<< Edellinen _____ Seuraava >>
Bryggeri, Petter Kortman
Tontti 85 (Huom. vanhan kortteli ja tonttijaon mukaan)
Kuopio
Aloittanut: 1842
Lopettanut: 1846
Historia:
Kuopioon vuonna 1841 muuttanut kauppias oluenpanija Petter Kortman aloitti sivutoimenaan oluenvalmistuksen vuonna 1842. Laitos oli ilmeisesti lähinnä kotikeittämö kauppaliikkeen takahuoneessa. Hän valmisti tislaamalla myös vahvempia alkoholijuomia. Vuotuinen oluentuotanto oli "joitain tuhansia litroja", joten valmistus oli todella pienimuotoista. Tuotteet eivät saaneet suurempaa kannatusta, joten oluenpanot lopetettiin pikku hiljaa muutaman vuoden kuluttua, viimeistään vuonna 1846.
Myös vahvempien alkoholijuomien keittelyt lopetettiin vuoteen 1851 mennessä, jolloin hän sai mm. tuomion ns. "sapattirauhan rikkomisesta" eli alkoholinmyynnistä ja anniskelusta sekä työnteosta kirkonmenojen aikaan.
Tämän jälkeen Kortman vaihtoi alaa ja valmistui muutaman vuoden kuluttua lasimestariksi.
Lähde:
Kuopion historia kirjat erittelemättä
kirkolliset asiakirjat erittelemättä
__________
1842 - 1846 Bryggeri, Petter Kortman (Petter Kortman)
|
Bryggeri, V. Wiik
Tontti 141 (nyk. Hapelähteenkatu 7)
Lahdentaka
Kuopio
Aloittanut: 1852
Lopettanut: 1866
Historia:
Oluttehtaan perusti leipuri Carl Gustaf Wiik vuonna 1852 omistamalleen tontille numero 141 Maljalahden rannalle. Tontilla oli ennestään leipomo ja muita rakennuksia, joista yhteen rakennettiin tämä oluttehdas. Panimon nimenä mainitaan Bryggeri C. G. Wiik. Toiminta aloitettiin syksyllä 1852 ja ensiolutta tarjottiin myytäväksi seuraavan vuoden tammikuussa. Olut maksoi 8 kopeekkaa pullo ja kalja 3 kopeekkaa kannu.
Tuotteita kuitenkin arvosteltiin heikkolaatuisiksi, joten edessä oli ongelmia. Ensimmäinen korjausliike oli saada varsinainen oluenpanija tehtaalle. Hyvin pian oluenpanijaksi tuli ruotsalaissyntyinen Fredrik Amandus Grönmark. Tämän jälkeen oluet saivat täysin toisenlaisen vastaanoton.
Omistaja C. G. Wiik luovutti vuonna 1855 panimon pojalleen Viktor Wiikille. Tämän jälkeen oluenpanija Grönmark vuokrasi tehtaan Viktorilta ja toimi myös sen isännöitsijänä. Panimon nimi muuttui muotoon Bryggeri V. Wiik, mutta esiintyi myös muodoissa Wiikska Bryggeriet tai suomenkielisellä kutsumanimellä Viikkilän Oluttehdas. Grönmark opetti Viktorin myös oluenpanijaksi.
Vuonna 1858 alussa Grönmark siirtyi vasta aloittaneen Niiralan oluttehtaan palvelukseen. Tämän jälkeen Viktor jatkoi itse oluenpanijana vuoteen 1864, jolloin ajautui konkurssiin. Tehtaan toiminta siirtyi tämän jälkeen konkurssipesänhoitajille. Pesänhoitajat eivät kuitenkaan lakkauttaneet tehdasta vaan pitivät sen käynnissä, joten Wiik jatkoi oluenpanijana jatkossakin. Pesänhoitajien valvonnan aikana tehdas mainitaan enteilevästi ensikerran sijaintinsa mukaan Lahdentaan oluttehtaaksi. Pesänhoitajien valvonnanalaista toimintaa jatkettiin noin kaksi vuotta, kunnes vuoden 1866 kesällä kaikki toiminta oluttehtaalla lopetettiin. Huutokaupat kuitenkin jatkuivat niin kauan, kuin myytävää omaisuutta oli jäljellä.
Itse oluttehdas kiinteistöineen ja tontteineen myytiin maaliskuussa 1871.

Wiikin tehtaan lehtimainos vuoden 1866 maaliskuulta.
Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita. Lahti 1952
Turunen Matti: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Kuopion historia 2-6
Lehtimainos: 23.03.1866 Tapio no 12
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
__________
1852 - 1855 Bryggeri, C. G. Wiik (Carl Gustaf Wiik)
1855 - 1858 Bryggeri, V. Wiik (Viktor Wiik, vuokr. Fredrik Amandus Grönmark)
1858 - 1864 Bryggeri, V. Wiik (Viktor Wiik)
1864 - 1866 Bryggeri, V. Wiik (konkurssipesän hoitajat)
|
Bryggeri, O. W. Roering
Tontti 14 Rantakatu 1 (nyk. Satamakatu)
Kuopio
Aloittanut: 1855
Lopettanut: 1856
Historia:
Raatimies kauppias Otto Wilhelm Roering laajensi kauppatoimintaansa oluenvalmistukseen vuonna 1855. Roering oli Kuopion ns. vanhaa kauppiaskaartia ja hänellä oli ennestään menestyvä kauppaliike, mylly ja viinatehdas.
Oluttehtaalle rakennettiin erillinen kiinteistö, jossa aloitettiin panimotoiminta syksyllä 1855. Panimo mainitaan nimellä Bryggeri O. W. Roering.
Näin Kuopion olutmarkkinoista kilpailivat kaksi oluttehdasta omilla tuotteillaan. Totuus oli kuitenkin, että vuoden 1856 aikana kilpailija Wiikin oluttehdas voitti kärjistyneen laatukilpailun sekä lopulta kaupunkilaisten suosion. Tämän ikävän tilanteen ollessa vielä ajankohtainen ajautui Roering muun kauppatoimiensa kanssa kuvernöörin allekirjoittamana holhouksenalaiseksi. Käytännössä tämä tarkoitti rahaliikenteen tarkkaa seurantaa ja kävi niin, että mallasjuomista luovuttiin "turhana". Tähän päättyi oluttehtailu tällä tontilla.

