomestari Robert Blomberg. Hänen aloittaessa, yhtiön palveluksessa oli kaikkiaan 15 työntekijää ja tuotantomääräksi kirjattiin yli 57.000 kannua olutta vuodessa. Blomberg pysyi tehtävässä vain vuoden 1859 alkuun, jolloin oluenpanijaksi tuli Baijerilaissyntyinen panimomestari Johan Georg Eberlein.
Omistaja ja johtaja Abraham Kingelin kuoli kesällä 1859, joten tehtailu siirtyi yhtiön silloiselle kakkosmiehelle Carl Magnus Dahlströmille. Omistajana toimi virallisesti Dahlströmin kauppahuone.

Vuonna 1862 aikana tehdasta laajennettiin edelleen ja niiden valmistuttua työntekijöiden määrä nousi samalla tähänastiseen huippuunsa eli 17 henkeen. Laajennusten myötä tehtaan hallintoa myös uudistettiin, kun isännöitsijäksi tuli Georg Magnus von Essen ja kirjanpitäjäksi Josef Werner Laurén. Oluenpanijana sekä Eberleinin opissa oli hetken oluenpanija Carl Noach Pousar ja mainittu kirjanpitäjä Laurén. Laurén toimi toisinaan myös oluenpanijana.
Vaikka kaikki oli tehtaalla hyvin, mestari Eberlein ilmoitti lopettavansa vuoden 1864 loppuun mennessä. Uudeksi mestariksi saatiin Ruotsalaissyntyinen panimomestari Robert Wilhelm Ekblom, joka aloitti vuoden 1865 alusta. Uusia oluita ei Ekblomin aikana kehitelty, mutta virvoitusjuomia otettiin tuotantoon. Ekblom toimi vuoteen 1872, jolloin muutti Porvooseen. Tästä eteenpäin oluenpanijoina toimivat panimomestari C. Larsson ja vuodesta 1879 panimomestari Axel Frithiof Oldenburg.

Perustaja Johan August von Essen kuoli elokuussa 1873 ja johtaja Carl Magnus Dahlström helmikuussa 1875. Tämän jälkeen panimon johtoon siirtyi C. M. Dahlströmin poika liikemies Ernst Abraham Dahlström. Virallisesti tehtaan omistivat C. M. Dahlströmin perikunta (eli käytännössä) leski Sofia Karolina Dahlström ja J. A. von Essenin perikunta. Mainittakoon, että tehtaalla aloitettiin etikettien käyttö marraskuussa 1877.

Vuodesta 1880 tehtaan palkkalistoilla työskenteli jatkuvasti vähintään 20 henkilöä. Määrä pysyi suunnilleen samana, vaikkakin työväen vaihtuvuus oli toisinaan huippuluokkaa.
Panimomestari Oldenburg lopetti lokakuussa 1884, ja paikalle saatiin Ruotsalaissyntyinen panimomestari Karl Gustaf Lundin. Vuonna 1884 tuotanto oli jo 134.000 kannua olutta eli n. 350.000 litraa.
1890-luvuna alussa Lundinin apuna tehtaalla toimi hetken myös panimomestari Kristian Jörgensén. Hän kuitenkin kuoli vuonna 1893.

Vuoden 1894 joulukuussa tehdas rekisteröitiin osakeyhtiöksi nimelle Aktiebolaget Kingelin & Co. Senaatti vahvisti säännöt pienten muutosten jälkeen vuoden 1895 tammikuun 18. päivä, jolloin osakepääomaksi kirjattiin 400.000 markkaa. Yhtiön ensimmäiseen johtokuntaan kuului toimitusjohtaja kauppaneuvos Ernst Abraham Dahlström ja kreivi August C:son Armfelt.
Tuotantomäärä osakeyhtiön ensimmäisenä toimintavuotena oli sama kuin vuonna 1884 eli n. 350.000 litraa. Tämä tuotantomäärä ei riittänyt johtokunnalle, joten edessä olivat jälleen mittavat laajennustyöt.

E. A. Dahlström pysyi toimitusjohtajana vuoden 1897 alkuun, jolloin hänen jatkajaksi valittiin konsuli Johan Alfred Jacobsson. Tämän jälkeen yhtiö rekisteröitiin uusittuine sääntöineen 1. maaliskuuta 1897.
Saman vuoden joulukuussa toimitusjohtaja Jacobsson osti yhdessä Helsinkiläisen varatuomari Uno Wasastjernan kanssa puolet yhtiöstä 500.000 markalla. Kauppa vahvistettiin seuraavan vuoden alussa. Uuteen johtokuntaan kuuluivat konsuli Johan Alfred Jacobsson, pankinjohtaja Johan Osvald Wasastjerna ja kreivi August C:son Armfelt. Uudeksi isännöitsijäksi tuli kauppias Karl Gustav Dammert.
Yllä mainittujen laajennustöiden valmistuttua, tähän mennessä suurin tuotanto saavutettiin vuonna 1899, kun markkinoille saatiin runsaat 809.000 litraa olutta.

Työväen vaihtuvuus pysyi edelleen korkealla, kun vuonna 1903 panimomestari Lundin kuoli. Lundinin paikalle tuli vuoden 1903 syksyllä panimomestari Gustaf Frithiof Söderholm. Lisäksi isännöitsijä Dammert siirtyi Amalienborgs Ab:n oluttehtaaseen ja hänen paikalle tuli Gustav Harald Nordqvist. Isännöitsijänä Nordqvist toimi tehtävässään kuitenkin aivan holtittomasti ja velkaantui muutamassa vuodessa niin, ettei voinut enää hoitaa tehtäväänsä. Yhtiön johtokunta joutui velkojien kanssa viemään Nordqvistin velka-asiat jopa raastuvanoikeuteen.

Panimoiden yhdistämishanke:
Vuonna 1906 kaikki Turun oluttehtaat, mukaan lukien Amalienborgs Ab Kärsämäellä, suunnittelivat lähentymistä tai jopa yhdistymistä, toistensa kanssa. Syynä oli huippuunsa noussut kilpailu. Neuvottelut etenivät niin pitkälle, että tätä varten perustettiin jopa oma yhtiö. Rekisteröidyn yhtiön nimeksi tuli Aktiebolaget Åbo Bryggerier Osakeyhtiö ja sovittiin, että se aloittaa virallisen toimintansa 1. lokakuuta 1906. Osakepääoma oli 1.750.000 markkaa.
Ja kun kaikki oli kunnossa, ilmoitettiin Kingeliniltä, ettei se hyväksy kaikkia uuden yhtiön ehtoja. Tämän jälkeen koko yhtenäistämishanke lakkautettiin.

Kingelinin panimo toimi jatkossa omalla painollaan, mutta johtokunta vaihtui. Vuoden 1908 tammikuussa valittiin uuteen johtokuntaan johtaja Jacobsson sekä vapaaherra Carl Gustaf Garibaldi (Carolus) Wrede ja kreivi Filip Armfelt.

Vielä vuonna 1912 valmistui 483.200 litraa olutta ja 13.200 litraa portteria, mutta seuraavan vuoden syksyllä tilanne muuttui, kun ensimmäisen maailmansodan uhka vahvistui. Ja kun sota syttyi, oli tehdas lopettaa siihen paikkaan. Tästäkin huolimatta vaikka kilpailijoista Amalienborg Ab oli ostettu pois ja lopettanut kaiken toiminnan vuoden 1913 lopulla.
Seuraavina vuosina vallitsi sotatila ja se johti lopulta kaikenlaiseen materian puutteeseen. Käytännössä sota-aika olivat täynnä ongelmia, joka johti lopulta siihen, että joulukuun yhtiökokouksessa vuonna 1916 päätettiin lopettaa toiminta heti. Virallisesti lopetus kirjattiin seuraavan vuoden alussa.

