Jakobstads Bryggeri
Tontti N:o 68, Hamngatan 10/Satamakatu 10 (nyk. Ebba Brahen puistikko 12)
4 kaup. osa
Pietarsaari
Aloittanut: 1853
Lopettanut: 1918
Historia:
Oluttehdasyhtiön perusti apteekkari kauppias Victor Leonard Schauman maaliskuussa 1852. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat apteekkari Victor Leonard Schauman, kauppias John Häthén, kauppias W. Conradi ja kapteeni Adolf Humlen. Panimon nimeksi tuli Jakobstads Bayerska Bryggeri ja sen osakepääoma oli 5000 ruplaa (50 á 100 ruplaa).
Jatkossa nimenä esiintyi yleisemmin Jakobstads Bryggeri.
Ensimmäinen panimomestari Johan Gustaf Söderström tilattiin hyvissä ajoin etukäteen Ruotsista. Söderströmin hyviä suhteita käytettiin heti hyväksi, sillä hänen avustuksellaan saatiin tilattua Tukholmasta panimon kiinteistön piirustukset.
Kiinteistö rakennettiin nopealla aikataululla ja loppukesällä 1853 sitä jo sisustettiin. Tarvittava keittokattila tilattiin Fiskarsin ruukista ja oli tilavuudeltaan noin 3500 litraa. Lisäksi Fiskarsista tilattiin noin 2100 litraisia muita rauta-astioita. Panimon kirjanpitäjäksi palkattiin pietarsaarelainen Sven Isak Muhr, mutta tynnyrintekijä mestari Otto Hallenius tilattiin Ruotsista.
Rakennusvaiheessa varat kuitenkin loppuivat ja yhtiö joutui ottamaan lisälainaa sekä käytti johtokunnan omia rahoja rakennushankkeen aikana. Kun laitos valmistui vuoden 1853 lopulla, oli erilaisia lainoja otettu yhteensä noin 20.000 ruplaa.
Privilegio eli oluen valmistus- ja myyntioikeus Schaumanille myönnettiin rakennusten ollessa vielä keskeneräisiä 2.5.1853. Oluenkeittelyt aloitettiin vielä vuoden 1853 puolella.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1854-1860:
1854 - 76.954
1855 - 71.500
1856 - 39.600
1857 - 42.020
1858 - 62.040
1859 - 42.508
1860 - 32.064
Vuonna 1857 oluenpanija vaihtui, kun Söderströmin tilalle otettiin panimolla kirjanpitäjän tehtävissä ollut ja mestari Söderströmin rinnalla oppinsa saanut Swen Isak Muhr. Muhr toimi tehtaalla vain vuoteen 1859, jolloin muutti pois. Hänen paikalleen tuli oluenpanija Arvid Lönngren, jonka taidoilla tuotantoon saatiin lisäksi portteri.
Myyntiä laajennettiin tässä vaiheessa koko Etelä- ja Pohjoispohjanmaan alueelle ja ylikin. Tuotteet tunnustettiin kaikkialla erittäin laadukkaiksi ja kestäviksi. Kun kaikki oli tältä osin kunnossa, yhtiön johtokunnasta ilmoitettiin, että velkataakka on liian suuri ja että tehdas asetetaan myytiin. Myynti aloitettiin, mutta riittäviä tarjouksia ei tullut. Myynnin aikana tehdasta ei lakkautettu.
Lopulta vuonna 1862 kaupat syntyivät, kun Oulun sahan konttoristi, kauppias Peter Wilhelm Wiiger osti koko tehtaan. Kauppasumma oli 10.000 hopearuplaa.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1861 - 1862:
1861 - 38.500
1862 - 52.350
Wiigerin aikana isännöitsijäksi palkattiin Carl Henrik Krohn. Toiminta lähti hyvin liikkeelle, mutta ei kestänyt pitkään, nimittäin Wiigerin holtiton toiminta Oulussa omien kauppasotkujen osalta ajoi hänet vararikkoon ja lopulta vuonna 1864 konkurssiin. Samalla konkurssiin meni myös tämä panimo.
Panimon ollessa vielä konkurssipesällä eli selvitystilassa vuonna 1865 se myytiin toiselle oululaiselle kauppiaalle Anton Mauritz Reuterille.
Reuter muutti tehtaan nimeksi Gambrinus Bayerska Bryggeri.
Reuterin aikana tuotteet saivat erittäin hyvän vastaanoton ja tästä innostuneen hän lähetti Gambrinus nimisen oluen Tukholmaan yleiseen näyttelyyn kesällä 1866. Näyttelyssä jaettiin mitaleita voittajille makutestien perusteella. Voittajaksi julistettiin helsinkiläisen J. K. Kröckelin panimon Waldschlöschen olut ja toiselle sijalle Reuterin Gambrinus olut.
Näin panimo oli kaiketi saavuttanut sen, mitä oli mahdollista saavuttaa. Tämän jälkeen tehdas mainitaan usein myös nimillä Jakobstads Gambrinus Bryggeri tai Jakobstads Bryggeri.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1866-1868:
1866 - 88.995
1867 - 12.956
1868 - 39.262
Etikettejä, joissa on kuvattu vuonna 1866 saatu laatumitali Tukholmasta.
