HOME WHAT´S NEW GUESTBOOK COLLECTORS LINKS CONTACT

kaupungit

 Lappeenranta

<< Edellinen _____ Seuraava >>

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Lappeenranta

Lauritsala Ölbryggeri
Lauritsalan kartano 1 ja 2 (nyk. Kartanontie 21)
Lauritsala
Lappeen kunta (nyk. Lappeenrannan kaupunki)

Aloittanut: 1856
Lopettanut: 1900

Historia:
Oluttehtaan perusti Lauritsalan kartanon omistaja Carl Fredrik Savander vuonna 1856. Tehdasta varten rakennettiin kartanon maalle oma kiinteistö, joka valmistui seuraavana vuonna. Nimeksi tuli Lauritsala Ölbryggeri. Oluenpanijana toimi baijerilaissyntyinen panimomestari Florian Scharff, jonka lisäksi muita työntekijöitä oli kuusi. Tuotannossa oli alusta alkaen laadukasta pohjahiivaolutta, joita myytiin nimillä Lager öl ja Bäjerskt öl.
Kartanon maalla oli myös Saima niminen kestikievari, josta käytettiin toisinaan nimeä Saima hotelli. Tätä kestikievaria hoiti ravintoloitsija Constantin Petroff.


Lauritsalan Oluttehdas

Heinäkuussa 1862 Savander kuoli ja kartano kiinteistöineen sekä liiketoimineen siirtyivät etupäässä kolmelle pojalle. Pojat olivat Carl Wilhelm, Anton Emil ja Johan Viktor. Heistä Carl Wilhelm jatkoi isänsä kauppaliikettä, jonka hän rekisteröi nimelle Carl Savander & Son. Nuoremmat pojat jatkoivat kartanon, eläinten- ja viljelysten hoitoa, oluttehtaan toimintaa ja kestikievaria nimellä A. & J. V. Savander. Oluttehtaan osalta nimeksi tuli Lauritsala Bajerska Ölbryggeri - Lauritsalan Baijerilainen Oluttehdas.

Seuraavina vuosina kartanon kaikkia liiketoimia laajennettiin ja sinne perustettiin vuoden 1864 keväällä laajempialainen maanviljelyskoulu. Viralliselta nimeltään "Lauritsala Privata Landtbruks -institut". Tässä maanviljelyskoulussa pidettiin mm. puolivuotta kestäviä baijerilaisen oluen valmistuskursseja.
Ennen maanviljelyskoulun alkua tehtaalle tuli toiseksi panimomestariksi baijerilainen Georg Michael Hüttlinger. Kurssien alettua Scharff hoiti Lauritsalan omaa oluttehdasta ja Hüttlinger maatalouskoulun oluenvalmistuksen kursseja.
Ensimmäisiä panimomestarin diplomin saaneita olivat Anton Emil Savander ja Saima kestikievarin pitäjä Constantin Petroff. Mainittakoon, että heti diplomin saatuaan Petroff perusti oman oluttehtaan Mikkeliin. Lisäksi Anton Emil siirtyi Scharffin paikalle Lauritsalan omaan oluttehtaaseen.

Muutaman vuoden kuluttua (1866) tilanne oli ajautunut Lauritsalan kartanon osalta taloudellisesti huonoon asemaan. Nimittäin A. & J. V. Savander yhtiön varat loppuivat. Syitä varojen loppumiseen on mainittu olleen monia, joista yksi, suoraan Lauritsalan kartanoon kohdistuva, oli matkustajien väheneminen läheisellä Saimaan kanavalla. Oluttehtaan tulevaisuus oli täten myös siis vaakalaudalla, vaikka se oli taantuman aikana ainoa osa kartanon liiketoimintaa, joka ei tuottanut tappiota.
Pelkkä oluttehdas ei kartanoa voi pelastaa, mutta sielläkin tehtiin kesällä 1866 joitain muutoksia. Työntekijöiden määrä mm. laskettiin neljällä (toisin sanoen siellä ei palkattu neljää kesätyöntekijää) sekä lisäksi oluiden myynnissä siirryttiin ns. massamyyntiin. Massamyynti tarkoitti suurempia alennuksia, mikäli osti vähintään 100 pulloa (eli 4 korillista) olutta kerralla. Tämä ei tietysti itse kartanon tilannetta parantanut, vaan lopulta vuoden 1866 syksyllä A. & J. V. Savander yhtiö asetettiin konkurssiin. Tarkastettu ja virallinen ilmoitus konkurssista annettiin seuraavana vuonna. Ensimmäisenä lakkautettiin kalliiksi tullut maanviljelyskoulu sekä irtisanottiin panimomestari Hüttlingerin virka. Velkojien joukossa oli suuria viipurilaisia liikemiehiä, kuten konsuli Julius Dippel ja kauppias Wilhelm Rothe. Joka tapauksessa pesänhoitajat ryhtyivät nopeasti työhönsä eli pitämään kartanolla katselmuksia ja irtaimiston huutokauppoja. Konkurssin aikana oluttehtaan tai kestikievarin toimintaa ei lakkautettu.