Myynnissä oli mainoksen mukaan hyvin onnistunutta olutta.
Lähteet:
Hietakari Eero: Osakeyhtiö Gust. Ranin, Savon vanhin kauppahuone 1852-1952, Kuopio 1952.
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita. Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Kuopion historia 2-6
Lehtimainos: 16.02.1856 Kuopio Tidning no 7
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
__________
1855 - 1856 Bryggeri, O. W. Roering (Otto Wilhelm Roering)
|
Niiralan Olut- ja Portteritehdas
Niirala (nyk. Valkeisenkatu 2-4)
Savilahti
Kuopio
Aloittanut: 1857
Lopettanut: 1916
Historia:
Oluttehtaan perusti kauppias Carl Johan Fogman vuonna 1857 Kuopion maalaiskunnan Savilahden Niiralaan. Nykyisin oluttehtaan paikalla on Kuopion kaupunginteatteri. Yhteistyökumppanina Fogmanilla oli ruotsalaissyntyinen oluenpanija Carl Edvard Lagqvist. Laitos rakennettiin nopeasti, sillä laitteet olivat kauppias O. W. Roeringin vuonna 1856 lopettaneen oluttehtaan vanhat laitteet, jotka Fogman oli ostanut ja asensi nyt omaan tehtaaseensa. Toiminta alkoi vuoden 1857 syksyllä, oluenpanija Lagqvistin johdolla. Laqvistin lisäksi Fogman sai houkuteltua tehtaalleen vuoden 1858 alussa Wiikin oluttehtaan oluenpanijan ruotsalaissyntyisen Fredrik Amandus Grönmarkin. Grönmark kuitenkin kuoli hyvin pian muutettuaan Niiralaan. Tästä huolimatta ensiolutta tuli myyntiin toukokuun alussa 1858.
Tehdas tunnettiin nimellä Niirala Bryggeri, mutta esiintyi myös omistajan mukaan nimellä C. J. Fogmans Bryggeri.

Mainos vuoden 1859 helmikuulta.
Ensimmäinen varsinainen oluiden hintaluettelo julkaistiin tammikuussa 1859, jolloin tuotannossa oli englannin olutta, varasto olutta, baijerin olutta ja böömin olutta sekä kaljaa. Muutaman vuoden kuluttua 18.1.1860 Fogman sai myös portterin valmistusoikeuden. Oluenpanija Lagqvist lopetti tehtävänsä vuoden 1863 helmikuussa ja muutti pois.
Vuonna 1866 toimintaan tuli kuukausien katkoksia ja ajautui seuraavana vuonna konkurssiin. Oluen hintakilpailu oli yksi syy oluttehtaan ongelmiin, nimittäin samana keväänä 1866 Lauritsalan oluttehdas avasi olutkaupan Kuopiossa, josta sai heidän olutta korillisen parhaimmillaan markan halvemmalla.
Joka tapauksessa Fogmanin kauppaliikkeen sekä oluttehtaan hallinta siirtyi pesänhoitajille. Tämän jälkeen käytiin useita huutokauppoja, joista 5.9.1868 käydyssä huutokaupassa oluttehdas vaihtoi omistajaa. Uudeksi omistajaksi tulivat Fogmanin kolme vanhinta elossa olevaa poikaa kolmasosan osuuksilla. Pojat olivat Karl Viktor Edward, Johan Fredrik ja Petter Adolf. Kolmikko ilmoitti muutaman kuukauden kuluttua marraskuussa jatkavansa toimintaa nimellä C. J. Fogmanin Pojat. Jatkossa oluttehdasta hoiti likimain yksin vanhin poika Karl Viktor Edvard Fogman.
Muutamien vuosien kuluttua toimintaan tuli jälleen eripituisia taukoja ja lopulta toiminta pysäytettiin, jonka jälkeen koko laitos asetettiin myyntiin. Suuri ongelma oli se, että tehdas oli huonossa kunnossa ja täydellisen korjauksen tarpeessa, joten myytyä sitä ei heti saatu.

Vuonna 1869 C. F. Fogmanin Pojat myivät Paierin olutta.
Päivämäärällä 16.2.1877 oluttehtaan uusiksi omistajiksi tulivat kauppias David Keinänen Kuopiosta ja insinööri Josef Salomon Johansson Leppävirralta. He maksoivat tehtaasta 17.000 markkaa. Tästä eteenpäin tehdasta korjattiin ja laajennettiin huomattavasti. Käytännössä koko kiinteistö kasvoi yli kaksinkertaiseksi. Laajennus alkoi kesän alussa 1877 ja jo heinäkuussa muurattiin piiput. Syyskuussa viimeinenkin kiinteistö oli jo harjakorkeudessa ja täysin valmiina koko tehdas oli marraskuussa. Heti valmistuttuaan Johansson myi osuutensa Keinäselle 55.000 markalla. Saman syksynä oluenpanijaksi tuli baijerilaissyntyinen panimomestari Joseph Herler. Valmistuslupa (privilegio) tälle uusitulle tehtaalle myönnettiin 29.11.1877 ja ensioluita tuli myytiin maaliskuussa 1878. Tuotannon kasvusta vuositasolla ei ole tietoa, mutta sen on täytynyt ainakin kaksinkertaistua aikaisempiin vuosiin. Loppukeväästä 1878 tuotteiden myyntiä lisäsi oma ravintola ja vähittäismyyntipiste, joka avattiin kauppatorin kulmalle.
Muutaman kuukauden kuluttua oluttehtaan ostosta, David Keinänen laajensi omaa yritystoimintaansa ostamalla Olof Harinin tulitikkutehtaan. Hinta siitä oli 6.000 markalla. Tämä laitos sai nimekseen Sawilahden Tulitikkutehdas.
Mestari Herler lopetti työt vuonna 1880 ja muutti pois.
Vuonna 1882 oluttehtaalla aloitti panimomestari Anton Emil Savander, joka toimi myös tehtaan isännöitsijänä. Samalla tehtaan nimeksi muutettiin Niiralan Olut- ja Portteritehdas. Kaikki näytti kaikin puolin hyvältä, mutta vain seuraavan vuoden maaliskuuhun, jolloin omistaja David Keinänen kuoli. Tämän jälkeen tehdas sekä muut liiketoimet siirtyivät virallisesti leski Sofia Keinäselle. Hän ei kuitenkaan taitanut asioiden selvitystä tai niiden hoitoa, joten tätä varten määrättiin ulkopuoliset lakimiehet. Perikunnan selvitystyötä hoidettiin jatkossa toiminimellä D. Keinäsen kuolinpesä.
Tapauksella ei ollut merkitystä itse oluttehtaalle ainakaan siinä mielessä, että mestari Savader toimi oluttehtaan hoitajana kuten ennenkin. Koska tuotteet olivat hyviä, tehdasta ei kannattanut sulkea oluiden myynnistä saatavien tulojen takia. Joka tapauksessa monia Keinäsen liiketoimia lakkautettiin, joista osa myytiin suoraan ostajille ja osa huutokaupattiin. Kaksi tehdasta eli tulitikkutehdas ja oluttehdas huutokaupattiin.

