HOME WHAT´S NEW GUESTBOOK COLLECTORS LINKS CONTACT

kaupungit

 Salo

<< Edellinen _____ Seuraava >>

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Salo

Salon Oluttehdas Oy
Alhais No:1 (myöh. Prykintie, nyk. Salmenranta 2)
Salo (ent. Salon kylä, myöh. Salon kauppala)
Salon kaupunki (ent. Uskelan kunta)

Aloittanut: 1856
Lopettanut: 1952

Historia:
Oluttehdas perustettiin vuonna 1856 Uskelan kuntaan Salon kylän rajan tuntumaan. Tehtaan virallinen perustaja oli Salon kylässä sijainnut kauppayhtiö G. E. Fabrell & Co., jonka johtokuntaan kuuluivat tuolloin kauppias Gustaf Erik Fabrell, kauppias Jacob Lönnberg ja tuomari August Richard Hjelt. Heistä Fabrell toimi oluttehdas hankkeen vetäjänä.
Mutta odottamatta ja lähes heti perustamispäätöksen jälkeen Gustaf Erik Fabrell kuoli. Hänen paikalle kauppayhtiöön tuli hänen siskonsa mies August Wilhelm Landzett. Tehdas rakennettiin Alhais N:o 1 nimiselle tontille Vähäjoen rannalle ja sen rakennustöistä vastasi saksalaissyntyinen panimomestari Braumann. Braumann toimi myös ensimmäisenä oluenpanijana. Tehtaan pääkeittoastian koko oli aluksi noin 3.100 litraa.
Tehdas sai nimekseen Ölbryggeribolag, G. E. Fabrell & Co., mutta se mainitaan usein perusnimellään Salo Bryggeri. Sijaintinsa mukaan tehdas mainitaan myös nimillä Uskela Bryggeri tai Alhais Ölbryggeriet.

Ensimmäiset oluet bayerskt öl ja swenskt öl tulivat markkinoille maaliskuussa 1858. Samalla vienti Turkuun aloitettiin.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1858, 1861-1862, 1864:

1858 - 47.726 litraa
1861 - 49.726 litraa
1862 - 52.344 litraa
1864 - 78.516 litraa

Vuonna 1860 koko panimon vuokrasi ruotsalaissyntyinen panimomestari Frans August Öberg, jonka johdolla toimintaa jatkettiin. Öberg toimi tehtaalla oluenpanijana sekä isännöitsijänä vuoteen 1863, jolloin varsinaiseksi oluenpanijaksi tuli panimomestari Carl Johan Johansson. Öberg ja Johansson toimivat tätä ennen Porissa Porin Baijerilaisessa Oluttehtaassa.
Öbergin ja Johanssonin lisäksi vuonna 1865 oluenpanijaksi tuli erittäin arvostettu ruotsalaissyntyinen oluenpanija Lars Erik Torsell. Hän tuli Saloon Nuutajärveltä, jossa paikallinen oluttehdas oli juuri lopetettu. Hänen mukana Saloon muutti myös hänen poikansa oluenpanija Lars Oskar Torsell.
Oluenpanijoita oli tehtaalla siis yhteensä neljä, mutta tästäkin huolimatta yksi tehtaan rengeistä Johan Fredrik Eklund koulutettiin oluenpanijaksi. Eklund toimi myöhemmin mm. mallastajana. Tällä kaikella oli syynsä, nimittäin, vuonna 1867 panimomestarit Öberg ja Johansson lopettivat Salossa ja siirtyivät Kirkkonummen Haapajärvelle Navalan Oluttehtaaseen. Vuokraajien lähdettyä Lars Erik Torsell osti tehtaan itsellensä ja muutti tehtaan nimen muotoon Salo Ölbryggeri.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1866-1869, 1872-1874, 1876:

1866 - 26.172 litraa
1867 - 20.937 litraa
1868 - 21.984 litraa
1869 - 26.172 litraa
1872 - 47.109 litraa
1873 - 47.109 litraa
1874 - 47.109 litraa
1876 - 60.300 litraa

