HOME WHAT´S NEW COLLECTORS LINKS CONTACT

kaupungit

 Tammisaari

<< Edellinen _____ Seuraava >>

Tammisaaren Olut- ja Portteritehdas Oy - Ekenäs Öl- och Porterbryggeri Ab
Panimokatu 13
Tammisaari (nyk. Raasepori)

Aloittanut: 1858
Lopettanut: 1965

Historia:
Tammisaaren ensimmäisen oluttehdasyhtiön perustamiskokous pidettiin 27.3.1858. Perustajat olivat kauppias Frithiof Hultman, tuomari Johan Reinhold Taube, apteekkari Victor Rosberg, A. J. Lindström, kapteeni ritari Herman Avellan ja nimineuvos Gustaf Henrik Ekebom.
Tehtaan nimeksi tuli Ekenäs Ölbryggeri Bolag ja sen osakepääoma oli 10.000 ruplaa (10 kpl á 1.000 ruplaa). Osakkeet jakautuivat perustajien kesken siten, että Hultmanilla oli kolme osaketta, Taubella ja Ekebomilla kaksi ja lopuilla yksi. Tässä kokoonpanossa pidettiin useita yhtiökokouksia, joiden aikana saatiin varsinaisen panimon rakennushanke käyntiin ja tilattua alansa osaava panimomestari. Toimitusjohtajaksi valittiin hanketta vetänyt kauppias Frithiof Hultman.
Oluttehdas rakennettiin kaupungin omistamalle, mutta sen rajan ulkopuolelta lohkaistulle viljelemättömälle 0,5 hehtaarin tontille.
Rakennukset valmistuivat rakennusmestari Karl Björklundin johdolla seuraavan vuoden kevään ja kesän aikana. Ennen rakennusten valmistumista saapui Tammisaareen myös (kummatkin ruotsalaissyntyisiä) panimomestari Jonas Nyberg sekä kirjanpitäjäksi panimomestari Adam Julius Adolf Arenander perheineen. Kaikki oli valmiina syyskuussa, jolloin ensiolut tuli markkinoille. Koko rakennushanke tuli maksamaan noin 15.000 ruplaa.

Mestari Nybergin avuksi ja oluenpanonoppiin tuli myös 16-vuotias Alexander Wolter Halenius, joka oli Arenanderin puolison Catharinan veli. Muutaman vuoden kuluttua hän vastasikin jo yksin tehtaan tuotannosta. Vuoden 1859 bruttotuotannon arvo oli yhteensä 3.835 ruplaa.
Hultmanin muiden liiketoimine takia hänen paikalle toimitusjohtajaksi valittiin 15. syyskuuta 1860 kapteeni Ernst Gadelli.

Näin edettiin vuoden 1866 helmikuulle, jolloin yhtiön osake-enemmistö oli siirtynyt Hultmanille. Koska ns. viinan kotipoltto kiellettiin myös mainitun vuoden alussa, haki Hultman vahvemmalle oluelle varsinkin portterille erillistä valmistuslupaa. Tämä lupa myönnettiin lääninhallituksen allekirjoittaman saman vuoden heinäkuussa. Samalla oluenpanija Halenius siirtyi Savonlinnaan Heikinpohjan oluttehtaalle.
Koska tuotantoa laajennettiin portteriin, oli tehdasta laajennettava. Tähän laajennukseen ei yhtiöllä ei ollut varoja, joten laajennukset kustansi tässä vaiheessa Hultmanin laivaliikennehankkeissa mukana ollut ruotsalainen merikapteeni Philip Slöör. Myöhemmin samana vuonna, Hultman muutti tehtaan nimeksi C. F. Hultmans Porterfabrik.

Mainittakoon, että tuotantoon otettu portteri sai erittäin hyvän vastaanoton, vaikka hinta oli 60 penniä pieni pullo. Samalla hinnalla olisi saanut kaksi isoa pulloa Baijerin olutta.
Laadultaan tämä portteri huomioitiin myös korkealle, sillä se voitti vuonna 1870 Helsingin yleisessä maatalousnäyttelyssä hopeamitalin. Seuraavana vuonna mainittu tehtaan laajennus valmistui lopullisesti. Tästä eteenpäin tehdas oli saavuttanut sen mitä siltä odotettiin. Muutamien vuosien kuluttua Hultman pystyi jopa maksamaan Slöörin lainan pois sekä ostamaan tehtaan tontin kaupungilta.

Tehtaan menestys huomattiin myös muiden Tammisaarelaisen kauppiaiden puolella. Tästä seurasi kilpailevan panimoyhtiön perustaminen aivan Hultmanin tehtaan tontin viereen. Uuden tehtaan perusti Tammisaaren entinen pormestari Carl Henrik Råberg vuonna 1873. Tehdas sai nimekseen Porter- och Ölbryggeri Ab i Ekenäs. Hänen tapansa tulla Tammisaaren olutmarkkinoille ei ollut, ainakaan Hultmanin kannalta, kaikkein miellyttävin. Hän nimittäin houkutteli panimomestari Arenanderin omaan tehtaaseensa paremmilla työehdoilla ja palkalla.
Hultmanin tehdas ei joutunut kuitenkaan pitkään olemaan ilman mestaria, sillä jo kuukauden kuluttua ruotsista saapui Tammisaareen yksi Tukholman arvostetuimpia panimomestareita Carl Abraham Robsahm. Robsahmin toimesta tehtaalle asennettiin kuusi hevosvoimainen höyrykone. Vuonna 1875 olutta ja portteria valmistui yhteensä 87.281 litraa sekä noin 19.000 litraa mietoja mallasjuomia. Seuraavana vuonna luvut olivat 102.145 ja 39.258 litraa. Tehdasta laajennettiin ja tonttimaata ostettiin lisää vuosina 1876-1877.