Etiketti: Kim Lindberg.
__________
1851 - 1859 Kingelin & Co. (Johan August von Essen, Abraham Kingelin)
1859 - 1873 Kingelin & Co. (Johan August von Essen, Carl Magnus Dahlström)
1873 - 1875 Kingelin & Co. (Johan August von Essenin perikunta, C. M. Dahlström)
1875 - 1894 Kingelin & Co. (J. A. von Essenin perikunta, C. M. Dahlströmin perikunta)
1894 - 1916 Aktiebolaget Kingelin & Co. (useita omistajia)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Kärsämäki

Amalienborgs Ab
Stor Simola (nyk. Kärsämäentie 31)
Kärsämäki
Maarian kunta (nyk. Turun kaupunki)

Aloittanut: 1855
Lopettanut: 1913

Historia:
Carl Theodor Möller perusti yhtiön nimeltä Möller & Co. jonka nimissä hän haki senaatilta lupaa olut- ja portteritehtaan perustamiselle Kärsämäelle Maarian kuntaan. Perustamisluvan oluen valmistus- ja myyntioikeuksineen hän sai 4. huhtikuuta vuonna 1855. Yhteistyökumppaneiksi tulivat tehtailija kauppias Christoffer David Kröger ja kauppias Gustav Wilhelm Nomell. Jokaisella oli kolmasosan omistus yhtiöön. Mölleristä tuli yhtiön johtaja ja Krögeristä isännöitsijä. Oluttehtaan nimeksi tuli Porter och Ölfabrik Amalienborg, vaikkakin sitä kutsuttiin nimillä Amalienborgs Ölbryggeri tai Möllerska Ölbryggeriet.
Tehdas rakennettiin Kärsämäelle Stor Simolan tilalle Amalienborg nimen saaneeseen rakennukseen ja oli valmiina vuoden 1856 alussa. Rakennus sai nimensä perustajan vaimon Amalia Möllerin mukaan.
Ensiolut tuli markkinoille 22.5.1856 ja oli tietysti Baijerin olutta. Toisena tuotteena markkinoille tuli Baijerin Portteri.

Heinäkuun 1. päivä vuonna 1859 omistajat rekisteröivät oluttehtaan erilliseksi osakeyhtiöksi. Nimeksi tuli Amalienborgs Aktie-Bolag ja sen osakepääoma oli 120.000 ruplaa hopeassa. Tästä eteenpäin johtajaksi siirtyi C. D. Kröger. Oluenpanijat, jotka tähän asti olivat olleet vuokrattuina eri tahoilta, vaihdettiin vakituiseen. Vakituiseksi oluenpanijaksi saatiin seuraavana vuonna panimomestari Jacob Schaffner.

Perustaja kolmikosta kauppias Nomell teki, oman ulkopuolisen firmansa kanssa, konkurssin vuonna 1863 ja jäi pois yhtiöstä. Lisäksi seuraavan vuoden maaliskuussa omistaja Kröger kuoli ja leski Ingri Carolina Andrietta Kröger peri oluttehtaan osuuden. Tämän lisäksi leskelle siirtyi miehensä kauppayhtiö Chr. D. Kröger & Co. jonka nimissä oli mm. tupakkatehdas, kemiantehdas sekä muita laitoksia. Tätä kaikkea ei leski kuitenkaan pystynyt hallitsemaan ja teki Chr. D. Kröger & Co.:n kanssa konkurssin 2. joulukuuta 1865.
Chr. D. Kröger & Co.:n mukana k
onkurssiin meni siis myös oluttehdas. Mainittakoon, että oluttehdasta ei lopetettu konkurssin takia, vaan sen asioita hoiti toistaiseksi kolmikko Richard Idestam, John Julin ja Wilhelm Theodor Holm. Se asetettiin kuitenkin huutokaupattavaksi toimivana ja "heti valmiina uudelle omistajalle".

Oluttehtaan huutokauppa pidettiin tehtaan pihalla 3.10.1866 ja sieltä sen huusi itselleen kauppaneuvos Erik Julin 100.000 markalla. Tosiasiassa Julin osti tehtaan oman yhtiönsä Handelsbolaget E. Julin & Co. nimiin. Yhteistyökumppaneiksi tulivat Wilhelm Theodor Holm ja kauppias Christian Fredrik Voss. Jokaisella oli kolmasosan omistusosuus tehtaasta, mutta myös Holmilla yritys kirjattiin hänen omistamansa yrityksen Fabriksbolaget Wilh. Th. Holm & Co. nimiin. Yhtiö rekisteröitiin ja säännöt vahvistettiin tammikuun 16. vuonna 1867. Osakepääoma korotettiin samalla 150.000 markkaan.
Oluenpanosta vastasi edelleen Jacob Schaffner, jonka tuotteita pidettiin erittäin laadukkaina. Hyvänä osoituksena tästä, hän sai Baijerin oluesta ja portterista pronssimitalin Turun teollisuus- ja maatalousnäyttelyssä vuoden 1868 kesällä.
Seuraavana vuonna kun viinan kotipoltto kiellettiin, tehtaassa valmistettiin myös erityyppisiä viinoja. Viinatehtailun johdosta nimenä esiintyi myös nimi Amalienborgs Aktiebolags Bränneri.

Panimomestari Schaffner lopetti tehtävänsä vuonna 1870. Hänen paikalle tuli Ruotsalaissyntyinen panimomestari Carl Gustaf Samuel Ritou. Ritoun toimikausi ei kestänyt kuin hetken, sillä jo seuraavana vuonna hän perusti ystäviensä kanssa Nya Bryggeri Ab i Åbo nimisen oluttehtaan. Tämän jälkeen vuodesta 1871 oluenpanijaksi tuli Jungfernhoffissa Liivinmaalla (nyk. osa Riikaa Latviassa) syntynyt panimomestari Johann Gottfried Erich.

Omistaja Erik Julin kuoli vuoden 1874 kesällä ja tämä vaikutti omistussuhteisiin siten, että seuraavan vuoden kesällä, hänen yrityksensä nimissä (E. Julin & Co.) olleen osuuden osti isännöitsijä Jacob Leonard Holm.
Panimomestari Erich sai myös tunnustusta teoksistaan, sillä hän sai mitalin Helsingin teollisuusnäyttelystä vuonna 1876.
Vuonna 1882 valmistui n. 531.000 litraa olutta ja portteria seitsemän työntekijän voimin.

Omistussuhteet muuttuivat vuonna 1891, kun kauppias Voss sekä Wilh. Th. Holm & Co. myivät osuutensa Gustaf Albert Petreliukselle ja Carl Wilhelm Holmille. Kolmantena omistajana sekä tehtaan isännöitsijänä pysyi edelleen Jacob Leonard Holm. Osakepääoma nostettiin samalla 300.000 markkaan.

Panimomestari Erich jättäytyi eläkkeelle vuonna 1897. Hänen jatkajaksi tulivat lyhemmiksi ja pidemmiksi ajoiksi panimomestarit Johan Emanuel Mattsson, Paulus (Paul) Michael Hörhammer vuoden 1902 loppuun, Knut Swen Skade vuodet 1903-1904 sekä viimeisenä Gustaf Strauss.
Straussin aikana tuotantoon tulivat limonadit sekä muut virvoitusjuomat.

