HOME WHAT´S NEW GUESTBOOK COLLECTORS LINKS CONTACT

kaupungit

 Salo

<< Edellinen _____ Seuraava >>

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Salo

Salon Oluttehdas Oy
Alhais No:1 (myöh. Prykintie, nyk. Salmenranta 2)
Salo (ent. Salon kylä, myöh. Salon kauppala)
Salon kaupunki (ent. Uskelan kunta)

Aloittanut: 1856
Lopettanut: 1954

Historia:
Oluttehdas perustettiin vuonna 1856 Uskelan kuntaan Salon kylän rajan tuntumaan. Tehtaan virallinen perustaja oli Salon kylässä sijainnut kauppayhtiö G. E. Fabrell & Co., jonka johtokuntaan kuuluivat tuolloin kauppias Gustaf Erik Fabrell, kauppias Jacob Lönnberg ja tuomari August Richard Hjelt. Heistä Fabrell toimi oluttehdas hankkeen vetäjänä.
Mutta odottamatta ja lähes heti perustamispäätöksen jälkeen Gustaf Erik Fabrell kuoli. Hänen paikalle kauppayhtiöön tuli hänen siskonsa mies August Wilhelm Landzett. Tehdas rakennettiin Alhais N:o 1 nimiselle tontille Vähäjoen rannalle ja sen rakennustöistä vastasi saksalaissyntyinen panimomestari Braumann. Braumann toimi myös ensimmäisenä oluenpanijana. Tehtaan pääkeittoastian koko oli aluksi noin 3.100 litraa.
Tehdas sai nimekseen Ölbryggeribolag, G. E. Fabrell & Co., mutta se mainitaan usein perusnimellään Salo Bryggeri. Sijaintinsa mukaan tehdas mainitaan myös nimillä Uskela Bryggeri tai Alhais Ölbryggeriet.

Ensimmäiset oluet Bayerskt öl ja Swenskt öl tulivat markkinoille maaliskuussa 1858. Samalla vienti Turkuun aloitettiin.

Vuonna 1860 koko panimon vuokrasi ruotsalaissyntyinen panimomestari Frans August Öberg, jonka johdolla toimintaa jatkettiin. Öberg toimi tehtaalla oluenpanijana sekä isännöitsijänä vuoteen 1863, jolloin varsinaiseksi oluenpanijaksi tuli panimomestari Carl Johan Johansson. Öberg ja Johansson toimivat tätä ennen Porissa Porin Baijerilaisessa Oluttehtaassa.
Öbergin ja Johanssonin lisäksi vuonna 1865 oluenpanijaksi tuli erittäin arvostettu ruotsalaissyntyinen oluenpanija Lars Erik Torsell. Hän tuli Saloon Nuutajärveltä, jossa paikallinen oluttehdas oli juuri lopetettu. Hänen mukana Saloon muutti myös hänen poikansa oluenpanija Lars Oskar Torsell.
Oluenpanijoita oli tehtaalla siis yhteensä neljä, mutta tästäkin huolimatta yksi tehtaan rengeistä Johan Fredrik Eklund koulutettiin oluenpanijaksi. Eklund toimi myöhemmin mm. mallastajana. Tällä kaikella oli syynsä, nimittäin, vuonna 1867 panimomestarit Öberg ja Johansson lopettivat Salossa ja siirtyivät Kirkkonummen Haapajärvelle Navalan Oluttehtaaseen. Vuokraajien lähdettyä Lars Erik Torsell osti tehtaan itsellensä ja muutti tehtaan nimen muotoon Salo Ölbryggeri.

Näin edettiin kaksi vuotta, kunnes kesällä 1869 Lars Erik Torsell kuoli. Näin ollen tehdas siirtyi leski Amalia Lovisa Torsellille. Itse asiassa tehdas ei siirtynyt kokonaan leskelle vaan ainoastaan se osuus, jonka miesvainaja oli ennättänyt eläissään lunastaa. Mainittakoon, että samaan aikaan heidän poikansa Lars Oskar Torsell suoritti panimomestaritutkintoa Saksassa ja palattuaan sieltä otti isänsä paikan oluttehtaan hoitajana. Lopulta vuonna 1876 hän vuorostaan osti tehtaan itselleen ja muutti nimen muotoon Salo Bryggeri, Oscar Torsell. Tämän jälkeen tehdasta uusittiin ja laajennettiin niin, että valmiina se oli vuoden 1878 syksyllä.
Muutaman vuoden kuluttua, marraskuussa 1880, koettiin paha takaisku kun panimomestari Lars Oskar Torsell kuoli. Tapauksen johdosta hänen osuus tehtaasta siirtyi leski Maria Johanna Torsellille.
Koska oluenpanijaksi koulutettu Eklund oli muuttanut pois, tehtaalle ei jäänyt yhtään pätevää oluenpanijaa. Tästä syystä toiminta oli pakko lopettaa hetkellisesti. Lisäksi oli leskien etujen kannalta tärkeää selvittää kummankin kuolinpesät.