Jo muutaman kuukauden kuluttua heinäkuussa 1883 oluttehdas asetettiin huutokaupattavaksi. Huutokaupan jälkeen uudeksi omistajaksi tuli Keinäsen perillisten perustama yhtiö, joka sai nimekseen D. Keinäsen perilliset (3.395). Myös Savilahdessa sijainnut tulitikkutehdas siirtyi D. Keinäsen perillisille ja myös sen toimintaa jatkettiin. Oluttehdasta hoiti edelleen mestari Savander, joten kaikki näytti oluttehtaan osalta hyvältä.

Pientä ongelmaa ja myynninlaskua jatkossa tuotti vuoden 1884 kesällä kaupungilla liikkunut huhu, jonka mukaan Niiralan oluttehtaalla käytettiin läheisen Valkeisen lammen vettä. Huhu sai nostetta, koska kaikki tiesivät, että Valkeisen vettä käyttivät yhteensä noin kymmenen taloa, jotka siis laskivat sinne myös jätevetensä. Näin ollen epätietoinen kansa oli sitä mieltä, että "Niiralan oluet maistuivat pahalta, jopa Valkeisen vettä pahemmalta".
Mestari Savanderin perinpohjainen selvitys mistä vesi otetaan, lopetti onneksi nämä huhut. Selvityksen mukaan "... että, sinä aikana jona olen tässä tehtaassa ollut johtajana, ei Valkeisen vettä ole käytetty edes pesuvetenä, vaan kaikki tarvittava vesi otetaan omasta kaivosta, jota saavat kiinnostuneet tarkastella".
Jälleen kaikki näytti olevan kunnossa, mutta vain hetkellisesti, nimittäin muutaman kuukauden kuluttua lokakuussa 1884 mestari Savander kuoli. Tämän jälkeen tehtaalla oluenpano-opissa ollut kauppias Anders Johan Keinäsetä tuli tehtaan hoitaja.

Vuoden 1888 lehtimainos.
Oluen tuotannon kehitys vuosina 1885-1895
1885 - 61.800 litraa
1886 - 33.500 litraa
1887 - 126.400 litraa
1888 - 119.100 litraa
1889 - 119.300 litraa
1890 - 120.000 litraa
1891 - 114.000 litraa
1892 - 64.500 litraa
1893 - 72.000 litraa
1894 - 68.000 litraa
1895 - 90.000 litraa
Vuonna 1890 oluenpanijaksi tuli Erik Johan Blåstedt ja konttoristiksi hänen puolisonsa Hulda Sofia Blåstedt. Näin jatkettiin vuoteen 1896, jolloin Erik Blåstedt osti D. Keinäsen perillisiltä koko oluttehtaan itselleen. Käytännössä hän osti kaiken toiminimi D. Keinäsen perilliset nimen alla tapahtuvan liiketoiminnan, joten oluttehtaan lisäksi kaupassa tuli mukana myös Sawilahden tulitikkutehdas. Tulitikkutehdas kuitenkin myytiin heti pois.
Yhtiö liitettiin kaupparekisteriin 18.1.1897, jolloin yhtiön hallituksen muodostivat Erik Johan Blåstedt, Hulda Sofia Blåstedt ja Armas Jacob Blåstedt. Oluttehtaan nimeksi vaihdettiin Niiralan Oluttehdas.
Blåstedtit kuuluivat myös Kuopio Brännvinsbrännings Aktiebolag - Kuopion Viinapolttimo-Osakeyhtiö (3.393) nimisen viinatehtaan hallitukseen. Samaan hallitukseen kuului myös mm. Gustaf Emanuel Ranin.
Oluen tuotannon kehitys vuosina 1896-1905
1896 - 113.500 litraa
1897 - 105.000 litraa
1898 - 74.000 litraa
1899 - 102.000 litraa
1900 - 132.500 litraa
1901 - 112.000 litraa
1902 - 105.700 litraa
1903 - 87.500 litraa
1904 - 80.000 litraa
1905 - 92.500 litraa
Vielä vuonna 1912 valmistui 86.000 litraa olutta ja 800 litraa portteria. Seuraavana vuonna vahvempien oluiden valmistusta vähennettiin ja loppuvuonna lopetettiin kokonaan. Oluenpanija Erik Johan Blåstedt oli omistajana vuoden 1913 loppuun, jolloin tehdas siirtyi Hulda Sofia ja Armas Jacob Blåstedtin omistukseen.
Vuodesta 1914 eteenpäin tuotannossa oli vain mietoja mallasjuomia, joita valmistettiin vuoden 1915 syksyyn. Tämän jälkeen toiminta lopetettiin ja tehdas suljettiin.

Niiralan oluttehdas sulkemisen jälkeen.
Lähteet:
Hietakari Eero: Osakeyhtiö Gust. Ranin, Savon vanhin kauppahuone 1852-1952, Kuopio 1952
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Turunen Matti: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Senaatin teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
PRH arkisto: 3.393, 3.395
Kuopion historia 2-6
Lehtimainokset: 26.02.1859 Annons-Blad no 8, 13.03.1869 Tapio no 11, 08.11.1888 Savo no 132
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Tehtaan kuva: Heikkinen Tari, Jämsen Kari: Valokuvia Kuopiosta. Julkaisija: kuopion kult.hist. museo
Etiketit: Kim Lindberg
__________
1857 - 1867 Niirala Bryggeri (Carl Johan Fogman)
1867 - 1868 Niirala Bryggeri (Fogmanin kuolinpesä)
1868 - 1877 Niirala Bryggeri (Tmi C. J. Fogmanin pojat)
1877 - 1877 Niirala Bryggeri (David Keinänen, Josef Salomon Johansson)
1877 - 1882 Niirala Bryggeri (David Keinänen)
1882 - 1883 Niiralan Olut- ja Portteritehdas (David Keinänen)
1883 - 1883 Niiralan Olut- ja Portteritehdas (Keinäsen kuolinpesä)
1883 - 1896 Niiralan Olut- ja Portteritehdas (Tmi D. Keinäsen perilliset)
1896 - 1915 Niiralan Oluttehdas (Tmi D. Keinäsen Perilliset)
|
Raninin Oluttehdas Oy
Tontit 1 ja 2, Rantakatu (nyk. Satamakatu)
Kuopio
Aloittanut: 1865
Lopettanut: 1977
Historia:
Vuonna 1850 kuolleen kauppias apteekkari Johan August Kellgrenin leski Bonaparta (Bona) Moreana Fredrika Lovisa Kellgren perusti oluttehtaan vuonna 1865. Tehdas rakennettiin Rantakadun (nyk. Satamakatu) varteen tonteille 1 ja 2 suhteellisen nopeasti ja aloitti toimintansa jo saman vuoden syksyllä. Ensioluet tulivat myyntiin seuraavan vuoden tammikuussa. Tehtaan nimeksi tuli Kellgrenin Oluttehdas.

