HOME WHAT´S NEW GUESTBOOK COLLECTORS LINKS CONTACT

kaupungit

 Raahe

<< Edellinen _____ Seuraava >>

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Raahe

Raahen Höyrypanimo ja Vesitehdas
Merikatu (ent. Paavonperän mäki, myöh. Sataman Puistikkokatu)
Raahe

Aloittanut: 1858
Lopettanut: 1951

Historia:
Oluttehtaan perustivat kauppias Fredrik Sovelius, kauppias Anders Gustaf Candelin, ruotsalaissyntyinen tullitarkastaja kauppias oluenpanija Anders Jonathan Granqvist vuonna 1857. Lisäksi hankkeessa oli mukana herra Karl Sandström. Laitos rakennettiin Paavonperänmäelle, josta se sai kutsumanimensä Paavonperän Oluttehdas. Tehtaan virallisena nimenä on mainittu Brahestads Ölbryggeri sekä Brahestads Bryggeri. Valmiina tehdas oli vuoden 1858 helmikuussa, jolloin sille myönnettiin privilegio eli valmistus ja myyntioikeus.

Tehtaan rakentamisesta vastasi Granqvist, mutta koska hänellä oli ennestään toiminnassa olevat oluttehtaat myös Alatorniossa ja Oulussa. Hän vastasi vain rakennuksesta, mutta opetti perustajista Sandstömin oluenpanijaksi.
Alussa oluiden myynti oli hankalaa, sillä valmistuneet oluet olivat ns. ruotsalaisen tavan mukaan valmistettuja eli pintahiivaoluita. Samalla hetkellä Raahessa oli myytävänä mm. Pietarsaaressa valmistettua pohjahiivamenetelmällä valmistettua ns. baijerinolutta.

Heikosta vastaanotosta huolimatta, toimintaa pidettiin yllä, mutta muutoksia oli tiedossa jo vuonna 1863, jolloin omistajista Candelin kuoli. Lisäksi vuonna 1864 toinen omistaja ja tehtaan rakentaja Granqvist meni omissa liiketoimissaan konkurssiin. Kummallakin oli osuuksia tehtaasta, joista ainakin yksi osa myytiin Raahelaiselle kauppiaalle Conrad Branderille. Brander kirjasi osuuden omistamansa yhtiön Firman Conrad Brander nimiin. Jatkossa kauppias Brander hoiti liikettänsä, mutta hänen poikansa Axel Joachim Brander siirtyi oluttehtaalle eri tehtäviin.

Näin edettiin seuraavat noin kuusi vuotta, jolloin yhtiö ajautui rahallisiin vaikeuksiin. Vuonna 1871 yhtiö oli sekaviksi muuttuneiden omistussuhteiden takia järjestettävä uudestaan. Oluenpanija oli myös lopettanut ja muuttanut pois. Tehdas oli lisäksi liian pieni ja huonossa kunnossa, että se oli uudistettava täysin. Tässä vaiheessa tehdas ja yhtiö lakkautettiin uudelleen järjestämistä varten.

Muutaman vuoden kuluttua yhtiö koottiin uudelleen, jolloin sen johtokunnan muodostivat kauppiaat Michael Ludvig Ahlqvist, Axel Joachim Brander sekä Anders Watanen ja Abraham Westlin. Lisäksi hankkeessa oli ulkopuolisena osakkaana mukana Firman Conrad Brandersekä Firman Ludwig Ahlqvist. Kaikilla oli erisuuruisia osuuksia yhtiöstä. Oluenpanijaksi valittiin Uudessakaarlepyyssä työskennellyt panimomestari Edvin Lars Jacob Gellin, jonka johdolla ja ohjeiden mukaan uusi tehdas rakennettiin. Hän oli hankkeessa myös osakkaana ja muutti Raaheen toukokuussa 1874. Yhtiö rekisteröitiin elokuussa 1874 nimelle Brahestads Ölbryggeri Bolag.

Päivämäärällä 21.12.1874, jolloin viimeisetkin sopimukset oli allekirjoitettu, haki yhtiön isännöitsijäksi valittu Axel Joachim Brander toiminnalle uutta privilegiota. Tämä privilegio myönnettiin 15.1.1875.