Näin edettiin kaksi vuotta, kunnes kesällä 1869 Lars Erik Torsell kuoli. Näin ollen tehdas siirtyi leski Amalia Lovisa Torsellille. Itse asiassa tehdas ei siirtynyt kokonaan leskelle vaan ainoastaan se osuus, jonka miesvainaja oli ennättänyt eläissään lunastaa. Mainittakoon, että samaan aikaan heidän poikansa Lars Oskar Torsell suoritti panimomestaritutkintoa Saksassa ja palattuaan sieltä otti isänsä paikan oluttehtaan hoitajana. Lopulta vuonna 1876 hän vuorostaan osti tehtaan itselleen ja muutti nimen muotoon Salo Bryggeri, Oscar Torsell. Tämän jälkeen tehdasta uusittiin ja laajennettiin.
Muutaman vuoden kuluttua, marraskuussa 1880, koettiin paha takaisku kun panimomestari Lars Oskar Torsell kuoli. Tapauksen johdosta hänen osuus tehtaasta siirtyi leski Maria Johanna Torsellille.
Koska oluenpanijaksi koulutettu Eklund oli muuttanut pois, tehtaalle ei jäänyt yhtään pätevää oluenpanijaa. Tästä syystä toiminta oli pakko lopettaa hetkellisesti. Lisäksi oli leskien etujen kannalta tärkeää selvittää kummankin kuolinpesät.

Tästä alkoi yli vuoden kestänyt ns. pesänselvitys.
Hankalaksi selvityksen teki se, että osa tehtaasta ja irtaimesta kuului ja oli kirjattu Lars Erik Torsellin omaisuudeksi ja osa, kuten uudet laajennustyöt, Lars Oskar Torsellille. Joka tapauksessa kaikki merkityt ja merkitsemättömät tavarat ja koneet olivat nyt kahdella leskellä. Tämän jälkeen kumpikin leski piti useita huutokauppoja tehtaalla. Kun Amalia myi esim. tehtaan hevosen ja pulloja myi Maria käyttämättömät ohrat ja huonekaluja. Lisäksi kummatkin hakivat perinnönjättöetua arvotavaroille.
Tilanne ei ollut helppo myöskään silloiselle oikeuslaitokselle eikä sen tuomarille, joka oli kysynyt asianomaisilta tilanteen ollessa sekavimmillaan "No kenen omistamia vaatteita te käytätte?".
Oli pesänselvityssotku kuinka syvä tahansa se saatiin päätökseen vuoden 1882 tammikuussa. Suurimmille velkojille tämä ei riittänyt, joten seuraavana oli vuorossa tehtaan kiinteistöjen huutokauppa. Ensisijaisesti tehdasta myytiin oluttehtaana, nimittäin se oli edelleen ns. lähes käyttövalmiina.

Uudeksi omistajaksi tuli kesäkuussa 1882 Turkulainen kauppias Anders Anton Wiberg. Hän maksoi tehtaasta kaikkinensa 50.000 markkaa. Mutta koska osa oluttehtaalle kuuluvasta irtaimesta oli myyty, kesti niiden uudelleen hankinnassa ja toiminnan aloituksessa useita kuukausia. Tästä syystä ensioluet tulivat markkinoille vasta kuluvan vuoden jouluna. Alussa hän toimi itse oluenpanijana, mutta muutaman vuoden kuluttua oluenpanijaksi tuli Vaasalaissyntyinen Johan Magnus Fröjdman. Myös tehtaan nimi muutettiin perusmuotoon Salo Bryggeri - Salon Oluttehdas, mutta se esiintyi myös nimellä Anton Wibergs Bryggeri.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1885-1888:

1885 - 78.516 litraa
1886 - 104.688 litraa
1887 - 133.000 litraa
1888 - 104.688 litraa

