HOME WHAT´S NEW GUESTBOOK COLLECTORS LINKS CONTACT

kaupungit

 Sortavala

<< Edellinen _____ Seuraava >>

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Sortavala

Sortavalan Panimo Oy
Sariolankatu ja Karjalankatu kulma
Kaup. 3 osa, tontti 2.
Kymölä
Sortavala (nyk. Serdobol)
Viipurin lääni (nyk. Karjalan tasavalta, Venäjä)

Aloittanut: 1856
Lopettanut: 1944

Historia:
Oluttehtaan perustivat Viipurin poliisimestari Alexander Christian Löfström ja Viipurilainen kauppias Alexander August Heyno vuonna 1856. Tehdas rakennettiin Sortavalan Kymölään Laatokan rannalle ja valmistui lopullisesti vuonna 1858. Oluenpanijaksi tuli Saksan Erlangenista panimomestari Johan Michael Schornbaum. Mestari Schornbaumin aloittaessa työntekijöitä oli kahdeksan. Tehdas sai nimekseen Sordawala Bryggeri. Tuotteina mainitaan Baijerin olut ja kalja.

Vuonna 1860 tehdas siirtyi kokonaan Löfströmin omistukseen ja omistajaksi A. Löfström & Co. Nimeksi muutettiin Sordavala Bryggeribolag - Sortavalan Oluttehdasyhtiö.
Löfström kuoli tammikuussa 1867 ja uudeksi omistajaksi tuli Löfströmin yhtiön omistanut Sortavalan Yhdyspankki. Tämän jälkeen tehdasta yritettiin huutokaupata useaan otteeseen, mutta ostajaa ei heti löytynyt.

Marraskuussa 1871 uusiksi omistajiksi tulivat yhdyspankin johtokunnan jäsenistä kauppiaat Alexander Johan Nissin ja Petter Berg sekä Sortavalan pormestari tuomari Karl Gustav Berg. Johtajaksi valittiin Karl Gustav Berg.
Petter Berg ja A. J. Nissin laajensivat vuoden 1880 alusta toimintaansa uuteen viinatehtaaseen ja hakivat oluttehtaalle uutta jatkajaa. Jatkaja saatiin jo
toukokuussa, kun tehtäviin saatiin oluenpanija Julius Lundahl. Hänestä tuli muutaman kuukauden kuluttua myös tehtaan johtaja sekä isännöitsijä, mutta hän ei ostanut tehdasta itselleen vielä. Ensituotteena Lundahl toi markkinoille oman Baijerin oluen. Tuotanto vuonna 1884 oli kuuden työntekijän voimin noin 34.000 litraa olutta.

Lundahl valittiin hyvin pian Sortavalaan muutettuaan paikallisten viinatehtaiden tarkastajaksi. Tarkastajana hän mm. otti eri kauppiailta takavarikkoon suuria määriä Pietarista tuotua laitonta viinaa. Tästä syystä hän sai Sortavalan päättäjien suosion puolelleen ja sai erinäisiä muitakin luottamustoimia. Hänestä on sanottu, että "tässä meillä on nerokas ja aikaansaava mies".
Yksi erikoisimmista yhdistyksistä missä Lundahl vaikutti, oli Sortavalan metsästysseura. Ja kun Helsinkiin perustettiin eläintarha (Korkeasaareen) Lundahl luovutti sinne sen ensimmäisen nuoren uroskarhun. Oluttehdas sai myös osansa, sillä myynti kohosi ennätyksiinsä.

Lokakuun alusta 1887 Lundahl osti itselleen koko tehtaan rakennuksineen, irtaimistoineen ja maineen. Nimeksi tuli Sortavalan Oluttehdas, J. Lundahl ja ensituote tältä ajalta oli nimeltään Münchenin olut.
Todellinen epäonni kosketti kuitenkin Lundahlia veneilyretkellä Laatokan Hiidenselällä lauantaina 15. heinäkuuta vuonna 1893. Hänen ohjaamansa purjevene kaatui tuulessa ja Lundahl sekä hänen Signe tytär hukkuivat.
Tapauksen jälkeen tehdas siirtyi kaikkinensa kauppias Karl Ernst Nissin omistukseen. (Karl Nissin oli yllä mainitun kauppias Alexander Johan Nissinin poika). Tehdas tunnettiin tästä eteenpäin nimellä Sortavalan Olut- ja Vesitehdas. Karl E. Nissin ei puuttunut tehtaan toimintaan sen enempää vaan vuokrasi sen Ruotsalaissyntyiselle panimomestari Paul Rudolf Alexander Neschkelle. Neschke on toiminut aiemmin mm. Värtsilän oluttehtaalla. Hänen aikana ensioluena mainitaan Pilsener Bier. Tuotantoon tulivat myös laajamittaisesti kaikenlaiset limonadit ja muut virvoitusjuomat.
Nissin myi tehtaan Neschkelle vuonna 1897, joka rekisteröi sen nimelle Sortavalan Olut- ja Vesitehdas, om. R. Neschke.
Neschke palkkasi heti alusta alkaen avustajakseen useita eri henkilöitä, joita olivat mm. oluenpanijat Richard Olsson ja Elis Nikolai Luntinen.

