HOME WHAT´S NEW GUESTBOOK COLLECTORS LINKS CONTACT

kaupungit

 Rovaniemi

<< Edellinen _____ Seuraava >>

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Rovaniemi

K. V. Autti
Yliruokola (Yliruokanen), tontti Nro 21
Korkalon kylä (nyk. Rovaniemen keskusta)
Rovaniemi
Oulun lääni

Aloittanut: 1909
Lopettanut: 1910

Historia:
Kemijärveläinen sekatavarakauppayhtiö K. W. Pöykkö & K:ni laajensi toimintaansa ja perusti haaraliikkeen Rovaniemelle syksyllä 1905. Tätä haaraliikettä hoitamaan palkattiin kauppias Karl Wilhelm (Kaarlo Vilho) Autti. Tasan kahden vuoden kuluttua Autti lopetti tämän yhteistyön ja perusti vuoden 1907 lokakuussa Rovaniemelle sen ensimmäisen varsinaisen rautakaupan. Rautakauppa liitettiin kaupparekisteriin 14.11.1907 nimelle K. W. Autti (20.592). Rautakauppa sijaitsi Juho Portaankorvan talossa, jossa oli myös ns. kirkonkylän kestikievari.
Alle vuoden kuluttua rautakaupan avautumisesta hän myi sen pois ja suunnitteli jo oman kaljatehtaan perustamista.

Kaljatehtaan hän rakensi omistamaansa taloon Yliruokasen maalle ja oli valmiina vuoden 1909 alussa. Kaljatehtailun aloituksesta hän ilmoitti 9.1.1909 Oulun lääninkonttoriin. Lääninkonttorista Autti sai muistutuksen, että 28.12.1907 säädetyn lain nojalla, kaljan valmistuksen saa aloittaa vasta kuusi viikkoa ilmoituksesta eli tässä tapauksessa 20.2.1909. Näin ollen Autti aloitti virallisen kaupallisen kaljatehtailun mainittuna päivänä.
Tehtaan nimenä oli virallisesti edelleen K. W. Autti, mutta kansalaisten keskuudessa tehdasta kutsuttiin nimillä Auttin Kaljatehdas tai Rovaniemen Kaljatehdas.

Kesällä 1910 Autti vuokrasi varatuomari Karl (Kaarle) ja Elli Sjöblomilta Kemijoen Ounaskosken rannalta tontin (Koskikatu 1) ja ryhtyi rakennuttamaan sinne uutta ja isompaa kaljatehdasta. Uudessa tehtaassa toiminta aloitettiin vuoden 1910 lokakuun lopulla ja samalla vanha tehdas lopetettiin.

Tornion Olut Oy
Koskikatu 1
Rovaniemi
Lapin lääni (ent. Oulun lääni)

Aloittanut: 1910
Lopettanut: 1976

Historia:
Tehdas on jatkoa K. W. Auttin kaljatehtaalle, joka siirrettiin vuoden 1910 lokakuuhun mennessä Ounaskosken rantaan osoitteeseen Koskikatu 1. Valmistuttuaan uusi tehdas sai nimekseen Höyrypanimo Ounas, mutta esiintyi myös muodossa Ounas Höyrypanimo Mehu- ja Vesitehdas.
Samaan aikaan kaljatehtaan kanssa avautui sen yhteyteen rakennettu sauna- ja kylpylaitos.

Uuden tehtaan avauduttua sen päätuote oli valmiiksi pullotettu pöytäkalja, jota myytiin pöytäolut nimellä. Lisäksi myynnissä oli tavallista pullottamatonta kaljaa. Tuotannossa oli myös monia virvoitusjuomia. Vuoden 1911 syksyllä julkaistussa hintaluettelossa myynnissä olivat kaljojen lisäksi mm. omena-, kataja-, samppanja- ja suvijuomaa sekä montaa eri lajia limonadia.

Laatuongelmien takia tuotteet eivät menneet kaupaksi ja tämän seurauksena noin vuoden kuluttua marraskuussa 1911 tehdas ajautui konkurssiin.
Kihlakunnanoikeus määräsi konkurssipesänhoitajiksi varatuomari Ali Tornbergin ja asioitsija Artturi Mobergin. Ensitöikseen pesänhoitajat lakkauttivat tappiollisen tehtaan. Yksi syy heikkoon menekkiin oli se, että tuotteita oli moitittu kerrassaan mauttomiksi. Velkojain kokous pidettiin 8.3.1912.