Kartano sai uuden omistajan vuonna 1868, jolloin viipurilainen kauppaneuvos Johan Fredrik Hackman osti kartanon. Hinta oli 139.000 markkaa. Oluttehdas sai myös alkuperäisen nimensä eli Lauritsala Ölbryggeri.
Hackmanilla ei ollut aikomustakaan muuttaa Lauritsalaan ja ryhtyä kartanonherraksi vaan oli valmis luopumaan siitä. Ehtona tietysti oli, että kartano pysyy jatkossa suvun hallussa. Seuraavana vuonna, jolloin Hackmanin tytär Antoinette asui Pietarissa puolisonsa Lars Emil von Haartmanin kanssa, tarjosi Hackman kartanoa vävylleen Haartmanille johon hän suostui ja kartano sai näin uuden omistajan. Hinta oli sama minkä Hackman oli itse maksanut. Tässä vaiheessa panimomestari Anton Emil Savander lopetti työt ja muutti Viipuriin.

Haartmanin tullessa kartanon omistajaksi (1869) liki ensimmäisenä tehtävänään hän "tilasi" uuden panimomestarin. Uudeksi oluttehtaan johtajaksi ja ylläpitäjäksi tuli baijerilaissyntyinen panimomestari Heidlinger. Heidlinger toimi tehtävässään alle kaksi vuotta ja tästä eteenpäin vanha tuttu (maatalouskoulun entinen opettaja) baijerilainen panimomestari Georg Michael Hüttlinger. Kartanon isännöitsijäksi tuli Caleb Rasander. Hüttlingeristä mainittakoon, että maatalouskoulun aikaista oluenvalmistuksen koulutusta ei virallisesti enää annettu, mutta tästä huolimatta hän opetti halukkaita panimomestareiksi. Virallista mestarin diplomia ei tietysti enää saanut.


Vuonna 1872 Lauritsala olutta oli myynnissä Viipurissa
Herman Oldenburgin myymälässä.

1880-luvun alussa oluenpanon opissa oli maisteri Carl Gustaf Borg, joka lopulta toimi Lauritsalassa "panimomestarina" vuoteen 1886. Borg tunnettiin myöhemmin kutsumanimellä Gösta Borg ja oli yksi Oy Pyynikin perustajista sekä 1900-luvun alussa Suomen Panimoteollisuusyhdistyksen (myöh. Panimoliitto) perustajajäsen. Seuraavina vuosina tuotantoon tulivat portteri, bock ja vuonna 1888 erlanger olut.

Vuoden 1891 lopussa Lauritsalan oluttehdas sai kilpailijan, kun Lappeenrantaan rakennettu oluttehdas valmistui. Lauritsalan tehtaan tuotanto vaihteli 1890-luvulla alkuvuosina 150.000 litran molemmin puolin. Joka tapauksessa uudesta kilpailijasta ei ollut välitöntä vaaraa Lauritsalaan, mutta vuonna 1895, jolloin L. E. v. Haartman osti Lappeenrannan oluttehtaan, syntyi siitä uhkatekijä, nimittäin Lauritsalan tehtaan lakkautus tarpeettomana. Lauritsalan osalta mainittavaa on myös se, että muutamia vuosia Lauritsalan tehdasta olivat vaivanneet vaihteleva oluenlaatu sekä vanhentuneet laitteistot. Välitön lopetus ei ilmeisesti ollut kuitenkaan Haartmanin suunnitelmissa, sillä vuonna 1895 hän palkkasi tehtaalle uudeksi panimomestariksi saksalaissyntyisen Hugo Wakczynskin.
Vuonna 1897 Haartman rekisteröi kartanon ja oluttehtaan nimelle Lauritsala Gård, von Haartman. Tämä uusi rekisteröinti ei muuttanut oluttehtaan nimeä, vaan koski etupäässä kartanoa. Rekisteröinnin jälkeen mestari Wakczynski lopetti työnsä ja muutti pois. Hänen paikalle tuli saksalaissyntyinen panimomestari Karl Julius Johan Gebauer.