Ensiolut tuli markkinoille uusitussa tehtaassa huhtikuussa 1875. Ja koska ensioluet olivat ns. baijerinolutta, ne saivat kiitosta ja kaupunkilaisten hyväksynnän. Joka tapauksessa tehtaan kiinteistö ei ollut läheskään valmis, sillä ainakaan panimomestarin asunto ei ollut asumiskunnossa. Panimomestari Gellinin sopimuksessa nimittäin mainittiin, että panimomestarille sekä hänen perheelle kuuluu kiinteistössä ilmainen asunto. Asunto valmistui lokakuussa ja Gellinin vaimo ja kaksi lasta pääsivät muuttamaan uuteen kotiin.
Lisäksi on mainittava, että vajaan vuoden kuluttua muutosta Gellineille syntyi poika Edvin Weikko Waldemar, josta tuli aikanaan Tornion Portteri- ja Oluttehtaan panimomestari ja toimitusjohtaja.


Olutta vietiin mm. Ouluun, jossa
pulloihin liimattiin kyseinen etiketti.

Raahen oluttehtaan toimintaan tuli pieni muutos vuoden 1878 kesän lopulla, kun mestari Gellin siirtyi hetkeksi takaisin Uuteenkaarlepyyhyn, jossa oli yhteistyökumppaneineen ostanut sikäläisen oluttehtaan. Gelliniä tarvittiin siellä mm. uudistettavan oluttehtaan rakennustöissä. Samalla Gellinin paikalle tuli Uudestakaarlepyystä oluenpanija Johan Teodor Kerrman. Mestari Gellin palasi Raaheen jo seuraavan vuoden kesäkuussa, jolloin vastaavasti oluenpanija Kerrman muutti pois.

Lisää muutoksia oli luvassa helmikuussa 1880, kun kauppias leskimies Conrad Brander kuoli. Näin ollen kauppaliike Firman Conrad Brander siirtyi perillisille eli lapsille Axel Joachimille ja Selina Gustava Elisabeth Branderille.
Tästä eteenpäin Selina jatkoi Firman Conrad Branderin toimintaa ja hoitoa ja Axel tietysti oluttehtaan isännöintiä.

Vuoden 1883 lopulla isännöitsijä Branderia ja panimomestari Gelliniä vastaan nostettiin syyte myrkyllisen oluen valmistuksesta ja myynnistä. Syytteen nosti Raahen piirilääkäri tohtori Emil Ferdinand Aspelin.
Tohtori Aspelin oli nimittäin itse omissa tutkimuksissaan huomannut oluen sisältävän pikriinihappoa, menyanthinia ja Colchicinia. Tämän seurauksena hän määräsi lääkintähallituksen tutkimaan oluttehtaan oluita. Ja kun tutkintamääräys tuli, lääkintähallitus sinetöi tehtaalta löytyvät oluet tutkinnan ajaksi. Oluita tutkittiin lääkintähallituksen toimesta Helsingissä. Lääkintähallituksen selonteosta ilmeni, "etteivät tutkimuksen alaiset oluet sisällä mitään terveydelle vahingollisia aineita". Lisäksi mainittiin, että "tohtori Aspelin ei voinut tehdä niin tarkkaa ja vaikeata tutkimusta Raahessa olevilla välineillä kuin pikriinihapon olemassaolon todistaminen vaatii". Näin ollen syyte hylättiin heti alkuunsa.
Tämän jälkeen Brander ja Gellin nostivat tohtori Aspelinia vastaan syytteen, koska oli tutkinnan aikana useissa paikoissa Raahessa "soimannut" tehtailijoita myrkyttäjiksi. Eli tehtaan puolelta syyte nostettiin kunnianloukkauksesta. Tämä kunnianloukkausjuttu päättyi Raahen raastuvanoikeudessa niin, että tohtori Aspelin sai "soimauksesta" 300 markkaa sakkoa ja maksamaan vielä 350 markkaa Branderille ja Gellinille.

Vuonna 1884 oluen vuosituotanto oli noin 47.100 litraa. Saman vuoden syksyllä tehtaan alakertaan rakennettiin oma anniskelusali eli kapakka. Kapakka oli menestys, kuin myös sen yhteydessä ollut olutmyymäläkin. Oluen suuri menekki ja kulutus tehtaan ympäristössä selviää myös virkavallan tekemistä pyynnöistä kaupungin maistraatille henkilöstön riittämättömyydestä. Paavonperälle haluttiin iltaisin oma poliisi.
Myös kansalaiset järjestäytyivät, kun 1886 perustettiin Raaheen sen ensimmäinen hengellisen ravinnon lähde - raittiusseura Rasti. Yksi seuran edusmiehistä oli ironista kyllä Axel Branderin serkku Katharina Brander. Toinen oluttehdasta kovasti vastustava taho oli Raahen työväenyhdistys, joka perustettiin 1892.