Kunniamitalit saivat jatkoa vuosina 1876 Helsingissä, missä portteri voitti I luokan palkinnon ja 1878 Pariisissa II luokan palkinnon.


Etiketti vuosien 1876-1878 väliltä. Etiketissä
kuvattu kunniamitalit vuosilta 1870 ja 1876.

Helmikuun 13. päivä 1879 tehtaalla tapahtui paha tulipalo, joka poltti sen käytännössä lähes kokonaan. Tehdas oli vakuutettu 42.000 markasta Suomalaisessa palovakuutusyhtiössä, joten se rakennettiin nopeasti uudelleen. Heti palon jälkeen panimomestari Robsahm lopetti työnsä Tammisaaressa ja muutti Helsinkiin perustamaan omaa portteritehdastansa.
Täysin kunnossa uusi tehdas oli kesällä 1879. Palosta viisastuneena tehtaalle palkattiin porttivahti, joka toimi samalla palovahtina. Palovahdin tehtäviin kuului kiertää tehtaan tilat kellarista vintille kaksi kertaa yössä. Tuotantoon tällä palolla ei ollut suurempaa merkitystä. Valmistuksessa ollutta olutta tuhoutui palossa vain muutamia tuhansia litroja. Koko varastoitu ja myyntiä odottava valmis tavara oli kellareissa eikä saanut vaurioita.
Palo kuitenkin keskeytti panimotoiminnan joka laski myyntiä ja osin tästä syystä Hultman asetti tehtaansa myyntiin. Tehdas sai uudet omistajat 4.12.1880 kirjatulla kauppakirjalla. Uudet omistajat olivat maisteri Johan Alarik Örnhjelm Helsingistä ja ruotsalainen panimonomistaja Emil Burman Falunista. Kauppahinta oli 70.000 markkaa, joka sisälsi noin 50.000 litraa pullotettua portteria.

Toimitusjohtajaksi tuli 15.7.1881 lähtien Johan Alarik Örnhjelm sekä hallitukseen Burman, mutta muilta osin tehtaan työväki pysyi lähes samana. Seuraavana vuonna voittoisa portteri sai mitalin Moskovassa pidetyssä maatalousnäyttelyssä.
Panimon omistaja Burman myi osakkeensa kamreeri Axel Hornborgille vuonna 1882. Tuotantopuolelle tuli vuonna 1883 englantilaissyntyinen panimomestari John Harvey. Mestarin lisäksi tehtaalla oli varsinaisia panimotyöntekijöitä kaikkiaan vain neljä.


Allekirjoittanut Richard Thulé oli muusikko, joka
toimi kesällä 1883 panimon konttorissa.

Yhtiön velkaosuus oli kuitenkin lähes kestämätön ja velkojien painostus liian suuri, joten keväällä 1884 omistajat Örnhjelm ja Hornborg asetettiin konkurssiin.
Konkurssihuutokauppa käytiin 26.9.1884 tehtaan pihamaalla, jossa veljekset Gustaf ja Frithiof Hultman ja Emil Burman antoivat yhdessä korkeimman tarjouksen eli 51.000 markkaa kaikesta tontilla olevasta yhtiön omaisuudesta. Kauppakirja laadittiin 29. marraskuuta konkurssin hoitajien kanssa ja tämän jälkeen panimotoiminta käynnistettiin. Panimomestarina toimi edelleen Harvey.
Näin tehdas oli jälleen osittain Hultmanien suvulla, mutta yhtiön johtokuntaan eivät uudet omistajat siirtyneet vaan pienen etsinnän jälkeen vuonna 1885 toimitusjohtajaksi nimettiin Hjalmar Frithiof Segercrantz. Yhtiön omistuspohja ei ollut edelleenkään kunnossa erisuuntiin olleiden velkojen ja panttausten takia ja tästä syystä omistusosuudet vaihtelivat useasti. Omistajista Burman myi osuutensa tukholmalaiselle kauppiaalle Reinhold Fredrik Clevelle. Cleve vuorostaan myi sen muutamaa kuukauden kuluttua tukholmalaiselle Philip Slöörille. Syksyllä 1886 Hultman ja Slöör sopivat, että yhtiön arvosta, joka oli epävirallisen arvion mukaan noin 140.000 mk, joista 30.000 mk laitteita, siirretään uudelle perustettavalle yritykselle.
Tässä vaiheessa (yhtiökokouksessa 8.10.1886) yhtiön hallituksen muodostivat merikapteeni Philip Slöör, johtaja Lars Krogius, konsuli Frithiof Hultman ja kapteeni Gudmund Magnus Fogelholm. Ennen mainittua perustettavaa uutta yhtiötä, pyydettiin Helsingistä virallinen tarkastajatoimikunta antamaan lausunto yhtiön kiinteästä arvosta. Heidän lausunnossa mainitaan, että pelkästään kiinteän omaisuuden eli rakennusten sekä siellä olevien laitteiden ja muun irtaimen arvo on 154.430 markkaa. Tämä huomioiden perustettiin 9.12.1886 uusi yhtiö, joka sai nimekseen C. F. Hultmans Bryggeri Aktiebolag ja sen osakepääoma oli 160.000 markkaa (320 kpl á 500 markkaa). Valmistusoikeudet kattoivat oluen, portterin ja virvoitusjuomat. Toimitusjohtajaksi nimettiin konsuli Frithiof Hultman ja muiksi jäseniksi johtokuntaan valittiin konsuli Carl Korsman Hangosta ja kauppias Carl Gustaf Lydman Tammisaaresta sekä varajäseniksi Tammisaarelaiset opiskelija Oskar Hultman ja kauppias Oskar Berglund. Tuotannosta vastasi tästä eteenpäin ruotsalaissyntyinen panimomestari Carl Johan Edvard Carlson. Hänestä tuli myös tehtaan isännöitsijä.
Toiminta uudella miehityksellä alkoi heti vuoden 1887 alusta. Carlsonin valmistamana ensiolut Pilsner öl tuli markkinoille jo ennen kesää ja portteri elokuussa.