Heinäkuussa vuonna 1903 kuoli omistaja ja isännöitsijä Jacob Leonard Holm. Isännöitsijän tehtäviä hoiti seuraavat 5 kuukautta Kärsämäen tiilitehtaan omistaja ja isännöitsijä kunnallisneuvos Johan Walfrid Marjalin. Uusi isännöitsijä Karl Gustav Dammert siirtyi Kingelinin oluttehtaalta Amalienborgsin palvelukseen 1.12.1903 alkaen. Marjalin jäi tämänkin jälkeen kuitenkin vakituisena yhtiön johtokuntaan.

Oluen tuotannonpuolella vuodesta 1900 vuosittain valmistui aina vain vähemmän olutta. Vuonna 1902 olutta valmistui 270,000 litraa, 1905 234.000 litraa ja 1910 140.000 litraa. Syynä tähän oli verotuksen kiristäminen sekä limonadit joita valmistettiin vuodesta toiseen aina vain enemmän. Mainittakoon, että limonadit sekä muut virvoitusjuomat sijoittuivat Turun teollisuusnäyttelyssä vuonna 1907 toiselle sijalle.

Panimoiden yhdistämishanke:
Vuonna 1906 kaikki Turun oluttehtaat, mukaan lukien Amalienborgs Ab Kärsämäellä, suunnittelivat lähentymistä tai jopa yhdistymistä, toistensa kanssa. Syynä oli huippuunsa noussut kilpailu. Neuvottelut etenivät niin pitkälle, että tätä varten perustettiin jopa oma yhtiö. Rekisteröidyn yhtiön nimeksi tuli Aktiebolaget Åbo Bryggerier Osakeyhtiö ja sovittiin, että se aloittaa virallisen toimintansa 1. lokakuuta 1906. Osakepääoma oli 1.750.000 markkaa.
Ja kun kaikki oli kunnossa, ilmoitettiin Kingeliniltä, ettei se hyväksy kaikkia uuden yhtiön ehtoja. Tämän jälkeen koko yhtenäistämishanke lakkautettiin.

Joka tapauksessa vuoden 1911 aikana ennestään kiristynyt kilpailu ajoi tilanteeseen, että muut panimot tarjoutuivat maksamaan yhteensä 40.000 markkaa siitä, että Amalienborgs lopettaa kaiken mallasjuomien tuotannon heti. Summa katsottiin Amalienborgsin puolella sopivaksi joten sopimus allekirjoitettiin 14.12.1911. Viimeiset oluet myytiin asiakkaille vuoden 1912 puolella. Tämän jälkeen virvoitusjuomia valmistettiin vielä vuoden 1913 syksyyn, jolloin niidenkin valmistus lopetettiin.
Virallisesti Amalienborgs Ab yhtiönä kirjattiin lakkautetuksi vuonna 1916.

Etiketit: Kim Lindberg.
__________
1855 - 1859 Porter och Ölfabrik Amalienborg (Möller & Co., C. D. Kröger, G. W. Nomell)
1859 - 1863 Amalienborgs Ab (C. D. Kröger, Möller & Co., G. W. Nomell)
1863 - 1864 Amalienborgs Ab (C. D. Kröger, Möller & Co.)
1864 - 1865 Amalienborgs Ab (I. C. A. Kröger, Möller & Co.)
1865 - 1867 Amalienborgs Ab (I. C. A. Krögerin konkurssin hoitajat)
1867 - 1874 Amalienborgs Ab (E. Julin & Co., Wilh. Th. Holm & Co., C. T. Voss)
1874 - 1875 Amalienborgs Ab (Wilh. Th. Holm & Co., C. T. Voss)
1875 - 1891 Amalienborgs Ab (J. L. Holm, Wilh. Th. Holm & Co., C. T. Voss)
1891 - 1903 Amalienborgs Ab (J. L. Holm, G. A. Petrelius, C. W. Holm)
1903 - 1913 Amalienborgs Ab (G. A. Petrelius, C. W. Holm)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

Nya Bryggeri Ab i Åbo
Itäinen Pitkäkatu 1-3
Turku

Aloittanut: 1870
Lopettanut: 1920

Historia:
Oluttehtaan perusti Ruotsalaissyntyinen panimomestari Carl Gustaf Ritou vuonna 1870. Väliaikaisina yhteistyökumppaneina olivat kauppias Gustaf Albert Petrelius ja viinapolttimon omistaja kauppias Viktor Alexander Reims. Tehdas rakennettiin Itäiselle Pitkäkadulle kahdelle vierekkäiselle tontille Kingelinin oluttehdasta vastapäätä. Seuraavana vuonna, kun tehdas oli harjakorkeudessa, mutta edelleen keskeneräinen, se rekisteröitiin osakeyhtiöksi. Senaatti vahvisti säännöt tosin vasta 20. syyskuuta 1871. Osakepääoma oli 100.000 markkaa ja nimeksi tuli Nya Bryggeri Aktiebolag i Åbo. Toimitusjohtajaksi ja isännöitsijäksi tuli panimomestari Ritou.

Ensimmäisenä varsinaisena toimintavuotena, vuonna 1872, työntekijöitä oli tehtaalla yhteensä 15. Mestari Ritou toimi oluenpanijana, mutta hänen lisäksi tehtaalla toimi oluenpanon opissa sekä lopulta varsinaisena oluenpanijana myös Josef Hendrik Karström.
Vuonna 1872 yhtiö sai sen ensimmäisen vakituisen hallituksensa, kun Ritoun uusiksi yhtiökumppaneiksi tulivat kauppias Julius Österblad ja konsuli Carl Mauritz Malm. Kauppias Österblad valittiin johtokunnan puheenjohtajaksi. Samassa yhtiökokouksessa päätettiin nostaa osakepääoma 200.000 markkaan.

Oluenpanija Karstöm siirtyi Aittamäen oluttehtaaseen jo vuonna 1875 ja hänen paikalle tuli Ruotsalaissyntyinen panimomestari Georg Herman Palin. Tämän jälkeen mestari Ritou ei enää toiminut valmistuspuolella lainkaan, vaan keskittyi tehtaan laajennustöihin. Laajennustyöt käsittivät kaiken mahdollisen mäskisammioista työväen asunto-olojen parantamiseen.
Uusi mestari Palin olikin erittäin taitava ja sai Export-Ale oluellaan mitalin Helsingin teollisuusnäyttelyssä vuonna 1876. Oluet menivät tämän jälkeen vuosia erittäin hyvin kaupaksi. Seuraavien vuosien varsinaisissa vuosikokouksissa Ritou otti saman asian esille eli "näin hyvin meillä ei ole mennyt koskaan". Ja koska menekki oli hyvä, nousi osakepääoman korotus esille useana vuotena. Osakkeenomistajien taholta esitettiin nostoa 300.000 markkaan, mutta Ritou huomautti, että "tehtaamme kapasiteetti on liki tuplattu ja että viiden vuoden kuluttua pääomaa tulisi taas nostaa". Näin ollen, vuonna 1880, osakepääoma nostettiin 400.000 markkaan.
Tuotannon määrä oli vuonna 1882 n. 600.000 litraa olutta ja työntekijöiden määrä 23.

Yhtiön ensimmäinen varsinainen hallitus pysyi samana ensimmäiset 11 vuotta, kunnes vuoden 1883 tammikuussa valittiin uusi hallitus. Uuden hallituksen muodostivat kauppiaat Julius Österblad ja Knut Fredrik Orell sekä vanhana jäsenenä Ritou. Mainittakoon, että ensimmäinen asia, joka uuden hallituksen kanssa otettiin esille, oli ehdotus yhteenliittymisestä Auran panimon kanssa. Auran panimolta tuli kuitenkin kieltävä vastaus.