Oluenmyynti ei kuitenkaan lähtenyt odotetusti käyntiin, sillä samana aloitusvuoden keväänä Lauritsalan oluttehdas avasi olutkaupan Kuopiossa. Tästä alkoi runsaan vuoden mittainen oluiden hintakilpailu. Esimerkiksi kun korillinen Kellgrenin olutta maksoi 6:50 markkaa, maksoi Lauritsalan olut vain 6:25, mutta jos osti kerralla 100 pulloa (4 korillista) Lauritsalan olutta, sai sen 6 markalla kori. Tämän hintakilpailun aikana mm. Lahdentaan oluttehdas lopetettiin ja Niiralan tehdas ajautui konkurssiin. Kellgrenin tehdas sinnitteli alentamalla hintoja.
Lopulta vuoden 1870 jälkeen Kellgren oli ajautunut hiljalleen sekä oman kauppaliikkeen että oluttehtaan kanssa vararikkoon. Avuksi tuli kauppias Gustaf Emanuel Ranin, jonka avustuksella ainakin oluttehtaan toimintaa pyrittiin jatkamaan. Tilanne oli kuitenkin niin tukala, että lopulta useiden velkojien painostuksesta 10.2.1871 Kellgren joutui myymään oluttehtaansa Raninille. Käytännössä oluttehdas lähes vain siirrettiin Raninin nimiin. Samassa rytäkässä tuli lisäksi kaikki tontilla oleva valmiita oluita ja hevosia myöten.
Tätä ostosta ei Ranin havitellut, mutta koska se siirtyi nyt hänelle, hän jatkoi sen hoitoa yhtä suurella innolla kuin muitakin liiketoimiaan. Muita liiketoimia olivat mm. kauppaliike, viinatehdas, välitys- ja tukkukauppa, laivausliike ym.
Oluttehdas sai nimekseen Gust. Raninin Oluttehdas.
Heinäkuussa 1880 tulipalo tuhosi oluttehtaan täydellisesti. Palossa paloi myös yksi olutvarasto, mutta viljavarasto saatiin suojeltua. Joka tapauksessa tulipalon jälkeen Ranin tilasi välittömästi uudet koneet ja laitteet saksasta. Mallastuslaitteet tilattiin Nürnbergistä Germania yhtiöltä ja keittovälineet Leipzigistä Kastl yhtiöltä. Samaan aikaan itse tehdasrakennus rakennettiin. Ja kun laitteet saapuivat, asennettiin ne uuteen tehtaaseen. Kaikki tämä tapahtui saman syksyn aikana ja olivat valmiina jo marraskuun lopulla, jolloin keittelyt aloitettiin. Vaikka tehdas ei kaikilta osin ollut läheskään valmis, ensiolutta tuli myyntiin jo tammikuussa 1881. Olutta sai tässä vaiheessa tehtaalta sekä kauppiasveljesten Heikki ja Erik Rädyn kauppaliikkeestä (kirj.huom.).


Asennettujen keittovälineiden asennuksen ja koko tehtaan toiminnan käynnistämisen hoiti laitteiden mukana saksasta tullut panimomestari Martin Kastl. Hänen toimesta myös uusi varsinainen panimomestari tilattiin. Tehtävään valittiin baijerilaissyntyinen panimomestari Sebastian Gleixner, joka aloitti vuonna 1881. Martin Kastl ei lopettanut tehtäviään vielä Gleixnerin aloittaessa vaan jäi tehtaalle rakentamaan sitä loppuun ja tämänkin jälkeen mallastajaksi ja oluenpanon avuksi. Varsinaiseksi mallastajaksi valittiin ruotsalaissyntyinen mallasmestari Karl Hjalmar Ludwig Neschke. Kastl muutti takaisin saksaan vuonna 1884.

Raninin oluttehdas.
Vuonna 1885 olutta valmistui ennätykselliset 157.032 litraa. Vastoinkäymisiä kuitenkin riitti nimittäin seuraavan vuoden huhtikuussa panimomestari Gleixner kuoli. Tässä vaiheessa apu oli kuitenkin lähellä, sillä mallasmestari Neschken veli panimomestari Wilhelm Neschke saatiin tehtaalle vain noin kuukauden kuluttua kuolemasta. Näin tehtaan toimintaan ei tullut näkyvää katkosta.
Seuraavan vuoden (1887) maaliskuun 14. päivä tapahtui tehtaalla paha onnettomuus. Tällöin mallasmestari Neschke kompastui ja putosi kiehuvaan mäskikattilaan. Hänet saatiin nopeasti pois, mutta palovammoista johtuen hän kuoli kahden päivän kuluttua.
Vuosittaiset tuotantomäärät vuoden 1885 jälkeen nousivat pian 200.000 litran tasolle ja nousivat edelleen. Vuonna 1891 valmistettiin jo 420.000 litraa olutta ja 120.000 litraa kaljaa.
Kyseisenä vuonna kävi kuitenkin niin, että toukokuussa oluenpanija Wilhelm Neschke kuoli.
Neschken seuraajaksi
tuli panimomestari Wilhelm Brüning. Büningin aikana tuotantomäärät kuitenkin laskivat noin 200.000 litraan. Ehkäpä tästä johtuen hän sai siirtyä sivuun vuonna 1895 ja jatkajaksi tuli panimomestari Johan Heining. Hänen ansiosta tuotantomäärät nousivat heti yli 300.000 litran ja vuosisadan vaihteessa yli 500.000 litran.