Carlsonin ensioluen mainos sanomalehdessä toukokuussa 1887.

Samana kesänä aloitettiin uuden konttorikiinteistön rakentaminen, jonne tuli myös erinäisiä muita henkilökunnan tiloja sekä isännöitsijän asunto. Kiinteistö valmistui kokonaisuudessaan seuraavana vuonna. Juuri kun rakennus oli valmistunut, tapahtui sen kellarikerroksessa pieni tulipalo. Palo saatiin kuitenkin nopeasti sammutettua eikä aiheuttanut suurempaa vahinkoa.

Vuodesta 1888 tilanne oli kuitenkin muuttunut kilpailun osalta erittäin hankalaksi. Tammisaaren toinen portteritehdas oli tuotannollisesti noussut suuremmaksi ja pystyi velattomana tarjoamaan portteriaan hiukan halvemmalla ja laajemmalle etelä suomessa kuin Hultmanin tehdas. Lisäksi Hankoon oli perustettu uusi kilpaileva oluttehdas, joka myi oluitansa myös Tammisaaressa. Ja kaiken lisäksi katteita laski kaikenlaiset onnettomuudet, joita oli mm. Turun olutvarasto ja siellä olleet 1.500 isoa pulloa ja 1.300 pientä pulloa, jotka olivat jäätyneet ja haljenneet. Näin ollen panimomestari Carlson esitti johtokunnalle, että ongelmien ja kilpailun takia hintoja pitää laskea välittömästi. Tätä ei johtokunnassa haluttu tehdä, mutta se oli kuitenkin pakko tehdä. Seuraavana vuonna kireä tilanne ei muuttunut, vaan pysyi ostavan kansan valintana kumman tehtaan olutta tai portteria he ostivat.

Konsuli Frithiof Hultman kuoli äkillisesti 10. helmikuuta 1890. Välittömästi kuolemantapauksen jälkeen alkoi Hangon tehtaan toimesta kova hintakilpailu Tammisaaren olutmarkkinoista. Nyt jo alennettuja hintoja oli alennettava edelleen ollakseen kilpailussa mukana. Nimittäin heti maaliskuussa Hangon panimon olutta myytiin tammisaaressa 25 penniä pullo, kun Hultmanin tehtaan olut maksoi 30 penniä pullo. Hintoja siis laskettiin edelleen.
Yhtiökokouksessa 3. marraskuuta 1890 yhtiön johtokunnan muodostivat konsuli Gustaf Böning, panimomestari Carlson ja kauppias Emil Österholm.
Vastoinkäymiset kuitenkin jatkuivat. Seuraava hankala
ongelma oli Tammisaaressa julkaistavan Vestra Nyland sanomalehden uusi päätoimittaja Waldemar Lönnbeck. Hän oli vaikutusvaltainen kovanlinjan raittiustaistelija ja julkaisi tasaisin väliajoin raittiusesitelmiä lehdessään. Tästä eteenpäin yksi suuri uhka oli Tammisaaren satapäinen raittiusväki ja heidän toimintansa.
Saman vuoden syksyyn mennessä hintojen alennukset ja muu kilpailu oli siinä pisteessä, että Tammisaarelaistehtaat ja Hangon tehdas jopa vaaransivat toisensa. Tästä seurasi lopulta tehtaiden yhdistäminen.

Tehtaiden yhdistäminen
Vuoden 1891 lokakuun 1. päivä pidettiin Portteri- ja Oluttehdas osakeyhtiön kutsumana yhteinen kummankin yhtiön johtokuntien sekä suurimpien osakkeenomistajien kokous Tammisaaren kestikievarissa. Kokouksen puheenjohtajana toimi varatuomari August Richard Hjelt ja kirjurina Tammisaaren kaupunginjohtaja Bjorn Schauman. Käsiteltävänä oli käytännössä vain kaksi asiaa. Toinen oli mahdollinen tehtaiden yhdistäminen ja toinen, jos yhdistäminen tapahtuu, uuden perustettavan yhtiön nimiin tehtävä Hangon tehtaan ostaminen. Lopulta kokouksessa päätettiin, että tehtaat yhdistetään ja Hangon tehdas ostetaan.
Kokouksessa muodostettiin myös tulevan yhtiön ensimmäinen johtokunta, johon valittiin äänestämällä konsuli Gustaf Böning, raatimies Isak Taucher, viinatehtailija Frans Höijer ja kauppias August Ferdinand Borenius sekä varajäsenet panimomestari Carl Johan Edvard Carlson, konsuli Karl Korsman, tuomari Abraham Kumlin ja kauppias Emil Österholm. Toimitusjohtajaksi valittiin varakonsuli Walter Herman von Bonsdorff. Myöhemmin hallitukseen tuli odotetusti pieniä muutoksia.