Seuraavan vuoden tammikuussa varsinainen hallitus ei muuttunut, mutta mainittavaa oli, että Österbladin ja Orellin varajäseneksi valittiin Victor Leonard Bernhard Strandell, joka tuli tunnetuksi yhtenä Auran panimon perustajana.
Hallitukseen tuli kuitenkin muutos vuonna 1884, kun Ritou ilmoitti kesäkuussa muuttavansa Ruotsiin. Hän luovutti paikkansa lopullisesti Knut Fredrik Orellille lokakuussa. Uuteen hallitukseen kuuluivat kauppiaat Julius Österblad, Israel Wilhelm Rautell ja Knut Fredrik Orell. Orell valittiin toimitusjohtajaksi sekä isännöitsijäksi. Työntekijöiden määrä oli ko. vuonna 28.
Yhtiön ensimmäiset varsinaiset ongelmat alkoivat vuoden 1885 maaliskuussa, kun Auran panimo sai ensituotteensa markkinoille. Voisi sanoa, että tästä hetkestä alkoi Turun panimoiden kesken suhteellisen kova kilpailu niin hintojen kuin laadunkin osalta.

Vuonna 1890 hallituksen muodostivat toimitusjohtaja isännöitsijä Knut Fredrik Orell ja kauppiaat Hans Gustaf Hoffstedt ja kunnallisneuvos Gustaf Albert Petrelius.

20 vuotta oluita pannut panimomestari Palin lopetti vuonna 1895 ja ryhtyi suunnittelemaan oman virvoitusjuomatehtaan perustamista. Hänen paikalle saatiin Tampereelta panimomestari Oskar Gröndahl.
Vuonna 1896 pidetyssä varsinaisessa yhtiökokouksessa toimitusjohtaja Orell esitti osakepääoman nostoa 200.000 markalla. Kilpailutilanteen takia yksittäisen osakkeen arvo esitettiin laskettavaksi vain neljäsosaan aikaisemmasta eli 500 markkaan. Osakkeiden määrä vastaavasti siis lisääntyi huomattavasti. Tällä tavalla uskottiin, että osakkeita saatiin helpommin kaupaksi. Osakkeiden arvon ja määrän muutokset hyväksyttiin vielä samana vuonna.
Mestari Gröndahl ei pysynyt yhtiössä kuin vuoden 1898 elokuulle, jolloin muutti takaisin Tampereelle. Hänen paikalle tuli isännöitsijä Orellin poika panimomestari Ferdinand Napoleon Orell. Hänet valittiin saman vuoden lokakuussa myös tehtaan isännöitsijäksi. Ensimmäisenä kokonaisena vuotena 1899 mestari Orell sai markkinoille n. 704.000 litraa olutta. Seuraavana vuonna olutta valmistui vain 540.000 litraa.

Vuonna 1901 Hoffstedtin ja Petreliuksen johtamaan hallitukseen K. F. Orellin tilalle valittiin konsuli Oskar Wikeström.
Isännöitsijä ja panimomestari Orell ilmoitti vuoden 1902 syksyn ylimääräisessä yhtiökokouksessa, että hän lopettaa tehtävänsä tulevan lokakuun viimeinen päivä. Hänen paikalle valittiin kaksi henkilöä, ensin isännöitsijäksi yhtiön entinen kirjanpitäjä O. H. Gröndahl ja oluenpanijaksi Ruotsalaissyntyinen panimomestari Nils Philipsson.


Vuonna 1904 etiketit yhtenäistettiin.

Tästä eteenpäin aina panimon lopetukseen saakka yhtiön hallituksessa tapahtui pieniä muutoksia. Nämä muutokset eivät nousseet missään vaiheessa tärkeimmiksi asioiksi mitä yhtiössä tapahtui. Tärkeimpiä ja toisaalta vaikeimpia asioita olivat Turun panimoiden kovan kilpailun aiheuttamat tapahtumat. Yhtenä niistä oli Turun panimoiden yhdistämishanke.

Panimoiden yhdistämishanke:
Vuonna 1906 kaikki Turun oluttehtaat, mukaan lukien Amalienborgs Ab Kärsämäellä, suunnittelivat lähentymistä tai jopa yhdistymistä, toistensa kanssa. Syynä oli huippuunsa noussut kilpailu. Neuvottelut etenivät niin pitkälle, että tätä varten perustettiin jopa oma yhtiö. Rekisteröidyn yhtiön nimeksi tuli Aktiebolaget Åbo Bryggerier Osakeyhtiö ja sovittiin, että se aloittaa virallisen toimintansa 1. lokakuuta 1906. Osakepääoma oli 1.750.000 markkaa.
Ja kun kaikki oli kunnossa, ilmoitettiin Kingeliniltä, ettei se hyväksy kaikkia uuden yhtiön ehtoja. Tämän jälkeen koko yhtenäistämishanke lakkautettiin.

Vuoden 1907 joulukuun alussa panimomestari Philipsson ilmoitti muuttavansa Ruotsiin ja lopettavansa työnsä vuoden loppuun mennessä. Hänen paikalle saatiin Viipurin Yhdysoluttehtaalta panimomestari Max Heining.

Heining oli pätevä mestari, mutta sekään ei estänyt ensimmäisen maailmansodan tuomaa totaalista taantumaa. Vuonna 1912 oluentuotanto oli viimeisen kerran omalla sataluvulla eli yli 400.000 litraa, mutta heti tämän jälkeen jopa alle puolet siitä. Tilanne oli kuitenkin kehittynyt kaikkien tehtaiden osalta samanlaiseksi. Suurimpana syynä taantumaan oli verotuksen korotus, mutta myös kaikenpuolinen raaka-ainepula. Tapahtumien ikävä suunta ei korjaantunut vaikka vuoden 1911 joulukuussa Amalienborgs Ab:lle oli maksettu siitä, että he lopettavat mallasjuomien valmistamisen. Amalienborgsin osto tapahtui silloin kaikkien tehtaiden yhteisellä sopimuksella. Tämän jälkeen kilpailevia oluttehtaita oli siis vain kolme. Joka tehtaalla vallitseva tilanne johti tuotannon pääpainon siirtymiseen miedompiin juomiin. Auran tehtaalle perustettiin tätä varten jopa oma virvoitusjuomaosasto, mutta Uudella Oluttehtaalla taikka Kingelinillä näin ei tapahtunut. Tämä taas johti siihen, että vuonna 1916 Kingeliniltä ilmoitettiin toiminnan lopetuksesta. Tämän jälkeen tehtaita oli jäljellä siis vain kaksi, joista Aura oli selvästi niskan päällä.
Uuden Oluttehtaan osalta oli jälleen aika kokeilla yhdistymistä Auran panimon kanssa. Tämä yritys tapahtui vuoden 1918 syksyllä, jolloin kummankin panimon toiminta oli toistaiseksi pysähdyksissä. Auran panimolta tuli arvatenkin kieltävä vastaus.
Voisi sanoa, että aika oli täysin väärä kyseisille yhdistymishankkeille varsinkin, kun tulevaisuus näytti erittäin synkältä.
Seuraavan vuoden kesällä tapahtui Uuden oluttehtaan viimeinen yritys nousta ahdingosta ja veloista. Alkoi suuri alennusmyynti ja markkinointikampanja, joka näkyi niin sanomalehdissä että kadullakin. Myynnissä oli siis juuri alkaneen kieltolain takia vain kaljaa, mutta sitä meni kaupaksi suhteellisen paljon. Tilanne oli mikä oli, joten alennusmyyntikään ei riittänyt. Lopulta tilanne todettiin liian epätoivoiseksi yhtiön hallituksessa, joten päätettiin tehdä Auran panimon kanssa vielä yksi sopimus. Tämä oli sopimus Uuden Oluttehtaan lakkauttamisesta heti, jos Auran panimo lupautuu ostamaan jäljellejääneitä tavaroita kuten ohraa, tynnyreitä, pulloja, korkkeja ym. Tähän vuonna 1920 laadittuun sopimukseen Auran panimon johtokunta laittoi nimen alle ja näin Uusi Oluttehdas lopetti toimintansa.