Muutaman kuukauden kuluttua toukokuussa Autti haki läänin kuvernööriltä jo uutta lupaa mallasjuomien valmistusta varten. Tässä vaiheessa lupaa hän ei saanut, sillä konkurssiasia oli edelleen kesken eikä uutta rahoitusta ollut esitetty. Konkurssiasia kuitenkin eteni ja lopulta saman vuoden lokakuussa Autti sai tehtaalleen uuden luvan ja saman tien maukkaammat tuotteet markkinoille. Ensituote uudella luvalla tuli myyntiin joulukuussa 1912 ja oli nimeltään pöytäolut.

Vuodesta 1913 tehdasta laajennettiin ja valmistui käyttökuntoon vuoden 1914 alussa. K. W. Auttin rahoitusepäselvyyksien vuoksi tehtaan valmistuttua uuden rekisteröinnin teki K. W. Auttin puolison Eufrosyyne (Siina) Autti. Hän lähetetti asiasta asianmukaisen kaupparekisteri-ilmoituksen 2.1.1914. Ilmoituksessa tehtaan nimeksi mainittiin Ounas Höyrypanimo ja Virvoitusvesitehdas. Ilmoituksesta puuttui kuitenkin tieto tehtaan omistussuhteista eivätkä viranomaiset hyväksyneet ilmoitusta, joten ilmoitus oli tehtävä uudelleen. Uuden ilmoituksen Siina Autti allekirjoitti 15.4.1914, jossa tehtaan nimenä oli Siina Autin omistama Ounas Höyrypanimo ja Virvoitusvesitehdas (30.814). Tämä ilmoitus nimineen hyväksyttiin ja liitettiin kaupparekisteriin 25.6.1914. Jatkossa tehtaasta käytettiin yksinomaan rekisteröimättöntä nimeä Ounas Höyrypanimo.

Alle kuukauden kuluttua rekisteröinnistä vastoinkäymiset jatkuivat nimittäin aamuyöllä 14.7.1914 tulipalo tuhosi tehtaan perustuksiaan myöten. Mainittakoon, että palanut tehdas oli juuri valmistunut lopullisesti. Nyt työ oli aloitettava alusta. Tehtaan kiinteistö oli vakuutettu 35.000 markasta Fennian vakuutusyhtiössä ja piharakennukset 5.000 markasta Sampo vakuutusuhtiössä. Palanut tehdas oli rakennettu osittain tiilestä ja osittain puusta, mutta uusi tehdas rakennettiin kokonaan tiilestä.

Uusi tehdaskiinteistö valmistui ja oli toiminnassa jo saman vuoden (1914) lopulla. Ainoastaan kiinteistössä ollut sauna- ja kylpylaitos jätettiin tässä vaiheessa rakentamatta.
Saunaosastokin kyllä rakennettiin, mutta valmistui ja avasi ovensa yleiseen käyttöön vasta vuoden 1916 marraskuussa.


Tehtaan kiinteistö vuonna 1916

Keväällä 1915 oli havaittavissa, että markkinoille oli muodostunut kaljaa juopotteleva ja mekastava kansanosa. Meno oli hurjaa ainakin mitä valituksiin tulee, eikä Auttin olutkaupan ja kapakan läheisyydessä uskaltanut kuulemma enää liikkua. Komissaari Karjalaisen mukaan juopuneet olivat todellakin juopuneet kaljasta, jonka alkoholiprosentti oli 2,5 %. "Oli kuulemma juotava 15-20 pulloa, jolloin juopui muistamattomaksi". Tämä ei kuulemma pitänyt paikkaansa, nimittäin Auttin itse tekemien havaintojen mukaan oluen sekaan lorautettiin hiukan viinaa.
Tämän tilanteen vallitessa oli Rovaniemen kunta 13.9.1915 pitämässään kuntakokouksessa kieltänyt 50 markan sakon uhalla tehdasmaisen pullokaljan myynnin ja kuntaan tuonnin. Syy kieltoon oli sotatila ja epäjärjestyksen ehkäisy. Lisäksi kunta haki päätökselleen läänin kuvernöörin vahvistuksen, joka allekirjoitettiin 23.10.1915. Kuvernöörin päätöksen mukaan pullokaljan myynti kiellettiin, mutta muualta tuonti ei. Heti tämän jälkeen Autti haki senaatilta kiellon purkamista. Hakemuksessa Autti vetosi laillisen elinkeinon harjoittamiseen ja sen rajoittamiseen ym. seikkoja. Ja kävi niin, että kuvernöörin päätös purettiin.
Seuraavana vuonna kuntakokouksessa oltiin samoilla linjoilla, mutta nyt anottiin kieltoa sillä erotuksella, että pullokaljaa sai ostaa vain erikseen poliisikonstaapelilta saadulla luvalla. Myös tämä kielto vahvistettiin läänin kuvernöörin toimesta. Ja jälleen Autti haki päätöksen purkua ja päätös purettiin.
Vielä vuonna 1917 helmikuussa kuntakokous päätti anoa tehtaan ja kaljakaupan täydellistä sulkemista. Ja kuinka ollakaan myös tähän saatiin kuvernöörin allekirjoitus ja tehdas sekä kaljamyymälä suljettiin kruunun sineteillä. Autti ei hyväksynyt kyseisiä sinettejä lainkaan vaan mursi ne laittomina. Tässä vaiheessa Autti vei omatoimisesti asian myös Helsinkiin saamaan senaatin lausuntoa. Senaatin lausunnossa todetaan mm., että hänellä on täysi oikeus elinkeinon harjoittamiseen. Sen sijaan senaatin prokuraattorin toimesta tehtiin tutkinta, joka koski kieltoja allekirjoitellutta läänin kuvernööriä Axel Fabian af Enehjelmiä.