Tehtaan nimi Brahestads Ölbryggeri Bolag
painettiin etiketteihin suomeksi.

Yhtiön perustajista kauppias Michael Ludvig Ahlqvist kuoli lokakuussa 1885 ja hänen osuus tehtaasta siirtyi kokonaisuudessaan yhtiölle Firman Ludvig Ahlqvist.
Joka tapauksessa tehtaalla meni suhteellisen hyvin. Oluiden vuotuisissa tuotantomäärissä ei ollut juuri heittelyä. Vuosina 1886-1892 teollisuushallituksen ilmoituksissa on merkitty vuosittain valmistettavan noin 20.000 kannua (n. 52.350 litraa) olutta. Myös työntekijöiden lukumäärä pysyi samana eli 6 + mestari.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1885-1890

1885 - 44.500 litraa olutta
1886 - 52.350 litraa olutta
1887 - 52.350 litraa olutta
1888 - 52.350 litraa olutta
1889 - 52.350 litraa olutta
1890 - 52.350 litraa olutta

Tammikuussa 1891 kävi niin, että panimomestari Gellin kuoli. Tämä oli suuri takaisku tehtaalle ja koko yhtiölle. Nopeasti tämän jälkeen aloitettiin uuden mestarin etsintä, joka tuotti tulosta jo saman vuoden kesällä. Uudeksi panimomestariksi tuli Helsingistä Helsingin Uuden Osakepanimon panimomestari Paul Ajax Hendunen. Kun sopimukset Hendusen kanssa oli allekirjoitettu, Axel Brander siirtyi muihin tehtäviin, joten jatkossa Hendunen hoiti tehtaalla myös isännöitsijän tehtävät.
Axel Brander kuoli heinäkuussa 1894 ja hänen omaisuus siirtyi leski Anna Alfhild Branderille.

Axel Branderin sisko Selina Brander oli vuoden 1894 lopulla valmis luopumaan Firman Conrad Brander liikkeen hoidosta. Jatkossa tämä yhtiö oli siis vain oluttehtaan osakas. Samaan aikaan, kun Selina myi kauppaliikkeestään kaikenlaista tavaraa pois, hän perusti liikkeessä isännöitsijänä toimineen kauppias Karl Axel Haglundin kanssa uuden yrityksen nimeltä Brander & Co. (126). Tällä yhtiöllä ei ollut mitään tekemistä oluttehtaan kanssa.
Erikoista oli myös se, että heti uuden yhtiön perustamisen jälkeen, Selina Brander testamenttasi kaiken liikkeeseensä kuuluvan sekä aiemmin perityn omaisuuden Axel Haglundille. On mainittava, että Selina oli suhteellisen iäkäs, naimaton ja sairastunut vakavasti. Testamentilla turvattiin, ettei oluttehtaan osuudet joutuneet ainakaan "vääriin käsiin".

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1891-1900

1891 - 52.350 litraa olutta
1892 - 65.000 litraa olutta
1893 - 65.000 litraa olutta
1894 - 65.000 litraa olutta
1895 - 56.000 litraa olutta
1896 - 65.000 litraa olutta
1897 - 60.000 litraa olutta
1898 - 64.000 litraa olutta
1899 - 70.000 litraa olutta
1900 - 60.000 litraa olutta

Vuoden 1896 joulukuussa panimoyhtiö päätettiin rekisteröidä kaupparekisteriin. Nimeksi merkittiin Brahestads Ölbryggeri (6.527). Kun ilmoituskaavake oli täytetty ja odotti hyväksyntää kävi niin, että tulevan vuoden helmikuussa Selina Brander kuoli. Näin ollen hänellä olleet osuudet oluttehtaasta siirtyivät testamentin määräämänä kauppias Karl Axel Haglundille. Kaupparekisteriin yhtiö liitettiin 8.3.1897.
Heti kaupparekisteriin liittämisen jälkeen pidetyssä ylimääräisessä yhtiökokouksessa oluttehtaan isännöitsijäksi valittiin Karl Axel Haglund.