Tästä alkoi yli vuoden kestänyt ns. pesänselvitys.
Hankalaksi selvityksen teki se, että osa tehtaasta ja irtaimesta kuului ja oli kirjattu Lars Erik Torsellin omaisuudeksi ja osa, kuten uudet laajennustyöt, Lars Oskar Torsellille. Joka tapauksessa kaikki merkityt ja merkitsemättömät tavarat ja koneet olivat nyt kahdella leskellä. Tämän jälkeen kumpikin leski piti useita huutokauppoja tehtaalla. Kun Amalia myi esim. tehtaan hevosen ja pulloja myi Maria käyttämättömät ohrat ja huonekaluja. Lisäksi kummatkin hakivat perinnönjättöetua arvotavaroille.
Tilanne ei ollut helppo myöskään silloiselle oikeuslaitokselle eikä sen tuomarille, joka oli kysynyt asianomaisilta tilanteen ollessa sekavimmillaan "No kenen omistamia vaatteita te käytätte?".
Oli pesänselvityssotku kuinka syvä tahansa se saatiin päätökseen vuoden 1882 tammikuussa. Suurimmille velkojille tämä ei riittänyt, joten seuraavana oli vuorossa tehtaan kiinteistöjen huutokauppa. Ensisijaisesti tehdasta myytiin oluttehtaana, nimittäin se oli edelleen ns. lähes käyttövalmiina.

Uudeksi omistajaksi tuli kesäkuussa 1882 Turkulainen kauppias Anders Anton Wiberg. Hän maksoi tehtaasta kaikkinensa 50.000 markkaa. Mutta koska osa oluttehtaalle kuuluvasta irtaimesta oli myyty, kesti niiden uudelleen hankinnassa ja toiminnan aloituksessa useita kuukausia. Tästä syystä ensioluet tulivat markkinoille vasta kuluvan vuoden jouluna. Alussa hän toimi itse oluenpanijana, mutta muutaman vuoden kuluttua oluenpanijaksi tuli Vaasalaissyntyinen Johan Magnus Fröjdman. Myös tehtaan nimi muutettiin perusmuotoon Salo Bryggeri - Salon Oluttehdas, mutta se esiintyi myös nimellä Anton Wibergs Bryggeri.
Kyseisenä vuonna valmistui yhteensä noin 50.000 litraa olutta ja noin 14.000 litraa mietoja mallasjuomia. Työntekijöitä oli palkattuna yhteensä kuusi.

Tehtaan toiminnassa tapahtui muutos keväällä 1886, kun oluenpanija Fröjdman osti Rauman Oluttehtaan ja muutti sinne. Wiberg jatkoi itse oluenpanijana vuoden 1890 tammikuulle, jolloin myi tehtaan juuri perustetulle Salo Bryggeriaktiebolag - Salon Osakeoluttehdas nimiselle osakeyhtiölle. (Nimen kirjoitusasu vaihtelee eri lähteissä).
Hinta oli 65.000 markkaa, jolla osakeyhtiö sai tehtaan haltuunsa 1. toukokuuta. Osakeyhtiön säännöt vahvistettiin 2. toukokuuta ja sen osakepääoma oli 100.000 markkaa (100 á 1000 markkaa). Johtokuntaan kuuluivat kauppias Pehr Gustaf Landzett, apteekkari Axel Berglund ja tilanomistaja Johannes Edvard Bergroth. Oluenpanijaksi ja isännöitsijäksi tuli panimomestari Karl Gustaf Borg.
Mestari Borg toimi tehtaalla vuoden 1892 maaliskuuhun, jolloin tehtaan tontilla sijainnut oluttehtaan työväestön asuintalo paloi maan tasalle. Koska koko kiinteistö paloi, tuhoutui siinä myös koko mestari Borgin sen hetkinen omaisuus lukuun ottamatta vaimoa, lapsia sekä päällä olleita vaatteita ja tallissa ollutta hevosta. Mainittakoon, että tulipalo sai alkunsa vakuutusyhtiön tutkijoiden mielestä Borgin lasten tulitikkuleikeistä. Tapauksen johdosta mestari Borg purki yhtiön kanssa tehdyn sopimuksen ja muutti perheineen Jyväskylään.

