Borgå Bryggeri, C. A. Lewin
Rantamakasiini N:o 61. (nyk. Jokikatu)
Porvoo

Aloittanut: 1842
Lopettanut: 1869

Historia:
Kauppias Carl Gustav Langéen perusti oluttehtaan Porvooseen vuonna 1842. Tehdas rakennettiin porvoonjoen rannalle ja valmistui 1843. Paikkakunnan ainoana oluttehtaana se sai nimekseen Bryggeri, C. G. Langéen. Oluenpanijana toimi saksalaisyntyinen Christian Fredrik Kottkampf. Tuotannossa oli oluen lisäksi myös sima. Vuonna 1844 oluttehtaan yhteyteen rakennettiin ja valmistui viinapolttimo, joten jatkossa tehdasta kutsuttiin myös nimellä Bryggeri och Bränneri, C. G. Langéen.

Keväällä 1846 Langéen yritti myydä tai vuokrata koko tehtaansa taloineen, hevosineen ja työntekijöineen, mutta kiinnostuneita ei ilmaantunut. Toimintaa kuitenkin jatkettiin vuoden 1853 marraskuulle, jolloin hän sai tietää että hänelle oli myönnetty privilegio tulitikkutehtaan rakentamiselle Helsinkiin. Koska tehtaan myynti vie aikaa, hän myi tehtaan (ei ole tiedossa millä sopimuksella) herra P. Sjögrenille, joka jatkoi tehtaan myyntiä. Näin Langéen pystyi jatkamaan tulitikkutehtaan rakennushanketta. Mainittakoon, että tulitikkutehdas ei ollut ainoa yritys joka Langeenilla oli Helsingissä, nimittäin hänellä oli toiminnassa myös 1832 perustettu portteritehdas ja vuonna 1837 perustettu saippuatehdas. Tässä vaiheessa porvoon oluttehdasta ei aiottukaan pitää käynnissä, ainakaan siitä päätellen, että oluenpanija Kottkampf lopetti ja muutti Tampereelle.
Tehtaan uusi omistaja oli herra P. Sjögren, maksoi tehtaasta 12 000 ruplaa. Kauppakirja sekä sopimukset allekirjitettiin joulukuun puolivälissä 1853. Hintaan kuuluivat kiinteistöt, irtaimistot, valmiit oluet ja kaikki oikeudet ja valmistussopimukset. Tässä vaiheessa Sjögrenin tehtäväksi jäi mm. varastoissa olevien oluiden ja viinojen myynti. Näitä myyntejä hän jatkoi vuoden 1854 alussa noin kuukauden, jolloin tehtaalle löytyi uusi omistaja.

Vuoden 1854 keväällä omistajaksi tuli ruotsalaissyntyinen Carl Axel Lewin, joka palkkasi saman tien oluttehtaanhoitajaksi panimomestari Sven Gustav Mobergin. Oluttehdas tunnettiin tästä lähtien nimellä Borgå Bryggeri, C. A. Lewin ja sen yhteyteen perustettiin myös kylpylä. Levin itse keskittyi samoissa tiloissa olleeseen viinatehtaaseen, joka mainitaan manufaktuurijohtokunnan asiakirjoissa nimellä Bränneri, C. A. Lewin.
(kirj. Huom.: arkistolähteissä ei mainita sopimuksesta Langéenin ja Lewinin välillä, mutta epäilen sellaisen kuitenkin tehdyn.)

Vuonna 1857 kesällä oluttehtaan tuotteita olivat engelskt öl, lager öl, bayerskt öl ja sima. Erillinen portterin privilegio myönnettiin 16.6.1858, jolloin työntekijöitä oli palkattuna yhteensä 10.

Oluen tuotanto litroissa mainittuina vuosina:

1858 – 141 000
1861 – 211 500
1862 – 211 500
1863 – 211 500
1864 – 213 850

Manufaktuurijohtokunnan vuosikertomuksissa tuotantomäärät ilmoitetaan härkätynnyreissä (härkärtynnyri eli häränpää = 235 litraa) ja tuotannon arvo ruplissa vuoteen 1862. On mainittava, että 1850 ja 1860 -luvuilla vuosittainen valmistusmäärä oli tehtaan osalta ilmoitusluonteinen. Tästä syystä kyseiset litramäärät ovat summittaisia ja luku on pyöristetty ylös tai alaspäin seuraavaan satalukuun. Esim vuonna 1861 ilmoitettu valmistusmäärä oli 900 härkätynnyriä (211.500 litraa). Tuotannon sisältöä ei myöskään eritelty kovinkaan tarkasti vaan ilmoitettiin vain "öl av diverse olika slag" eli erilaisia oluita.