Tehtaan toiminnassa tapahtui muutos keväällä 1886, kun oluenpanija Fröjdman osti Rauman Oluttehtaan ja muutti sinne. Wiberg jatkoi itse oluenpanijana vuoden 1890 tammikuulle, jolloin myi tehtaan juuri perustetulle Salo Bryggeriaktiebolag - Salon Osakeoluttehdas nimiselle osakeyhtiölle. (Nimen kirjoitusasu vaihtelee eri lähteissä).
Hinta oli 65.000 markkaa, jolla osakeyhtiö sai tehtaan haltuunsa 1. toukokuuta. Osakeyhtiön säännöt vahvistettiin 2. toukokuuta ja sen osakepääoma oli 100.000 markkaa (100 á 1000 markkaa). Johtokuntaan kuuluivat kauppias Pehr Gustaf Landzett, apteekkari Axel Berglund ja tilanomistaja Johannes Edvard Bergroth. Oluenpanijaksi ja isännöitsijäksi tuli vuonna 1891 panimomestari Karl Gustaf Borg.
Mestari Borg toimi tehtaalla vuoden 1892 maaliskuuhun, jolloin tehtaan tontilla sijainnut oluttehtaan työväestön asuintalo paloi maan tasalle. Koska koko kiinteistö paloi, tuhoutui siinä myös koko mestari Borgin sen hetkinen omaisuus lukuun ottamatta vaimoa, lapsia sekä päällä olleita vaatteita ja tallissa ollutta hevosta. Mainittakoon, että tulipalo sai alkunsa vakuutusyhtiön tutkijoiden mielestä Borgin lasten tulitikkuleikeistä. Tapauksen johdosta mestari Borg purki yhtiön kanssa tehdyn sopimuksen ja muutti perheineen Jyväskylään.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1890-1898:

............................1890 - 24.000 litraa (vain 1 kk tuotanto)
1891 - 285.600 litraa
1892 - 220.000 litraa
1893 - 185.320 litraa
1894 - 240.200 litraa
1895 - 203.468 litraa
1896 - 233.144 litraa
1897 - 255.933 litraa
1898 - 207.850 litraa

Seuraavien vuosien aikana yhtiön hallitukseen tuli muutoksia mm. poismuuttojen sekä kuolemantapausten johdosta. Vuoden 1896 lopulla johtokunnan muodostivat isännöitsijä Viktor Spiik, tilanomistaja Johannes Edvard Bergroth ja hotellin omistaja Carl Wilhelm Lindblom. Tämä uusi hallitus jätti rekisteröinti-ilmoituksen muutetusta nimestä 22.12.1896, joka vahvistettiin seuraavan vuoden alussa. Uudeksi nimeksi tuli Salo Bryggeri Ab - Salon Panimo Oy (6.197). Oluenpanijaksi tuli syksyllä 1897 ruotsalaissyntyinen panimomestari Karl Fåhraeus.


Tehdas kuvattuna Vähäjoen sillalta. Uskela vasemmalla ja Salon kauppala oikealla rannalla.

Salossa toimi äänekäs raittiusliike, jonka johdosta mm. oluenmyyntiin tuli rajoituksia. On mainittu, että raittiusliikkeen johdosta myynti pysyi korkeana vain Salon ulkopuolisen ostovoiman ansiosta. Ulkopuolisina pidettiin tietysti naapurikuntien Uskelan ja Halikon väestöä, joita erotti Salosta paikoin vain joki. Joka tapauksessa kyseistä raittiusliikettä syytettiin myös siitä, että tehdas paloi maan tasalle 2.1.1900.
Palo sai alkunsa tehtaan yhteydessä olleesta erillisestä laajennustilasta, jossa tapahtui mm. ohrien kuivaus. Sieltä se levisi nopeasti muihin tiloihin tuhoten lopulta kaiken. Erikoiseksi palon teki se, että kyseisessä ohrien kuivaushuoneessa ei ollut palon syttymishetkellä tapahtunut kuivausta eikä tilaa oltu pidetty edes lämpimänä tai valaistuna. Ja koska tilaan pääsi vain ulkokautta omasta lukitusta ovesta eikä kellään tehtaan työmiehellä ollut asiaa siellä käydä, todettiin palo tuhopoltoksi. Samaa mieltä oli vakuutusyhtiö. Syyllisiä ei koskaan löydetty, vaikka epäilyt kääntyivät raittiusliikkeen suuntaan.
Tehdas oli vakuutettu yli 100.000 markasta, joten se rakennettiin nopeasti täysin uudistettuna kuntoon. Samalla sitä myös laajennettiin.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1901-1905:

