Hissa Ölbryggeri
Hissa N:o 1
(nyk. Ullankatu 6)
Kirkonkylä
Lapua
Aloittanut: 1867
Lopettanut: 1911
Historia:
Hissan tilan omistaja Karl Hissa sai luvan oluttehtaan perustamiseen Lapuan kirkonkylään 10.10.1867. Yhteistyökumppaneina olivat maakauppias Johan Gustaf Lagerstedt ja Lapuan kruununnimismies Knut Felix Hägglund.
Tehdas rakennettiin Lapuanjoen rannalle, mutta sitä ei rakennettu heti vaan rakennustyöt aloitettiin vasta vuoden 1871 keväällä. Valmiina tehdas oli saman vuoden joulukuussa. Ensimmäinen olut tuli myyntiin vuoden 1872 tammikuun 1. päivä. Tätä ensiolutta kehuttiin "oivallisiksi". Tehdasta kutsuttiin aluksi myös nimellä Lappo Ölbryggeri.
Vuoden 1872 marraskuussa tehtaalle saatiin sen ensimmäinen ammattitaitoinen oluenpanija ruotsalaissyntyinen Jacob Petter Wahlgrén. Hänen kohtaloksi koitui lavantauti, johon hän kuoli runsaan kuukauden kuluttua.
Heti seuraavan vuoden (1873) keväällä olutpulloihin kiinnitettiin etikettejä, joissa oli seuraavia tekstejä: "Olutta Osmottaren
- Hissan Oluttehdas Lapualla" ja "Kaljaa Kalevattaren
- Hissan Oluttehtaasta Lapualla" sekä "Lappo Baijerskt Öl - Hissa Bryggeri Lappo". Etikettien erikoisuus oli kirjoitusasu, jotka oli lainattu Kalevalasta. Joka tapauksessa oluet menivät hyvin kaupaksi ja tämä johti siihen, että vuonna 1874 nimismies Knut Felix Hägglund osti tehtaan kokonaan itselleen. Samalla vuokrasi tarvittavat maa-alueet Karl Hissalta 50 vuodeksi.
Ensimmäisinä vuosina tuotannon määrä ei ollut kovin suuri, sillä se oli vain noin 25-30.000 litraa vuodessa. Kasvua tähän tuli vasta 1880-luvulla.
Vuonna 1881 maakauppias Johan Gustaf Lagerstedt erosi yhtiöstä ja perusti oman kilpailevan oluttehtaan Liuhtarin kylään Rintalan tilalle.
Knut Felix Hägglund kuoli Saksassa 5.7.1888, joten tehdas siirtyi perikunnalle. Perikunnan asioita hoiti tästä eteenpäin isoveli Kauhavan kruununnimismies Gustaf Adolf Hägglund.
Heti, kun tehdas siirtyi perikunnalle eli lähinnä G. A. Hägglundille, joukko Kauhavalaisia nosti häntä vastaan syytteen luvattomasta oluenmyynnistä. Syy tähän oli se, että Hissan tehtaan olutta oli myyty vuosia, ja myytiin edelleen, Kauhavan kolmessa kestikievarissa, joissa oluenmyynti oli kiellettyä. Todistajien mukaan Hägglund tiesi asiasta, mutta ei tehnyt asialle mitään. Syy tähän oli se, että hän olisi menettänyt osan tuloista mitkä Hissan tehdas kievareissa tuotti, joten hän katsoi tilannetta läpi sormien. Juuri tähän seikkaan Kauhavalaiset halusivat puuttua.
Oikeuskäsittelyn alettua oluenmyynti tietysti lopetettiin mainituissa kestikievareissa ja tätä toimenpidettä oikeus määräsi valvomaan juuri Hägglundin. Luvattoman oluenmyynnin lainkohta oli selvä, mutta Kauhavalaisia todistajia ei tuomarin mukaan ollut saapunut paikalle riittävää määrää, joten istuntoa siirrettiin. Noin vuoden kuluttua, lukuisien istuntojen jälkeen, kun asia ei ollut edennyt juuri lainkaan, tuomari ehdotti, että syytteistä luovuttaisiin. Asia oli tuomarin mielestä niin vähäpätöinen, ettei siihen kannattanut haaskata enempää aikaa ja muistutti, että puukkotappeluiden johdosta oikeudessa oli tärkeämpiäkin tapauksia selvitettävänä. Mutta se, että osa puukkotappeluista oli sattunut juuri kestikievarissa, ei näyttänyt kiinnostavan ketään.
G. A. Hägglundilla pysyi siis oma virka nimismiehenä, joten hän piti perillisten edusmiehenä oluttehtaan huutokaupan 27. heinäkuuta 1889. Huutokapassa tehtaan huusivat itselleen kaksikko maanviljelijä Wilhelm Antila ja nahkurimestari Elias Nelin. He maksoivat tehtaasta kaikkinensa 62.000 markkaa. Lisäksi tehtaan nimi muutettiin kaksikieliseksi Hissa Ölbryggeri - Hissan Oluttehdas.
Uusien omistajien myötä uudeksi oluenpanijaksi tuli vielä samana vuonna baijerilaissyntyinen panimomestari Georg Ernst.