Uuden yhtiön nimeksi tuli Ab Hultmans Bryggerier (3.315) ja sen osakepääoma oli 450.000 markkaa (1.500 kpl á 300 markkaa). Osakkeet kirjattiin 20.11.1891. Osakepääoma perustui jälleen kerran tehtaiden kiinteistöjen ja irtaimen tavaran arvioituihin rahallisiin arvioihin, jotka Hultmanin tehtaassa ilmoitettiin olevan 248.842 markkaa ja Portteri- ja olut tehtaassa 195.000 markkaa. Ensimmäinen hankinta tällä yhtiöllä oli Hangon tehtaan osto, joka maksoi 70.000 markkaa. Tämän jälkeen Hangon panimo jatkoi konsuli Korsmanin johdolla kuten ennenkin. Oluenpanijaksi sinne siirrettiin Portteri- ja oluttehtaan panimomestari Bernhard Madsén.

Kun tehtaat aloittivat toimensa, oli eräs juttu vielä ratkaisematta. Nimittäin Vestra Nyland sanomalehti ja sen päätoimittaja Waldemar Lönnbeck, joka julkaisi jatkuvasti raittiushenkisiä tarinoita lehdessään. Tarinat olivat lähinnä kertomuksia oluen turmiollisuudesta sekä raittiusvalistuskasvatuksesta. Oluttehtaan puolelta isännöitsijä von Bonsdorff ryhtyi julkaisemaan samassa lehdessä tarinoita oluen terveellisyydestä ja kohtuullisuudesta. Tapahtui vielä niin että Lönnbeck, joka piti oluttehdas itse piruna, lähetti kaupunginvaltuustoon lukuisia olutmyymälöiden lakkautuspyyntöjä. Näihin pyyntöihin tuli aina kieltävä päätös, lähinnä siksi, että kaupunki ei tärkeistä verotuloistaan luovu.


Kirjekuori kuvanmukaisella painatuksella otettiin käyttöön vuonna 1892.

Tilanne oli myynnin ym. kannalta paremmin kuin yli kymmeneen vuoteen, mutta ylimääräisiä rasitteita riitti. Nimittäin Hangon tehdas, joka ei ollut kannattava miltään kantilta, lakkautettiin jo vuoden 1892 lopussa. Lisäksi vuonna 1893 Tammisaaren markkinoille ilmaantui Helsinkiläisen Sörnäsin ja Salon panimoiden olutta ja portteria, joten myyntihintoja jouduttiin alentamaan edelleen. Hinnat tipahtivat 25 pennistä 21 penniin pullo. Samana vuonna tehtaan yhteyteen perustettiin erillinen varsinainen virvoitusjuomaosasto.
Mainittakoon, että vasta kun mainittu Hangon tehdas oli lakkautettu, Portteri- ja oluttehdas oli lopettanut kaiken toimintansa ja virvoitusjuomaosasto perustettu, annettiin yhtiöstä tiedot kaupparekisteriin. Rekisteröinti tapahtui 1.10.1894.

Vuodesta 1895 Tammisaaren kunnanvaltuusto sai itse päättää kunnan alueella tapahtuvan olutkaupan. Ja koska raittiusaate oli voimakasta, päätti valtuusto kieltää useita oluenmyyntipisteitä sekä ulosmyynnin kuntalaisille esim. kestikievareissa. Sama koski Hangon eli silloisen Bromarfin kuntaa. Sielläkin kiellettiin myynti kestikievareissa. Rajoituksista huolimatta myynti jopa lisääntyi edellisvuoteen. Vuonna 1895 panimo oli eniten verotettu yritys Tammisaaressa.


Panimomestari Carlson, joka oli ollut tehtävässään noin 10 vuotta, ilmoitti syksyllä 1897 siirtyvänsä Tyrväälle. Hänen lähdettyä tehtävään palkattiin panimomestari Arthur Sundqvist ja hänen avuksi vuonna 1899 Turkulaisen Kingelinin panimon silloinen alipanimomestari Gustaf Frithiof Söderholm. Uusista mestareista Söderholm ei ollut tyytyväinen palkkaansa ja palasi Kingelinille jo seuraavana vuonna. Hänen paikalle saatiin panimomestari Carl Hjalmar Laquist. Hänen työura kesti kaksi vuotta, jolloin hän ja työparina toiminut mestari Sundqvist lopettivat yhtä aikaa. Heidät korvasi hyvällä palkalla takaisin houkuteltu aiemmin Kingelinille lähtenyt panimomestari Gustaf Frithiof Söderholm. Söderholm toimi tehtävässään vain runsaan vuoden, sillä jo syksyllä 1903 johtokunnasta ilmoitettiin, että hänen yhteistyökumppaniksi on palkattu panimomestari Lars Gustf Fröjdman. Tätä Söderholm ei halunnut, sillä hänen olisi ollut pakko luopua korkeammasta palkastaan. Näin ollen kun Fröjdman aloitti, Söderholm lopetti ja siirtyi takaisin Kingelinille. Fröjdman taas ei selviytynyt tehtävästä yksin ja pyysi johtokuntaa palkkaamaan hänelle avustajan. Avustajaksi palkattiin ruotsalaissyntyinen panimomestari Axel Olsson.