1901 - 320.000 litraa
1902 - 288.546 litraa
1903 - 283.000 litraa
1904 - 284.358 litraa
1905 - 340.563 litraa

Tämä linja pysyi vuoden 1908 ja 1910 veronkorotuksista huolimatta vuoteen 1914 eli ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Tällöin miedot mallasjuomat ja virvoitusjuomat nousivat tuotannossa oluiden edelle. Vuonna 1916 uudeksi panimomestariksi tuli ruotsalaissyntyinen Edvard Carlson.
Suomen itsenäistyttyä, Suomen panimoteollisuus oli yleisesti ottaen huonoissa kantimissa. Sodan aikana moni panimo oli lopettanut toimintansa tai myyty toisille. Salon Panimolle ei käynyt niin, vaan toiminta jatkui lähinnä virvoitusjuomatehtaana. Tulevina vuosina kieltolain aikana useita panimoita lopetettiin edelleen, mutta Salon Panimo jatkoi, tosin huomattavasti pienempänä kuin ennen.

Kieltolain kumoamisen aikaan tehdas oli jälleen panimoiden kilpailussa mukana. Ongelmitta ei tästäkään selvitty. Yhdeksi ongelmaksi tuli kansanhuoltoministeriön säätämät tarkat myyntialueet. Nimittäin ministeriön määräyksestä Salon oluttehtaan myyntialueita muutettiin, mutta myös jonkin verran supistettiin. Tästäkin huolimatta Salon alueen ainoana tehtaana sillä oli hinnoittelupolitiikassa pienoinen etu.
Tuotannosta vastasivat panimomestari Gustaf Edvard Lahti vuoteen 1934 ja tämän jälkeen panimomestari August Seidensticker vuoteen 1935.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1932-1940:

1932 - 77.500 litraa
1933 - 120.900 litraa
1934 - 102.665 litraa
1935 - 59.209 litraa
1936 - 185.250 litraa
1937 - 271.350 litraa
1938 - 174.870 litraa
1939 - 186.600 litraa
1940 - 304.700 litraa

Salo Bryggeri Ab - Salon Panimo Oy kuului myös Suomen Panimoteollisuusyhdistykseen. Yhdistys ajoi panimoiden etuja kaikin mahdollisin keinoin, mutta tästäkin huolimatta Salon panimo ajautui rahallisiin vaikeuksiin ja erosi siitä vuonna 1934. Tästä erosta ei ollut tehtaalle suurempaa etua vaan oli suoranainen lähtölaukaus seuraavana vuonna tapahtuneelle konkurssille. Osasyynä konkurssiin olivat myyntialueiden muutokset, mutta myös tehtaan silloinen huono kunto. Vielä samana vuonna uudeksi omistajaksi tuli Tamperelainen Oy Pyynikki, joka rekisteröi tehtaan nimelle Salon Oluttehdas Oy. Koska Pyynikki kuului mainittuun yhdistykseen, liitettiin myös Salon tehdas siihen.
Oluenpanijaksi tuli panimomestari Matti Ilmari Kemppainen, joka toimi vuoden 1938 kesään saakka. Tämän jälkeen paikalle tuli panimomestari Erik Schauman ja hänen jälkeen vuonna 1941 panimomestari Harald Mikael Strandell. Standellin avuksi tuli vuonna 1946 panimomestari Yrjö Mannersalo.