Vuonna 1861 Borgåbladet julkaisi Levinin mainoksen, josta selviää eri olutlajit ja myyntipaikat kaupungissa.

Oluttehdas lopetettiin vuonna 1869, mutta polttimon toimintaa jatkettiin.

Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Manufaktuurijohtokunnan arkisto
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Borgåbladet 02.02.1861 no5
__________
1842 - 1844 Bryggeri, C. G. Langéen (Carl Gustav Langéen)
1844 - 1853 Bryggeri och Bränneri, C. G. Langéen (Carl Gustav Langéen)
1853 - 1854 Bryggeri och Bränneri (P. Sjögren)
1854 - 1869 Borgå Bryggeri, C. A. Lewin (Carl Axel Lewin)

Wihuri-yhtymä Oy - Porvoon Panimo
23 kortteli, tontit 3 ja 6
Puistokatu 8 (nyk. Lundinkatu 8)
06100 Porvoo

Aloittanut: 1871
Lopettanut: 1970

Historia:
Panimomestari Adam Victor Wulff perusti oluttehtaan Porvooseen vuonna 1871. Tehtaan nimenä esiintyy Bryggeri, V. Wulff ja rakennustöiden lähes valmistuttua vuonna 1872, hän palkkasi oluenpanijaksi ruotsalaissyntyisen panimomestarin Robert Wilhelm Ekblomin. Privilegio Wulffille myönnettiin 7.10.1872 ja seuraavana vuonna työntekijöitä oli yhteensä jo seitsemän. Tarvittavat varastokellarit valmistuivat lopullisesti vuonna 1874. Oluttehdasta kutsuttiin omistajansa mukaan myös nimellä Wulffska Ölbryggeriet. Oluenpanon oppilaana tehtaalla oli Anton Edvard Frommholtz vuosina 1874-1876.

Oluen tuotannonkehitys litroissa kahden ensimmäisen vuoden aikana:

1873 – 39 000
1874 – 65 500

Syksyllä 1875 panimomestari Robert Wilhelm Ekblom osti koko tehtaan kiinteistöineen ja irtaimistoineen 173.000 markalla. Kauppakirja on päivätty 14.11.1875. Tehtaan nimeksi tuli Borgå Bryggeri, R. W. Ekblom (3.977), jolle myös Wulffin privilegio siirrettiin. Nimenä mainitaan myös R. W. Ekbloms Borgå Bryggeri. Tehdasta myös laajennettiin huomattavasti ja jo samana vuonna tehtaalle hankittiin neljä hevosvoimainen höyrykone. Käytännössä koko tehdas rakennettiin uudestaan ja valmistui käyttökuntoon vuonna 1876, jolloin mm. työntekijöiden määrä oli 11. Samana vuonna Helsingissä pidettiin yleinen teollisuusnäyttely, mihin Ekblom osallistui oluella ja kaljalla. Olut sai kunniamaininnan ja ajan tavan mukaisesti mitalin kuva lisättiin etikettiin.

Oluen tuotannonkehitys litroina vuosina 1875-1876:

1875 – 131.000
1876 – 183.500

Panimon kirjanpitäjäksi tuli vuonna 1877 ruotsalaissyntyinen oluenpanija Johannes Carlander. Hän toimi tehtaalla vuoteen 1883, jonka jälkeen uudeksi kirjanpitäjäksi palkattiin Gustaf Frithiof Söderholm. Hän toimi tehtävässä vuodet 1887-1895 ja tästä eteenpäin Karl Axel Melander vuoteen 1897 ja hänen jälkeen Emil Arvid Majander 1900-luvun alkuun.
Ekblom luopui vastaavan oluenpanijan roolista vuonna 1882, jolloin hän palkkasi tehtävään niin ikään ruotsalaissyntyisen panimomestari Carl Gustaf Lundinin. Lundin toimi tehtävässä vuoteen 1893, jonka jälkeen pääoluenpanijaksi tuli panimomestari Arvid Herman Uddenberg.
Panimon isännöitsijänä toimi vuosina 1886-1888 ruotsasalaisyntyinen panimomestari Emil Wilhelm Lindewall.