Toimintaan tuli kuitenkin muutos jo vuonna 1899, jolloin Haartman perusti Osakeyhtiö Lappeenranta ja Lauritsala yhtiön, jonka yksi tarkoitus oli yhdistää Lappeenrannan ja Lauritsalan oluttehtaat. Näin tapahtuikin, joten valmistus jatkui toistaiseksi kummassakin tehtaassa.
Kävi kuitenkin niin, että uuden yhtiön perustamisen jälkeen, jolloin Lappeenrannan tehdasta oltiin uudistettu ja laajennettu, mutta Lauritsalan tehdas ei, ilmoitti Haartman Lauritsalan tehtaan lakkautuksesta.
Lauritsalan oluttehdas lopetti kaiken toimintansa virallisesti vuoden 1900 heinäkuussa.

Mainos: Wiborgs Tidning no 80
Lähteet: A. Jurvanen: Oy Lappeenranta ja Lauritsala 1856-1899-1949, Kansallisarkisto: PRH arkisto, sanomalehtiarkisto, kirkolliset asiakirjat, Lauritsalan kartano, omat arkistot.
__________
1856 - 1862 Lauritsala Ölbryggeri (Carl Fredrik Savander)
1862 - 1867 Lauritsala Bajerska Ölbryggeri - Lauritsalan Baijerilainen Olut-tehdas (A. & J. V.
__________ Savander)

1867 - 1868 Lauritsala Bajerska Ölbryggeri - Lauritsalan Baijerilainen Olut-tehdas
__________ (konkurssipesänhoitajat)

1868 - 1869 Lauritsala Ölbryggeri (Johan Fredrik Hackman)
1869 - 1897 Lauritsala Ölbryggeri (Lars Emil von Haartman)
1897 - 1899 Lauritsala Ölbryggeri (Lauritsala gård, von Haartman)
1899 - 1900 Lauritsala Ölbryggeri (Oy Lappeenranta ja Lauritsala)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Lappeenranta

Oy Amri Ab
3. kaup. osa. Tontit 43, 45 Rantakatu (nyk. Ainonkatu 31)
Lappeenranta

Aloittanut: 1891
Lopettanut: 1993

Historia:
Oluttehtaan perusti englantilainen kauppias John Nethersole keväällä 1891, jolloin hän sai tehtaallensa myös rakennusluvan. Koko hankkeen rahoittajana oli Nethersolen rekisteröimä John Nethersole & Co. Tehdas rakennettiin rantakadulle tonteille 43 ja 45 (nyk. Ainonkatu 31). Laitos oli valmiina jo saman vuoden marraskuussa, jolloin oluiden keittelyt aloitettiin. Ensiolutta tuli markkinoille joulukuun 21. päivä.
Tehdas sai viralliseksi nimekseen Willmanstrand Porter- och Ölbryggeri, mutta on mainittu monilla eri nimillä, joista yleisin oli Lappeenrannan Oluttehdas. Ensioluesta mainittiin, että se on "erittäin kirkasta ja hienomakuista ja portterikin täyttää kaikki vaatimukset".

Helmikuussa 1893 Nethersole ja viipurilainen kauppias Matti Roiha kirjoittivat vuokrasopimuksen, jolla Roiha vuokraa tehtaan 1.5.1893 alkaen. Vuosivuokra oli 3.500 markkaa.
Vielä samana vuonna Nethersole myi tahtaan viipurilaiselle panimomestari Johan Babtist Wutzille. Wutz ei siirtynyt Lappeenrantaan, vaan toimi Viipurissa Yhdysoluttehtaalla. Myös Roihan vuokrasopimus pysyi ennallaan. Tehtaan nimi muuttui muotoon Willmanstrand Öl- och Porterbryggeri, mutta esiintyi lähes yksinomaan suomennettuna Lappeenrannan Olut- ja Portteritehdas.

Vuoden 1895 tammikuussa Lauritsalan kartanon omistaja eversti Lars Emil von Haartman osti tehtaan Wutzilta 49.000 markalla. Roihan vuokrasopimus pysyi edelleen ennallaan. Tästä eteenpäin tuotannosta vastasi noin vuoden baijerilainen panimomestari Karl Heining. Tehtaan nimeksi muutettiin suomenkielinen versio Lappeenrannan Olut- ja Portteritehdas.