Kauppaneuvos Gustaf Emanuel Ranin kuoli lokakuussa 1896.
Muutaman kuukauden kuluttua tästä, yhtiö liitettiin kaupparekisteriin nimelle Gust. Ranin (6.795). Yhtiön johtokunnan muodostivat Pehr (Petter) Emanuel Ranin, Gustaf Emanuel Ranin nuor., Franz Carl Otto August Ernst Biese sekä aiemmin kuolleen Georg Avellanin kaksi alaikäistä lasta Carl Gustaf ja Fanny Maria. Käytännössä tämä yhtiö oli Gust. Raninin kuolinpesästä muodostettu yhtiö, joka lakkautettiin noin vuoden kuluttua.
Päivämäärällä 28.12.1897 hallitukseltaan sama yhtiö rekisteröitiin uudelle nimelle Gust. Ranin'in Perilliset (8.750). Yhtiön johtajaksi valittiin Pehr (Petter) Emanuel Ranin.
Pehr (Petter) Emanuel kuoli helmikuussa 1906 ja johtajaksi valittiin hallituksesta Biese.

Oluttehtaan osalta 1900-luvun alusta lähtien ei tapahtunut suurempia muutoksia. Tietysti veronkorotukset vuosina 1908 ja 1910 muuttivat toimintatapoja, kuten myös ensimmäinen maailmansota. Vuonna 1912 valmistui vielä 284.400 litraa olutta.
Sodan aikana mm. Kuopion kaksi muuta oluttehdasta lakkautettiin ja jäljellejääneenä Raninin tehdas sai olla suhteellisen rauhassa. Erikoinen tapaus oli maailmansodan alla myös se, että panimomestari Heining karkotettiin maasta saksan kansalaisena. Näin ollen tehtaalla ei ollut enää varsinaista oluenpanijaa. Tällä ei juuri ollut merkitystä, sillä mallasjuomien valmistus oli muutenkin lähes mahdotonta maltaiden myynnin pysähdyttyä.
Kieltolain astuttua voimaan yhtiö rekisteröitiin osakeyhtiöksi nimelle Osakeyhtiö Gust. Ranin (39.380). Valtioneuvosto vahvisti säännöt 10.6.1919, jolloin sen osakepääoma oli 2.000.000 markkaa.
Tuotannossa oli jatkossa miedot mallasjuomat.
 

1.5.1931 astui voimaan laki, joka salli 2,25 painoprosenttia sisältävien mallasjuomien valmistuksen ja myynnin. Tämä aiheutti Raninin oluttehtaalla investointeja mahdollisen tulevan kieltolain täydellisen kumoamisen johdosta. Panimomestariksi kutsuttiin aiemmin karkotetun panimomestari Heiningin veljenpoika panimomestari Max Karl Heining. Joka tapauksessa oluttehdas kunnostettiin ja laajennettiin mainitun vuoden aikana. Tehtaalle asennettiin mm. 3.800 litraa vetävä uusi keittokattila ja varastointitankkeja sekä muuta välineistöä.
Kun kieltolaki kumottiin huhtikuussa 1932, laskettiin markkinoille Savon Voima Pilsneri I ja toukokuussa Vahva Varasto Olut II ja syyskuussa Vahva Varasto Olut III.
    
Oluiden valmistusmäärät vuonna 1932 olivat: I olutta 22.200 litraa, II olutta 51.800 litraa ja III olutta 37.000 litraa. On mainittava että II veroluokan olutta valmistettiin vuonna 1932 vain huhtikuusta syyskuuhun eikä sen jälkeen enää koskaan.
Pilsner oluen lasinalusta.
 
Vuosikymmenen puolivälissä voima olut muutettiin Puijo olueksi.
III oluen tuotannon kehitys vuosina 1932-1940
1932
1933
1934
1935
1936
1937
1938
1939
1940
|
37.000 litraa
99.370 litraa
152.535 litraa
140.350 litraa
161.250 litraa
203.300 litraa
135.050 litraa
116.400 litraa
302.200 litraa
|
 
30-luvun lopulla kaikki oluet olivat Puijoa.
Tehdasta laajennettiin ja ajanmukaistettiin vuosina 1938-1939, joka on havaittavissa myös kyseisten vuosien tuotantomääristä. Kun tehdas saatiin valmiiksi, puhkesi toinen maailmansota.
Vuonna 1940 tuotantopuolelle tuli panimomestari Mauno Heikki Rinne. Hän toimi myös jatkossa tehtaan johtajana. Sodan alussa III olutta kyllä valmistettiin, mutta vuodesta 1942 vain saksalaisille sotajoukoille. Ja heillekin vain heidän maahantuomilla omilla maltailla. Kansanhuoltoministeriön luvalla Raninin tehdas sai III oluen valmistusoikeuden saksalaisille sotajoukoille.
III oluen tuotannon kehitys vuosina 1941 - 1951
1941
1942
1943
1944
1945
1946
1947
1948
1949
1950
1951
|
726.825 litraa
310.275 litraa
518.525 litraa
280.650 litraa
-
-
-
228.700 litraa
861.850 litraa
1.339.500 litraa
1.316.350 litraa
|
Vuonna 1944 viimeiset III oluet valmistettiin syyskuussa, jolloin saksalaiset sotajoukot karkotettiin maasta. Tästä johtuen heidän tuomia maltaita ei myöskään enää saatu. Tässä vaiheessa kansanhuoltoministeriö kielsi III oluen tuotannon kokonaan.
Lopulta vuonna 1948 tuotanto vapautettiin ja ensimmäiset III oluet valmistettiin. Raninin tehtaalla tuotanto alkoi heinäkuussa (kotimaisilla maltailla). Samana vuonna myös panimomestari vaihtui, kun Rinteen paikalle tuli panimomestari Kauko Nissinen.
Vuonna 1954 alettiin panimolla valmistaa III veroluokan A olutta. Tästä syystä toiseksi panimomestariksi tuli Carl-Erik Wulff. Hän toimi vuoteen 1958 ja tämän jälkeen teknisenä johtajana panimon sulkemiseen asti. IIIA olutta valmistui 1954 31.650 litraa, mutta seuraavana vuonna ei yhtään ja vuonna 1956 jo 363.600 litraa.
Panimomestari Nissinen lopetti tehtävänsä vuonna 1958 ja jatkajaksi tuli panimomestari Herbert Groschup.

Ensin oli Puijo olut ...
 