Näin edettiin noin vuosi kunnes johtokunnasta todettiin, että Fröjdmanin keitokset olivat kerta toisensa jälkeen niin heikkolaatuisia, ettei työsuhdetta voinut enää jatkaa. Toimitusjohtaja Bonsdorff oli todennut Fröjdmanille, että "teidän oluen ongelma on maku ja haju". Joka tapuksessa Fröjdman sai potkut 1905. Tämän jälkeen tehtaalle jäi vain panimomestari Olsson, mutta hänkin irtisanoutui hetken päästä ja muutti pois. Nyt oli johtokunta pulassa. Varastoissa ei ollut entisen lailla laadukasta tavaraa myytäväksi ja panimomestarit olivat lähteneet. Lisäksi vuonna 1905 koettiin maan kattava yleislakko, jonka johdosta mm. Hangossa kiellettiin oluenmyynti hetkellisesti kokonaan.
Lopulta johtokunta päätti kokeilla olisiko panimomestari Edvard Carlson kiinnostunut palaamaan takaisin. Nyt kävi tuuri, sillä Carlson palasi Tammisaareen vuonna 1906.
Yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1891 toiminut sekä moneen otteeseen isännöitsijän tehtäviä hoitanut konsuli Walter Herman von Bonsdorff luopui toimestaan 9.4.1910 pidetyssä yhtiökokouksessa. Hänen paikalle valittiin johtaja Hjalmar Segercrantz. Muut johtokunnan jäsenet olivat varatuomari Ludvig Hjelt, maatalousneuvos Karl Wilhelm Bruncrona sekä varajäsenet pankkiiri Michael Höckert ja tilanomistaja Per Aschan. Sedercrantz valittiin myös isännöitsijäksi.

Maailmansota vaikeutti toimintaa ratkaisevasti ja tuotannossa siirryttiin vuonna 1915 lähes yksinomaan mietoihin mallasjuomiin. Vahvempien mallasjuomien ja etenkin portterin valmistus vaikeutui myös raaka-ainepulan takia huomattavasti. Lisäksi mm. Tammisaaressa ja Hangossa kiellettiin viinan ja vahvempien mallasjuomien anniskelu ravintoloissa.
Panimomestari Carlson jäi eläkkeelle vuonna 1915 ja jatkajaksi tuli kukapas muu kuin Turkulaisen Kingelinin panimon panimomestari Gustaf Frithiof Söderholm. Tämän jälkeen toiminta jatkui verkkaisesti vaikeuksista huolimatta.

Kieltolain voimaantulo vuonna 1919 lakkautti vahvojen mallasjuomien tuotannon kokonaan. Toiminta jatkui lähinnä virvoitusjuomilla sekä monilla miedoilla mallasjuomilla.
Vuonna 1922 yhtiön toimitusjohtaja Hjalmar Segercrantz siirtyi yhtiön hallitukseen ja uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin hallituksessa istunut pankkiiri Michael Höckert. Sedercrantz pysyi hallituksessa vuoteen 1925, jolloin häet korvasi veli pankinjohtaja Werner Segercrantz. Samana vuonna panimomestari Söderholm toi markkinoille Münchner Öl nimisen miedon mallasjuoman, josta tuli erittäin suosittu. Liikevaihto nousi tästä eteenpäin noin 15% vuosivauhtia.

Vuonna 1926 uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin johtaja Karl Emil Boström. Panimomestari Söderholm erotettiin kuukauden varoitusajalla vuonna 1931, koska hallituksessa istuneen Ossian Zweybergin poikapuoli A. Eyolf Crichton osoittautui päteväksi oluenpanijaksi. Ja kun Söderholm kuuli tästä, hän ei odotellut vaan erosi heti. Tämä ei tahtia haitannut. Kieltolain kumoamisen jälkeen Tammisaaren oluet ja varsinkin portteri nousivat erittäin suosituiksi.

Varsinaisessa yhtiökokouksessa keväällä 1934 toimitusjohtaja Boström erosi. Tämän jälkeen hänen tehtäviä hoiti leski Agnes Zweygbergk. Tilanne oli kuitenkin muuttunut hankalaksi osakkeiden suhteen, sillä niitä oli myyty useille henkilöille, joista suurinta salkkua kantoi syksyllä 1934 insinööri Carl Johan Nordenswan. Yhtiön hallituksen muodostivat insinööri Carl Johan Nordenswan, pankinjohtaja Einar von Bonsdorff, arkkitehti Carl Lindgren ja varajäseninä pankkiiri Michael Höckert, rouva Asta Bostrom ja varatuomari P. J. Klinthe. Panimomestariksi tuli Ruotsin kansalainen Olle Söderberg, mutta hän pysyi toimessaan vain vuoden ja jatkajaksi tuli panimomestari Bo Lund. Ja kun hän lopetti noin vuoden kuluttua jatkajaksi tuli panimomestari Nils Rydman.
Tässä vaiheessa vuosittainen tuotannonkasvu oli yli 80 prosenttia ja se toi esille koko laitteistokannan kunnostamistarpeen. Lopputuloksena tehdasta ei vain kunnostettu vaan laitteita uusittiin joka osa-alueelle. Tämä kokonaisuudistus valmistui lopullisesti vasta vuonna 1938. Ja kun kaikki oli valmista, varsinaisessa yhtiökokouksessa 19.3.1938 uusittiin yhtiön säännöt ja jopa tehtaan nimi. Uusi nimi oli 1.4.1938 alkaen Tammisaaren Olut- ja Portteritehdas Oy - Ekenäs Öl- och Porterbryggeri Ab (3.315). Kuukauden kuluttua tästä panimomestari Rydman lopetti tehtävänsä. Jatkajaksi tuli 1.6. alkaen panimomestari Matti Kemppainen.