Syksyllä 1895 Haartman purki vuokrasopimuksen Roihan kanssa, mutta kirjattiin päättyväksi vasta, seuraavan vuoden tammikuun viimeinen päivä.
Tämän jälkeen tehdas jatkoi toimintaansa, mutta samalla sitä laajennettiin pikkuhiljaa vuoden 1899 kevääseen. Laajennukset käsittivät mm. viereisten tonttien nro 42 ja 45 ostoja ja niille rakentamista sekä vanhan kaluston uusimista ja laajentamista.
Samana keväänä 1899 Haartman yhteistyökumppaneineen perustivat Osakeyhtiö Lappeenranta ja Lauritsalan, jolla yhdistettiin Lappeenrannan ja Lauritsalan oluttehtaat sekä muu liiketoiminta. Osakeyhtiön osakepääoma oli 750.000 markkaa (1.500 á 500 mk). Alussa osakkeista 90% oli merkitty eversti Haartmanille.
Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat johtokunnan puheenjohtaja Lars Emil von Haartman, pankinjohtaja Juho Pelkonen, kauppias Viktor Abramoff ja varajäsenet kauppias Ivan Volkoff ja farmaseutti Lauri Cederhvarf. Isännöitsijäksi tuli Lauritsalan kartanon hoitaja Caleb Rasander ja oluenpanijaksi saksalaissyntyinen panimomestari Josef Gruber.


Etikettejä 1900-luvun alkuvuosilta.

Alunperin yhtiöllä oli omistuksessaan mm. Lauritsalan kartano, Mälkiän mylly sekä useita tiloja Puumalassa. Nämä kaikki myytiin pois vuoden 1906 aikana. Tämän jälkeen osakepääoma laskettiin 375.000 markkaan. Muutokset vahvistettiin senaatissa 17.11.1907, jonka jälkeen yhtiö oli ainoastaan panimoyhtiö. Mainittujen tilankauppojen aikana yhtiön perustaja Lars Emil von Haartman kuoli. Hänen paikalle valittiin kauppias Georg Taht ja isännöitsijäksi everstiluutnantti Otto Werner Palmroth. Tulevaisuudessa hallitus tietysti vaihteli.

Vuosia oluttehdasta rasittanut raittiusaate oli voimakasta 1900-luvun alussa ja sen myötä oluen myynti vaikeutui mm. siksi, että Lappeenrannan kaikki olutmyymälät kiellettiin. Lisäksi kiellettiin anniskelupaikoilla tapahtuva vähittäismyynti. Myynti oli sallittua jatkossa korittain tehtaalta ja pullottain tehtaan omasta kioskista. Tämän lisäksi mallasvero nostettiin 1.1.1908 alkaen nelinkertaiseksi ja korotettiin vielä lisää vuonna 1910. Tämä kaikki laski myynnin noin puoleen muutamassa vuodessa.
Vasta vuonna 1912 tehdas sai luvan myydä olutta pullottain yhdessä myyntipaikassa. Toinen myyntipaikka avattiin seuraavana vuonna vastavalmistuneella kasinolla. Suunta oli siis hyvä, mutta auttamattoman hidas.
Vuonna 1914 syttyi I maailmansota, joka toi kaupankäyntiin omat ongelmansa. Sodan alettua tehdas oli viisi kuukauta suljettuna, mutta jatkoi tämän jälkeen parhaansa mukaan. Myynti oli tietysti pienentynyt ja pieneni seuraavina vuosina edelleen, joten vuoden 1916 huhtikuussa, siirryttiin valmistuksessa mietoihin mallasjuomiin.

Kaikenlainen raaka-ainepula ja sekasorto voimistui suomessa vuonna 1917, jolloin esim. 29.6. vahvistettiin kieltolaki. Mutta koska se määrättiin alkavaksi vasta vuonna 1919, säädettiin ns. väliaikainen kieltolaki. (Eli tämän jälkeen kaikki yli 2 til.% oluet olivat ns. alkoholopitoisia juomia ja siis kiellettyjen juomien listalla). Joka tapauksessa, tehdas oli jo keväällä 1916 siirtynyt mietoihin mallasjuomiin, joten tämä ei muuttanut juurikaan toimintatapoja. Mutta se mikä muutti, oli venäjän kaupan täydellinen tyrehtyminen ja sitä kautta elintarvikkeiden ym. raaka-ainepula. Raaka-ainepula kosketti tavalla tai toisella koko suomea ja tämä johti lopulta siihen, että senaatin elintarveosasto takavarikoi marraskuussa 1917 oluttehtaalta sen koko mallasvaraston. Syyksi takavarikkoon ilmoitettiin, että "näistä jauhetaan jauhoa, josta saadaan leipää". Tähän loppui juomien valmistus ja sitä kautta koko toiminta tehtaalla.