Lopulta asiakokonaisuus siirtyi raastuvanoikeuden käsiteltäväksi ja lokakuussa 1917 sieltä jaettiin lopullisia tuomioita. Oikeuden lausunnossa todetaan mm. että läänin kuvernööri on toiminut vastoin määräyksiä tehtaan sulkemisasiassa ym., tapahtumia joita ilmoitettiin tapahtuneen juopumistapauksien osalta, ei tapahtunut ym., todistajien lausuntoja on muutettu ym., henkilökohtaisia loukkauksia elinkeinonharjoittajaa kohtaan ym.
Oikeus jakoi myös sakkorangaistuksia useille henkilöille. Mm. erään herjaavan lehtikirjoituksen kirjoittaja sai 50 markkaa sakkoa ja maksettavaksi kaikki tästä aiheutuneet oikeus- ja käsittelykulut.
Mainittakoon edelleen, että läänin kuvernööriä ei tavoitettu eikä saatu oikeuden eteen, sillä hänet oli lomautettu aivan muista syistä jo maaliskuussa 1917.
Eli kaikki Auttia koskeneet syytteet hylättiin ja hänet vapautettiin kaikista oikeuden tutkinnon- ja käsittelyjen kustannuksien maksuista. Oikeuskäsittelyjen päätyttyä voi olettaa, että salista käveli ulos kaiketi Rovaniemen tyytyväisin mies, K. W. Autti.

Tähän vuosia kestäneeseen tapahtumasarjaan loppui Ounas Höyrypanimon välittömät ongelmat. Tuleva kieltolailla ei ollut merkittävää vaikutusta tehtaan tuotantoon, jonka tuotteet olivat entuudestaan jo mietoja mallasjuomia.

Kieltolain loppuvaiheessa päivämäärällä 18.5.1931 K. W. Autti rekisteröi tehtaansa nimelle Höyrypanimo "Ounas" Autti (69.002).

Toiminta jatkui tästä eteenpäin kuten ennenkin, kunnes puolen vuoden kuluttua tapaninpäivänä K. W. Autti kuoli. Tähän päättyi Auttin 22 vuotta kestänyt kaljatehtailu Rovaniemellä.

Tehdas siirtyi kaikkine sopimuksineen leski Eufrosyyne (Siina) Autille. Edessä oli kuitenkin runsaan vuoden kuluttua vararikko ja konkurssi. Leski luovutti tehtaan konkurssipesälle 12.4.1933, jonka edustaja Niilo Niemelä myi tehtaan ja siihen kuuluvan omaisuuden Tornion Portteri- ja Oluttehdas Oy:lle (6.782). Kaupanteon jälkeen konkurssipesänhoitaja Niemelä lähetti 17.5.1933 lakkautusilmoituksen kaupparekisteriin toiminimestä Höyrypanimo "Ounas" Autti.