Toinen maailmansota hankaloitti edellisen sodan tavoin toimintaa raskaalla kädellä. Pahaksi onneksi tammikuun 14. päivä 1940 tehtaaseen osui pommi ja tuotanto oli pakko pysäyttää. Tämän jälkeen johtokunta onnistui kuitenkin vuokraamaan Tillanderin Tehtaat Oy:n panimon Helsingistä 1.2 alkaen neljäksi kuukaudeksi. Tänä aikana Tammisaaren tehdas korjattiin ja lopulta syksyllä palkattiin työntekijöitä niin, että virvoitusjuomaosasto pääsi aloittamaan 15.9 ja muu tuotanto 1.11.1940.
Panimomestari Kemppainen ei kuitenkaan palannut Helsingistä enää Tammisaareen vaan paikalle tuli panimomestari Max Heining. Tässä vaiheessa sotatoimien ym. ongelmien takia kansanhuoltoministeriöstä ilmoitettiin, että III oluen tai sitä vahvemman oluen valmistus ja myynti kielletään. Heti tämän jälkeen Heining lopetti työnsä. Hänen lähdettyä jatkajaksi tuli 1.6.1942 alkaen panimomestari Gustaf Lindevald. Lindevald osoittautui kuitenkin täysin kykenemättömäksi työntekijäksi, joten hän sai potkut jo kahden viikon kuluttua.
Jatkajaksi tuli 16.8.1942 alkaen panimomestari Jouko Mikkola, jonka rupeama kesti 30.4.1944 asti. Hänen jälkeen uudeksi panimomestariksi tuli Kalervo Parker, joka aloitti työhönsä 2.5.1942 ja lopetti 31.12.1944. Tästä eteenpäin tehtävään palkattiin aiemmin potkut saanut Lars Gustaf Fröjdman, jonka työrupeama alkoi 15.9.1944 ja päättyi 31.3.1945. Hänen jatkajaksi tuli 2.5. alkaen vanha tuttu Max Heining.

Vuoden 1948 lokakuun 1. päivä III olut vapautettiin taas kauppoihin ja tuotanto pääsi kunnolla käyntiin. Sodan alla osa kiinteistöistä, kuten olutkellari, oli väliaikaisesti vuokrattu Valiolle juustovarastoksi.

Yhtiön hallituksen muodostivat vuonna 1950 puheenjohtaja filosofian maisteri Wilhelm Nordström, johtaja Carl Hagström, tilanomistaja, August Örnmark ja varajäsenet panimomestari Max Heining, kaupunginjohtaja Rudolf Eriksson ja asessori Edvard Nyfors. Toimitusjohtajaksi nimettiin ekonomi Bror-Erik Sahlstedt. Tästä eteenpäin hallitukseen tuli muutoksia lähes jokaisessa yhtiökokouksessa.

Uusi hallitus, joka aloitti vuoden 1950 syksyllä, päätti irrottaa oluttehtaan yhteydessä olleen virvoitusjuomaosaston erilliseksi tytäryhtiöksi. Nimeksi tuli Oy Hultman Ab. Samalla virvoitusjuomien tuotantoa laajennettiin hedelmien ja marjojen jalostukseen ja pakkaukseen.


Oy Hultman Ab:n tuotantoa.

Vuoden 1951 maaliskuun 1. päivä, jolloin uusi hallitus oli jälleen muodostettu, ostettiin Ab Hangö Maltdryck nimisen kaljatehtaan osakkeet, jonka jälkeen se lopetettiin. Tässä vaiheessa Tammisaaren panimon pullotuslaite uusittiin uusien pullojen takia. Myös vanhat tammitynnyrit uusittiin alumiinisilla.

Toukokuussa 1951 jälleen osittain uuden hallituksen aikana osakepääoma nostettiin 664.800 markasta 1,5 mmk:aan. Ja seuraavana vuonna edelleen uuden hallituksen aikana 3 mmk:aan. Tässä vaiheessa markkinointiin sijoitettiin enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin.
Panimomestari Heining lopetti työnsä 31.3.1954 ja jatkajaksi tuli panimomestari Erik Schauman.


Tehtaan kiinteistöjä 1950-luvun lopulla.

Oluenpanijana toimi myös Björn Öhberg 1960-luvun alussa. Hän mainitsi, että "jo silloin oli tunne että panimo ajettiin alas. Ja että laitteita olisi pitänyt automatisoida ja laajentaa huomattavasti, jotta kilpailussa olisi pysytty mukana. Juuri tätä ei jostain syystä haluttu tehdä". Tunne oli oikea, sillä Oy Mallasjuoma jyräsi pelkästään markkinoinnilla tehtaan ohi ja sai markkinat itselleen.



Olutlasinalusta ja kaksi viimeisintä olutetikettiä.

Vuonna 1961 tytäryhtiöksi rekisteröitiin Hultman'in Olut- ja Portteritehdas Oy – Hultmans Öl- och Porterbryggeri Ab. Tällä rekisteröinnillä ei ollut juuri merkitystä, sillä toiminnan lopetus oli yhtiön johdossa jo päätetty. Mainittua nimeä ei edes käytetty.
Päivämäärällä 7. 10. 1963 yhtiö haettiin konkurssiin. Tehtaan osti Oy Hartwall Ab, joka ei jatkanut panimotoimintaa vaan lakkautti kaiken toiminnan kokonaan.
Hartwall piti kiinteistöjä itsellään vuoteen 1965.
Vuodesta 1970 lähtien panimokiinteistön on omistanut Tammisaaren VPK.

Muuta: Yrjö Sahlstedt muisteli lapsuusmuistoja panimolta vuonna 2013. "Panimolla oli jakeluhevonen nimeltään Gille vuoteen 1950 ja sitten tuli Monna. Gille oli erikoinen hevonen, se muisti mm. jakelureitin ulkoa. Ja lisäksi panimolle palattuaan, kun kuski avasi kaksi olutpulloa, joista toisen itselle ja toisen asetti lastauslaiturille, Gille otti pullon suuhunsa ja joi pois".

