HOME WHAT´S NEW GUESTBOOK COLLECTORS LINKS CONTACT

kaupungit

 Riihimäki

<< Edellinen _____ Seuraava >>

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Riihimäki

Olut Oy
Kaartokatu 6
Koiviston mäki
Riihimäki
Hausjärven kunta (nyk. Riihimäen kaupunki)

Aloittanut: 1912
Lopettanut: 1966

Historia:
Mietoja mallasjuomia valmistava tehdas perustettiin helmikuussa 1912. Perustajat ja ensimmäisen johtokunnan jäsenet olivat liikemies Anders Rudolf Gestrin, pankinjohtaja Kaarlo Reunanen, tilanomistaja kauppias Karl Gustaf Alexander Alfthan, Helsingin keskusvankilan johtaja Johan Waldemar Castrén ja teollisuusneuvos Hjalmar Gabriel Paloheimo.

Yhtiön nimi oli Riihimäen Elantola Osakeyhtiö (28.308) ja sen säännöt vahvistettiin 7.3.1912. Osakepääoma oli 40.000 markkaa (200 kpl á 200 mk). Kaupparekisteriin yhtiö liitettiin 29.11.1912.
Yhtiön toimenkuva oli leipomo ja mallasjuomatehdas. Toimialaksi merkittiin "ruokana ja juomana nautittavien elintarpeiden valmistaminen ja myyminen yleisölle". Leipomo valmistui ensimmäisenä ja aloitti lokakuun lopulla vuonna 1912.

Yhtiön nimestä tehtiin valitus ja muutosilmoitus teollisuushallitukselle 16.12.1912. Valituksen teki Osuusliike Elanto r.l., joka ilmoitti että "nimien Elanto ja Elantola välillä saattaa syntyä sekaannusta, varsinkin kun uusi osakeyhtiö tulee toiminimen samalla alalla kuin meidän liikkeemme". Samalla Elanto pyysi ettei uutta yhtiötä rekisteröitäisi mainitulla nimellä. Yhtiö oli kuitenkin ehditty juuri liittää kaupparekisteriin 29.11.1912, joten Teollisuushallitus pyysi Elantoa viemään asian oikeuden ratkaistavaksi. Oikeudenpäätöstä nimenmuutokseen ei koskaan tullut eli nimi jäi voimaan.

Mallasjuomatehtaan suunnittelun, laitteiden tilaukset ulkomailta hoiti erillisellä sopimuksella panimoteollisuusyhdistyksen puheenjohtaja Carl Gustaf (Gösta) Borg Helsingistä. Saksasta Baijerista tilattujen laitteiden keittokoko oli mm. 4000 litraa. Tehtaalle rakennettiin myös suuret maanalaiset varastokellarit. Laitos oli valmiina vuoden 1913 helmikuussa, jolloin toiminta aloitettiin. Ensituote Elantola olut tuli myytiin parin kuukauden kuluttua huhtikuun puolivälissä.

Portteri tuli markkinoille vuoden 1914 lokakuun lopulla ja seuraavana vuonna hyvästä markkinoinnista ja jakelusta johtuen tuotteita sai jo koko etelä-suomesta. Viipuriin vietyjen portteripullojen etiketit painettiin paikallisen ostajakunnan tarpeiden mukaan.

Tehdas sai kannatusta ja toimintaa laajennettiin vuosien mittaan. Syy tuotteiden suosioon saattoi olla lähdevesi, jota oluenpanossa ja virvoitusjuomissa käytettiin. Ja koska tehtaalla panostettiin laatuun, kaikki mallasjuomat pastöroitiin.
Leipomon ja mallasjuomatehtaan yhteisvaikutuksesta yhtiön varallisuus nousi vuosien mittaan huomattavasti. Tästä syystä osakepääoma nostettiin asteittain 1920-luvun alkuun mennessä 650.000 markkaan. Yhtiö rakennutti Riihimäelle myös oman liiketalon osoitteeseen Hämeenkatu 35 (nyk. Hämeenkatu 29).


Yhtiön uuden liiketalon avajaisia vietettiin 22.10.1920.

Kieltolain aikana astui voimaan pieniä lainmuutoksia mm. mallasjuomien kuljetukseen ja muita sääntöjä niin, että lopulta Riihimäellä oli tarjolla monien kilpailevien tehtaiden oluita ja virvoitusjuomia. Myös mallasjuomien korkein alkoholiprosentti, joka aiemmin oli 2,5 %, laskettiin 2,0 %:n. Ainakin osittain näistä syistä Elantolan tuotteiden menekki laski. Osasyynä saattoi kieltolain aikana olla myös hetkellisesti kunnollisen oluenpanijan puuttuminen. Samaan aikaan koko suomessa elettiin elintarvikkeiden osalta pula-aikaa ja oli selvää, että juuri kalja- ja oluttehtaat saivat tästä osansa.