Alla olevassa tuotantoluettelosta mainittakoon, että vuonna 1942 III-oluen valmistus lopetettiin huhtikuussa. Tämän jälkeen ei valmistus suomalaisilla maltailla ollut enää luvallista. Syynä oli elintarvikepula, johon oluen raaka-aine ohra kuului. Seuraavan kerran III-olutta valmistui seuraavan vuoden helmikuussa, mutta nämä oluet valmistettiin saksalaisille sotajoukoille heidän tuomilla omilla maltailla. Tätä kansanhuoltoministeriön myöntämää valmistuslupaa käytettiin panimolla elokuuhun 1944, jolloin myös ns. tuoti maltaiden käyttö lopetettiin. Tähän päättyi III-oluen valmistus tässä panimossa.

III-oluen tuotannon kehitys vuosina 1941-1944:

1941 - 258.350 litraa
1942 - 89.150 litraa
1943 - 193.650 litraa
1944 - 125.900 litraa

I-oluen tuotannon kehitys vuosina 1945-1952:

1945 - 1.232.500 litraa
1946 - 1.085.800 litraa
1947 - 1.153.400 litraa
1948 - 1.098.000 litraa
1949 - 814.550 litraa
1950 - 745.970 litraa
1951 - 874.050 litraa
1952 - 484.000 litraa

Sodan alla tehdas oli virvoitusjuomatehtaana, kunnes vuonna 1948 rajoituksia poistettiin ja I veroluokan tehtailu alkoi jälleen. Tuotantoon tuli mm. Pyynikin Tähti I-olut. Muutamien vuosien kuluttua Pyynikillä oli erimielisyyksiä liiton kanssa ja tämä johti vuonna 1952 Pyynikin erottamiseen. Salon tehdas joutui eroamaan tietysti mukana.
Heti tämän jälkeen vuoden 1952 helmikuusta eteenpäin tehtaan silloinen vastaava johtaja panimomestari Mannersalo lopetti tehtävänsä ja hänen paikalle nousi tehtaan kellarimestari Kalle Oskar Vesala. Viimeiset I-oluet valmistuivat elokuussa 1952.
Vesalan lopetettua tehtaan vastaavaksi johtajaksi tuli vielä tehtaan konttoripäällikkö Olga Auer. Auerin tehtäväksi jäi käytännössä myydä viimeisiä oluita ja niiden jälkeen ilmoittaa tehtaan lakkautuksesta.


Tehtaan kiinteistöjä vuonna 1923.

Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Manufaktuurijohtokunnan arkisto 1857-1876
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
STM arkisto: toimiluvat, panimot, alkoholin valmistuksen tarkastuksen arkisto
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Suomen panimomestari yhdistys, vuosikirjat
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto) vuosikirjat
Panimoteollisuuden Harjoittajain Liitto ja Liitto II
Mallasjuomat lehti
PRH: 6.197

Etiketit: Kim Lindberg
Tehtaan kuvat: Salo kuninkaantien kaupunki; Hannu Arve, Anna-Liisa Nurminen, Osmo Koskinen, Liisa Saarinen, Eeva Kujanpää, Petteri Wiirilinna; 2004. Suomen teollisuus ja kauppa; 1924.
__________
1856 - 1867 Ölbryggeribolag, G. E. Fabrell & Co. (G. E. Fabrell & Co.)
1867 - 1869 Salo Ölbryggeri (G. E. Fabrell & Co., Lars Erik Torsell)
1869 - 1876 Salo Ölbryggeri (perikunta, Amalia Lovisa Torsell)
1876 - 1880 Salo Bryggeri, Oscar Torsell (Lars Oskar Torsell)
1880 - 1882 Salo Bryggeri, Oscar Torsell (perikunnat/Maria Johanna ja Amalia Lovisa Torsell)
1882 - 1890 Salo Bryggeri - Salon Oluttehdas (Anders Anton Wiberg)
1890 - 1897 Salo Bryggeriaktiebolag (useita omistajia)
1897 - 1935 Salo Bryggeri Ab - Salon Panimo Oy (useita omistajia)
1935 - 1952 Salon Oluttedas Oy (Oy Pyynikki)

alustat

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Salo

Wiurila Bryggeri
Wiurila gård (nyk. Viurilantie 126)
Viurila
Salon kaupunki (ent. Halikon kunta)

