Aittamäki Bryggeri - Aittamäki Oluttehdas
Jokihaarantie 2
Onkijoki
Loimaa

Aloittanut: 1857
Lopettanut: 1909

Historia:
Aittamäen ratsutilan isäntä varatuomari Paul Enoch Wirzenius perusti mailleen oluttehtaan vuonna 1857. Tehdas rakennettiin ja oli valmiina jo seuraavan vuoden kesällä. Nimeksi tuli virallisesti Aittamäki Bryggeri, mutta on mainittu myös nimillä Wirzeniuksen Oluttehdas tai Loimijoki Oluttehdas. (Huom. Loimaa tunnettiin nimellä Loimijoki).
Oluenpanijaksi tuli Aittamäen tilan työnjohtaja Erik Sarellin poika Lohjalaissyntyinen Karl Edvard Sarell.
Tuotanto oli alusta alkaen yli 50.000 litraa vuodessa. Oluena mainitaan mm. Loimijoki-Öl. 1860-luvulla olutta vietiin myytäväksi lähialueiden lisäksi mm. Hämeenlinnaan ja Turkuun. Tuotannossa oli myös portteri.

Omistaja Paul Enoch Wirzenius kuoli helmikuussa 1874, jolloin koko Aittamäki sekä tietysti oluttehdas siirtyivät leski Gustava Emerentia (Emma) Wirzeniukselle.
Oluenpanija Sarell lopetti työt maaliskuussa 1876 ja muutti Loimaan Hirvikoskelle maanviljelijäksi. Hänen paikalle tuli Turusta oluenpanija Josef Henrik Karström. Samana vuonna avattiin rautatie Turun ja Toijalan välille, joten oluiden vienti laajeni edelleen.
Oluenpanija Karström on mainittu aikanansa hyväksi ja kunnioitettavaksi baijerin oluen oluenpanijaksi. Joka tapauksessa hän toimi tehtaalla vain vuoden 1880 syksyyn, jolloin muutti Raumalle. Tämän jälkeen tuotannosta vastasi Loviisalaissyntyinen oluenpanija Johan Bernhard Lindberg.

Lindbergin aikana oluen myyntialuetta laajennettiin edelleen omien myymälöiden ansiosta, mutta vuoden 1884 kesällä asiaan tuli muutos. Nimittäin hetkeä aiemmin voimaan tulleen uuden asetuksen mukaan kuntakokous sai itse päättää antoiko se oluttehtaille erillisiä oluenmyyntioikeuksia vai ei. Ja kävi niin, että kuntakokouksessa kaikki erilliset myyntioikeudet kiellettiin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että olutta sai myydä vain tehtaalta. Kyseinen kielto laski tietysti myyntiä huomattavasti.
Seuraavan vuoden keväällä tilanne näytti oluenpanija Lindbergin osalta niin surkealta, että hän ilmoitti lopettavansa tehtävänsä kesällä. Elokuussa hän osti Tyrväällä myynnissä olleen oluttehtaan ja muutti sinne. Joka tapauksessa tilanne muuttui hankalaksi myös uuden oluenpanijan saannin osalta, sillä halukkaita ei juuri ilmaantunut. Lopulta Emma sai houkuteltua Raumalta oluenpanija Josef Henrik Karströmin takaisin Aittamäelle. Hän aloitti tehtävissään syyskuussa 1885.

Oluttehdas oli näin taas toiminnassa, mutta joitain muutoksia oli edelleen luvassa. Emma Wirzenius nimittäin luovutti koko Aittamäen tilan isännöinnin vuonna 1886, agronomiksi opiskelleelle pojalleen Axel Daniel Wirzeniukselle. Muutos oli hyvä, sillä tila sai näin odotetun uudistajan ja se näkyi myös oluttehtaan puolella. Oluttehdasta uusittiin pikkuhiljaa aina käymisastioista lähtien. Jatkossa Axel vastasi Aittamäen tilasta ja Emma oluttehtaasta. Uudistusten jälkeen tuotanto nousi ja oli tästä lähtien jatkuvasti yli 100.000 litraa vuodessa ja toisinaan jopa 150.000 litraa vuodessa. Tuotannossa oli olutta, portteria, simaa sekä jääkellarikaljaa.