Vahvemman oluen tuotannonkehitys litroissa vuosina 1884-1899: (suluissa portteri)

1884 – 24 800 (6 500)
1885 – 52 350 (7 852)
1886 – 225 105 (5 235)
1887 – 248 662 (2 617)
1888 – tiedot puuttuvat
1889 – 301 012 (3 926)
1890 – 327 187 (2 617)
1891 – 320 000 (3 900)
1892 – 290 000 (4 000)
1893 – 270 000 (5 200)
1894 – 300 000 (6 200)
1895 – 300 000 (6 200)
1896 – 290 000 (15 000)
1897 – 300 000 (15 000)
1898 – 380 000 (21 600)
1899 – 420 000 (20 000)

Omistajan poika Mårten Wilhelm Ekblom (s. 1871) opetteli panimon hoitoa isänsä rinnalla noin vuodesta 1890. Tämä tarkoitti lopulta sitä, että hän lähti ulkomaille saamaan oluenpanijan koulutusta ja suorittamaan panimomestaritutkinnon. Opintomatkalla hän meni ensin Tukholmaan, jossa työskenteli mm. kuuluisassa Neumüllerin panimossa vuosina 1891 ja 1892. Tämän jälkeen hän siirtyi saksaan Berliiniin panimomestarikouluun ja jonka aikana työskenteli myös Itävallassa ja Tanskassa. Lopuksi hän meni vielä englantiin saamaan täydellisen portterikoulutuksen. Suomeen hän palasi vuonna 1895 ja vastasi tästä eteenpäin panimomestari Uddenbergin kanssa panimon tuotannosta ja muusta hoidosta.

Panimon vastaavana hoitajana isä Robert hoiti tehtävää vuoteen 1899, jonka jälkeen tehtävät siirtyivät lopullisesti Mårtenille.
Tästä eteenpäin Mårten kehitteli oluita ja toi markkinoille mm. Franziskaner-Bier nimisen oluen.

Taiteilija Louis Sparre suunnitteli panimolle "BB"-logon, joka otettiin käyttöön lokakuussa 1903. Sparre suunnitteli myös etikettejä. Panimomestari Uddenberg lopetti tehtävänsä panimolla myös vuonna 1903.

Etiketin alakulmassa L.S.1903 eli ainakin tämä etiketti ja tyyli ovat Sparren käsialaa.

Vuonna 1904 panimoyhtiö rekisteröitiin osakeyhtiöksi nimelle Borgå Bryggeri Aktiebolag (16.519). Johtokuntaan kuuluivat tehtailija Robert Wilhelm Ekblom, kauppias Gustav Söderström, varatuomari Georg Johansson ja varajäsenet apukamreeri Lennart Söderström ja prokuristi John Branders. Panimon toimitusjohtajaksi valittiin Mårten Wilhelm Ekblom. Osakepääoma oli 275.000 markkaa (1375 á 200 mk). Yhtiön säännöt vahvistettiin 10.4.1904.

Vahvemman oluen tuotannon kehitys litroissa mainituilta vuosilta: (suluissa portteri)

1900 – 460 000 (20.000)
1901 – 480 000 (21 000)
1902 – 460 000 (2 000)
1903 – 369 548 (16 000)
1904 – 298 383 (26 097)
1905 – 275 000 (30 000)
1908 – 343 250 (20 000)
1912 – 426.500 (36.900)
1913 – 387 900 (49 600)

1900-luvun alusta alkaen vanhempi sekä myös nuorempi Ekblom osallistuivat moniin kunnallisiin ja muihin luottamustehtäviin Porvoossa. Nuoremman Ekblomin lisäksi tehtaalla työskentelivät 1900-luvun alusta lähtien seuraavat panimomestarit: Alander (1902), Lambert Ekstam (1904-05), Nicolaus Hepp (1907-11 ja 1915-16), Olof Djurling (1910-luvun alussa), Hugo Sundström (1912-15), Gustaf Stauss (1915-21).