Mitalista on kuvattu kummatkin puolet.
Päivämäärällä 2.5.1867 kävi niin, että omistaja Reuter kuoli. Tästä alkoi pitkä pesänselvitys, sillä Reuter ei ollut ehtinyt maksaa tehdasta läheskään kokonaan. Näin ollen tehdas ei ollut koskaan täysin Reuterin omistuksessa. Lopulta päädyttiin erikoiseen ratkaisuun, nimittäin Reuterin kauppakirja peruttiin. Perunkirjoituksesta selviää, että arvioitu panimon, varaston ja irtaimen arvo on noin 60 000 markkaa ja lisäksi vanhan panimoyhtiön velat noin 23 000 markkaa ja Reutersin konkurssisaatavat yhtiölle 18 000 markka.
Lopputuloksena oli se, että panimoyhtiötä johti erikseen nimetty konkurssipesä ja että yhtiön kuraattoreina toimivat erillisellä sopimuksella kauppiaat Carl Gustav Sanmark ja Simon Wilhelm Antman. Mainittu kauppias Sanmark oli Reuterin leskeksi jääneen puolison Elise Antoinetten veli. Reuterin kuoleman jälkeen tehdas oli tyhjillään noin vuoden.
Koko tehdas kaikkinensa asetettiin ensin myyntiin, mutta koska se ei mennyt kaupaksi se huutokaupattiin. Huutokauppa pidettiin 22.9.1868 tehtaalla.
Tehdas sai uuden omistajan vuonna 1869, jolloin uudeksi omistajaksi tuli lopulta yhtiön asioita hoitanut kauppias Carl Gustav Sanmark. Yhteistyökumppanina ja mm. tehtaan isännöitsijänä ja oluenpanijana toimi Gabriel Serlachius. Tästä lähtien panimon nimeksi muutettiin Jakobstads Bayerska Ölbryggeri. Toisinaan panimon nimenä mainitaan G. Serlachius Bryggeri. Mallastajana toimi oluenpanija Wilhelm Kiiski. Avustavina oluenpanijoina toimivat jatkossa mm. baijerilaissyntyinen panimomestari Jacob Friedrich Ludwig Sippel ja vuosina 1871-75 takaisin paikkakunnalle muutanut oluenpanija Swen Isak Muhr.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1869-1876
1869 - 78.525
1870 - 45.806
1871 - 44.497
1872 - 41.880
1873 - 44.497
1874 - 46.591
1875 - 47.115
1876 - 45.806
Panimon perustajan Victor L. Schaumanin tytär Aina Mathilda Rosalie ja tehtaan oluenpanija Gabriel Serlachius vihittiin maaliskuussa 1873.
Vuonna 1876 tehdas oli jo kokonaan Gabrien Serlachiuksen omistuksessa. Seuraavien vuosien aikana tehtaan tuotteita levitettiin yhä enemmän koko Pohjanmaan alueelle. Toisinaan vientiä lisättiin ja toisinaan vähennettiin. Suurimmat muutokset olivat Oulussa ja Vaasassa, joissa myyntipisteitä avattiin ja lakkautettiin jatkuvasti. Sen sijaan koko muun Pohjanmaan myynti pysyi tasaisena.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1885-1891, 1893-1894:
1885 - 53.135
1886 - 53.135
1887 - 64.128
1888 - 83.760
1889 - 73.290
1890 - 78.525
1891 - 80.000
1893 - 74.000
1894 - 77.100
Panimon omistaja ja oluenpanija Gabriel Serlachius kuoli 28.4.1896 ja oluttehdas siirtyi leski Aina Mathilda Rosalie Serlachiukselle. Oluenpanijaksi siirtyi nyt panimomestarikoulun Saksassa käynyt poika Birger Serlachius. Myös toinen poika Gösta Michael Serlachius toimi oluttehtaan palveluksessa. Kummatkin pojat toimivat jatkossa useiden eri yhtiöiden johtokunnissa ja hallituksissa, joista yksi oli oluttehtaan viereen rakennettu Jakobstads mekaniska verkstad.
Vielä saman vuoden joulukuussa oluttehdas liitettiin kaupparekisteriin nimellä Jakobstads Bryggeri (1881). Samalla virvoitusjuomatuotanto eriytettiin oluttehtaasta rekisteröimällä se nimelle Jakobstads Läskedycksfabrik, Selachius (1882).
Jatkossa oluttehtaan isännöitsijänä ja oluenpanijana toimi Birger Serlachius. Tätä tehtävää hän ei kuitenkaan pystynyt hoitamaan täysipainoisesti, joten vuoden 1897 alusta alkaen tehtaalle palkattiin tuotantopuolelle ruotsalaissyntyinen panimomestari Carl Otto Wahlman.