Virvoitusjuomatehtaat toivat kieltolain aikana markkinoille myös tuotteen, joka vähensi varsinaisten mietojen mallasjuomien myyntiä. Tuote valmistettiin vedestä ja esanssista johon lisättiin hiilihappoa, mutta sitä myytiin oluena.
Panimoteollisuusyhdistys puuttui asiaan useaan otteeseen sen harhaanjohtavan nimen takia. Yhdistyksen puheenjohtajan oikeuskanslerille lähettämässä kirjeessä tuotteesta käytetään nimeä limonadiolut. Ehkäpä tunnetuin limonadiolut oli useiden virvoitusjuomatehtaiden valmistama portteri, jolla ei ollut mitään tekemistä käymisteitse valmistetun mallasjuoman kanssa.


Etikettejä kieltolain ajalta.

Miedoilla mallasjuomilla edettiin kieltolain läpi vuoden 1931 alkuun, jolloin menekki- ja laatuvaikeuksien takia tehtaalle palkattiin panimomestari Mauno Heikki Rinne.

Mallasjuomalainsäädäntöä muutettiin 1.5.1931 lähtien niin, että alkoholiprosenttia nostettiin 2.0 painoprosentista 2.25 painoprosenttiin. Heti tämän jälkeen Rinne toi markkinoille kaksi eri tuotetta. Näiden uusien tuotteiden alkoholin vahvuuden prosenttimerkintä ilmoitettiin ajan tavan mukaan tilavuusprosentteina, koska tilavuusprosentti oli lukuna suurempi kuin painoprosenttiluku.

Panimoteollisuudessa oli menossa suuret muutokset, joista tehtaiden katteita laskivat etenkin mainittu pieni prosenttikorotus. Nimittäin 1.5.1931 jälkeen monilla oluttehtailla jäi varastoihin suuria määriä edellisen asetuksen aikaista olutta, jotka eivät tietysti menneet enää kaupaksi. Tästä syystä niiden myyntiin haettiin panimoteollisuusliiton toimesta vero- ja muita alennuksia, koska tappiot katsottiin nimenomaan eduskunnan aikaansaamiksi. Riihimäellä Elantolan varastoon jäi vanhaa olutta niin paljon, ettei uutta olutta mahtunut enää varastoimaan. Näin ollen osa myymättömistä vanhoista 2,0 % oluista myytiin pilkkahinnalla ja loput kaadettiin pulloista maahan. Uusien oluiden oli erotuttava selkeästi vanhoista ja tästä syystä etiketeissä esiintyvä alkoholin prosenttiluku ilmoitettiin erityisen suurin numeroin.

Syksyllä 1931 Elantolan myynti ei kuitenkaan noussut riittävästi, että yhtiön talous olisi enää kohentunut, vaan yhtiö haettiin konkurssiin. Konkurssihakemus jätettiin 18.12.1931 ja oluttehdas lakkautettiin. Samalla myös panimomestari Rinne lopetti ja muutti pois.

Tämän jälkeen seuraavan vuoden alusta alkaen koko yhtiö siirtyi konkurssipesän haltuun. Samoihin aikoihin eduskunnassa äänestettiin kieltolain kumoamisesta, joka johti äänestyksien jälkeen kieltolain kumoamiseen. Tämä oli tervetullut ratkaisu Elantolan konkurssipesän kannalta, nimittäin heti tämän jälkeen kutsuttiin konkurssipesän toimesta Tampereelta Pyynikin tehtaalta oluenpanija Uuno Ilmari Sivanne Riihimäelle jatkamaan panimon toimintaa. Sivanne käynnisti tehtaan toiminnan 1932 helmikuussa ja samalla tehtaalle haettiin Oy Alkoholiliike Ab:ltä II ja III veroluokan valmistusoikeuksia. Nämä oikeudet myönnettiin tehtaan teknisen tarkastuksen jälkeen 4.4.1932 (II-oluelle) ja 8.8.1932 (III-oluelle).