Kieltolain aikana tehtaan tuotteet olivat mietoja mallasjuomia ja simaa,
kunnes huhtikuussa 1928 panimon yhteyteen rakennettiin varsinainen
virvoitusjuomatehdas.

Vuoden 1932 keväällä tehtiin sopimukset verollisten mallasjuomien valmistuksesta Oy Alkoholiliike Ab:n kanssa. Panimon kanssa tehty II-veroluokan valmistussopimus oli voimassa 15.3.-31.12.1932, jonka aikana oli oikeus valmistaa 70.000 litraa tätä ns. keskivahvaa olutta. Tämän olutlaadun odotukset olivat korkealla, joten sitä valmistettiin heti maaliskuussa yhteensä 41 500 litraa ja huhtikuussa vielä 6 000 litraa lisää. Yhteensä erilaisia II-olutlaatuja suunniteltiin kolme: pilsner, lager ja franziskaner. Totuus tuli kuitenkin ilmi myynnin vapauduttua 1.5., kun se sai kansalta tylyn vastaanoton. II-olut haukuttiin maultaan laihaksi, vaikeasti saatavaksi ja kalliiksi. II-olutta myytiin alkoholiliikkeen myymälöihin yhteensä 16 176 litraa. Saman vuoden syksyllä III-veroluokan oluen kanssa kävi aivan toisin. Kun se julkaistiin 1.9. alkaen, sitä kehuttiin maasta taivaaseen. Näiden lisäksi tuotannossa oli portteri. Portterin osalta erikoista oli se, että vuonna 1932 sen valmistusmäärä oli lähes tuplasti normaaliin III-olueen nähden. Portterin valmistus kuitenkin lopetettiin jo tammikuussa 1933, mutta sitä myytiin panimolta ravintoloille ja alkoholiliikkeen jakeluun seuraavat viisi vuotta. Myyntiä sen sijaan oli joka vuosi aina vähemmän ja vähemmän ja lopulta vuoden 1938 syyskuussa alkoholiliike osti koko pullottamattoman loppuerän portteria, mitä oli jäljellä (n. 7 900 litraa) ja kirjasi ne suoraan palautukseksi ja palautti panimolle niistä maksetun veron. Syy tähän oli se, että vuosien aikana alkoholiliikkeelle tuli runsaasti palautetta huonosta portterista ja näiden pullopalautuksia ja nämä aiheuttivat turhaa työtä ja vaivaa. Tästä syystä Ekblom luopui (kirjeitse) marraskuussa 1938 portterin valmistus- ja myyntioikeudesta.

1930-luvulla tuotannosta vastasi panimomestarin Curt Gustaf Gideon Ruuth, joka toimi tehtävässä 50-luvulle asti.

III-oluen tuotannonkehitys litroissa vuosina 1932-1939: (suluissa portteri)

1932 – 37 500 (63 200)
1933 – 81 600 (5 000)
1934 – 85 647
1935 – 151 760
1936 – 183 874
1937 – 215 165
1938 – 246 450
1939 – 240 925

Vuonna 1939 Oy Alkoholiliike määräsi, että 1.4. lähtien kahden vuoden kuluessa on kaikilla suomen panimoilla siirryttävä uuteen pullomalliin. Pullomallin nimeksi mainitaan "standart pullo". Näin lyötiin lähtölaukaus korkkisia korkkeja käyttäville (1/3 ja 2/3 litran) pulloille. Uusi pullo oli vihertävän sininen ja kooltaan puolilitraa eikä sitä voinut sulkea korkkisella korkilla vaan uudentyyppisellä kruunukorkilla. Uusi pullo sai aikaan tietysti pahennusta, sillä sitä ei saanut auki muuten kuin erityisellä avaajalla ja itse pullo oli heikompi kuin entiset. Lisäksi siitä ei ollut ns. pientäpulloa lainkaan. Kruunukorkki ei ollut ainoa käyttöön otettu korkkimalli vaan jatkossa rinnalle tuli myös ns. alkakorkki, johon ei tarvinnut avaajaa. Ekblomin osalta ratkaisu ei ilmeisesti ollut helppo, mutta kaikesta huolimatta Porvoon panimolla tämä uusi pullomalli otettiin käyttöön 1.4.1939 ja vanhoista luovuttiin niiden palautuessa kiertoon. Sota tietysti sotki tämän pullouudistus hankkeen lähes täysin ja näyttää siltä, että se ei ainakaan toteutunut mainitun kahden vuoden aikana.