Seuraavien vuosien aikana yhtiön hallitukseen tuli muutoksia mm. poismuuttojen sekä kuolemantapausten johdosta. Vuoden 1896 lopulla johtokunnan muodostivat isännöitsijä Viktor Spiik, tilanomistaja Johannes Edvard Bergroth ja hotellin omistaja Carl Wilhelm Lindblom. Tämä uusi hallitus jätti rekisteröinti-ilmoituksen muutetusta nimestä 22.12.1896, joka vahvistettiin seuraavan vuoden alussa. Uudeksi nimeksi tuli Salo Bryggeri Ab - Salon Panimo Oy. Oluenpanijaksi tuli syksyllä 1897 ruotsalaissyntyinen panimomestari Karl Fåhraeus.


Tehdas kuvattuna Vähäjoen sillalta. Uskela vasemmalla ja Salon kauppala oikealla rannalla.

Salossa toimi äänekäs raittiusliike, jonka johdosta mm. oluenmyyntiin tuli rajoituksia. On mainittu, että raittiusliikkeen johdosta myynti pysyi korkeana vain Salon ulkopuolisen ostovoiman ansiosta. Ulkopuolisina pidettiin tietysti naapurikuntien Uskelan ja Halikon väestöä, joita erotti Salosta paikoin vain joki. Joka tapauksessa kyseistä raittiusliikettä syytettiin myös siitä, että tehdas paloi maan tasalle 2.1.1900.
Palo sai alkunsa tehtaan yhteydessä olleesta erillisestä laajennustilasta, jossa tapahtui mm. ohrien kuivaus. Sieltä se levisi nopeasti muihin tiloihin tuhoten lopulta kaiken. Erikoiseksi palon teki se, että kyseisessä ohrien kuivaushuoneessa ei ollut palon syttymishetkellä tapahtunut kuivausta eikä tilaa oltu pidetty edes lämpimänä tai valaistuna. Ja koska tilaan pääsi vain ulkokautta omasta lukitusta ovesta eikä kellään tehtaan työmiehellä ollut asiaa siellä käydä, todettiin palo tuhopoltoksi. Samaa mieltä oli vakuutusyhtiö. Syyllisiä ei koskaan löydetty, vaikka epäilyt kääntyivät raittiusliikkeen suuntaan.
Tehdas oli vakuutettu yli 100.000 markasta, joten se rakennettiin nopeasti täysin uudistettuna kuntoon. Samalla sitä myös laajennettiin. Valmistuttuaan tuotanto nousi pysyvästi yli 200.000 litraan ja parhaimmillaan jopa yli 250.000 litraan vuodessa.

Tämä linja pysyi vuoden 1908 ja 1910 veronkorotuksista huolimatta vuoteen 1914 eli ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Tällöin miedot mallasjuomat ja virvoitusjuomat nousivat tuotannossa oluiden edelle. Vuonna 1916 uudeksi panimomestariksi tuli ruotsalaissyntyinen Edvard Carlson.
Suomen itsenäistyttyä, Suomen panimoteollisuus oli yleisesti ottaen huonoissa kantimissa. Sodan aikana moni panimo oli lopettanut toimintansa tai myyty toisille. Salon Panimolle ei käynyt niin, vaan toiminta jatkui lähinnä virvoitusjuomatehtaana. Tulevina vuosina kieltolain aikana useita panimoita lopetettiin edelleen, mutta Salon Panimo jatkoi, tosin huomattavasti pienempänä kuin ennen.

Kieltolain kumoamisen aikaan tehdas oli jälleen panimoiden kilpailussa mukana. Ongelmitta ei tästäkään selvitty. Yhdeksi ongelmaksi tuli kansanhuoltoministeriön säätämät tarkat myyntialueet. Nimittäin ministeriön määräyksestä Salon oluttehtaan myyntialueita muutettiin, mutta myös jonkin verran supistettiin. Tästäkin huolimatta Salon alueen ainoana tehtaana sillä oli hinnoittelupolitiikassa pienoinen etu.