Yhtiön hallitus joulukuussa 1896 ja omistusosuus yhtiöstä:
Selina Gustava Elisabeth Brander (Firman Conrad Brander) 9/40
Anna Alfhild Brander (isännöitsijä Axel Joachim Branderin leski) 3/40
Helene Rein (Firman Ludwig Ahlqvist) 8/40
Selma Lucina Gellin (panimomestari Edvin Lars Jakob Gellinin leski) 8/40
Thyra Rosalie Ingeborg Campbell (Selma Lucina Gellinin lapsi)
Dudley Campbell (opettaja, Thyra Campbellin puoliso)
Edvin Weikko Waldemar Gellinin (Selma Lucina Gellinin lapsi)
Jakob Lauri Harald Gellin (Selma Lucina Gellinin lapsi)
Toivo Felix Ferdinand Gellin (Selma Lucina Gellinin lapsi)
Ida Westlin (kauppias Abraham Westlinin leski) 4/40
Maria Watanen (kauppias Anders Watasen leski) 8/40

Kuten on mainittu, Selina Brander kuoli ja lisäksi kesällä 1897 Firman Conrad Brander ja Brander & Co. lakkautettiin. Näin ollen yhtiöstä lähetettiin lainmukaiset muutosilmoitukset. Itse asiassa tulevan vuoden aikana pieniä muutoksia tapahtui hallituksessa lähes joka kuukausi.
Oluttehtaan kannalta ainoa näkyvä muutos näinä vuosina oli, kun vuoden 1896 alussa tehtaalle hankittiin laitteet virvoitusjuomien valmistusta varten.

Oluen tuotannon kehitys vuosina 1901-1905

1901 - 60.000 litraa olutta
1902 - 50.000 litraa olutta
1903 - 50.000 litraa olutta
1904 - 45.000 litraa olutta
1905 - 50.000 litraa olutta

Vuoden 1903 kevään yhtiökokouksessa otettiin esille yhtiön muuttaminen osakeyhtiöksi. Hankkeeseen ryhdyttiin, mutta hakemus valmisteltiin puutteellisesti ja se palasi senaatista takaisin täydennettäväksi useamman kerran. Lopulta 9.7.1904 yhtiöjärjestys hyväksyttiin ja 28.10.1904 se vahvistettiin senaatissa. Panimon nimeksi tuli Brahestads Bryggeriaktiebolag (6.527) ja sen osakepääoma oli 80.000 markkaa (400 kpl á 200 mk). Nimi rekisteröitiin vain ruotsinkielisenä, mutta jatkossa se esiintyi lähteestä riippuen myös suomenkielisinä eri versioina kuten Raahen Oluttehdas Oy tai Raahen Olutpanimo Oy. Kansalaisten keskuudessa tehdas oli edelleen Paavonperän oluttehdas.
Hallituksen muodostivat prokuristi Karl Axel Melander, Helene Rein ja kauppias Karl Axel Haglund sekä prokuristi Johan Alfred Söderlund ja kauppias Bertil Fredrik Sovelius. Isännöitsijäksi valittiin Karl Axel Melander. Suurin osakesalkku tässä vaiheessa oli hetkellisesti Firman Ludwig Ahlqvistilla eli sen omistajalla Helene Reinillä.

Heti kun yhtiöjärjestys oli vahvistettu ja tieto siitä levisi raittiusseura Rastilaisten korviin, sattui niin, että Raahen viimeinen toiminnassa oleva kapakka "susila", paloi maan tasalle. "Tämä ei voinut olla sattumaa" totesi vakuutusyhtiön tarkastaja. Joka tapauksessa, kun kapakka oli palanut eikä oluttehtaallakaan ollut enää omaa anniskelulupaa, päätti panimomestari Hendunen olla välittämättä lähes mistään läänin kuvernöörin (eli alun perin raittiusseuran aikaansaamista) rajoituksista. Näin ollen tulevana jouluna 1905, jolloin olutkaupat piti olla suljettuina 17.12. lähtien aina loppiaisen yli, olutta sai tehtaan omasta myymälästä, kuin kauniina kesäpäivänä. Vuodenvaihteen jälkeen avautui vielä toinenkin olutkauppa. Hendunen sai haasteen oikeuteen. Ennekuin asiaa edes käsiteltiin missään oikeusasteessa, Hendunen lähetti senaatille haasteen kumoamispyynnön, koska hän oli varma, että senaatti kumoaa kaikki syytteet. Ja outoa kyllä, niin kävikin. Tuomio kumottiin vedoten palaneeseen kapakkaan, joka katsottiin, että on yksi laillisesti perustetun osakeyhtiön toiminnan perusta.
Heti tämän jälkeen Hendunen lähetti maistraattiin anomuksen saada anniskella kahden vuoden ajan olutta ja virvoitusjuomia oluttehtaan entisessä kapakassa. Maistraatti lähetti anomuksen kaupunginvaltuustolle, joka hylkäsi sen yksimielisesti.
Tästä eteenpäin tehtaan tuotteita sai kaupungissa vain pulloittain.