Lähteet:
J, Cederlöf, A. Takolander: Ekenäs stads historia 1-3, Ekenäs 1930-64
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita. Lahti 1952

Ekholm Holger: Ekenäs öl 1858-1958, Tammisaari 1958
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot. Helsinki 1997
Henrik Cederlöf: Ekenäs stads historia, 1993
Senaatin ja maistraatin arkistot
Kirkolliset asiakirjat
PRH arkisto: 3.315

Kaupparekisteri
Sanomalehdet

Kirjekuori: Arvo Kulo
Postikortti: Panu Hakama/Orimattilan pullomuseo

Sanomalehtimainos: 13.05.1887 Ekenäs Notisblad no 36
Tehtaan valokuva: Ekholm Holger: Ekenäs öl 1858-1958, Tammisaari 1958
Osakkeen kuva: v.1917 www.porssitieto.fi, v.1951 Tammisaaren kaupunginarkisto
Lasinalustat: Antti Räty

Etiketit:

Porterfabrik: Panu Hakama/Orimattilan pullomuseo
C. F. Hultmans Bryggeri Ab: Kim Lindberg
Ab Hultmans Bryggerier: Kim Lindberg: Brown Stout, Münchener-Öl, Imperial Stout, Taffel-Öl, Templar Dricka, Münchener Öl kuohuvaa alkoholitonta. Arvo Kulo: kaikki loput yht. 10 kpl.
Tammisaaren Olut- ja Portteritehdas Oy: Raimo Leskinen: Best Brown Stout III ja Hultman AIII. Arvo Kulo: kaikki loput yht. 10 kpl.
__________
1858 - 1866 Ekenäs Ölbryggeri Bolag

1866 - 1884 C. F. Hultmans Porterfabrik
1884 - 1891 C. F. Hultmans Bryggeri Ab
1891 - 1938 Ab Hultmans Bryggerier
1938 - 1963 Tammisaaren Olut- ja Portteritehdas Oy - Ekenäs Öl- och Porterbryggeri Ab
1963 - 1965 Tammisaaren Olut- ja Portteritehdas Oy - Ekenäs Öl- och.. (Oy Hartwall Ab)

alustat

 

Porter- och Ölbryggeri Ab i Ekenäs
Panimokatu
Tammisaari (nyk. Raasepori)

Aloittanut: 1873
Lopettanut: 1891

Historia:
Panimon perusti Tammisaaren entinen pormestari hovioikeudenasessori Carl Henrik Råbergh syksyllä 1873. Yhteistyökumppanina hankkeessa oli kauppiaat Henrik Nikolai Fager ja August Ferdinand Borenius. Panimon nimeksi tuli Porter- och Ölbryggeri Ab i Ekenäs ja sen säännöt vahvistettiin 22.11.1873. Osakepääoma oli 90.000 markkaa (30 kpl à 3000 mk).
Panimomestariksi palkattiin Hultmanin tehtaan panimomestari Adam Julius Adolf Arenander, joka oli myös suunnittelemassa tehdasta sen rakennusvaiheessa.
Tehdas rakennettiin lähes Hultmanin tehtaan viereen ja aloitti toimintansa vuoden 1874 alussa. Ensiolut tuli markkinoille pääsiäisenä. Arenanderin apuna oli hänen poikapuoli panimomestari Otto Berndt Bäck, joka oli isäpuolensa tavoin suorittanut panimomestarikoulutuksen Ruotsissa. Isännöitsijänäksi valittiin kauppias Fager.

Tehdas rakennettiin heti alkuunsa niin suureksi, että tuotantoa riitti myytäväksi Tammisaaren lisäksi Helsinkiin ja Turkuun. Muutamien vuosien kuluttua oluita sai myös Vaasasta, Savonlinnasta ja Viipuriistä.


Sanomalehtimainos vuoden 1874 huhtikuulta.

Isännöitsijä Fager siirtyi sivuun vuonna 1880 ja isännöitsijäksi valittiin kauppias Borenius.
Tammikuun 14. päivä 1883 panimomestari Arenander kuoli, jonka jälkeen oluenpanot siirtyivät poikapuolelle panimomestari Bäckille. Bäck oli kuitenkin luonteeltaan ns. vaikea tapaus eikä tunnetusti sietänyt käskyjä muilta ihmisiltä lainkaan. Tästä syystä hän toimi tehtaalla panimomestarina vain siihen saakka kunnes uusi jatkaja löytyisi. Mutta sitten kävi niin, että seuraavan vuoden heinäkuussa kuoli myös Bäckin äiti. Tämä tarkoitti sitä, että hän peri ainoana lapsena sekä äitinsä, isänsä että isäpuolensa huomattavaksi luonnehditut omaisuudet. Jo muutaman kuukauden kuluttua hän ostikin Inkoosta Härligö nimisen saaren, jonne rakennutti hulppean huvilan ja muutti sinne.

Mestari Bäckin lopetettua hänen seuraajaksi tuli panimomestari Bernhard Madsén. Madsén oli ammatiltaan pappi että lehtori, mutta omien sanojensa mukaan "ei niillä töillä rikastunut, joten menin panimomestarikouluun".