Sodan puhjettua marraskuussa 1939, osa tehtaan työväestä joutui rintamalle. Panimomestariksi tuli Robert Hugo André Åström, joka ehti olla tehtaalla vain vuodet 1939-40, jolloin itsekin joutui rintamalle. Talvisodan alla tehtävään palkattiin (eläkeläinen eli sotaan kelpaamaton) panimomestari Gustaf Frithiof Söderholm, joka toimi lopulta pääpanimomestarina vuodesta 1941 ja oli tarvittaessa Ekblomin sijaisena panimon hallinnossa. Söderholm lopetti työnsä vuonna 1948. Mainittakoon, että Söderholmin työura alkoi kirjanpitäjänä Porvoon panimolla vuonna 1887 ja myös päättyi sinne yli 50 vuotta myöhemmin. Tässä välissä hän toimi noin 20:ssä eri panimossa suomessa ja ulkomailla. Hän kuoli Helsingissä vuonna 1950.

"Sodan poikkeuksellisissa oloissa" luonnehditun oikeuden nojalla kansanhuoltoministeriö asetti panimoille kaikenlaisia rajoitteita ja kieltoja. Mm. panimon käytössä olleet kuorma-autot vietiin rintamalle. Lopulta vuoden 1942 alussa kiellettiin III-oluen valmistus kokonaan. Syy oli ohra, jolle oli tärkeämpää käyttöä vallitsevan elintarvikepulan aikana. Porvoossa III-oluen valmistus lopetettiin helmikuussa 1942. Tämä valmistuskielto koski siis olutta, joka valmistetaan suomalaisilla raaka-aineilla, mutta ei saksalaisten sotajoukkojen tuomilla maltailla ja humalilla. Näin ollen III-oluen valmistus aloitettiin uudestaan saksalaisten avustuksella lokakuussa 1942 ja jatkui vuoden 1944 elokuulle, jolloin saksalaiset sotajoukot häädettiin maasta. Tähän päättyi III-oluen valmistus sodan aikana.

III-oluen tuotannon kehitys litroissa:

1940 – 292 075
1941 – 182 800
1942 – 66 075
1943 – 136 175
1944 – 89 450
1945 – 0
1946 – 0
1947 – 0
1948 – 100 240
1949 – 272 550

III-oluen valmistus alkoi jälleen vuoden 1948 heinäkuussa ja myyntiin se sallittiin Oy Alkoholiliikkeen luvalla 1.10.1948. Samalla otettiin käyttöön jälleen uusi pullomalli. Uusi perinteisen ruskea pullo oli myös puoli litraa, mutta oli edellistä selvästi sirompi ja sen suuosa oli sama kuin aikaisemmalla pullolla. Myös tämän pullon käyttöönottoon annettiin siirtymäaika.
Vuonna 1948 lopettaneen panimomestari Söderholmin jatkajaksi tuli panimomestari Nils Johan Gabrielsson. Gabrielsson toimi tehtävässään 1960-luvulle asti.

Päivämäärällä 1.2.1952 yhtiön osakkeet siirtyivät oston kautta johtaja Antti Wihurille ja liikemies Rudolf Edvard Hellbergille. (Hellberg oli Antti Wihurin puolison veli). Tässä vaiheessa panimo rekisteröitiin virallisesti kaksikieliseksi Borgå Bryggeri Ab – Porvoon Panimo Oy (16.519) .