Vuonna 1897 uudistettiin Aittamäen tilan ja oluttehtaan hallinto myös virallisesti, jolloin Axelista tuli omistaja. Tosin hän nimesi oluenpanija Karströmin oluttehtaan isännöitsijäksi ja määräsi tuotantoon ensikertaa myös limonadit.
Oluenpanija Karströmin poika Aleksander Theodor Karström oli oppinut isänsä opastuksella hyväksi oluenpanijaksi. Hän toimikin Aittamäen toisena oluenpanijana muutaman vuoden kunnes lähti Berliiniin panimomestarikouluun. Sieltä hän tuli vuonna 1899 panimomestarina takaisin Aittamäelle. Isänsä työpaikkaa hän ei halunnut vaan haki töitä muualta. Hetken päästä hänet palkattiin F. Lemstömin oluttehtaaseen Heinolaan.
Aittamäen oluttehtaan kannalta tämä uuden mestarin poismuutto oli kuitenkin takaisku. Nimittäin vuoden 1902 lokakuussa oluenpanija isä Josef Henrik Karström kuoli. Pienen etsinnän jälkeen hänen jatkajaksi saatiin ruotsalaissyntyinen panimomestari Bror John Thure Ruckman. Ruckman ei ollut toimessa kuin noin kaksi vuotta, kun jo keväällä 1904 hänen jatkajaksi tuli panimomestari Arnold Alexander Åkerman.

Marraskuun 3. päivä vuonna 1905 tapahtui jotain sellaista, mitä ei voi toivoa yhdellekään oluttehtaalle. Nimittäin paikkakuntalaiset yrittivät lopettaa tehtaan toiminnan omin käsin.

Tämän tapahtuman taustalla oli Loimaalla vuosia vallinnut raittiusmielinen ja sitäkautta vihamielinen asenne väkijuomatehtaita kohtaan, johon Aittamäen tehdaskin kuului.
Joka tapauksessa 1. marraskuuta oli 100 henkinen miesjoukko oli kokoontunut tiilitehtailija Mäkiön luokse, jossa kirjoitettiin yksimielisesti adressi oluttehtaan lopettamiseksi. Adressin allekirjoitti 75 henkilöä ja se oli osoitettu rouva Wirzeniukselle. Kyseisen adressin vei oluttehtaalle 16 henkinen ns. lähetystö antaen vastaajalle kuitenkin 12 tuntia miettimisaikaa.
Seuraavana päivänä, eli 2. marraskuuta, jolloin miettimisaika päättyi, ei vastausta ollut tullut. Tämä oli mainitulle lähetystölle se viimeinen pisara. Lähetystön koolle kutsumana kokoonnuttiin aamupäivällä 3. marraskuuta Loimaan torille, josta suunnattiin 170 miehen voimin oluttehtaalle. Tehtaalle päästyään ensimmäisenä pihalle astelivat lähetystön edustajat, joista yksi kantoi punaista lippua ja kolmella oli pyssy mukana. Tämän jälkeen laulettiin "työväen marssi" ja pidettiin lyhyt puhe. Heti puheen jälkeen ammuttiin kolmella laukauksella oluttehtaan kellarin lukko hajalle, jonka jälkeen rynnättiin sisälle särkemään tynnyreitä. Tässä vaiheessa kuitenkin panimomestari Åkerman oli pyydetty osoittamaan, mitkä tynnyrit sisälsivät olutta. Oluttynnyrit näytettyään lähetystön edustajat löivät tynnyreiden tapit sisään niin, että oluet valuivat ulos. Maahan lasketun oluen määrä nousi yli 30.000 litraan.
Tähän tapahtumaan loppui Aittamäellä vahvojen oluiden valmistus.
Mainittakoon, että vuoden kestäneen oikeusprosessin jälkeen Wirzenius voitti oikeuden puolelleen ja vastaajat joutuivat maksamaan noin 10.000 markkaa tuhoutuneesta oluesta sekä rikotuista tavaroista.

Tehdasta ei kuitenkaan täydellisesti lopetettu vuonna 1905, vaan se toimi jatkossa edelleen mietojen mallasjuomien sekä virvoitusjuomien valmistajana. Lopullinen päätös tehtaalle oli se, kun 4. syyskuuta 1909 panimomestari Åkerman kuoli. Virallisesti tehdas toimi saman vuoden loppuun.

Etiketti "Porter": Kim Lindberg
Pullonkorkki ja etiketti "Bayerskt öl": Panu Hakama - Orimattilan Pullomuseo
__________
1857 - 1874 Aittamäki Bryggeri (Paul Enoch Wirzenius)
1874 - 1886 Aittamäki Bryggeri (Gustava Emerentia Wirzenius)
1886 - 1897 Aittamäki Bryggeri (Gustava Emerentia Wirzenius, Axel Daniel Wirzenius)
1897 - 1909 Aittamäki Bryggeri - Aittamäki Oluttehdas (Axel Daniel Wirzenius)