Seuraavan kerran tehtaalle saatiin maltaita vuoden 1919 syyskuussa, jolloin toiminta lähti jälleen liikkeelle. Kieltolain alkuvuosista eteenpäin mentäessä mietojen juomien menekki pikkuhiljaa kasvoi ja vuonna 1928 yhtiön osakepääoma nostettiin alkuperäiselle tasolle eli 750.000 markkaan.

Panimomestari Josef Gruber jäi eläkkeelle vuonna 1931 ja paikalle valittiin panimomestari Fritz Bieglas. Vuonna 1932, jolloin kieltolaki kumottiin, oli tehdas jälleen varsinainen panimo ja muiden panimoiden tavoin edessä oli nousukausi. Esimerkiksi III veroluokan oluen myynti kasvoi seuraavasti: kun se vuonna 1933 noin 48.000 litraa oli se vuonna 1938 noin 200.000 litraa. Tämän lisäksi tuotannossa oli I veroluokan olut ja kalja.


Lasinalusta ja etikettejä 1930-luvulta.

Panimomestari Bieglas erosi virasta syksyllä 1934 ja paikalle valittiin panimomestari Gustav Lindewald. Lindewald erosi jo 1936 ja paikalle valittiin panimomestari Frithiof Viktor Lundgren.
Osakepääoman korotus 1.500.000 markkaan sai vahvistuksen 17.10.1936.
Vuonna 1939 tehtaalla ryhdyttiin valmistamaan virvoitusjuomia. Ensimmäinen erä limonadeja laskettiin myyntiin toukokuun puolivälissä. Virvoitusjuomia varten palkattiin panimomestari Risto O. Majamaa.

Panimomestari Lundgren kuoli 1941 ja mestari Majamaa siirtyi hänen paikalle. Majamaan ura tehtaalla kesti vuoteen 1977. Sodan takia vahvempia mallasjuomia ei tuotannossa ollut ennen vuotta 1948, jolloin kansanhuoltoministeriö kumosi kiellon. Samana vuonna panimomestari Marjamaa muutti tuotannossa olleen Pöytä oluen nimen Karjala olueksi. Karjala olut on aiemmin ollut Sortavalan Panimon tuotemerkki.


Etikettejä 1950-luvulta.

1950-luvulla tehdasta uudistettiin ja laajennettiin. Vuosikymmenen puolivälissä tuotantoon tuli myös A olut. Tästä syystä tuotantopuolelle palkattiin vuonna 1955 panimomestari Jaakko R. Ekholm. Hän toimi tehtaalla neljä vuotta. Mainitut laajennukset olivat tarpeen, sillä Alkon laatimia myyntialueita kasvatettiin ja lopulta 1964 A oluen myyntirajat poistettiin kokonaan. Näin ollen tehdasta laajenettiin edelleen.


Etikettejä 1960-luvulta.

Vuonna 1966 Oy Hartwall Ab osti osake-enemmistön Oy Lappeenranta - Lauritsalasta ja marraskuussa 1970 se fuusioitiin emoyhtiöön. Samalla nimi muutettiin muotoon Oy Hartwall Ab Karjala Olut. Mainitut laajennukset valmistuivat 1967, jolloin myös III oluen myyntirajat poistettiin. Tämän jälkeen karjala olutta sai teoriassa lähes koko etelä suomesta, mutta totuus oli se, että karjala oli merkkinä ihmisten mielissä edelleen suhteellisen paikallinen "itäsuomalainen" olutmerkki.

Karjala merkin tunnettavuuteen tuli positiivinen muutos vuoden 1968 huhtikuussa, jolloin se sai ilmaista mainosta Neuvostoliiton silloiselta suurlähettiläältä. Nimittäin Neuvostoliiton suurlähettiläs Andrei E. Kovalev puuttui etiketin sotaisan näköiseen vaakunaan sanoen, että se "herättävät vääriä ajatuksia" ja "periytyy ajoilta, jolloin tilanne oli toinen". Nämä kommentit vaakunasta pääsivät tietysti lehtien etusivuille ja palstoille. Näin karjala olut sai koko kansan siunauksen ja seuraavalla vuosikymmenellä se olikin suomen suosituin olut. Lisänostetta myynnille tuli keskioluen vapautuminen vuonna 1969, jolloin oluen myynti nousi noin 16 miljoonaan litraan.
Parhaimmillaan Karjalan markkinaosuus suomen olutmarkkinoista oli noin 30%.