... sitten tuli Puijon Torni ... ______ ... ja lopulta Torni olut.
Tehdasta laajennettiin ja ajanmukaistettiin huomattavasti 1960-luvulla. Lopulta kun keskioluet vapautuivat ruokakauppoihin vuonna 1969, tehdas oli huippu kunnossa. Samalla lanseerattiin uusi olutmerkki Mestari.
 
Oluttehtaan kannattavuus nousi esille vuonna 1970. Tällöin sen tuoma voitto todettiin olevan kaikkien menojen ja hinnankorotusten jälkeen lähes olematon. Tehdasta ei kuitenkaan lopetettu vaan se päätettiin myydä.
Tätä varten oluttehdas irrotettiin syksyllä 1971 emoyhtiöstä ja rekisteröitiin nimelle Raninin Oluttehdas Oy (208.681). Sen osakepääoma oli 1.500.000 markkaa (1.000 kpl á 1.500 mk) ja sen säännöt vahvistettiin kauppa- ja teollisuusministeriössä 2.9.1971. Hallituksen muodostivat puheenjohtaja kauppaneuvos Veikko Nylund, toimitusjohtaja ekonomi Jorma Juvonen ja arkkitehti Juhani Nylund sekä varalla oik. tied. kand. Pentti Leppälä ja panimomestari Carl-Erik Wulff.
Osakepääoman korotus tehtiin jo 24. marraskuuta pidetyssä yhtiökokouksessa nostamalla se 2.800.000 markkaan (2.800 kpl á 1.000 mk). Mainitulla kokoonpanolla aloitettiin panimon myyntineuvottelut Meijerien keskusosuusliike Valion ja Oy Sinebrychoff Ab:n kanssa. Lopulta 1.12.1971 kauppakirja allekirjoitettiin Valion kanssa. Mainittakoon, että seuraavana vuonna Sinebrychoff osti Porin Oluttehtaan.
Valion aikana yhtiön ensimmäisen hallituksen muodostivat puheenjohtaja kunnallisneuvos Toivo Saloranta, kauppat. maisteri Iikka Haka, kauppat. maisteri Reijo Lehtonen ja maat. ja metsät. maisteri Oiva Savanoja. Toimitusjohtajaksi valittiin ekonomi Kalevi Koistinen.
Oli omistaja kuka hyvänsä, panimon toimintaa jatkettiin kuten ennenkin eli työntekijöihin omistajan muutos ei juuri vaikuttanut. Samaan aikaan uusi olutmerkki Rautakoura tuli markkinoille.
 
 
Koska ylläkuvatut Rautakoura oluet eivät saaneet suurempaa kannatusta, lanseerattiin vuonna 1976 alla kuvatut viimeisiksi jääneet oluet.
 
Seuraavana vuonna johtokunnassa todettiin (viimeisen kerran), että panimotoiminta ei ole kannattavaa liiketoimintaa ja että tehdas tulee lakkauttaa heti. Tehdas ajettiin alas vielä samana vuonna.
Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 30.5.1979 yhtiö purettiin.
Lähteet:
Hietakari Eero: Osakeyhtiö Gust. Ranin, Savon vanhin kauppahuone 1852-1952, Kuopio 1952
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Kauranne Jouko: Oy Gust. Ranin 150 vuotta, Kuopio 2002
Senaatin teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
STM arkisto: alkoholin valmistuksen tarkastuksen arkisto
PRH arkisto: 6.795, 8.750, 39.380, 208.681
Kuopion historia 2-6
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Tehtaan kuva: Hietakari Eero: Osakeyhtiö Gust. Ranin, Savon vanhin kauppahuone 1852-1952, Kuopio 1952
Sanomalehtimainokset: 31.03.1866 Tapio no 13, 05.06.1880 Tapio no 44
Etiketit: ensimmäinen etiketti www.nubo.ru, 8 seuraavaa Kim Lindberg, loput 16 Raimo Leskinen
Lasinalusta: Antti Räty
Pullot: Panu Hakama; savon voima I, vahvaa varasto olutta II, Antti Räty; vahvaa varasto olutta III
__________
1865 - 1871 Kellgrenin Oluttehdas (B. M. F. L. Kellgren)
1871 - 1896 Gust. Raninin Oluttehdas (G. E. Ranin)
1896 - 1897 Gust. Raninin Oluttehdas (Tmi Gust. Ranin)
1897 - 1919 Gust. Raninin Oluttehdas (Tmi Gust. Raninin jälkeläiset)
1919 - 1971 Osakeyhtiö Gust. Ranin
1971 - 1977 Ranin Oluttehdas Oy
alustat |
Lahdentaan Oluttehdas
Tontti 141 (nyk. Hapelähteenkatu 7)
Lahdentaka
Kuopio
Aloittanut: 1871
Lopettanut: 1915
Historia:
Oluttehtaan perustivat Tmi Lignell & Piispanen, varatuomari Mathias Kohlström ja Nilsiäläinen tilanomistaja Otto Nathanael Roering vuoden 1871 tammikuussa. Tehdas on ns. vanha Viktor Wiikin oluttehdas, joka oli ajautunut konkurssiin ja lopetettu vuoden 1866 kesällä. Konkurssin jälkeen oluttehdas ja tilat olivat vuosia tyhjillään.
Joka tapauksessa uudet omistajat ostivat tehtaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla vuonna 1871 ja aloittivat oluenvalmistuksen hyvin nopeasti, sillä ensiolutta tuli markkinoille jo heinäkuussa. Tehdas sai nimekseen Lahdentaan Oluttehdas.

Sanomalehtimainos heinäkuulta 1871.
Erinäisten epäselvyyksien takia lopullinen kaikkien osapuolten hyväksymä kauppakirja allekirjoitettiin vasta 1.10.1873. Tehdas korjattiin lähes täysin vuoden 1874 aikana ja laajennettiin. Laajennusten jälkeen tuotannosta vastasi Lauritsalan oluttehtaalla oluenpano-oppinsa saanut panimomestari William Gideon Åberg. Hän toimi myös tehtaan isännöitsijänä. Uuden mestarin ensiolut tuli myyntiin tammikuun alussa 1875. Seuraavana vuonna tuotantoon tuli myös sima.
Vuonna 1878 panimomestari Åberg perusti Iisalmeen oman oluttehtaan, mutta lopetti työt Kuopiossa vasta seuraavana vuonna.