Aloittanut: 1858
Lopettanut: 1864

Historia:
Entisen Halikon kunnan alueella Viurilan kartanon mailla oli myös oluttehdas. Nykyisin alue on osa Salon kaupunkia. Tehtaan perusti vuonna 1858 tilan omistaja kreivi August Magnus Gustaf Armfelt.

On olemassa viitteitä siitä, että Viurilassa olisi ollut oluenpanoa enemmän tai vähemmän jo 1800-luvun alusta lähtien. Noihin aikoihin oli hyvin tavallista, että suurten aateliskartanoiden yhteydessä toimi oluenkeittämö tai vastaava laitos. Nämä oluet menivät suurelta osin omaan käyttöön, mutta voi hyvinkin olla, että tuotantoa riitti myytäväksi asti. (Oluen tuotantomääriä ei tuolloin tarvinnut kirjata ylös eikä maksaa veroja).

Vuonna 1858 perustetusta ja alkaneesta toiminnasta on myös hyvin vähän tietoja. Se tiedetään, että tehtaalle rakennettiin oma kiinteistö ja että siellä valmistettiin baijerin- ja ruotsin olutta sekä simaa. Aloitusvuoden lopulla silloisen teollisuushallituksen eli ns. manufaktuuritoimikunnan tekemän katselmuksen mukaan Viurilan oluttehtaalla (Wiurila gårds bryggeri) valmistui 20.000 litraa olutta, jonka arvo oli 2.000 ruplaa hopeassa. Työntekijöiden määrä oli 7.


Kesällä 1858 Turkulainen kauppias F. E. Sagulin myi Wiurilan olutta.

Varsinaisen oluttehtaan perustamisen syitä ei tiedetä, mutta osasyynä saattoi olla Malmgårdin kartanon omistaja kreivi Carl Magnus Creutz. Nimittäin kreivi Creutzin tytär Sigrid Constance oli August Magnus Gustaf Armfeltin puoliso. Kreivi Creutz perusti oman oluttehtaansa Loviisaan samana vuonna eli 1858.

Viurilan tehtaan ensimmäinen panimomestari oli ruotsalaissyntyinen Johan Peter Bergendahl, joka aloitti perustamisvuoden tammikuussa. Hän ehti toimia tehtaalla vain seuraavan vuoden helmikuuhun, jolloin onnettomuuden seurauksena kuoli.

Seuraavilta kahdelta vuodelta Viurilan oluttehtaan toiminnasta ei ole löytynyt mitään virallisia mainintoja. Syy voi olla siinä, että kun oluenpanija kuoli, tehdas jäi tyhjilleen. Perimätieto Viurilasta kertoo jonkinlaisen toiminnan kuitenkin jatkuneen.
Lopetukseen viittaavia seikkoja on myös se, että samoihin aikoihin Salossa aloitti Fabrell & Co. yhtiön nimissä Ölbryggeribolag, jolla oli myyntiä Salon alueella sekä mm. Turussa. Koska Fabrell yhtiön tuotantoon ei kuulunut viina, voi olettaa, että Viurilassa luovuttiin oluttehtailusta ja siirryttiin viinatehtailijoiksi. Lisäksi lopetukseen viittaa myös se, että manufaktuuritoimikunnan suorittamassa katselmuksessa Viurilassa vuonna 1860, siellä mainitaan toiminnassa olevana vain viinatehdas.
Näin ollen oluttehtaan toimintaa pysähtyi hetkellisesti.