Hänen aikana oluen tuotanto kävi huipussaan, ollen vuonna 1891 hieman yli 200.000 litraa. Ernstin toimikausi ei ollut kovin pitkä, sillä hän muutti pois jo 1892. Uudeksi oluenpanijaksi tuli Tanskalaissyntyinen panimomestari Karl Elesius Klintrup. Hän toimi tehtaassa vuoden 1896 lopulle, jolloin muutti vastaavien töiden perässä Tampereelle. Tästä eteenpäin oluista vastasi panimomestari Erkki Salo.
Omistajista Elias Nelin kuoli vuonna 1895 ja hänen osuus tehtaasta siirtyi leski Susanna Nelinille. Seuraavan vuoden lokakuussa myös Wilhelm Antila kuoli ja hänen osuus tehtaasta siirtyi perikunnalle, joista poika Johan Henrik Antila nousi hoitamaan isänsä tehtäviä. Seuraavana vuonna uudet omistajat rekisteröivät tehtaan nimiinsä. Tehtaasta mainitaan tässä vaiheessa myös nimiversio Hissa Ölbryggeri, omist. E. Nelinin ja W. Antilan perilliset. Itse oluttehdasta hoiti tästä eteenpäin panimomestari Salo ja 1900-luvun puolella toisinaan myös Susanna Nelinin poika panimomestariksi opiskellut Leonard Knut Nelin.
Piirros kirkon tapulin ikkunasta Lapuan joen yli vuodelta 1902. Joen oikealla puolella Hissan tila sekä oluttehdas.
1900-luvilla tehtaan toiminta oli suhteellisen vakaata vaikkakin lapualla pitkään vallinnut voimakas juopottelukulttuuri nousi kunnan valtuusmiesten kokouksissa esille harva se kuukausi. On mainittu, että Lapuan raittiusseuratoiminta on huonolla tolalla, kun naiset ja lapsetkin oksentaa kadulla. Raittiustoimintaa vahvistettiin ja eripituisia juomalakkoja pidettiin. Yhtenä ideana oli jopa jommankumman oluttehtaan ostaminen ja oluen myyminen niin halvalla, että toinen oluttehdas ajautuu vararikkoon. Idea ei kuitenkaan saanut kaikkien seuralaisten kannatusta. Joka tapauksessa alueelle vakiintui pikkuhiljaa suhteellisen voimakas raittiusseura toiminta. Raittiusaatetta oli Lapualla harrastettu jo pitkään, mutta nyt se nostettiin uudelle tasolle ja tästä sai osansa myös oluttehtaat. Hissan tehtaan kannalta ongelmaksi tulivat mm. erinäiset oluenmyyntikiellot sekä Lapuan kylällä julkijuopottelusta kiinnijäävän sakko, joka oli 50 markkaa. Kyseisen sakon sai lisäksi kirkonkylän jokaisen tontin varsinainen omistaja, mikäli pystyttiin todistamaan, että hänen tontilla juopotellaan, mutta omistaja ei puututtunut asiaan.
Vuonna 1906 puolet tehtaasta omistanut Susanna Nelin teki vararikon ja tehdas siirtyi lopulta Johan Henrik Antilalle.
Senaatin hyväksymä mallasveron korotus hyväksyttiin vuonna 1907 ja astui voimaan seuraavan vuoden ensimmäinen päivä. Tämän korotuksen seurauksena koko Suomessa useat kituvat oluttehtaan lopettivat vahvojen mallasjuomien valmistuksen ja siirtyivät valmistamaan ainoastaan mietoja mallasjuomia sekä virvoitusjuomia. Hissan tehtaan osalta vahvoja mallasjuomia valmistettiin kyllä edelleen, mutta pääpaino oli siirtynyt mietoihin juomiin.
Seuraava veronkorotus astui voimaan vuoden 1910 alusta ja tämän korotuksen jälkeen Hissan tehdas päätettiin lopettaa. Virallisesti tehtaan toiminta päättyi seuraavana vuonna.
Muuta: Omistajana hetken ollut Gustaf Adolf Hägglund oli se kuuluisa Kauhavan ruma vallesmanni, josta kansanlaulu Isontalon Antti ja Rannanjärvi kertoo. Hägglundin ansioihin kuului myös puukkojunkkarien Isontalon ja Rannanjärven kiinniotto vuonna 1867.
Kuva: 01.12.1902 Kylväjä no 50
__________
1867 - 1874 Hissa Ölbryggeri (Karl Hissa, Johan Gustaf Lagerstedt, Knut Felix Hägglund)
1874 - 1888 Hissa Ölbryggeri (Knut Felix Hägglund)
1888 - 1889 Hissa Ölbryggeri (Knut Felix Hägglundin perikunta)
1889 - 1895 Hissa Ölbryggeri - Hissan Oluttehdas (Wilhelm Antila, Elias Nelin)
1895 - 1896 Hissa Ölbryggeri - Hissan Oluttehdas (Wilhelm Antila, Susanna Nelin)
1896 - 1897 Hissa Ölbryggeri - Hissan Oluttehdas (Wilhelm Antilan perikunta, Susanna Nelin)
1897 - 1906 Hissa Ölbryggeri - Hissan Oluttehdas (Johan Henrik Antila, Susanna Nelin)
1906 - 1911 Hissa Ölbryggeri - Hissan Oluttehdas (Johan Henrik Antila)