Tornion Portteri- ja Oluttehdas Oy ei rekisteröinyt Rovaniemen tehdasta omalle nimelle vaan toimintaa jatkettiin Tornion sivuliikkeenä. Tuotanto aloitettiin heinäkuussa 1933, jolloin valmistui kaljaa ja vähäinen määrä I-olutta. Uudet tuotteet olivat kansan mielestä maultaan hyvin Tornion tehtaan tuotteiden makuisia. Vielä samana vuonna tehdasta ryhdyttiin asteittain uudistamaan ja laajentamaan.
Tehtaan johtajaksi nimettiin Tornion tehtaan johtaja Edvin Weikko Waldemar Gellin. Johtajan anomuksista huolimatta tehtaalle ei myönnetty III-oluen valmistusoikeuksia. Mainittujen laajennusten valmistuttua vuonna 1937, johtaja Gellin haki Oy Alkoholiliike Ab:ltä uudetsaan III-oluen valmistusoikeutta, mutta edelleenkään oikeuksia ei myönnetty.

I-oluen tuotannon kehitys vuosina 1933-1944:

1933 - 5.700
1934 - 34.530
1935 - 43.165
1936 - 54.760

1937 - 129.210
1938 - 203.440
1939 - 246.815
1940 - 477.550
1941 - 273.700
1942 - 248.450
1943 - 473.600
1944 - 353.950

Toisen maailman sodan takia syyskuussa 1944 toiminta oli lopetettava. Noin kuukauden kuluttua lopetuksesta, maasta karkotetut saksalaiset sotilaat tuhosivat tehtaan täysin.

Seuraavan vuoden keväällä tehtaan uudestaan rakentaminen aloitettiin. Samalla uusi tehdas irrotettiin Tornion tehtaan alaisuudesta itsenäiseksi yhtiöksi nimelle Lapin Olut Oy (106.881). Osakepääoma oli 1.500.000 mk (100 kpl á 15.000 mk) ja sen säännöt vahvistettiin 23.5.1945. Osakkaat olivat Tornion Portteri- ja Oluttehdas 70 osaketta, Weikko Gellin 2 osaketta, Klara Gellin 1 osake, Irma Stormbom 1 osake ja Fredrik Stormbom 1 osake. Yhtiön ensimmäisen hallituksen muodostivat Klara Gellin, Irma Stormbom, Fredrik Stormbom ja Esko Huurtamo.
Mainittakoon, että lähes heti osakkeiden merkinnän jälkeen kävi niin, että Veikko Gellin kuoli.

Toiminta pääsi alkamaan vuoden 1946 lokakuussa, jolloin tehtaan isännöitsijäksi ja oluenpanijaksi palkattiin panimomestari Nils Sten Magnus Rydman. Hänen toimesta tehdas käynnistettiin ja ensituotteet valmistettiin. Seuraavan vuoden keväällä, jolloin laitos oli edelleen auttavasti toimintavalmiina, Rydmanin paikalle tuli panimomestari Veli Väinö Virkkula. Tehdas valmistui lopullisesti vuoden 1948 keväällä.

Mestari Virkkula toimi tehtävässään toukokuuhun 1949, jolloin yhtiön toimitusjohtajaksi valittiin Fredrik Wilhelm Stormbom ja panimomestariksi saksalaissyntyinen Konrad Dill.

I-oluen tuotannon kehitys vuosina 1946-1950:

1946 - 51.300
1947 - 731.250
1948 - 1.044.200
1949 - 944.800
1950 - 957.000

Stormbomin toimesta tehtaalle haettiin III-oluen valmistusoikeuksia. Oy Alkoholiliike Ab ei myöntänyt varsinaista lupaa vaan ainoastaan määräaikaisen luvan. Ensimmäinen lupa myönnettiin ajalle 15.7.1950-30.6.1951. Tälle haettiin heti jatkoa, joka myönnettiin 30.6.1954 saakka. Näinä vuosina valmistui yhteensä noin 680.000 litraa III-olutta. Luvalle haettiin vielä jatkoa, mutta enää sitä ei myönnetty. Syyksi mainitaan tehtaan tekniset puutteet. Tämän jälkeen tehdasta korjattiin ja uusittiin vuosien 1954 syyskuusta seuraavan vuoden helmikuuhun, jonka ajan tehdas oli kokonaan suljettuna. Tehtaalle asennettiin täysin uudet keittokattilat (2x 12.000 litraa) ja uusittiin lämmitys- ja jäähdytyskoneet kokonaan. Ja kun korjaukset oli tehty, haettiin uudestaan III-oluen valmistusoikeuksia, mutta edelleenkään lupaa ei myönnetty. Syytä tähän ei ole mainittu.