Vuoden 1906 toukokuun yhtiökokouksessa allekirjoitettiin panimomestari Paul Ajax Hendusen kanssa vuokrasopimus, jolla Hendunen vuokrasi koko tehtaan itselleen. Tämä ei tietysti toimintaa muuttanut, vaan tuotantoa jatkettiin kuten ennenkin. Aikanaan muutama kapakkakin kaupunkiin avattiin. Ongelmia oli kuitenkin tulossa vuodesta 1908 ja viimeistään vuodesta 1910, jolloin mallasveroja korotettiin moninkertaiseksi.

Verotuksen kiristyessä keväällä 1909 uudessa hallituksessa istuivat kauppias Bertil Fredrik Sovio (ent. Sovelius) ja panimomestari Edvin Weikko Waldemar Gellin sekä prokuristi Karl Axel Melander ja pormestari Albert Brunberg. Toimitusjohtajana oli jo toista vuotta toiminut prokuristi Georg Gordon Swanljung, joka toimi tästä lähtien myös isännöitsijänä. Mainittakoon, että herra Swanljung oli entisen isännöitsijän kauppias Karl Axel Haglundin tyttären puoliso. Muutaman kuukauden kuluttua mestari Hendunen ilmoitti lopettavansa työt sairauden takia lähitulevaisuudessa.
Mainitulla miehityksellä päätettiin, että tehdasta on uudistettava paremmin mietojen mallasjuomien valmistusta varten sekä etsittävä mestari Henduselle jatkaja. Korjattava tehdas suljettiin syys- ja lokakuun ajaksi. Uusi panimomestari Karl Sundqvist saatiin Torniosta.
Uusittu tehdas jatkoi siitä mihin vanha jäi eli valmisti olutta, mietoja mallasjuomia sekä virvoitusjuomia. Mestari Hendunen lopetti tehtävänsä tehtaan juuri avauduttua ja kuoli tulevan tammikuun 14. päivä.

Samana kesänä 1909 oluttehdasta vastaan käytiin kovaa taistelua eli ainakin myyntipaikkoja yritettiin lakkauttaa "ihmisille vahingollisina" sekä valvottiin oluen myyntiaikoja ym. säädöksiä. Yksi tapaus oli raittiusintoilija Wilhelmiina Dahlin syytös oluttehtaan myymälänhoitaja Nanni Hietalaa vastaan, kun rouva Dahl oli nähnyt miehen juovan olutta pullonsuusta olutmyymälässä. Olutmyymälässä ei nimittäin saanut sääntöjen mukaan juoda olutta. Asia käsiteltiin raastuvanoikeudessa, jossa syyte kumottiin, koska "... naishenkilön on mahdoton estää miestä nauttimasta oluttaan, kun tämä sen väkisin tekee". Tämä syyte siis hylättiin, mutta Hietala sai kuitenkin 25 markkaa sakkoa, kun todistajana ollut henkilö ilmiantoi hänet erääseen toiseenkin oluen anniskeluun.


Virvoitusjuomapullon korkki.

Vuonna 1911 valittiin yhtiön toimitusjohtajaksi Raahen Yhdyspankin johtaja Isak Kerttula. Johtokunnassa istuivat myös konsuli Bertil Fredrik Sovio ja prokuristi Karl Axel Melander.
Seuraavana vuonna panimomestari Karl Sundqvist sai markkinoille yhteensä 49.500 litraa olutta sekä lisäksi 3.000 litraa mietoja mallasjuomia.