Tehtaan kiinteistöjen sisäpiha (tontti 141) 1870-luvun lopussa.
Taustalla maljalahti ja kaupunkia.
Panimo vaihtoi omistajaa marraskuun alussa 1882, jolloin sen osti insinööri oluenpanija Ryno Renvall. Hän maksoi tehtaasta, tontista ja irtaimesta yhteensä 39.000 merkkaa. Seuraavana vuonna vuosituotanto oli noin 40.000 litraa ja muutaman vuoden kuluttua vuonna 1885 noin 45.000 litraa. Viimeksi mainittuna vuonna Renvall ajautui rahallisiin vaikeuksiin, mutta sai houkuteltua toiseksi osakkaaksi perustajista tilanomistaja Otto Nathanael Roeringin.
Tästä ei kuitenkaan ollut suurempaa hyötyä, sillä koko hanke ajautui konkurssiin vuoden 1886 keväällä. Itse asiassa tehdas suljettiin maksuvaikeuksien takia jo vuoden 1885 joulukuussa. Näin ollen raastuvanoikeus määrääsi tehtaan tontteineen ja irtaimistoineen huutokaupattavaksi.
Huutokauppatilaisuuksia käytiin useita, joista vuoden 1887 tammikuun 24. päivä pidetystä huutokaupasta tehtaan ja tontin huusi kauppias apteekkari August Hugo Lignell omistamansa yhtiön Tmi Lignell & Piispasen nimiin. Tämän jälkeen toimintaa hiljalleen käynnistettiin ostamalla sekalaista tavaraa kuten tynnyreitä, ohraa, pulloja ja hevonen.
Oluenpanijaksi tuli ruotsalaissyntyinen panimomestari Carl Albert Claréus. Hän laajensi tehdasta huomattavasti, joka näkyy myös tulevien vuosien tuotantoluvuista.
Oluen vuosituotannon kehitys vuosina 1887-1890
|
36.500 litraa
87.500 litraa
96.200 litraa
121.000 litraa
|
Vuosina 1889-1890 tehdas mainitaan mainoksissa useasti nimellä Lahdentaan Olut- ja Portteritehdas.
Kauppias Lignellillä oli myös viinatehdas, joka toimi myös Tmi Lignell & Piispanen nimen alla. Viinatehtaan tuotteista tunnetuin on kaiketi mesimarjalikööri, joka voitti palkinnon Suomessa 1883 ja Kööpenhaminassa vuonna 1888.

Lignell kuoli 3.5.1890, joten Tmi Lignell & Piispanen yhtiö siirtyi leski Johanna Gustavalle. Tämän jälkeen oluttehdas asetettiin myyntiin. Uudeksi omistajaksi tuli vuoden kuluttua toukokuussa 1891 panimomestari Carl Albert Claréus. Syy ettei Claréus ostanut tehdasta aiemmin johtui siitä, että hän oli edelleen ruotsin kansalainen, mutta heti suomen kansalaisuuden saatuaan, kauppakirja allekirjoitettiin. Heti ensitöikseen hän palkkasi panimon kirjanpitäjäksi veljensä Robert Claréuksen.
Oluen vuosituotannon kehitys vuosina 1891-1901
1891
1892
1893
1894
1895
1896
|
121.200 litraa
84.000 litraa
91.000 litraa
141.000 litraa
145.500 litraa
193.000 litraa
|
Claréus rekisteröi yhtiön kaupparekisteriin 11.12.1896 nimelle C. A. Claréus (1.765), mutta oluttehdas jatkoi edelleen tutulla nimellään Lahdentaan oluttehdas.
|
202.000 litraa
201.400 litraa
191.300 litraa
168.200 litraa
153.200 litraa
|
Mestari Carl Albert Claréus kuoli 9.9.1902, joten tehdas siirtyi perikunnalle eli käytännössä leski Clara Emilia Claréukselle. Hän kuitenkin luovutti vastuun oluttehtaasta ja sen toiminnasta kauppias Gustaf Schmidtille. Toimintaa jatkettiin yhtiön puolesta muutetulla nimellä C. A. Claréuksen perilliset (1.765).
Schmidtin aikana tuotteiden myynti laski, heikkolaatuisten oluiden takia. Tähän laatuongelmaan haettiin jopa ammattiapua. Vuoden 1904 kesäkuussa panimon johtoon kutsuttiin Carl Gustaf (Gösta) Borg, joka oli Tamperelaisen Näsijärven Osakeoluttehtaan panimomestari. Käytännössä hän laittoi panimon asiat kuntoon ja muutti pois jo muutaman kuukauden kuluttua. Hänen toimesta tehtaalle valittiin uusi ammattitaitoinen panimomestari Karl Sundqvist. Tästä eteenpäin ainakin panimon tuotteiden kannatus oli taas nousussa.