III-oluen tuotannon kehitys vuosina 1951-1953:

1951 - 201.000
1952 - 186.400
1953 - 291.200

I-oluen tuotannon kehitys vuosina 1951-1960:

1951 - 1.062.600
1952 - 1.108.800
1953 - 904.200
1954 - 897.600
1955 - 1.056.100
1956 - 1.362.200
1957 - 1.382.600
1958 - 1.298.600
1959 - 985.900
1960 - 1.027.200

Verotonta mallasjuomaa eli kaljaa ei tehtaassa valmistettu vuosien 1955 tammikuun ja 1960 kesäkuun välisenä aikana. Tänä aikana kaikki tarvittava kalja tuotiin Torniosta.

Vuonna 1958 kuoli Veikko Gellinin leski Klara Elisabeth Gellin. Hänen paikalle hallitukseen valittiin Jens Stormbom ja lisäksi hallituksesta eronneen Esko Huurtamon paikalle Arno Stormbom. Uuden hallituksen myötä yhtiön osakepääoma nostettiin 10.000.000 markkaan (100 kpl à 100.000 mk), joka vahvistettiin 25.7.1958.

I-oluen tuotannon kehitys vuosina 1961-1964:

1961 - 1.046.400
1962 - 733.700
1963 - 947.600
1964 - 540.800

Tornion ja Rovaniemen tehtaiden toimitusjohtaja Fredrik Stormbomin siirryttyä sivuun kesällä 1960 Rovaniemen tehtaan isännöitsijäksi valittiin Leo Laaksonen. Laaksonen toimi myös Tornion ja Rovaniemen tehtaiden myyntiyhtiö Lapin Juomat Oy:n johtajana. Laaksosen aikana vuonna 1962 panimomestari Dill jäi eläkkeelle. Tämän jälkeen uutta mestaria ei tehtaalle enää palkattu vaan jatkossa Tornion tehtaalla toimineet panimomestarit Leo Andelin ja saksalaissyntyinen Hermann Grüger matkustivat viikoittain Rovaniemelle pitämään kattilat kuumina. Mestareiden apuna ja ennen kaikkea heidän poissa ollessa keittelijöinä ja muissa tehtävissä toimivat Veikko Löfgren ja Kalle Lotvonen.

Tornion tuotteista Lapin Kulta saavutti kansainvälistä kunniaa vuonna 1963, jonka jälkeen tuotteille syntyi suuri kysyntä etenkin Etelä-Suomeen. Tämä johti nopeasti siihen, että Tornion tuotantokapasiteetti ei enää riittänyt kattamaan kysyntää. Ensimmäisenä korjausliikkeenä Tornion tehtaan koko virvoitusjuomatuotanto siirrettiin Rovaniemelle. Tämä ei edelleenkään riittänyt ja lopulta 60-luvun puolenvälin jälkeen myös Lapin Kultaa ryhdyttiin valmistamaan Rovaniemellä. Mainittakoon, että tätä varten Rovaniemen tehdasta oli ajanmukaistettu ja laajennettu vuoden 1964 elokuusta seuraavan vuoden maaliskuuhun.


Tarjolla oli vaaleata ja tummaa Lapin Kultaa.

I-oluen tuotannon kehitys vuosina 1965-1968:

1965 - 687.700
1966 - 1.005.900
1967 - 789.600
1968 - 592.200

Rovaniemen Lapin Kullan tuotannosta suurin osa jäi Pohjois-Suomeen ja Tornion tuotantoa vietiin Etelä-Suomeen. Tilanne kuitenkin tasaantui muutaman vuoden kuluttua Tornion tehtaan suurten laajennusten jälkeen.

Vuonna 1969, jolloin III-oluen myynti sallittiin ruokakaupoista, Rovaniemelle kehiteltiin oma versio Lapin Kullasta. Uusi olut sai nimen Royal Lapin Kulta ja sen valmistus aloitettiin joulukuussa 1968. Kyseisen kuukauden aikana tätä Rovaniemen omaa Lapin Kultaa valmistui yhteensä 24.700 litraa ja sen myynti aloitettiin tammikuussa 1969.