Etiketit: Kim Lindberg.
__________
1870 -1920 Nya Bryggeri Aktiebolag i Åbo (useita omistajia)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

Oy Hartwall Ab
Wechterin tontti, Linnankatu 48 (nyk. Linnankatu 48-52)
Turku

Aloittanut: 1884
Lopettanut: 1973

Historia:
Aura Bryggeri Aktiebolaget i Åbo nimisen yhtiön perustivat kolme kauppiasta Victor Leonard Bernhard Strandell, Johan Wilhelm Blomberg ja Waldemar Lindström vuonna 1882. Kyseiset kolme herraa muodostivat tässä vaiheessa ns. väliaikaisen johtokunnan. Heistä Strandell valittiin toimitusjohtajaksi.
Yhtiöjärjestys vahvistettiin helmikuun 15. päivä vuonna 1884. Osakepääoma oli 300.000 markkaa. Tämän jälkeen maaliskuussa aloitettiin rakennustyöt kaupungin kahdeksannen osan toisessa korttelissa tontilla numero yksi (eli Wechterin tontilla). Tehtaan rakennusarkkitehtinä toimi Alwin Jacobi, joka oli suunnitellut myös mm. Turun Uuden Oluttehtaan rakennukset. Johtokuntaan tuli muutos jo seuraavana vuonna kun Lindströmin paikalle tuli kauppias Carl Fredrik Junnelius. Tätä nyt muodostunutta johtokuntaa pidetään Auran ensimmäisenä varsinaisena johtokuntana, sillä Lindström toimi tehtävässä vain väliaikaisen hallituksen jäsenenä.


Kuva tehtaasta vuodelta 1935.

Oluenpanijaksi oli varattu etukäteen, vuonna 1883, Ruotsin Örebron Stora Bryggerietin panimomestari Anton Karl Ludwig Hörhammer. Hänen työsopimuksensa allekirjoitettiin tosin vasta Turussa vuonna 1884, kun tehdas oli lähes valmis. Panimon valmistuttua ensiolut (Baijerin olut) saatiin markkinoille 28. maaliskuuta 1885.

Koska mestari Hörhammeria ei Turussa tunnettu eikä oluista ollut mitään aiempaa kokemusta, päätti yhtiön johtokunta lähettää Turun kemialliselle tutkimusasemalle tutkittavaksi sekä arvioitavaksi huhtikuun alussa 1885 valmistettua Baijerin olutta. Ja kun tutkintotodistus lopulta tuli, antoi laitoksen johtaja Ernst Lothner Baijerin oluelle hyvät arvosanat. Oluessa mm. todettiin olevan 6.11 painoprosenttia (n. 7.6 til%) ja olevan selkeää seisottuaan 10 päivää 20 asteen lämpötilassa. Väriltään se oli kauniin viininkeltaista.

Lothnerin sanallinen lausunto: Tämä olut on sangen väkevää ja perikäynyttä olutta ja tässä suhteessa aivan yhtävertaista parhaimpien vientiolutlajien kanssa. Kun lisäksi olut muuten näyttää olevan tehty ainoastaan vedestä, humalasta ja maltaista sekä sellaisissa suhteissa, ett'ei mikään aine-osa ole erittäin vallitseva, vaan oluella on mieluinen maku ja haju, kovin pitkänkin ajan säilytettynä, voi tätä teosta todistaa erinomaisen hyväksi. Turku elokuun 20. p. 1885.

Ensimmäisenä kokonaisena vuotena eli vuonna 1886 oli työväkeä tehtaalla 25. Seuraavana vuonna olutta sai ostaa jopa Ruissalossa ja Hirvensalossa käyviltä laivoilta niiden käydessä laiturissa.
1880-luvun lopulla ja 1890-luvun alussa oluet menivät hyvin kaupaksi, oli selvää, että tähän kiinnitettiin huomiota myös osakkaiden puolelta. Pitkien neuvottelujen jälkeen vuonna 1892 osakepääoma nostettiin 450.000 markkaan.

Vuonna 1896 johtokunta vaihtui täysin. Yhtiön uuden hallituksen muodostivat Edvard Blomberg, insinööri Aksel Magnus Cronvall ja apteekkari Herman Wilhelm Hjelt, joista toimitusjohtajaksi valittiin Blomberg.
Uuden hallituksen myötä mm. palkkoja tarkastettiin, sillä edellisen hallituksen eron syynä olivat juuri palkkaerimielisyydet. Ja kävi niin, että seuraavana vuonna, kun palkoista päästiin yhteisymmärrykseen, panimomestari Hörhammerkin päätettiin vaihtaa halvempaan. Irtisanominen tapahtui kevään yhtiökokouksen jälkeen. Uusi panimomestari Svante Wikström saatiin Ruotsista Sundsvallista Nordstjerna Bryggeristä. Hän oli edeltäjänsä tavoin erittäin ammattitaitoinen.
Kävi kuitenkin niin, että jo vuonna 1898 Uuden Oluttehtaan johtokunta tarjosi mestari Wikströmille paremman palkan ja olosuhteet, kuin mitä Auran johtokunta tarjosi. Ja kun Auran johtokunta kuuli tämän, heidän oli pakko nostaa Wikströmin palkkaa, että sai pidettyä mestarin itsellään. Huvittavaa asiassa oli se, että korotuksen jälkeen Wikströmin palkka oli huomattavasti suurempi kuin mitä Hörhammerin palkka oli aikanaan ollut.

Seuraavina vuosina kilpailu oli tietysti kovaa kaikkien Turun oluttehtaiden kesken. Mukana kilpailussa oli tehtaita Porista, Salosta ja Raumalta. Taisteluun markkinoista toi oman sävynsä myös raittiusväki ja tätä kautta heidän ajamansa kaikenlaiset rajoitukset.

Vuodesta 1900 tehdasta uudistettiin monella eri osa-alueilla. Tekniikkaa uusittiin kautta linjan ja uusia laitteita otettiin käyttöön. Näistä mainittakoon pastörointikone ja mm. lävistyslaite, jotka otettiin käyttöön vuonna 1902. Lävistyslaitteella eli rei'ityslaitteella saatiin tehtyä etiketteihin pullotuspäivämäärät.

Vuoteen 1904 asti Auran panimon isännöinnin tehtäviä oli hoitanut panimomestari, mutta tästä eteenpäin päätettiin antaa panimomestarille työrauha ja palkattiin tehtävään kauppias Oskar Aspelund. Isännöitsijän tehtävä oli vaativa ja tästä syystä isännöitsijä vaihtui kaksi kertaa vuoteen 1908, jolloin tehtävän otti hoitaakseen Alfred Häggström. Hän toimi isännöitsijän tehtävässä vuoteen 1920.
Tapahtui myös niin, että vuonna 1904 erosi toimitusjohtaja Edvard Blomberg. Hänen jatkajaksi tuli, yksi Auran oluttehtaan varsinaisista perustajista, Johan Wilhelm Blomberg. Ja hänen lopetettua vuonna 1907 johtajaksi tuli C. M. Sjöblom. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1909. Tämän jälkeen isännöitsijä Häggström otti hoitaakseen myös toimitusjohtajan tehtävät.