III-oluen tuotannonkehitys vuosina 1932-1933:

1932 - 17.950 litraa
1933 - 52.200 litraa

Konkurssipesänhoitajat myivät tehtaan kiinteistöineen ja irtaimineen vuoden 1933 syksyllä uudelle yhtiölle. Uusi yhtiö oli Riihimäen Panimo Oy (73.939) ja sen säännöt oli vahvistettu 23.11.1933. Osakepääoma oli 300.000 markkaa (100 kpl á 3.000 mk). Osakkeenomistajat olivat: Osakeyhtiö Talola (97 osaketta), pankinjohtaja Toivo Waldemar Zimmermann (1 osake), varatuomari Walter Marttinen (1 osake), varatuomari Matti Schreck (1 osake). Mainittakoon lisäksi, että Oy Talola oli KOP pankin omistama sijoitusyhtiö ja kaikki kolme hallituksen yksityishenkilöä istuivat KOP pankin ohella myös Oy Talolan hallituksessa.
Ensimmäisen johtokunnan muodostivat pankinjohtaja Toivo Waldemar Zimmermann, varatuomari pankinjohtaja Einari Kahiluoto ja pankin prokuristi Y. Warelius. Uusi yhtiö jatkoi toimintaa itsenäisesti 1.1.1934 lähtien.

Panimon oluenpanija vaihtui myös vuoden 1934 alussa, kun Sivanteen paikalle tuli panimomestari Oskar Ruckman. Ruckman toimi tehtävässään vuoteen 1936, jonka jälkeen tuotannosta vastasi panimomestari August Rudolf Seidensticker vuoteen 1938.


Vuonna 1936 panimomestari A. R. Seidensticker valmisti 2900
litraa II-olutta. Tällekin litramäärälle oli teetettävä lain vaatima oma etiketti.


Lasinalusta.

Yhtiön sai uuden omistajan vuoden 1935 maaliskuussa, jolloin tehtaan omistajaksi tuli OY Riihimäki (vuodesta 1937 Riihimäen Lasi Oy). Samalla uuden hallituksen muodostivat lasitehtaan toimitusjohtaja vuorineuvos Adolf Paavali Kolehmainen, johtaja Roope Kolehmainen ja varatuomari pankinjohtaja Einari Kahiluoto.

Riihimäen lasitehtaan yksi tunnetuimpia tuotteita 30-luvulla oli ilves tölkki. Näin ollen oluttehtaalla valmistettiin ilves olutta.


Riihimäen lasitehtaan ilves tölkin kansi ja olutetiketti.

III-oluen tuotannonkehitys vuosina 1934-1938:

1934 - 99.050 litraa
1935 - 208.675 litraa
1936 - 252.691 litraa
1937 - 282.350 litraa
1938 - 215.335 litraa

17.6.1938 kirjatulla kauppakirjalla panimon koko osakekanta siirtyi tamperelaisen Oy Pyynikin haltuun. Kauppakirjan allekirjoittajana oli yksin konsuli Rosa Aleksandra Salmelin. Heti tämän jälkeen vanha johtokunta erosi ja uusi johtokunta muodostettiin. Uuteen johtokuntaan kuuluivat 18.6.1938 lähtien konsuli Rosa Aleksandra Salmelin, Mauno Erik Salmelin ja toimitusjohtaja Vilho August Sivanne. Yhtiön osakepääoma nostettiin samalla 600.000 markkaan (200 kpl á 3.000 mk). Tämä muutos vahvistettiin 5.7.1938.

Tuotannosta vastasi jatkossa panimomestari Ilmari Parker. Parker toimi vuoteen 1939 ja tästä eteenpäin panimomestari Erkki Olavi Väisänen vuoteen 1941.

III-oluen tuotannonkehitys vuosina 1939-1942:

1939 - 218.230 litraa
1940 - 292.350 litraa
1941 - 190.050 litraa
1942 - 58.750 litraa

Vuoden 1942 kesällä kansanhuoltoministeriö kielsi III-oluen valmistuksen ja myynnin sotatilaan vedoten. III-oluen tuotanto lopetettiin Riihimäellä huhtikuussa 1942, jolloin sitä oli ehditty valmistaa kuluvana vuonna yhteensä 58.750 litraa. Tästä eteenpäin vahvemman oluen valmistus oli sallittua vain poikkeusluvalla maassa oleville saksalaisille sotajoukoille ja silloinkin vain heidän itse maahantuomilla maltailla ja humalilla.
Heti tämän jälkeen Riihimäen panimon johtokunta eli käytännössä konsuli Rosa Salmelin lähetti kansanhuoltoministeriölle anomuksen toiminnan aloittamisesta saksalaisille joukoille. Tämä anomus hyväksyttiin ja tuotanto aloitettiin uudestaan syyskuussa. Syyskuusta vuoden loppuun valmistettiin yhteensä tosin vain 3.580 litraa III-olutta.