Yhtiökokouksessa keväällä 1968 todettiin, että Lapin Olut Oy:n osakkeet ovat siirtyneet kokonaan Tornion Olut Oy:n haltuun. Näin ollen kouksessa otettiin esille tehtaiden yhdistäminen. Tehtaiden yhdistämiseen tarvittiin kummankin yhtiön hallituksen yksimielinen hyväksyntä. Erikoista yhdistämisessä oli se, että kummankin yhtiön hallitukset olivat samat. Päivämäärällä 22.12.1968 pidettiin ensin Tornion Olut Oy:n kokous, jossa olivat läsnä yhtiön varsinaiset jäsenet eli Irma, Jens ja Arno Stormbom. Ja kun he olivat hyväksyneet ja allekirjoittaneet yhdistymis- eli fuusiosopimuksen, pidettiin Lapin Olut Oy:n kokous, jossa samat hallituksen jäsenet allekirjoittivat saman fuusiosopimuksen. Sopimuksessa Lapin Olut Oy ja Tornion Olut Oy jatkavat yhtenä yhtiönä 1.1.1969 lähtien nimellä Tornion Olut Oy (6.782). Fuusio sopimuksineen ja uusittuine sääntöineen vahvistettiin Helsingissä 13.6.1969.

Tämän jälkeen noin puolivuotta tehtaat toimivat samalla nimellä, kunnes päivämäärällä 27.11.1969 tehtaiden nimeksi rekisteröitiin Lapin Kulta Oy (6.782).


Tehaan kiinteistöt laajimmillaan 1970-luvun alussa.

Oluen valmistus lopetettiin Rovaniemellä vuonna 1972, mutta virvoitusjuomien valmistusta jatkettiin 25.11.1976 saakka. Tästä eteenpäin tehtaan tilat muutettiin Tornion tehtaan jakeluvarastoksi. Jakeluvarastona tiloja pidettiin kevääseen 1978, jolloin myös se siirrettiin muualle.

Kiinteistö oli rakennettu panimoksi eikä se tästä syystä soveltunut ilman suuria muutostöitä muuhun käyttöön. Päivämäärällä 24.11.1978 tehtaan kiinteistö päätettiin räjäyttää dynamiitilla pois kaupunkikuvasta.

Lähteet:
PRH 20.592, 30.814, 69.002, 6.782, 106.881
Kaupparekisteri
Suomen panimoteollisuuden vaiheita; Jalmari Niemi
Suomen Panimot; Seppo Bonsdorff

Hartwall 1836-1986; Erik Appel
Kansallisarkiston sanomalehtiarkisto ja kirkolliset asiakirjat

Teollisuushallitus: mallasjuomien valmistuksen arkisto
STM arkisto, panimot, oluen valmistus
Päivi Rahikainen: Oluenvalmistuksen vaiheita Rovaniemellä, 2002

Tehtaan kuva 1916: Kotiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry:n kokoelmat
Tehtaan kuva 1970: Kuva-Tuomi, Oy Hartwall Ab Lapin Kulta
Etiketit: Kim Lindberg (kataja juoma, pilsneri, vakio olut), Seppo Bonsdorff (sininen pöytä olut, oranssi ja keltainen pöytä olut, portteri), Mika Vellonen (ounas olutta I erä nro 75), Arvo Kulo (kaikki loput 12 kpl)
__________
1909 - 1910 K. W. Autti (Kaarlo Wilho Autti)
1910 - 1914 Höyrypanimo Ounas (Kaarlo Wilho Autti)
1914 - 1931 Ounas Höyrypanimo, Siina Autti (Siina Autti)
1931 - 1931 Höyrypanimo Ounas Autti (Kaarlo Wilho Autti)
1931 - 1933 Höyrypanimo Ounas Autti (perikunta)
1933 - 1944 Tornion Portteri- ja Oluttehdas Oy, Rovaniemi
1945 - 1969 Lapin Olut Oy
1969 - 1969 Tornion Olut Oy (Lapin Kulta Oy)
1969 - 1976 Lapin Kulta Oy

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Rovaniemi

Lapin Panimo
Teollisuustie 14
96320 Rovaniemi
Lapin maakunta

Aloittanut: 2016

Historia:
Panimon perustivat Antti Kuivalainen ja panimomestari Arturs Dutka vuonna 2015. Laitos rakennettiin Rovaniemen eteläkeskukseen ja oli valmiina seuraavan vuoden kesällä.
Keittokoko on 1000 litraa ja lisäksi on käytössä 6x 2000 litraisia käymistankkeja. Tuotteet myydään jälleenmyyjille pääsääntöisesti pulloissa.

Ensioluet Lapin amber lager ja Kero ale tulivat markkinoille 1.9.2016.

Logo ja tiedot: Lapin Panimo/A. Dutka
Etiketti: Mika Vellonen
__________
2016 - ____ Lapin Panimo (Lapin Panimo Oy)

alustat

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

<< Edellinen _____ Seuraava >>

kaupungit