Vuotuisten valmistusmäärien osalta vuonna 1900 oli vahvemman oluen osalta juhlavuosi, sillä tällöin tuotanto nousi ensi kertaa yli miljoonan litran. Tämä miljoonan litran raja ylitettiin myös vuonna 1901, mutta tämän jälkeen vasta vuonna 1938.
Vuosina 1903-1906 tuotannossa oli Joulu Olut ja vuodesta 1904 sima.

Vuonna 1906 puuhailtiin kaikkien Turun panimoiden yhdistämistä.

Panimoiden yhdistämishanke:
Vuonna 1906 kaikki Turun oluttehtaat, mukaan lukien Amalienborgs Ab Kärsämäellä, suunnittelivat lähentymistä tai jopa yhdistymistä, toistensa kanssa. Syynä oli huippuunsa noussut kilpailu. Neuvottelut etenivät niin pitkälle, että tätä varten perustettiin jopa oma yhtiö. Rekisteröidyn yhtiön nimeksi tuli Aktiebolaget Åbo Bryggerier Osakeyhtiö ja sovittiin, että se aloittaa virallisen toimintansa 1. lokakuuta 1906. Osakepääoma oli 1.750.000 markkaa.
Ja kun kaikki oli kunnossa, ilmoitettiin Kingeliniltä, ettei se hyväksy kaikkia uuden yhtiön ehtoja. Tämän jälkeen koko yhtenäistämishanke lakkautettiin.

Panimomestari Wikström luopui tehtävästään loppuvuonna 1906 ja paikalle saatiin Tampereen Ison Oluttehtaan entinen panimomestari August Skantz. Uuden mestarin toimintakauteen sattuivat suuret veronkorotukset ja tätä kautta suuret paineet. Kaikesta huolimatta Skantz hoiti tehtävänsä hyvin ja sai kiitosta.

Vuoden 1911 joulukuussa allekirjoitettiin yhdessä Kingelinin ja Uuden Oluttehtaan kanssa sopimus, jolla ostettiin kilpailijoista Amalienborgs Ab pois. Sopimuksen arvo oli 40.000 markkaa ja tällä summalla mallasjuomien valmistus lopetettiin Amalienborgsilla heti.

Panimomestari Skantz toimi vuoden 1912 maaliskuuhun, jolloin lopetti ja muutti pois. Hänen paikalle saatiin onnekkaasti juuri lopettaneen Amalienborgsin panimomestari Gustaf Strauss. Straussin toimesta aloitettiin myös virvoitusjuomien valmistus. Virvoitusjuomista tuli loppukädessä yksi Auran valttikorteista, jolla selvittiin ensimmäisen maailmansodan sekä kieltolainkin ajasta.

Ensimmäisen maailmansodan aikana tilanne oli erittäin hankala kaikkien tehtaiden osalta. Vuonna 1914 oluen tuotanto oli pienimmillään koko sen tähänastisessa historiassa. Totuus oli se, että mm. raaka-aineista oli pulaa. Tästä tultiin johtopäätökseen, että vahvojen mallasjuomien valmistus kannatti lopettaa toistaiseksi. Virallisesti lopetus kirjattiin alkavaksi vuoden 1915 helmikuun viimeinen päivä. Noin kuukausi tämän jälkeen panimomestari Strauss ilmoitti lopettavansa työnsä. Kesäkuussa aloitti uusi mestari, Tanskalaissyntyinen Knud Henberg.

Tuotannossa oli siis vain mietoja mallasjuomia, joiden alkoholipitoisuus oli enimmillään 2½, mutta niitä valmistuikin erittäin suuria määriä. Vuonna 1915 mietoja mallasjuomia tuli markkinoille 860.500 litraa. Uusina merkkeinä markkinoille tulivat Auran pöytäolut ja Auran pilsneri sekä Kuningasolut ja portteri.
Verovapaana panimona ei Aura pitkään pysynyt, sillä jo seuraavan vuoden huhtikuussa toimitusjohtaja Häggström palautti tehtaan ns. verolliseksi panimoksi.
Vuonna 1917 mietojen mallasjuomien raja laskettiin 2%:tiin, mutta se ei Tanskalaismestarin tahtia hidastanut. Kyseisenä vuotena valmistui ennätykselliset 1.800.000 litraa mietoja mallasjuomia. Saman vuoden kesäkuussa osakepääoma nostettiin senaatin päätöksellä 675.000 markkaan.
Kävi myös niin, että vuonna 1917 panimomestari Henbergiä huomautettiin useita kertoja liian korkeasta alkoholipitoisuudesta, mutta jostain syystä hän ei määräyksiä totellut. Seuraavana vuonna tuli taas huomautuksia. Tämän lisäksi hän myi ilman johtokunnan lupaa pullonkorkkeja Pietarsaaren Panimolle. Tämä oli liikaa johtaja Häggströmille ja Henberg sai potkut. Näin ollen Häggström toimi kaiken muun toimen ohella myös oluenpanijana sekä virvoitusjuomien valmistajana aina vuoden 1919 maaliskuuhun. Tämän jälkeen valmistuspuolesta vastasi panimomestari Nils Sellberg.

Kesäkuun 1. päivä vuonna 1919 astui voimaan kieltolaki. Kieltolain alussa kehitys ikään kuin pysähtyi, mutta ei joka osa-alueella, nimittäin Auran virvoitusjuomaosaston toiminta laajeni.
Vuoden 1920 syyskuussa tuli kuitenkin jälleen panimomestarin vaihdos. Kovasti sairasteleva Sellberg jättäytyi pois ja hänen paikalle tuli Uuden Oluttehtaan entinen panimomestari Max Heining. Heiningin lisäksi toiseksi mestariksi tuli vuonna 1922 panimomestari Michael Babl ja vielä kolmanneksi vuonna 1926 Max Heiningin poika panimomestari Hans Heining.

Mallasjuomia valmistui kieltolain aikana alimmillaan alle 200.000 litraa vuodessa ja parhaimmillaan yli 800.000 litraa vuodessa. Tehtaan työntekijöiden määrä oli koko kieltolain aikana alimmillaan 17 ja korkeimmillaan 43, vaikkakin kesällä työntekijöiden määrä oli aina korkeampi.
Virvoitusjuomien osalta aikaisemmin tuotteina olivat olleet Vichy, Sooda, Sitruunasooda ja erimakuiset limonadit. Kieltolain myötä uusina merkkeinä markkinoille tulivat mm. vuonna 1924 Auran Potterikalja ja vuonna 1925 Pommac. Näistä Pommac menestyi erittäin hyvin.
Mallasjuomien osalta ainoa näkyvä muutos tuli vuoden 1931 huhtikuussa, kun miedon mallasjuoman yläraja nostettiin 2.25%:tiin. Tällä korotuksella oli osansa myös siinä, että osakepääoma nostettiin nyt jo 3.600.000 markkaan.

Kieltolain päättymisen aikaan eli 5.4.1932 yhtiön johtokuntaan kuuluivat varatuomari Axel Gustaf Timgren, konsuli Axel Alléen, vuorineuvos Björn Strandell. Heistä toimitusjohtajana oli Timgren ja johtokunnan puheenjohtajana Alléen.

Tulevina vuosina yhtiöllä meni kaikin puolin hyvin, joka selviää mm. III oluen tuotantoluvuista. Luvut olivat vuosina 1933 366.000 litraa, 1934 497.000 litraa ja 1935 629.000 litraa.
Yhtiön sisällä tapahtui johtokunnan uudelleen valinta vuonna 1933, jolloin koko kieltolain toimitusjohtajana toiminut Timgren joutui pois hallituksesta. Syynä tähän oli, se että hallituksen jäsenestä Björn Strandellista tuli osakekauppojen kautta suurin osakkeenomistaja. Hänestä tuli äänestyksessä myös toimitusjohtaja sekä johtokunnan puheenjohtaja. Muut uudet johtokunnan jäsenet olivat leski Bertha Strandell ja Toivo Hovilainen, joka valittiin isännöitsijäksi.