Vuoden 1886 elokuussa isännöitsijä Borenius erosi tehtävästään. Hänen paikalle saatiin väliaikaisesti tehtaan entinen isännöitsijä kauppias Henrik Nikolai Fager. Uusi isännöitsijä löytyi kuitenkin alle kuukauden kuluttua, kun tehtävään valittiin konttoristi Walter Herman von Bonsdorff. Hän aloitti työnsä 1.10.1886.
Tuotteet menivät jatkossa kyllä kaupaksi, mutta hinnanalennusten takia myyntikatteet jäivät pieniksi eikä osakkeet menneet kaupaksi arvoiltaan liian suurina. Kilpailu Tammisaaren olut- ja portterimarkkinoista oli tässä vaiheessa äärimmäisen kovaa. Osittain näistä syistä vuoden 1890 syksyllä yhtiön toimitusjohtaja Råbergh pyysi senaatilta vahvistusta osakkeiden määrän muuttamisesta 300:ksi. Vastaavasti yhden osakkeen arvo laskettaisiin 300 markkaan, jolloin osakepääoma pysyi samana eli 90.000 markkaa. Muutoksen tarkoitus oli ilmeisesti se, että osakepääomalle olisi saatu näin laajempi omistuspohja. Tätä anomusta ei kuitenkaan senaatissa vahvistettu. Syynä tähän saattoi olla se, että samaan aikaan senaatti oli käsitellyt ja uudenmaan läänin kuvernööri vahvistanut oluenmyyntikiellon Tenholan Lappohjan (Lappwik) juna-asemalla kokonaan. Sieltä oli tullut kuvernöörille paljon valituksia humalaisten aiheuttamasta yötä päivää tapahtuvasta rettelöinnistä. Tämä ei ollut ainoa senaattiin asti johtanut ongelmatapaus.

Vuoden 1891 lokakuun 1. päivä pidettiin Hultmanin tehtaan kanssa yhteinen kokous, jossa päätettiin tehtaiden yhdistämisestä. Lue tarkemmin Hultmanin tehtaan kohdalta: Tehtaiden yhdistäminen.

Jatkossa panimomestari Madsén siirtyi Hangon panimoon ja mestari Carlson jatkoi kummassakin Tammisaaren tehtaassa.
Joka tapauksessa tehtaiden yhdistämisen ehtona oli vielä yksi seikka, joka piti suorittaa. Nimittäin kummankin tehtaan velkojien ja velallisten yhteinen kokous Tammisaaren raastuvanoikeudessa. Tämä kokous pidettiin 14.12.1892, jossa käytännössä velalliset ja velkojat siirsivät velat tai saatavat uudelle Ab Hultmans Bryggerier yhtiölle.

Viimeisenä täytenä vuotena 1892 olutta valmistui 167.720 litraa ja portteria 2.715 litraa sekä mietoja mallasjuomia yhteensä 74.143 litraa. Seuraavana vuonna olutta pantiin enää vain noin 3.300 litraa. Tähän loppui oluentuotanto tässä tehtaassa.

Porter- och Ölbryggeri Ab i Ekenäs yhtiön nimissä pidettiin sen viimeinen yhtiökokous panimon konttorissa 28.2.1893. Kokouksessa allekirjoitettiin paperi, jossa hyväksyttiin kaikkien sopimuksien siirtyminen uuden yhtiön hallintaan. Panimo suljettiin lopullisesti myöhemmin samana vuonna.

Muuta:
Panimomestari Bäckin omaperäinen luonne koitui hänen kohtalokseen, nimittäin hänet murhattiin raa'asti Härlingön huvilalla 14.1.1893.

Lähteet:
J, Cederlöf, A. Takolander: Ekenäs stads historia 1-3, Ekenäs 1930-64
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita. Lahti 1952
Holger Ekholm: Ekenäs öl 1858-1958, Tammisaari 1958
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot. Helsinki 1997
Henrik Cederlöf: Ekenäs stads historia, 1993
Senaatin ja maistraatin arkistot
Kirkolliset asiakirjat
Sanomalehdet
PRH arkisto

Etiketti: Kim Lindberg
Sanomalehtimainos: 15.04.1874 Folkwännen no 15
__________
1873 - 1891 Porter- och Ölbryggeri Ab i Ekenäs
1891 - 1893 Porter- och Ölbryggeri Ab i Ekenäs (Ab Hultmans Bryggerier)

 

Ekta Bryggeri
Panimokatu 13
10600 Tammisaari
Raasepori

Aloittanut: 2019
Lopettanut 2023

Historia:
Panimon perustivat Dave Huldin ja Jonas Salminen vuonna 2016. Laitos sijaitsee entisen Hultmanin tehtaan tontilla ja tiloissa. Toimita keskittyi ensimmäisinä vuosina yksinomaan erityyppisiin siiderehin.
Toiminta laajeni syyskuussa 2019, kun markkinoille tuli ensimmäinen mallasjuoma.
Ensiolut Eknäs ale myytiin ulos 29.8.2019.

Omaa ravintolaa ei ollut mahdollista rakentaa panimon yhteyteen, joten koko laitos siirrettiin uuteen osoitteeseen vuoden 2023 keväällä.

 

Ekta Bryggeri & Gastropub
Kuningattarenkatu 4
10600 Tammisaari
Raasepori
[fb www]

Aloittanut: 2023

Historia:
Panimo muutti uuteen osoitteeseen keväällä 2023 ja aloitti oluenpanot toukokuussa. Kiinteistö tunnetaan nimellä Arkaden ja on alunperin rakennettu pankiksi. Panimon rakentamisen yhteydessä tiloihin rakennettiin myös oma gastropub.

Logo: panimon fb sivu
Etiketti ja panimon kuva: Antti Räty
__________
2019 - 2023 Ekta Bryggeri (Ekta Bryggeri Ab)
2023 - ____ Ekta Bryggeri & Gastropub (Ekta Bryggeri Ab)

<< Edellinen _____ Seuraava >>

kaupungit