Toimintaa jatkettiin vuonna 1861, kun tehtaalle saatiin uusi oluenpanija saksalaissyntyinen panimomestari Sebastian Maier. Hän hoiti tehdasta vuoteen 1864.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1861-1864:

1861 - 39.258 litraa
1862 - 40.566 litraa
1863 - 28.265 litraa
1864 - 28.265 litraa

Vuoden 1866 manufaktuuritomikunnan asiakirjoissa mainitaan oluttehtaan osalta, että "Har ej varit å verksamhet" eli ei ollut toiminnassa.

Viinatehtailu
Viurilassa on valmistettu erilaisia viinoja 1800-luvun alusta lähtien (jopa aikaisemminkin). Kirjoitan tässä poikkeuksellisesti muutaman sanan tästä Viurilan varhaisemmasta viinatehtaasta sekä myöhäisemmästä viinatehdas yhtiöstä, joka perustettiin vuonna 1868.
Viinantislaus/valmistus oli suhteellisen vapaata liiketoimintaan vuoteen 1866, jolloin se kiellettiin (kotipolton kielto). Tästä eteenpäin valmistajan täytyi hakea toimintaansa erillinen lupa ja maksaa veroja ym.

Wiurila gårds bränneri
Viurilan kartanoon muutti rengiksi vuonna 1807 Anders Sundell. Hän toimi tilalla aluksi vuosia hevoskuskina, kunnes vuonna 1815 hänestä tuli bränneri dreng eli viinatehtaan renki ja jo vuonna 1816 maaliskuussa hänet mainitaan tittelillä Brännerimästare eli viinankeittäjämestari/viinamestari. Hänen oppi-isäksi mainitaan läheisen Åminnen eli Joensuun kartanon brännerimästare Johan Nicolai. (Joensuun kartano oli myös Armfeltin omistama suuri aateliskartano ja sijaitsi muutaman kilometrin päässä Viurilasta). Joka tapauksessa sielläkin oli siis oma viinatehdas.
Viurilan mestari Sundell muutti puolisonsa (entisen Armfeltin kamaripiian) Juliana Ollendorffin ja perheensä kanssa Kemiöön vuonna 1819.
Seuraava maininta Viurilan tehtaan toiminnasta on vuodelta 1822, jolloin siellä aloitti työnsä brännerimästare Abraham Eriksson. Hän toimi tehtaalla yli 10 vuotta.
Joensuun kartanossa lopetettiin viinatehtailu vuonna 1835 ja sen silloinen mestari Erik Johansson siirtyi Viurilaan vuonna 1836.

Wiurila Bränneri Bolag
Vuoden 1866 jälkeen viinatehtaiden piti hakea kunnan suostumus sekä muitakin lupia viinatehtaan perustamiselle ja toiminnan aloittamiselle. Viurilan osalta kyse oli siis toiminnan jatkamisesta. Lupaa haki tilan omistaja kreivi August Magnus Gustaf Armfelt, mutta hänelle ei lupaa myönnetty mm. jääviyden takia. Viinatehtaan hankkeessa oli mukana myös kreivi Carl Mannerheim, jolle sen sijaan kunta antoi suostumuksensa 26.10.1868. Varsinainen viinan valmistusoikeus myönnettiin runsaan kuukauden kuluttua joulukuussa 1868. Joissain tilastoissa perustamisvuodeksi on mainittu vuosi 1869.
Ensimmäiseksi mestariksi tuli Ruotsista Johan Mårten Lindgren, jolle oli aiemmin myönnetty diplomit hyvistä tuotteista Lontoossa vuonna 1862 ja Tukholmassa 1866. Tuotteina olivat Kungsbränvin (konjakki) ja Punsch.
Mannerheim ja Armfelt perustivat vuonna 1870 yhtiön nimeltä Wiurila Bränneri Bolag (Wiurila Polttimo Yhtiö), jonka nimissä toimintaa jatkettiin. Tämä yhtiö esiintyy eri lähteissä nimillä Wiurilan Paloviinapolttoyhtiö tai Carl Mannerheimin Polttimo tai Wiurila Bränneri ym. Koska mainittu yhtiö on perustettu vuonna 1870, mainitaan tämä vuosi toisinaan myös tehtaan perustamisvuotena, joka ei tietystikään pidä täysin paikkaansa. Uuden diplomin Lidgren sai heti vuonna 1870 Pietarissa ja tästä johtuen nimenä mainitaan myös Lindgrens Bränneri. Valmistusmäärät kasvoivat vuosittain ja vuonna 1874 Viurilan tehdas sai luvan valmistaa 50.000 kannua viinaa.