III-oluen tuotannon kehitys litroissa: (suluissa A-olut)

1950 – 223 950
1951 – 375 300
1952 – 523 225
1953 – 606 200 (66 650)
1954 – 536 950 (56 050)
1955 – 613 090
1956 – 621 000
1957 – 625 650
1958 – 600 400
1959 – 547 200
1960 – 465 600

Vuoden 1960 alusta lähtien tapahtui tehtaalla muutoksia niin tuotteissa kuin omistussuhteissakin. Tuotteiden osalta pieni muutos tuttuihin I ja III oluisiin oli väkevävierteisen I-oluen lanseeraus marraskuussa 1959. Toinen muutos oli A-olut, jonka kokeiluja oli tehty jo vuosina 1953-54, mutta joka otettiin vakinaiseen tuotantoon kesällä 1961. A-oluen lanseeraus tapahtui saman vuoden marraskuussa ja valmistuksesta vastasivat panimomestarit Åke Larsson ja Herman Paul Roberts. Roberts toimi jatkossa hetkellisesti myös yhtiön toimitusjohtajana.

Samaan aikaan vuonna 1961 A-oluen lanseerauksen kanssa panimo fuusioitiin Vihuri-Yhtymään nimelle Wihuri-Yhtymä Oy – Porvoon Panimo (161.692 ).

III-oluen tuotannon kehitys litroissa: (suluissa A-olut)

1961 – 653 950 (88 100)
1962 – 192 350 (193 600)
1963 – 228 750 (173 050)
1964 – 258 050 (230 250)
1965 – 309 750 (263 050)
1966 – 355 600 (333 250)
1967 – 273 650 (260 400)
1968 – 261 000 (181 800)
1969 – tiedot puuttuvat

Tehtaan laajennus tapahtui vuonna 1969, kun Wihuri-Yhtymän luotsaama uusi tehdas "Wihurinkoski" aloitti toimintansa Heinolassa. Tämän jälkeen Porvoon laitosta ajettiin alas noin vuosi kunnes se lopetettiin vuonna 1970.

Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Manufaktuurijohtokunnan arkisto
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen
STM arkisto: toimiluvat, panimot, alkoholin valmistuksen tarkastuksen arkisto
PRH arkisto: 3,977, 16.519, 161.692
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Suomen panimomestari yhdistys, vuosikirjat
Suomen panimoteollisuusyhdistys (Panimoliitto) vuosikirjat
Panimoteollisuuden Harjoittajain Liitto, kirjat
Mallasjuomat lehti 1935-1969

Kuva lähteet:
Mainokset: Uusimaa 23.05.1928 no 59 ja 27.04.1933 no 46. Borgåbladet 01.07.1893 no 50 ja 03.11.1932 no 124A
Tehtaan kuva: Rakennus koneena, Reetta Amper, 2003. Kuvaaja John Granlund. Porvoon museo
Osakkeen kuva: www.osakekirjakerailijat.fi
Etiketit: Kim Lindberg, Mika Vellonen, Arvo Kulo, Raimo Leskinen
__________
1871 - 1875 Borgå Bryggeri (Adam Victor Wulff)
1875 - 1901 Borgå Bryggeri R. W. Ekblom (Robert Wilhelm Ekblom)
1901 - 1904 Borgå Bryggeri (Mårten Ekblom)
1904 - 1952 Borgå Bryggeri Ab - Porvoon Panimo Oy (Mårten Ekblom)
1952 - 1961 Borgå Bryggeri Ab - Porvoon Panimo Oy (Antti Wihuri, Rudolf Hellberg)
1961 - 1970 Wihuri-yhtymä Oy - Porvoon Panimo (Wihuri-Yhtymä Oy)

alustat

Aktiebolag Borgå Nya Bryggeri
Uusi Vuorikatu ja Aleksanterinkatu kulma (nyk. Linnankoskenkatu 20)
Porvoo