Sanomalehtimainos elokuulta 1904.
Vuonna 1905 kävi vielä niin että, koska yhtiön omistaja leski Clara Emilia Claréus oli muuttanut Helsinkiin ja kuollut siellä helmikuussa 1905, siirtyi yhtiö panimoineen hänen alaikäisille lapsille Karl Armas Gunnar ja Bror Olai Claréukselle. Ja koska he eivät ikänsä takia voineet hoitaa yhtiötä, kirjoitettiin valtakirja, jolla yhtiön sekä panimon hallinta siirtyi (Clara Emilian siskolle) Maria Nathalia Piispaselle ja (apteekkari August Emil Leonard Piispasen vanhimmalle pojalle) Evald Piispaselle.
Oli omistajana kuka hyvänsä, oluttehdasta hoiti panimomestari Karl Sundqvist sekä kahdeksan muuta palkattua työntekijää.
Oluen vuosituotannon kehitys vuosina 1902-1905
|
122.500 litraa
98.500 litraa
95.000 litraa
73.500 litraa
|
Sundqvist muutti pois maaliskuun viimeinen päivä 1908 ja tilalle valittiin vanha tuttu oluenpanija Ryno Renvall. Renvall jäi tehtaan viimeiseksi oluenpanijaksi.
Mallasveron korotukset ja muu panimoteollisuutta haittaava toiminta laskivat yhtiön kannattavuutta huomattavasti. Edes pakon edessä tuotantoon otetut virvoitusjuomat eivät nostaneet kannattavuutta entiselle tasolle.
Vuoden 1912 vuosituotanto oli huimat 201.300 litraa olutta ja 2.450 litraa portteria ja jonkin verran virvoitusjuomia. Seuraavina vuosina vahvempien mallasjuomien vuosituotanto arvatenkin laski.
Ensimmäinen maailmansota (1914) lakkautti tehtaan toiminnan hetkellisesti kokonaan, mutta ennen kuin sota ehti päättyä, Gust. Ranin osti koko tehtaan itselleen C. A. Claréuksen perilliset yhtiöltä. Kauppakirja allekirjoitettiin vuonna 1915. Heti tämän jälkeeni Ranin lakkautti tehtaan lopullisesti ja siirsi tehtaalla käytössä olleet laitteet varmuuden vuoksi omaan varastoonsa.
Tonttia ja kiinteistöjä Ranin piti mm. tilapäisvarastona vuoteen 1926.
Lähteet:
Hietakari Eero: Osakeyhtiö Gust. Ranin, Savon vanhin kauppahuone 1852-1952, Kuopio 1952
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Senaatin teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen 1885-1905
Tehtaan kuva: kuvaaja Arnold Boos, yksityiskokoelma
PRH arkisto: 1.765
Kuopion historia 2-6
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Sanomalehtimainokset: 01.07.1871 Tapio no 26, 02.08.1904 Otava no 72
Etiketit: Kim Lindberg (olutta), Seppo Bonsdorff (kilpa-ajo olutta)
__________
1871 - 1882 Lahdentaan Oluttehdas (Tmi Lignell & Piispanen, M. Kohlström, O. N. Roering)
1882 - 1885 Lahdentaan Oluttehdas (Ryno Renvall)
1885 - 1886 Lahdentaan Oluttehdas (Ryno Renvall, O. N. Roering)
1886 - 1887
Lahdentaan Oluttehdas (konkurssipesän hoitajat)
1887 - 1890 Lahdentaan Oluttehdas (Tmi Lignell & Piispanen)
1890 - 1891 Lahdentaan Oluttehdas (leski Johanna Gustava Lignell)
1891 - 1896 Lahdentaan Oluttehdas (Carl Albert Claréus)
1896 - 1902 Lahdentaan Oluttehdas (Tmi C. A. Claréus)
1902 - 1915 Lahdentaan Oluttehdas (Tmi C. A. Claréuksen perilliset)
1915 - 1915 Lahdentaan Oluttehdas (Tmi Gust. Raninin perilliset)
|
Alahovin Panimo
Alahovintie 236
71130 Kortejoki
Kuopion kaupunki
[www]
Aloittanut: 2012
Historia:
Alahovin Viinitilan omistajat Risto ja Taina Hallman laajensivat toimintaansa siidereiden lisäksi oluisiin vuonna 2012. Tilaviinituotanto on aloitettu tilalla vuonna 1995.
Panimon laitteiden keittokoko on 200 litraa ja ensioluet (Letkeä ja Lepposa) tulivat markkinoille jo aloitusvuonna. Oluenpanijana toimii omistajien poika Risto Hallman.
 
 
Etiketit: Mika Vellonen
__________
2012 - ____ Alahovin Panimo (Alahovin Viinitila Oy)
|
Iso-Kallan Panimo
Kisällinkuja 7
Levänen
70780 Kuopio
Aloittanut: 2014
Lopettanut: 2019
Historia:
Panimo on suoraa jatkoa Pielaveden Vaaraslahdessa sijainneelle Iso-Kallan panimolle, joka siirrettiin kuopion leväselle huhtikuussa 2014. Panimon ovat perustaneet Marko Pietikäinen, Pasi Pelkonen ja Petri Pietikäinen. Heistä Pelkonen toimii oluenpanijana.
Laitteiden keittokoko oli sama kuin vaaraslahdessa (200 litraa), mutta varastointi- ja kypsytystankkeja lisättiin.
  
Panimon tuotteita.
Panimon tuotantokapasiteettia kasvatettiin ja vuonna 2016. Uusien laitteiden keittokoko on 800 litraan ja varastointitankkien 9x 1000 litraa sekä käymistankkien 4x 2000, 3x 1000 ja 4x 500 litraa.
Oluen vuosituotannon kehitys litroina vuosina 2014-2018
2014 - 19.000
2015 - 32.000
2016 - 60.000
2017 - 60.000
2018 - 70.000

Panimo laajensi syksyllä 2019 ja muutti kuopion siikarantaan.
|
Iso-Kallan Panimo
Siikaranta 5
Siikaranta
70620 Kuopio
[www fb]
Aloittanut: 2019
Historia:
Panimo on suoraa jatkoa kuopion leväsellä olleelle Iso-Kallan panimolle, joka muutti neljä kertaa isompiin tiloihin syksyllä 2019.
Panimolta löytyy tästä eteenpäin myös tasting-tila.
Toimita aloitettiin vanhoilla laitteilla, joiden keittokoko on 800 litraa ja
käymis- ja kypsytystankkien 8x 2000 litraa ja 9x 1000 litraa.
Keittelyt aloitettiin lokakuun lopulla ja ensiolut (Groteski) uudessa osoitteessa näki päivänvalon marraskuussa viikolla 46.
Tietoja: Iso-Kallan panimo
Etiketit: Raimo Leskinen, Mika Vellonen (Savu kekri)
__________
2014 - ____ Iso-Kallan Panimo (Iso-Kallan Panimo Oy)
alustat
|
RPS Brewing
Siikaranta 13
Siikaranta
70620 Kuopio
[www fb]
Aloittanut: 2017
Historia:
Panimon perustivat Samuli Huuhtanen, Aki Railanmaa, Janne Seppälä ja Petteri Pirhonen vuonna 2016. Laitos rakennettiin Kuopion Siikarantaan ikkunatehdas Finestra Oy:n entisiin tiloihin.
Keittelyt aloitettiin maaliskuussa 2017. Oluenpanijana toimii Railanmaa.
Keittokoko on 2.000 litraa ja käymis- ja kypsytystankkien kapasiteetti yhteensä 24.000 litraa.
Ensoluet Rock lager ja Paper red ale tulivat markkinoille 5.5.2017 Kuopioon ravintola Maljaan.


Vuonna 2023 panimon logo sai uuden ilmeen.
Logo: panimon fb sivu.
Etiketit: Mika Vellonen ja Antti Räty
__________
2017 - ____ RPS Brewing (RPS Brewing Oy)
alustat
|
RPS Brewhouse
Kauppakatu 20
70100 Kuopio
[www fb]
Aloittanut: 2025
Historia:
RPS Brewhouse toimii omilla pienillä laitteilla Kuopion keskustassa. Vuosituotannoksi on mainittu 12 000 litraa. Ravintola avasi ovensa 31.1.2025.
Logo: panimon fb sivu.
__________
2025 - ____ RPS Brewhouse (RPS Brewing Oy)
|
<< Edellinen _____ Seuraava >>
|