III-oluen tuotannonkehitys (Saksalaisille sotajoukoille) vuosina 1942-1944:

1942 - 3.580 litraa
1943 - 128.050 litraa
1944 - 39.200 litraa

Vuoden 1944 syyskuussa, jolloin saksalaiset sotajoukot häädettiin maasta, kävi myös niin, että heidän tuomat maltaat ja humalat loppuivat. Riihimäellä III-oluen tuotanto oli pakko lopettaa maltaiden puutteessa jo elokuussa. Tämän jälkeen III-veroluokan olutta ei enää valmistettu.
Vuonna 1945 panimomestariksi tuli Matti Riihikallio.

I-oluen tuotannonkehitys vuosina 1945-1949:

1945 - 1.419.850 litraa
1946 - 1.781.150 litraa
1947 - 1.811.800 litraa
1948 - 1.789.850 litraa
1949 - 1.287.500 litraa

Yhtiökokouksessa huhtikuussa 1949 panimon nimi muutettiin muotoon Olut Oy (73.939). Kauppa- ja Teollisuusministeriö vahvisti nimenmuutoksen 20.7.1949. Tuotannosta vastasi jatkossa panimomestari Yrjö Mannersalo.


Tähti-olut muuttui Atomi-olueksi.

I-oluen tuotannonkehitys vuosina 1950-1961:

1950 - 1.025.900 litraa
1951 - 1.441.050 litraa
1952 - 796.850 litraa
1953 - 523.100 litraa
1954 - 416.530 litraa
1955 - 399.850 litraa
1956 - 400.450 litraa
1957 - 689.150 litraa
1958 - 765.300 litraa
1959 - 797.250 litraa
1960 - 630.550 litraa
1961 - 326.350 litraa


1950-luvun lopulla kantavierreväkevyys katsottiin tärkeäksi
merkitä etiketteihin kertomaan maukkaammasta tuotteesta.


Elokuussa 1959 tehdas sai luvan valmistaa väkevävierteistä
I veroluokan mallasjuomaa enintään 9 % kantavierteellä. Tämäkin tieto oli syytä painattaa etiketteihin.

Viimeiset I-oluet valmistuivat tehtaalta vuoden 1961 lokakuussa ja viimeiset talouskaljat marraskuussa. Tähän päättyi mallasjuomien valmistus tässä tehtaassa. Tehdasta ei kuitenkaan lakkautettu kokonaan, vaan tuotantoa jatkettiin virvoitusjuomilla.

Helmikuussa 1966 ilmoitettiin Rosa Salmelinin kuolemasta sekä tehtaalla kaiken toiminnan lopetuksesta.
Olut Oy yhtiö purettiin pesänselvitysten jälkeen toukokuussa 1968.


Tehtaan kiinteistöt lopetuksen jälkeen.

Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
PRH arkisto: 28.308, 73.939
STM arkisto: toimiluvat, panimot, alkoholin valmistuksen arkisto
Suomen panimomestari yhdistys, vuosikirjat
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto) vuosikirjat
Sanomalehdet erittelemättä
Erittelemättömät lähteet
Liiketalon kuva: 01.11.1920 Ilmarinen nuorten liikemiesten lehti no 9
Tehtaan kuva: Riihimäen kaupunginmuseo
Etiketit: Kim Lindberg (6,10,11,13,14), Arvo Kulo (1,3,4,5,7,9,12,15,16,17,20), Seppo Bonsdorff (2,8) ja Mika Vellonen (18,19,21,22,23)
Lasinalusta: Kim Lindberg
__________
1912 - 1931 Riihimäen Elantola Oy (Gestrin, Reunanen, ..)
1932 - 1933 Riihimäen Elantola Oy (konkurssipesä)
1933 - 1935 Riihimäen Panimo Oy (Oy Talola, ..)
1935 - 1937 Riihimäen Panimo Oy (Oy Riihimäki)
1937 - 1938 Riihimäen Panimo Oy (Riihimäen Lasi Oy)
1938 - 1949 Riihimäen Panimo Oy (Oy Pyynikki, Tampere)
1949 - 1966 Olut Oy (Oy Pyynikki, Tampere)

alustat

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

<< Edellinen _____ Seuraava >>

kaupungit