Salo Bryggeri Ab - Salon Panimo Oy kuului myös Suomen Panimoteollisuusyhdistykseen. Yhdistys ajoi panimoiden etuja kaikin mahdollisin keinoin, mutta tästäkin huolimatta Salon panimo ajautui rahallisiin vaikeuksiin ja erosi siitä vuonna 1934. Tästä erosta ei ollut tehtaalle suurempaa etua vaan oli suoranainen lähtölaukaus seuraavana vuonna tapahtuneelle konkurssille. Osasyynä konkurssiin olivat myyntialueiden muutokset, mutta myös tehtaan silloinen huono kunto. Vielä samana vuonna uudeksi omistajaksi tuli Tamperelainen Oy Pyynikki, joka rekisteröi tehtaan nimelle Salon Oluttehdas Oy. Oluenpanijaksi tuli samalla panimomestari Matti Kemppainen, joka toimi Salossa vuoden 1938 kesään saakka. Koska Pyynikki kuului mainittuun yhdistykseen, liitettiin myös Salon tehdas siihen.

Sodan alla tehdas oli virvoitusjuomatehtaana, kunnes vuonna 1948 rajoituksia poistettiin ja oluttehtailu alkoi jälleen. Tuotantoon tuli mm. Pyynikin Tähti.
Muutaman vuoden kuluttua Pyynikillä oli erimielisyyksiä liiton kanssa ja tämä johti vuonna 1952 Pyynikin erottamiseen. Salon tehdas joutui eroamaan tietysti mukana.

Salon tehtaan kohtaloksi koitui Pyynikin vuoden 1954 vuosikokous, jossa se katsottiin parhaaksi lakkauttaa. Asia oli ollut esillä jo aiemmin, mutta nyt enemmistö oli lakkautuksen kannalla. Yhtenä syynä lakkauttamiseen oli se, että A-oluen valmistusta ei voitu Salossa aloittaa riittämättömän valmistuskapasiteetin ja vanhentuneen tekniikan takia. Mainittakoon, että sen valmistusta kyllä kokeiltiin.


Tehtaan kiinteistöjä vuonna 1923.

Etiketit: Kim Lindberg
Tehtaan kuvat: Salo kuninkaantien kaupunki; Hannu Arve, Anna-Liisa Nurminen, Osmo Koskinen, Liisa Saarinen, Eeva Kujanpää, Petteri Wiirilinna; 2004. Suomen teollisuus ja kauppa; 1924.
__________
1856 - 1867 Ölbryggeribolag, G. E. Fabrell & Co. (G. E. Fabrell & Co.)
1867 - 1869 Salo Ölbryggeri (G. E. Fabrell & Co., Lars Erik Torsell)
1869 - 1876 Salo Ölbryggeri (perikunta, Amalia Lovisa Torsell)
1876 - 1880 Salo Bryggeri, Oscar Torsell (Lars Oskar Torsell)
1880 - 1882 Salo Bryggeri, Oscar Torsell (perikunnat/Maria Johanna ja Amalia Lovisa Torsell)
1882 - 1890 Salo Bryggeri - Salon Oluttehdas (Anders Anton Wiberg)
1890 - 1897 Salo Bryggeriaktiebolag (useita omistajia)
1897 - 1935 Salo Bryggeri Ab - Salon Panimo Oy (useita omistajia)
1935 - 1954 Salon Oluttedas Oy (Oy Pyynikki)

alustat

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Salo

Wiurila Bryggeri
Viurilantie 126
Viurila
Salon kaupunki (ent. Halikon kunta)

Aloittanut: 1858
Lopettanut: 1859

Historia:
Entisen Halikon kunnan alueella Viurilan kartanon mailla oli myös oluttehdas. Nykyisin alue on osa Salon kaupunkia. Tehtaan perusti vuonna 1858 tilan omistaja kreivi August Magnus Gustaf Armfelt.

On olemassa viitteitä siitä, että Viurilassa olisi ollut oluenpanoa enemmän tai vähemmän jo 1800-luvun alusta lähtien. Noihin aikoihin oli hyvin tavallista, että suurten aateliskartanoiden yhteydessä toimi oluenkeittämö tai vastaava laitos. Nämä oluet menivät suurelta osin omaan käyttöön, mutta voi hyvinkin olla, että tuotantoa riitti myytäväksi asti. (Oluen tuotantomääriä ei tuolloin tarvinnut kirjata ylös eikä maksaa veroja).