Panimon päärakennus noin vuonna 1895.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1896-1905, 1907:
1896 - 130.000
1897 - 150.000
1898 - 141.333
1899 - 231.969
1900 - 161.480
1901 - 206.000
1902 - 193.505
1903 - 168.000
1904 - 160.900
1905 - 171.500
1907 - 122.500
Vuosien 1908 ja 1910 veronkorotuksien myötä tehtaalla siirryttiin enemmän ja enemmän mietoihin mallasjuomiin. Miedoille mallasjuomille perustettiin tätä varten oma yhtiö Aktiebolag Jakobstads Svagdricksbryggeri (32.539).
Uuden mietojuomayhtiön osakepääoma oli 25.000 markkaa (50 kpl á 500 mk) ja sen perustajat ja johtokunta olivat samat oluttehtaan kanssa. Itse asiassa myös näiden kahden tehtaan työntekijät sekä laitteet olivat samat.
Vuodesta 1908 lähtien panimon oluenpanijoina ovat toimineet muutamien vuosien sopimuksilla mm. panimomestarit Karl Fritz Oskar Bieglas, ruotsalaissyntyiset Axel Ferdinand Olsson ja Johan Robert Busck.
Noin vuodesta 1910 panimomestari Wahlman toimi tehtaiden konttoripäällikkönä.
Aktiebolaget Jakobstads Svagdricksbryggeri
Vuosi 1913 oli panimolle raskas, sillä Birger Serlachiuksen perustama ab Jakobstads mekaniska verkstad - Pietarsaaren konepaja oy ajutui konkurssiin ja samalla omistussuhteiden kautta oluttehdas joutui valvonnan alaiseksi. Konepajan konkurssin huutokaupat ym. selvittely kesti yli vuoden, mutta panimo siirtyi jo vuoden 1913 joulukuussa Gösta Serlachiukselle.
Heti tämän jälkeen tammikuussa 1914 Gösta rekisteröi tehtaan nimelle Jakobstads Bryggeri Gösta Serlachius (1881).
Samana vuonna puhkesi ensimmäinen maailmansota ja se toi mukanaan kaupan lamaantumisen myötä ongelmia myös panimoille. Lamaantuminen näkyi tehtaalla mm. siinä että sillä hetkellä viimeinen tehtaalla vakituisena toiminut panimomestari Axel Olsson lopetti ja muutti pois. Näin ollen konttoripäällikkö Wahlman siirtyi hetkellisesti valmistuspuolelle ja alkoi uuden mestarin etsintä. Uusi mestari Alfred Josef Herler tuli tehtaalle vuonna 1915. Herler vastasi Wahlmanin kanssa yhdessä kummankin tuotantolaitoksen tuotannoista.
Nyt tehtaalla oli viimein ammattitaitoinen johtokaksikko, mutta tätä ei kestänyt kovin pitkään nimittäin kansalaissodasta johtuvien ongelmien takia mallasjuomien valmistus lopetettiin vuonna 1918. Maassa vallitsevat olot sekä heikot tulevaisuuden näkymät ajoivat tilanteeseen, että tehdas päätettiin lakkauttaa kokonaan.
Kun oluttehdas oli lakkautettu, Aktiebolag Jakobstads Svagdricksbryggeri oli ainoa tehdas, mikä oli enää toiminnassa. Tehtaan elinkaari päättyi vuoden 1921 tammikuun 10. päivänä pidettyyn yhtiökokoukseen, jossa myös se päätettiin lakkauttaa.
Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Björklund Guy:
Jakobstads Bayerska Ölbryggeri, 1993
Manufaktuurijohtokunnan arkisto toimintavuosilta
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
PRH arkisto: 1881, 1882, 32.539
Kirkolliset asiakirjat
Henkikirjat
Maakirjat
Sanomalehdet toimintavuosilta
Tehtaan kuva: kuvannut Josef Lindskog. Pietarsaaren kaupungin museo
Panimon etiketit: Kim Lindberg: 1, 2, 3, 4. Arvo Kulo: 5, 6, 7, 8.
Kaljatehtaan etiketit: Arvo Kulo
9, 10, 11.
__________
1853 - 1862 Jakobstads Bayerska Bryggeri (Victor Leonard Schauman)
1862 - 1864 Jakobstads Bayerska Bryggeri (Peter Wilhelm Wiiger)
1864 - 1865 Jakobstads Bayerska Bryggeri (P. W. Wiigerin konkurssipesä)
1865 - 1867 Gambrinus Bayerska Ölbryggeri (Anton Mauritz Reuter)
1867 - 1869 Gambrinus Bayerska Ölbryggeri (A. M. Reuterin konkurssipesä)
1869 - 1876 Jakobstads Bayerska Ölbryggeri (Carl Gustav Sanmark, Gabriel Serlachius)
1876 - 1896 Jakobstads Bayerska Ölbryggeri (Gabriel Serlachius)
1896 - 1913 Jakobstads Bryggeri (Aina Mathilda Rosalie Serlachius)
1913 - 1918 Jakobstads Bryggeri Gösta Serlachius (Gösta Michael Serlachius)