Lindgren lopetti vuonna 1875 syksyllä ja uudeksi mestariksi tuli samana syksynä niin ikään ruotsalaissyntyinen Olof Fredrik Svensson. Myös hän sai diplomin tuotteistaan vuonna 1879. Samana vuonna omistajista Mannerheim vetäytyi yhtiöstä henkilökohtaisen konkurssin takia.
Vuonna 1880 Svensson sai toisen diplominsa, mutta hetken päästä yllättäen kuoli. Uusi mestari oli Suomalainen Johan Oskar Lehtonen.
Valmistusmäärät olivat vuonna 1885 30.000 kannua, vuonna 1890 60.000 kannua ja vuonna 1892 20.000 kannua viinaa. Tämän jälkeen toiminta tehtaalla loppui.

Toiminnasta on mainittu hauska sananparsi: "Aatelit keittää ja porvarit myy, työmies ryyppää ja kansan on syy".

Muuta: Viinatehtaan luvansaaja kreivi Carl Mannerheim oli marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isä.

Lähteet:
V. J. Kallio; Halikon Historia
R. Hinkka; Halikon Historia II
A. Saura; Salo ennen ja nyt
U. Tuominen; Suomen alkoholipolitiikka 1866-1886
Manufaktuuritoimikunnan arkisto
Kirkonkirjat erittelemättä
A. M. Aminoff

Etiketit: Kim Lindberg
Mainos: 01.06.1858 Åbo Underrättelser no 42
__________
1858 - 1859 Wiurila Bryggeri (August Magnus Gustaf Armfelt)
1861 - 1864 Wiurila Bryggeri (August Magnus Gustaf Armfelt)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Salo

Someron Panimo
Tattitie 4
24280 Salo
[fb]

Aloittanut: 2016

Historia:
Panimon perustivat somerolaiset Ahti, Antti ja Mikko Kukkonen vuonna 2015. Kyseessä on perheyritys. Nimestä huolimatta panimo rakennettiin Saloon ja valmistui huhtikuussa 2016. Keittokoko on 200 litraa ja varastointitankkien 4x 270 litraa. Oluenpanijana toimii Antti.

Ensiolut APA tuli myyntiin Somerolle K-Supermarket Härkätielle 19.04.2016.

Logo: Someron panimo.
Etiketit: Mika Vellonen
__________
2016 - ____ Someron Panimo (Someron Panimo Oy)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Salo

Swan Craft Brewery
Katkiluodonkatu 5
24100 Salo
[fb]

Aloittanut: 2017

Historia:
Panimo on perustettu vuonna 2017 ja sen perustaja, omistaja ja oluenpanija on Sami Koskela. Keittokoko on 300 litraa ja varastointi-/kypsytystankkien 2x 500 litraa.

Ensiolut, saksalaistyylinen vehnäolut, tuli myyntiin Salon Kokkilaan ravintola Lossirantaan 6.7.2017.

Logo: Swan Craft Brewery.
__________
2017 - ____ Swan Craft Brewery (Epros Oy)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

<< Edellinen _____ Seuraava >>

kaupungit