Vuonna 1858 perustetusta ja alkaneesta toiminnasta on myöskin hyvin vähän tietoja. Se tiedetään, että tehtaalle rakennettiin oma kiinteistö ja että siellä valmistettiin Baijerin- ja Ruotsin olutta sekä simaa. Aloitusvuoden lopulla silloisen teollisuushallituksen eli ns. manufaktuuritoimikunnan tekemän katselmuksen mukaan Viurilan oluttehtaalla (Wiurila gårds bryggeri) oli 7 työntekijää ja tuotannon arvo vuodessa noin 2.000 ruplaa hopeassa.


Kesällä 1858 Turkulainen kauppias F. E. Sagulin myi Wiurilan olutta.

Varsinaisen oluttehtaan perustamisen syitä ei tiedetä, mutta osasyynä saattoi olla Malmgårdin kartanon omistaja kreivi Carl Magnus Creutz. Nimittäin kreivi Creutzin tytär Sigrid Constance oli August Magnus Gustaf Armfeltin puoliso. Kreivi Creutz perusti oman oluttehtaansa Loviisaan samana vuonna eli 1858.
Viurilan tehtaan ensimmäinen panimomestari oli ruotsalaissyntyinen Johan Peter Bergendahl, joka aloitti perustamisvuoden tammikuussa. Hän ehti toimia tehtaalla vain seuraavan vuoden helmikuuhun, jolloin onnettomuuden seurauksena kuoli.

Seuraavilta vuosilta ei Viurilan oluttehtaan toiminnasta ole löytynyt mitään virallisia mainintoja. Syy voi olla siinä, että kun oluenpanija kuoli, tehdas jäi tyhjilleen. Perimätieto Viurilasta kertoo jonkinlaisen toiminnan kuitenkin jatkuneen, mutta mitään muuta varmaa näyttöä ei ole löytynyt.
Lopetukseen viittaavia seikkoja on myös se, että samoihin aikoihin Salossa aloitti Fabrell & Co. yhtiön nimissä Ölbryggeribolag, jolla oli myyntiä Salon alueella sekä mm. Turussa. Koska Fabrell yhtiön tuotantoon ei kuulunut viina, voi olettaa, että Viurilassa luovuttiin oluttehtailusta ja siirryttiin viinatehtailijoiksi. Lisäksi lopetukseen viittaa myös se, että manufaktuuritoimikunnan suorittamassa katselmuksessa Viurilassa vuonna 1860, siellä mainitaan toiminnassa olevana vain viinatehdas.
Viimeinen maininta oluttehtaasta (ylipäätään) on vuodelta 1862, kun sen kirjanpitäjänä toiminut Johan August Lagerström muutti Turkuun.

Viinatehtailu
Viurilassa on valmistettu erilaisia viinoja 1800-luvun alusta lähtien (jopa aikaisemminkin). Kirjoitan tässä poikkeuksellisesti muutaman sanan tästä Viurilan varhaisemmasta viinatehtaasta sekä myöhäisemmästä viinatehdas yhtiöstä, joka perustettiin vuonna 1868.
Viinantislaus/valmistus oli suhteellisen vapaata liiketoimintaan vuoteen 1866, jolloin se kiellettiin (kotipolton kielto). Tästä eteenpäin valmistajan täytyi hakea toimintaansa erillinen lupa ja maksaa veroja ym.

Wiurila gårds bränneri
Viurilan kartanoon muutti rengiksi vuonna 1807 Anders Sundell. Hän toimi tilalla aluksi vuosia hevoskuskina, kunnes vuonna 1815 hänestä tuli bränneri dreng eli viinatehtaan renki ja jo vuonna 1816 maaliskuussa hänet mainitaan tittelillä Brännerimästare eli viinankeittäjämestari/viinamestari. Hänen oppi-isäksi mainitaan läheisen Åminnen eli Joensuun kartanon brännerimästare Johan Nicolai. (Joensuun kartano oli myös Armfeltin omistama suuri aateliskartano ja sijaitsi muutaman kilometrin päässä Viurilasta). Joka tapauksessa sielläkin oli siis oma viinatehdas.
Viurilan mestari Sundell muutti puolisonsa (entisen Armfeltin kamaripiian) Juliana Ollendorffin ja perheensä kanssa Kemiöön vuonna 1819.
Seuraava maininta Viurilan tehtaan toiminnasta on vuodelta 1822, jolloin siellä aloitti työnsä brännerimästare Abraham Eriksson. Hän toimi tehtaalla yli 10 vuotta.
Joensuun kartanossa lopetettiin viinatehtailu vuonna 1835 ja sen silloinen mestari Erik Johansson siirtyi Viurilaan vuonna 1836.