Ensimmäinen maailmansota katkaisi toiminnan hetkellisesti kokonaan, jonka seurauksena mestari Sundqvist muutti pois. Näin ollen uuden mestarin etsintä aloitettiin. Yllättäen toimintaa päästiin jatkamaan keväällä 1915, jolloin tehtaalle löytyi uusi panimomestari. Uusi mestari oli ruotsalaissyntyinen Johan Robert Busck. Hänet valittiin nopeasti myös yhtiön hallitukseen. Valmistus oli jatkossa olosuhteiden pakosta erittäin epäsäännöllistä.

Vuonna 1918 johtokunta tuli siihen päätökseen, että tehdas kannattaa asettaa myyntiin. Tämän takia pidettiin ylimääräinen yhtiökokous, jossa ilmoitettiin syyksi heikot tulevaisuuden näkymät. Syksyllä 1918 tehtaan uudeksi omistajaksi tuli liikemies Johannes Erland Turtonen. Johtokunnassa istuivat (kaikki Tampereelta) liikemies Johannes Erland Turtonen, tehtailija Juho Sohlman ja isännöitsijä Hjalmar Sjöstedt. Heistä Turtosella oli 224 ja Sohlmanilla 100 osaketta eli noin 80 prosenttia osakekannasta. Johtokunnan puheenjohtajaksi ja toimitusjohtajaksi valittiin Turtonen. Panimon nimi muutettiin suomenkieliseksi muotoon Raahen Panimo Oy (6.527). Osakepääoma eli 80.000 markkaa pysyi samana.

Seuraavana vuonna astui voimaan kieltolaki, joten jatkossa tuotannossa oli vain mietoja mallasjuomia ja virvoitusjuomia.

Koska yhtiön hallituksen johtokunta asui Tampereella ja tehdas sijaitsi Raahessa, aiheutti se omat ongelmansa. Ja lisäksi koska oli voimassa kieltolaki, lopputulos oli se, että tehdas päätettiin myydä. Uudeksi omistajaksi tuli marraskuussa 1926 raahelainen Otto Johannes Korppila. Tämän jälkeen osakeyhtiö lakkautettiin. Täysin uusittu yhtiö liitettiin kaupparekisteriin nimelle Raahen Höyrypanimo ja Vesitehdas, O. Korppila (56.934). Korppilan valmistuslupa kattoi kaljan ja virvoitusjuomien valmistuksen ja myynnin.

Mainittakoon, että uudella omistajalla oli ennestään jo alan kokemusta, sillä hän oli perustanut yhdessä E. Långin kanssa vuonna 1910 kaljatehtaan Raaheen. Tehdas sijaitsi Lapaluotoon menevän tien varressa vaivaistalon vieressä (eli jonkun matkaa oluttehtaalta Varviin päin). Tehdas toimi vielä vuonna 1915.


Tehtaan kiinteistö vuonna 1926.

Raahen Höyrypanimo ja Vesitehdas eli kansansuussa Korppilan Kalja- ja Vesitehdas tai vain Korppilan Kaljatehdas valmisti mietoja mallasjuomia ja virvoitusjuomia kieltolain loppuun ja tämän jälkeen I-, II- ja III-veroluokan oluita. Panimon virallisena tarkastajana toimi tehtaan entinen toimitusjohtaja prokuristi Georg Gordon Swanljung.

Kieltolain päättymisen jälkeen, vuoden 1932 huhtikuusta eteenpäin, oluen vahvuutta ei tarvinnut erikseen enää painattaa etiketteihin vaan veroluokka kertoi kaiken.

II-oluen alkoholipitoisuus oli
2.25-3.2 paino% (2.8-4.0 til.%)

II-oluen valmistusluvan Korppila sai 21.3.1932 ja valmistusmääräksi määrättiin enintään 40.000 litraa vuoden loppuun mennessä. Ja kun II-olut vapautettiin myyntiin 1.5.1932, valmiina oli 6.000 litraa. III veroluokan oluen myynti sen sijaan vapautettiin syyskuun alussa, jolloin valmista tavaraa ei vielä ollut. Myynti pääsi alkamaan vasta marraskuussa, jolloin sitä myytiin 1.440 litraa. Yhteensä III-olutta valmistui vuoden loppuun mennessä 7.700 litraa.