Aloittanut: 1902
Lopettanut: 1909

Historiaa:
Panimohanke aloitettiin 1901 joulukuussa. Hanketta varten perustettiin osakeyhtiö Aktiebolag Borgå Nya Bryggeri (14.230), jonka perustavassa kokouksessa 9.2.1902 Porvoon seurahuoneella oli läsnä 15 henkeä. Hallituksen muodostivat pankinjohtaja Allan Gulin, sahanomistaja Carl Gustav Frick, rakennusmestari Gustav Adolf Lindholm sekä varajäsenet kauppiaat Oskar Simolin ja Kristian Danska. Panimomestariksi ja isännöitsijäksi valittiin saksalaissyntyinen Wilhelm Brüning. Osakepääoma oli 100.000 mk (100 á 1000 mk) ja sen säännöt vahvistettiin 31.1.1902. Kaupparekisteriin yhtiö liitettiin 16.9.1902.
Laitos valmistui lopullisesti vuoden 1903 alussa niin, että keittelyt voitiin aloittaa 20. helmikuuta ja ensiolut tuli myyntiin 18. toukokuuta. Laitteiden keittokoko oli 4 000 litraa ja kellarin oluttynnyrien varastointikapasiteetti noin 20 000 litraa.
Mainittakoon, että tehtaan nimeä ei rekisteröity suomenkielelle.

Vahvemman oluen tuotannon kehitys litroina:

1903 – 129 500
1904 – 183 000
1905 – 87 500

Kovan kilpailun takia tuotteiden menekki oli suhteellisen heikkoa ja heti alusta alkaen hankalaa. Syynä tähän oli puolen kilometrin päässä sijaitseva Mårten Ekblomin Porvoon Panimo.

Vuoden 1907 tammikuussa pidetyssä ylimääräisessä yhtiökokouksessa osakkeet myytiin kilpailijalle eli Porvoon Panimon johtajille Robert Wilhelm ja Mårten Ekblomille. Kauppakirjasta selviää, että Ekblomit maksoivat vain 35 prosenttia osakkeiden merkitystä arvosta.
Seuraavan vuoden maaliskuussa pidetyssä yhtiökokouksessa omistajat ehdottivat yhtiön lakkauttamista. Ehdotus sai kannatusta ja näin ollen toiminta lopetettiin jo kesäkuussa 1908. Virallinen lopetus tapahtui vasta seuraavana vuonna ja osakeyhtiö purettiin toukokuussa 1910.

Tehtaan kiinteistö.

Lähteet:
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen
PRH arkisto: 14.230
Tehtaan kuva: yksityiskokoelma
Sanomalehdet erittelemättä
Etiketit: Kim Lindberg
__________
1902 - 1907 Aktiebolag Borgå Nya Bryggeri (useita omistajia)
1907 - 1909 Aktiebolag Borgå Nya Bryggeri (R. W. ja M. Ekblom)

Kråkö Bryggeri
Veneenrakentajantie 5
Kråkö
07410 Porvoo
[fb]

Aloittanut: 2020

Historia:
Panimon perustivat Robert Hägg ja Helena Rajalinna vuonna 2019. Laitos rakennettiin vuonna 2017 lopetettuun Kråkön koulun tiloihin ja valmistui kevättalvella 2020.
Keittokoko on 500 litraa ja varastointi- ja kypsytystankkien 4x 1000 litraa ja 5x 625 litraa.

Panimon tuotantotilat ovat talon vasemmassa päädyssä ja ravintola oikeassa.

Koulun pihapiirin muihin kiinteistöihin on kaavailtu monenlaista toimintaa kuten erilaisia taidetyöpajoja ja galleria.

Ensioluet tulivat markkinoille panimon omaan myymälään 28.4.2020.

Logo: panimon fb sivu
Kuva ja etiketit: Antti Räty
__________
2020 - ____ Kråkö Bryggeri (Mitrax Oy)

Vanhan Porvoon Panimo
Rihkamakatu 10
Vanha Porvoo
06100 Porvoo
[www fb]

Aloittanut: 2022

Historia:
Panimon perustivat Anders Granfelt ja Peter Tukiainen vuonna 2020. Panimo rakennettiin vanhaan porvooseen josta se sai nimensä. Aiemmin tiloissa on toiminut Pop-Tvätt pesula. Tuotannosta vastaavat perustajat yhdessä.
Laitteiden keittokoko on 700 litraa ja tankkikapasiteetin 3x 600 ja 1x 1 200 litraa.

Panimolle pääsee sisäpihan kautta.

Ensioluet pilsner, ipa ja red ale tulivat myyntiin omaan myymälään 13.4.2022 klo 12.

Logo: panimon fb sivu
Kuva ja etiketit: Antti Räty
__________
2022 - ____ Vanhan Porvoon Panimo (Vanhan Porvoon Panimo Oy)

alustat