Wiurila Bränneri Bolag
Vuoden 1866 jälkeen viinatehtaiden piti hakea kunnan suostumus sekä muitakin lupia viinatehtaan perustamiselle ja toiminnan aloittamiselle. Viurilan osalta kyse oli siis toiminnan jatkamisesta. Lupaa haki tilan omistaja kreivi August Magnus Gustaf Armfelt, mutta hänelle ei lupaa myönnetty mm. jääviyden takia. Viinatehtaan hankkeessa oli mukana myös kreivi Carl Mannerheim, jolle sen sijaan kunta antoi suostumuksensa 26.10.1868. Varsinainen viinan valmistusoikeus myönnettiin runsaan kuukauden kuluttua joulukuussa 1868. Joissain tilastoissa perustamisvuodeksi on mainittu vuosi 1869.
Ensimmäiseksi mestariksi tuli Ruotsista Johan Mårten Lindgren, jolle oli aiemmin myönnetty diplomit hyvistä tuotteista Lontoossa vuonna 1862 ja Tukholmassa 1866. Tuotteina olivat Kungsbränvin (konjakki) ja Punsch.
Mannerheim ja Armfelt perustivat vuonna 1870 yhtiön nimeltä Wiurila Bränneri Bolag (Wiurila Polttimo Yhtiö), jonka nimissä toimintaa jatkettiin. Tämä yhtiö esiintyy eri lähteissä nimillä Wiurilan Paloviinapolttoyhtiö tai Carl Mannerheimin Polttimo tai Wiurila Bränneri ym. Koska mainittu yhtiö on perustettu vuonna 1870, mainitaan tämä vuosi toisinaan myös tehtaan perustamisvuotena, joka ei tietystikään pidä täysin paikkaansa. Uuden diplomin Lidgren sai heti vuonna 1870 Pietarissa ja tästä johtuen nimenä mainitaan myös Lindgrens Bränneri. Valmistusmäärät kasvoivat vuosittain ja vuonna 1874 Viurilan tehdas sai luvan valmistaa 50.000 kannua viinaa.

Lindgren lopetti vuonna 1875 syksyllä ja uudeksi mestariksi tuli samana syksynä niin ikään ruotsalaissyntyinen Olof Fredrik Svensson. Myös hän sai diplomin tuotteistaan vuonna 1879. Samana vuonna omistajista Mannerheim vetäytyi yhtiöstä henkilökohtaisen konkurssin takia.
Vuonna 1880 Svensson sai toisen diplominsa, mutta hetken päästä yllättäen kuoli. Uusi mestari oli Suomalainen Johan Oskar Lehtonen.
Valmistusmäärät olivat vuonna 1885 30.000 kannua, vuonna 1890 60.000 kannua ja vuonna 1892 20.000 kannua viinaa. Tämän jälkeen toiminta tehtaalla loppui.

Toiminnasta on mainittu hauska sananparsi: "Aatelit keittää ja porvarit myy, työmies ryyppää ja kansan on syy".

Muuta: Viinatehtaan luvansaaja kreivi Carl Mannerheim oli marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isä.

Etiketit: Kim Lindberg
Mainos: 01.06.1858 Åbo Underrättelser no 42.
Lähteet: V. J. Kallio; Halikon Historia, R. Hinkka; Halikon Historia II, A. Saura; Salo ennen ja nyt, U. Tuominen; Suomen alkoholipolitiikka 1866-1886, Salon kirkonkirjat, A. M. Aminoff.
__________
1858 - 1859 Wiurila Bryggeri (August Magnus Gustaf Armfelt)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Salo

Someron Panimo
Tattitie 4
Salon kaupunki
[fb]

Aloittanut: 2016

Historia:
Panimon perustivat somerolaiset Ahti, Antti ja Mikko Kukkonen vuonna 2015. Kyseessä on perheyritys. Nimestä huolimatta panimo rakennettiin Saloon ja valmistui huhtikuussa 2016. Keittokoko on 200 litraa ja varastointitankkien 4x 270 litraa. Oluenpanijana toimii Antti.

Ensiolut APA tuli myyntiin Somerolle K-Supermarket Härkätielle 19.04.2016.

Logo ja etiketti: Someron panimo.
__________
2016 - ____ Someron Panimo (Someron Panimo Oy)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

<< Edellinen _____ Seuraava >>

kaupungit