III-oluen tuotannon kehitys vuosina 1932-1934

1932 - 7.700 litraa
1933 - 28.130 litraa
1934 - 16.585 litraa

II-olutta ei valmistettu tehtaassa enää lokakuun 1932 jälkeen, mutta III-oluen valmistusta jatkettiin noin kaksi vuotta eli vuoden 1934 marraskuuhun. Tämän jälkeen myöskään III-olutta ei tehtaassa enää valmistettu, vaikka lupa oli voimassa maaliskuun loppuun 1935. Tästä eteenpäin tuotannossa oli I-olutta ja verotonta mallasjuomaa sekä virvoitusjuomia.

I-oluen tuotannon kehitys vuosina 1935-1951

1935 - 56.770 litraa
1936 - 56.930 litraa
1937 - 65.260 litraa
1938 - 36.300 litraa
1939 - 26.100 litraa
1940 - 26.100 litraa
1941 - 18.650 litraa
1942 - 26.100 litraa
1943 - 21.750 litraa
1944 - 37.700 litraa
1945 - 65.250 litraa
1946 - 75.400 litraa
1947 - 102.950 litraa
1948 - 84.100 litraa
1949 - 50.750 litraa
1950 - 34.800 litraa
1951 - 1.450 litraa

Otto Korppila kuoli 9.12.1941 ja tehdas kaikkinensa siirtyi leski Hilma Korppilalle. Kaikesta huolimatta tehdasta ei lakkautettu sodan aikana, vaan tuotantoa jatkettiin.
Kun sota oli ohi, tehtaan laitteiden kunnostustarve oli suuri. Tähän toimeen ei ollut varoja, joten toimintaa jatkettiin niin hyvin kuin mahdollista.

Lopulta 10.4.1951 kirjatulla kirjeellä Hilma Korppila ilmoitti että "mallasjuomien valmistus on toistaiseksi lopetettu". Tämän jälkeen noin kuukauden päästä toisessa kirjeessä hän ilmoitti, että "kaikki varastoto ovat nyt tyhjät". Ja lopulta viimeinen kirje tehtaalta tuli elokuun alussa, jolloin Hilma ilmoitti, että "mallasjuomia ei valmisteta tämän eikä ensi kalenterivuoden aikana". Tämä ilmoitus katsottiin viranomaisten taholta lopetukseksi ja tehdas kirjattiin lopettaneeksi.

Muuta: Kirsti Vähäkankaan kirjassa Eijjoo lööperiä (KustannusHD, 2014) on tarinoita Korppilan kaljatehtaasta.
"... Yksi Oton hevosista oli perso oluesta jääneelle mäskille. Se saattoi jättää Oton reissun päälle sillä aikaa kun kuormaa kannettiin sisätiloihin. Jos hevonen sai päähänsä, että nyt pitää päästä mäskiä syömään, se otti ja jolkotteli takaisin kotiin, jolloin Hilma tiesi soittaa taksin Otolle".

Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Kirsti Vähäkangas: Eijjoo lööperiä. kustantaja: KustannusHD, 2014
Raahen Seutu-lehdessä tarinat panimosta. Vesa Hannila 15.12.1966, Sari Ohinmaa 21.9.2012
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905

STM arkisto: toimiluvat, panimot, alkoholin valmistuksen arkisto, alkoholin valmistuksen tarkastuksen arkisto
PRH arkisto:
126, 6.527, 56.934
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä

Suomen panimomestari yhdistys, vuosikirjat.
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto) vuosikirjat
Panimoteollisuuden Harjoittajain Liitto ja Liitto II
Mallasjuomat lehti 1935-1951
Porsliini korkki: Antti Räty

Tehtaan kuva: fb Wanha Raahe
Etiketit: 1 Sepon Bonsdorffin kirjasta Suomen Panimot, 2,3,5-9,12 Arvo Kulo, 4,10,11,13,15 Kim Lindberg, 14,16-18 Seppo Bonsdorff
__________
1858 - 1871 Brahestads Ölbryggeri
1874 - 1897 Brahestads Ölbryggeri Bolag
1897 - 1904 Brahestads Ölbryggeri
1904 - 1918 Brahestads Bryggeriaktiebolag
1918 - 1926 Raahen Panimo Oy
1926 - 1951 Raahen Höyrypanimo ja Vesitehdas, O. Korppila

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

<< Edellinen _____ Seuraava >>

kaupungit