Timgren, joka jäi pois hallituksesta, mutta oli edelleen merkittävä osakkeenomistaja, ryhtyi horjuttamaan kaikin keinoin uutta hallitusta ja ennen kaikkea toimitusjohtaja Strandellia. Seuraavana vuonna tapaus Timgren vastaan Starndell sai jopa koomisia piirteitä. Timgren mm. väitti, että "yhtiönkokous, jossa olemme, ei ole lainvoimainen". Hän perusteli, että yhtiökokouskutsussa, joka oli painettu erääseen suomenkieliseen sanomalehteen, oli yhtiön nimi ollut vain suomen kielellä. Täten kokous piti siirtää kuukaudella.
Toisessa kokouksessa otettiin esille yhtiön nimen muuttaminen täysin Suomenkieliseksi. Eikä ole yhtään ihme, että Timgren vastusti tätäkin vimmatusti. Lopulta, yli vuoden kestäneen tappelun jälkeen, vuoden 1935 tammikuussa nimeksi hyväksyttiin kaksikielinen versio Auran Panimo Oy - Aura Bryggeri Ab.

Samana vuonna 1935 panimomestari Max Heining ilmoitti lopettavansa tehtävänsä. Hänen paikalle otettiin vasta vuonna 1937 panimomestari Erik Schaumann. Hän tosin lopetti jo seuraavana vuonna.

Oli tilanne Strandellin ja Timgrenin välillä mikä tahansa, mitään merkittäviä ratkaisuja ei näinä kinastelun vuosina pystytty tekemään. Lopulta vuonna 1936 Timgren teki virhearvion ja pyysi Turun maaherran kautta täydellistä tarkastusta yhtiön hallinnosta ja tileistä. Tarkastajiksi tulivat maaherran määräämät keskuskauppakamarin tilintarkastajat eikä Timgenin suosittelemat tarkastajat. Ja koska tarkastajilla ei ollut mitään huomautettavaa jäi Timgren ikään kun tyhjän päälle. Tämän jälkeen Timgren kävi vielä yhdessä yhtiökokouksessa heinäkuussa 1936, mutta tämän jälkeen ei enää ikinä.

Joten, kun tilanne tasaantui, on helppo yhtyä toimitusjohtajan sanoihin "nyt vihdoin olemme vapaita toteuttamaan kaivatun konekannan uudistuksen". Koneiden uudistuksiin ryhdyttiin välittömästi ja näkyi siinä, että vielä vuonna 1936 uusittiin pullotuskone, pesukone ja mm. muuntaja-asema. Uudistukset jatkuivat seuraavana ja sitä seuraavana vuonna niin, että lopulta tehtaasta ei löytynyt osastoa tai osa-aluetta jota ei olisi jollain tavalla uudistettu. Käytännössä koko tehdas uusittiin. Seuraavana vuonna tehdas todettiin olevan Suomen uudenaikaisin ja kolmanneksi suurin.

Toisen maailman sodan alkaessa III olutta valmistui seuraavasti: 1939 1.172.000 litraa ja 1940 1.306.000 litraa. Tämän jälkeen määrä väheni vuoteen 1944, jolloin valmistui kuudessa kuukaudessa vain 123.000 litraa. Tällöin sota oli kuitenkin Suomelle se tärkein asia ja sen mukana tuli valtiovallan suunnalta koko panimoteollisuudelle erinäisiä rajoituksia. Rajoituksista näkyvin oli Kansanhuoltoministeriön päätös kieltää III oluen valmistus kokonaan 20. kesäkuuta vuonna 1944.

Vuoden 1948 kesällä sai aloittaa taas III oluen tuotannon. Markkinoille ne ehtivät tosin vasta loppukesästä.
Panimomestareista Hans Heining lopetti tehtävänsä vuonna 1943, mutta palasi jälleen vuonna 1948 toimien kuolemaansa toukokuuhun 1960. Panimomestari Babl lopetti tehtävänsä vuonna 1946 ja hänen paikalle tuli panimomestari Harald Strandell, joka toimi vuoteen 1955. Vuonna 1951 kolmanneksi mestariksi tuli Olavi Koponen. Hän lopetti varsinaiset mestarin työt jo vuonna 1955, mutta toimi teknillisenä johtajana vuoteen 1959. Vuonna 1970 o
luenpanijaksi tuli Helsingin Sinebrychoffilta panimomestari Boris Orlo.

1950-luvun alussa jatkettiin laitteiden uusimista, sillä vaikka laitteet olivat uusittu juuri ennen sotaa, oli tilanne muuttunut niin vaatimustason kuin kapasiteetinkin osalta.
Tästä eteenpäin laitteita uusittiin ja samalla tuotantoa nostettiin. Tämä johti lopulta siihen, että varastokellarit sekä muut tilat loppuivat täysin. Osasyynä tähän oli A-oluen vapautuminen sekä virvoitusjuomien suuri kysyntä. Laajennuksia ei tontilla voinut enää tehdä, joten oli suunniteltava muuttoa muualle.
Uudelle tehtaalle ostettiin tontti Turun läheltä Kaarinan Piispanrististä vuonna 1961. Turussa toiminta jatkui kuitenkin ja tuotantomääriä lisättiin edelleen.
Kesällä 1965 aloitettiin vienti Tukholmaan eli hetkeä ennen Ruotsin keskioluen vapautumista, joka tapahtui 1.10.1965. Seuraavana vuonna Tukholman kuningashuone antoi tunnustuksensa Auran panimolle. Siitä tuli Ruotsin kuningashuoneen kuninkaallinen hovihankkija. Tästä innostuneena vientioluelle perustettiin Tukholmaan jopa oma yhtiö Aura Export Ab. Vientiyhtiön kanssa kävi niin, että kun innostus laski vuoteen 1970 mennessä yhtiö lopetettiin.

Vuoden 1969 keskioluen vapautuminen Suomessa oli lähes liikaa Auran panimolle. Tässä vaiheessa Kaarinan laitosta oli kuitenkin rakennettu siinä määrin, että oluet voitiin viedä sinne kypsymään ja josta ne tuotiin myöhemmin Turkuun pullotettavaksi.

Vuonna 1971 tuli omistus-suhteisiin muutos, sillä toimitusjohtaja Björn Strandell oli jäämässä eläkkeelle, eikä jatkajaa ollut näköpiirissä. Tässä tilanteessa hän myi Auran osakekannan Oy Hartwall Ab:lle. Mainittakoon, että yhtenä kaupan ehtona oli, että Hartwall jatkaa Kaarinan laitoksen rakentamista siitä mihin se Strandellilta jäi.

Uuteen hallitukseen (joka oli sama kuin Helsingin Oy Hartwallin Ab:n) kuului Kay-Erik Hartwall, Hans G. Snellman, K. Erik Stenius, P. G. Francke, ja Roger Lindberg. Johtokunnassa olivat mukana myös Erik Hartwall ja Ove Isaksson.

Uuden omistajan myötä tulivat myös uudet oluet. Hartwallin omistamien Lappeenrannan ja Vaasan tehtaiden tavoin Turussa aloitettiin Karjala ja Trio Pils oluiden valmistus. Karjalaa tosin ehdittiin valmistaa Turussa vain Ruotsin markkinoille suunnattu Karjala Öl IIB sekä Suomen markkinoille suunnattu Trio Pils mieto olut I. Kaikki muut Turussa valmistetut oluet olivat Auraa.
Kaikenlainen oluen valmistus lopetettiin Turussa vuonna 1977.