Tulipalo oli tuhota tehtaan joulukuussa 1907, mutta se saatiin sammutettua. Vakuutukset olivat kunnossa, joten tehdas rakennettiin pikaisesti kuntoon. Kunnostusten jälkeen, seuraavan vuoden keväällä, Neschke rekisteröi tehtaan uudelleen. Seuraavina vuosina tehdasta myös uudistettiin sekä laajennettiin. Tuotanto oli vuonna 1912 95.700 litraa olutta.

Vuoden 1918 helmikuussa Neschke ilmoitti lopettaneensa tehtailun ja myyvänsä tehtaan kiinteistöineen sopivalle ostajalle. Uudeksi omistajaksi tuli Johan Fredrik Wepsäläinen. Hän jatkoi samantien tehtaan toimintaa. Seuraavana vuonna hän rekisteröi tehtaan nimiinsä nimelle Sortavalan Olut- ja Vesitehdas, om. J. Wepsäläinen.
Yrityksistä huolimatta tehtailusta ei tullut mitään, joten jo huhtikuussa 1920 Wepsäläinen ilmoitti lopettavansa toiminnan. Huutokaupassa Wepsäläinen myi tehtaan Itä-Karjalan Työväen Osuusliikkeelle (ITO). ITO jatkoi niin ikään suoraan keskeytyksettä Sortavalan Olut- ja Vesitehtaan toimintaa.

Kieltolaista johtuen tuotannossa olivat miedot mallasjuomat sekä limonadit sekä muut virvoitusjuomat. Itä-Karjalan Työväen Osuusliike (ITO) rekisteröitiin uudelleen vuonna 1925, jolloin sen nimeksi tuli Osuusliike Itä-Karjala r.l. (OIK).
Oluenpanijaksi tuli vuonna 1930 Tamperelaissyntyinen panimomestari Mauno Heikki Rinne. Hän kehitteli ja toi markkinoille oluen nimeltä Karjala.

Kieltolain päättymisen jälkeen (5.4.32) OIK päätti perustaa pelkästään oluen ja mallasjuomien valmistusta varten oman osakeyhtiön Sortavalan Panimo Oy:n. Yhtiön nimi vahvistettiin elokuussa 1932. Vuonna 1935 mainittiin oluiden olevan asiatuntijoiden vertailussa maan parhaita.

Talvisodan puhjettua tehdas sai osuman heti ensimmäisenä päivänä (30. marraskuuta 1939), mutta sitä ei lopetettu vielä silloin. Muutaman viikon päästä 19. ja 20. joulukuuta Sortavalaa pommitettiin raskaasti ja oluen ym. tehtailu lopetettiin kunnes se olisi taas mahdollista. Tilaisuutta ei kuitenkaan tullut, joten maaliskuussa 1940 ilmoitettiin toiminnan lopetuksesta. Muutamien kuukausien kuluttua tästä tehtaalta yllättäen ilmoitettiin, että toimintaa voidaankin taas jatkaa. Tehtaan toiminnan kannalta ongelmana oli se, että osa työväestä oli rintamalla. Oliko toimintaa jatkuvasti vai ei, ei ole täysin selvillä. Joka tapauksessa vuonna 1942 tehtaalle valittiin jopa uusi johtokunta.
Lopullinen päätös tuli keväällä 1944, kun Sortavala jäi Neuvostoliiton puolelle.

Muuta: Etiketti Rud. Neschke Pilsener Bier on painettu viimeistään vuonna 1899, sillä alakulmassa on painettu painotalon merkintä Lit. Anst. i Åbo Aug. Törn eli Litografiska Anstalten i Åbo Aug. Törn., jonka toiminta loppui silloin.
Etiketeistä ITO:n aikaiset Pukki Olutta ja Pilsneriä ovat vuosien 1920-1921 väliseltä ajalta, sillä niistä löytyy kulmasta painotalon merkintä A.B. Ö&P O.Y. eli Aktiebolag Öflund & Pettersson Osakeyhtiö, joka lopetettiin 1921.

Etiketit: Kim Lindberg.
__________
1856 - 1860 Sordawala Bryggeri (Löfström, Heyno)
1860 - 1867 Sordavala Bryggeribolag - Sortavalan Oluttehdasyhtiö (A. Löfström & Co.)
1867 - 1871 Sordavala Bryggeribolag - Sortavalan Oluttehdasyhtiö (Sortavalan Yhdyspankki)
1871 - 1880 Sordavala Bryggeribolag - Sortavalan Oluttehdasyhtiö (Nissin, P.Berg, K.G.Berg)
1880 - 1887 Sordavala Bryggeribolag - Sortavalan Oluttehdasyhtiö (Julius Lundahl)
1887 - 1893 Sordavala Bryggeri - Sortavalan Oluttehdas, J. Lundahl (Julius Lundahl)
1893 - 1897 Sortavalan Olut- ja Vesitehdas (K. E. Nissin, vuokr. P. R. A. Neschke)
1897 - 1918 Sortavalan Olut- ja Vesitehdas, om. R. Neschke (Paul Rudolf Alexander Neschke)
1918 - 1919 Sortavalan Olut- ja Vesitehdas (Johan Fredrik Wepsäläinen)
1919 - 1920 Sortavalan Olut- ja Vesitehdas, om. J. Wepsäläinen (Johan Fredrik Wepsäläinen)
1920 - 1925 Itä-Karjalan Työväen Osuusliike
1925 - 1932 Osuusliike Itä-Karjala r.l.
1932 - 1944 Sortavalan Panimo Oy (Osuusliike Itä-Karjala r.l.)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

<< Edellinen _____ Seuraava >>

kaupungit