Karjala oluen suosion lisääntyessä sen valmistusta siirrettiin 1970 luvun alussa myös muihin Hartwallin tehtaisiin eli Turkuun, Kaarinaan ja Vaasaan. Vuodesta 1974 tehtaan nimeksi tuli Oy Hartwall Ab ja paikkakunta, missä olut oli valmistettu esim. Oy Hartwall Ab Lappeenranta. Oy Lappeenranta-Lauritsala yhtiö lakkautettiin tammikuussa 1971.
Vuonna 1982 tehtaalle palkattiin panimomestari Heikki Pekka Vehviläinen. Hän toimi tehtaalla vuoteen 1991, jolloin siirtyi Hartwallin Lahden tehtaalle.


Tehtaan kiinteistöt 1980 -luvulla.

Helmikuussa 1991 Hartwallin tuotanto ja jakelu rekisteröitiin nimelle Oy Amri Ab. Näin edettiin kaksi vuotta, kunnes Hartwall päätti lakkauttaa Lappeenrannan tehtaan ja siirtää tuotannon muihin tehtaisiin. Viimeinen panimomestari tehtaalla oli vuonna 1963 virkansa tehtaalla aloittanut Pirkko Näätänen. Tehdas lopetettiin keväällä 1993.

Etiketit: Arvo Kulo (ensimmäiset 6 etikettiä), Kim Lindberg (pitkä punainen sinettietiketti), Mika Vellonen (1950-60 luvun etiketit).
Lasinalustat: Antti Räty
Tehtaan kuva: Erk Appel; Hartwall 1836-1986
Lähteet: PRH 6.126, 21.525, 507.575, Erk Appel; Hartwall 1836-1986, kirkolliset asiakirjat, omat arkistot, Mikko Pakkanen, Oy Hartwall Ab
__________
1891 - 1893 Willmanstrand Porter- och Ölbryggeri (John Nethersole & Co.)
1893 - 1893 Willmanstrand Porter- och Ölbryggeri (John Nethersole & Co., vuokr. Matti Roiha)
1893 - 1895 Willmanstrand Öl- och Porterbryggeri (Johan Babtist Wutz, vuokr. Matti Roiha)
1895 - 1896 Lappeenrannan Olut- ja Portteritehdas (L. E. von Haartman, vuokr. Matti Roiha)
1896 - 1899 Lappeenrannan Olut- ja Portteritehdas (Lars Emil von Haartman)
1899 - 1966 Oy Lappeenranta ja Lauritsala
1966 - 1970 Oy Lappeenranta ja Lauritsala (Oy Hartwall Ab)
1970 - 1974 Oy Hartwall Ab Karjala Olut
1974 - 1991 Oy Hartwall Ab Lappeenranta
1991 - 1993 Oy Amri Ab (Oy Hartwall Ab)

alustat

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Lappeenranta

Lappeenrannen Panimo Oy
Ainonkatu 31
53100 Lappeenranta

Aloittanut: 1993
Lopettanut: 1996

Historia:
(tehtaan tarina työnalla..)
__________
1993 - 1996 Lappeenrannan Panimo Oy

alustat

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Lappeenranta

Saimaan Juomatehdas
Meijerikatu 4
53500 Lappeenranta

Aloittanut: 1999
Lopettanut: 2013

Historia:
(tehtaan tarina työnalla..)
__________
1999 - 2002 Saimaan Panimo Oy
2002 - 2008 Saimaan Panimo Oy (Oxa Oy, Mikkeli)
2008 - 2011 Saimaan Olut (Oxa Oy, Mikkeli)
2011 - 2013 Saimaan Juomatehdas (Oxa Oy, Mikkeli)

alustat

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________ Lappeenranta

Panimoyhtiö TuJu
Meijerikatu 4
53500 Lappeenranta
[fb]

Aloittanut: 2016

Historia:
Panimon perustivat Tuomas Mäkiniemi ja Jukka Mononen vuonna 2015. Keittokoko on 500 litraa ja käymistankkien 4x 625 litraa. Oluenpanijana toimii Tuomas.
Ensioluet (ipa ja saison) tulivat markkinoille 11.11.2016.

Logo: Panimoyhtiö TuJu fb sivu.
__________
2016 - ____ Panimoyhtiö TuJu (Panimoyhtiö TuJu Oy)

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

<< Edellinen _____ Seuraava >>

kaupungit