Etiketit: Kim Lindberg.
Alusta: Antti Räty.
Kuva: Auran Panimo.
Kirjat: Impivaara; Auran Panimo Oy 1884-1964. Appel; Hartwall 1836-1986.
__________
1884 - 1935 Aura Bryggeri Ab (useita omistajia)
1935 - 1971 Oy Auran Panimo - Aura Bryggeri Ab (useita omistajia)
1971 - 1977 Oy Auran Panimo - Aura Bryggeri Ab (Oy Hartwall Ab)

alustat ks. Oy Hartwall Ab Kaarina >>

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Kärsämäki

Hellas Osakepanimo
Kärsämäentie 31
Kärsämäki
Maarian kunta (nyk. Turun kaupunki)

Aloittanut: 1915
Lopettanut: 1923

Historia:
Kaksi vuotta Amalienborgs Ab:n toiminnan päättymisen jälkeen, eli vuonna 1915, tontin kiinteistöineen osti kauppias Anton Rudolf Gardberg. Hän oli Turkulaisen makeistehdas Oy Hellas Ab:n toimitusjohtaja, jonka ajatuksena oli laajentaa toimintaa panimoteollisuuteen. Virallisesti osto kirjattiin Oy Hellas Ab:n nimiin.
Tehtaassa tehtiin korjauksia ja parannuksia ja vuonna 1916 aloitettiin tiloissa makeisten valmistus.

Oluttehtaan osalta tuotanto alkoi vuonna 1917. Oluenpanijaksi tuli juuri Auran panimolta potkut saanut Tanskalaissyntyinen panimomestari Knud Henberg. Tehdas tunnettiin nimellä Hellas Bryggeri.

Juuri ennen kieltolain alkamista eli tarkalleen toukokuun 17. päivä vuonna 1919 mestari Henberg ja Gardberg eli Oy Hellas Ab rekisteröivät tehtaan osakeyhtiöksi nimelle Hellas Osakepanimo - Hellas Aktiebryggeri.
Aluksi perustajilla oli kummallakin kolmasosa osakkeista, mutta jo seuraavana vuonna osake-enemmistö oli Hellaksella. Tuotannossa oli Varasto olutta, Pöytä olutta ja Joulu olutta, joiden kaikkien alkoholipitoisuus oli alle 2%.

Vuoden 1923 keväällä Gardberg tarjosi tehdasta Auralle 800.000 markalla koneineen kaikkineen. Kauppaan kuului raaka-aineet, valmiit oluet ja jopa hevoset. Tarjoushinta oli Auralle kuitenkin liian korkea, sillä kauppaan ei kuulunut tehtaan kaikkia kiinteistöjä.
Tämän jälkeen Hellaksen puolella neuvoteltiin asiasta ja päätettiin tarjota sitä kaikkinensa 200.000 markkaa halvemmalla, mutta kiinteistöjen osalta Auralle annettiin vuokrausoikeus jopa 40 vuodeksi. Tähän suostuttiin ja näin Hellaksen osakepanimo lopetti toimintansa Auran käskystä loppuvuonna 1923.
Auralla ei tässä vaiheessa ollut tarvetta aloittaa oluenpanoa Kärsämäellä, joten tehdas jäi tyhjilleen. Viimeiset tuotteet myytiin joulumarkkinoilla. Myöhemmin osa tehtaan laitteista siirrettiin Auran panimoon ja osa myytiin muihin tehtaisiin.
Hinnasto keväältä 1923.

Etiketit: Kim Lindberg.
Korkki: Antti Räty.
Hinnasto: Kansallisarkisto.
__________
1915 - 1919 Hellas panimo (Oy Hellas Ab)
1919 - 1923 Hellas Osakepanimo (Oy Hellas Ab, Henberg, ..)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

Kaskenmäen Panimo
Kaskenkatu 1
20700 Turku

Aloittanut: 1993

Historia:
Panimon perustivat Harri Rintala sekä oluenpanijat Mika-Petteri Lattu ja Otto Lamberg vuonna 1993. Panimo sijaitsee Ravintola Uuden Apteekin tiloissa [www].

Kaikentyyppinen oluiden valmistus oli pysähdyksissä vuosina 2001-2009, jonka jälkeen oluita on valmistanut Juha Kylä-Kaila. Keittokoko on 150 litraa.
Vuonna 2011 toimitusjohtajana toimii Pekka Vihavainen.
__________
1993 - ____ Kaskenmäen Panimo (Kaskenmäen Panimo Oy)

alustat

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

Panimoravintola Koulu
Eerikinkatu 18
20100 Turku
[www]

Aloittanut: 1993

Historia:
Panimo perustettiin vuonna 1993, mutta oluen valmistus alkoi vasta tammikuussa 1998, kun vanhaan kouluun rakennettu ravintola ja panimo valmistuivat. Perustajat olivat ravintoloitsija Jarkko Kovasiipi sekä oluenpanijat Niko Hurskainen ja Otto Lamberg.
Perustajien lisäksi oluenpanijoina ovat toimineet Teija Selin (myöh. Tuovinen-Laiho), Mika-Petteri Lattu sekä Kai Suvitie. Keittokoko on 1.500 litraa.
__________
1993 - ____ Panimoravintola Koulu (Turun Panimo Oy)

alustat

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

Pub Daily News
Yliopistokatu 33
20100 Turku

Aloittanut: 1996
Lopettanut: 2001

Historia:
Panimon perusti oluenpanija Anders von Schantz vuonna 1996. Keittokoko oli 60 litraa. Toiminta oli varsin vaatimatonta ja oluenpaneminen lopetettiinkin noin vuoden kuluttua aloituksesta. Oluina olivat mm. Daily brown ale ja Daily ale.
__________
1996 - 2001 Pub Daily News (Pub Daily News Oy)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

Turun kaupunki, Turun Ammatti-instituutti
Aninkaistenkatu 7
20110 Turku

Aloittanut: 1996
Lopettanut: 2016

Historia:
Tämä panimo oli Turun Ammatti-instituutin yhteydessä sijainnut kurssimuotoinen koulutuspanimo. Yhteyshenkilönä ja alkuunpanijana toimi lehtori ja oluenpanija Pekka Rannikko. Muita yhteyshenkilöitä olivat Seija Ylismäki, Sirpa Ratilainen ja Riitta Schwartz. Keittokoko oli alussa 40 litraa, mutta vuodesta 2000 80 litraa.

Tämän oppilaitoksen olutta ei yleisesti myydä missään, mutta vuonna 1998 Turun messukeskuksessa pidetyillä Farma-messuilla olutta myytiin asiakkaille pienpanimo-osastolla. Lisäksi olutta on ollut myynnissä ravintola Puutorin vessassa vuonna 2000.
Toimintaa ei tämän jälkeen ollut. Lopulta keväällä 2016 he peruuttivat lupansa.
__________
1996 - 2016 Turun Ammatti-instituutti (Turun kaupunki, Turun Ammatti-instituutti)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Turku

Panimoravintola Herman
Läntinen Rantakatu 37
20100 Turku

Aloittanut: 1996
Lopettanut: 2008

Historia:
Panimon perusti ja oluita valmisti Jarkko Keto. Yhteistyökumppaneina ovat toimineet Jouni Aalto ja Henrik Solin.
Vuonna 2008 toiminta lopetettiin ja laitteet myytiin Poriin perustettavaan Pub Karhupanimoon.
__________
1996 - 2008 Panimoravintola Herman (Turun Korkkivarasto Oy)

alustat

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

<< Edellinen _____ Seuraava >>

kaupungit