Joutsan Oluttehdas Osakeyhtiö
Huttula No:3 (nyk. alue maisemoitu puistoksi)
Joutsa
Joutsan kunta
Aloittanut: 1876
Lopettanut: 1932
Historia:
Oluttehtaan perustivat kruununvouti nimismies Frans Oskar Lindberg, isännöitsijä oluenpanija Alfred Filip Danielson sekä muutamat muut valtaa pitävät Joutsan ja Hartolan seudulla vuonna 1876. Laitos rakennettiin Joutsan kirkonkylään Huttulan No 3 tilasta lohkaistulle 2,2 hehtaarin rantatontille ja valmistui lopullisesti 1878. Myöhemmin ranta-alue sai nimekseen Agnesranta. Nykyisin raunioituneen tehtaan tontin läpi kulkee kevyen liikenteen väylä ja lähellä tehtaan muistoksi nimetty Olvikuja.
Heti tehtaan valmistumisesta alkaen tuotteet menivät hyvin kaupaksi siitäkin huolimatta, että näillä seuduilla oli salaviinanpoltto varsin yleistä. Hyvänä asiana voi pitää sitä, että perustajista nimismies Lindberg toimi edelleen nimismiehen tehtävissään Joutsassa, Leivonmäellä ja Luhangalla. Eli varsin laajalla alueella, joissa erityisesti laitonta viinaa valmistettiin. Salapolttoon tuli jatkossa toivottu muutos, sillä Lindberg ei halunnut laittoman viinan haittaavan liiketoimiaan.
Noin vuoden kuluttua aloituksesta yhtiö päätettiin muuttaa osakeyhtiöksi. Päivämäärällä 28.2.1879 Danielson anoi senaatilta Joutsa Bryggeri Aktiebolag nimisen yhtiön sääntöjen vahvistusta. Säännöt vahvistettiin muutamien korjauksien jälkeen seuraavan vuoden keväällä. Yhtiön johtokuntaan kuuluivat perustajat, sillä erotuksella, että Danielsonista tuli nyt oluenpanijan toimen lisäksi yhtiön toimitusjohtaja.
Mallasjuomalainsäädäntöä muutettiin verotuksen osalta vuonna 1884 ja tämä aiheutti sen, että tehdas asetettiin myyntiin tai vaihtoehtoisesti tarjottiin vuokrattavaksi. Tämä vapaaehtoinen huutokauppatilaisuus pidettiin 4.8.1884 tehtaan pihamaalla.
Yrityksistä huolimatta tehdasta ei saatu myytyä eikä vuokraajaa löytynyt, joten tehdas osakeyhtiöineen lakkautettiin.
Jatkossa tehtaan kiinteistöä ei muutettu muuhun käyttöön eli se oli käytännössä toimintavalmiina. Ainoastaan osa irtaimesta myytiin pois.
Perustajista Lindberg jatkoi paikkakunnan nimismiehenä, mutta samalla haki tehtaalle jatkajaa. Lopulta vuonna 1887 keväällä onnisti, nimittäin hän sopi hämeenlinnalaisen oluttehtaan omistajan panimomestari Carl Otto Saxelinin kanssa tehtaan uudelleen käynnistämisestä ja kaikista muista tarvittavasta toimenpiteistä. Käytännössä Saxelin etsi tehtaalle oluenpanijan, perusti osakeyhtiön uudestaan, kokosi yhtiömiehet ja johtokunnan, tilasi tarvittavat välineet ym.
Lopulta kaikki oli kunnossa vuoden 1888 alussa.
Yhtiön nimeksi rekisteröitiin Joutsa Bryggeriaktiebolag ja sen säännöt vahvistettiin 10.02.1888. Osakepääoma oli 45.000 mk (45 à 1000 mk). Ensimmäisen johtokunnan muodostivat Carl Otto Saxelin ja Richard Oskar Lindberg. Tehtaasta käytettiin lähes yksinomaan suomenkielistä nimeä Joutsan oluttehdas tai vain pryki.
Heti tämän jälkeen tehtaalle saapui sen uusi oluenpanija Nils Jaatinen. Ensiolut Joutsan olut tuli markkinoille toukokuun alussa 1888.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1888-1893:
1888 - 43.900
1889 - 62.800
1890 - 69.100
1891 - 75.000
1892 - 40.300
1893 - 43.000
Oluenpanija Jaatinen muutti pois syyskuussa 1893 ja Saxelin aloitti uuden oluenpanijan etsinnät. Uusi oluenpanija löytyi Tampereelta ja oli panimomestari Anton Edvard Fromholtz. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että Fromholtzilla oli edelleen voimassa oleva työsopimus sikäläisen oluttehtaan kanssa, joten hänellä ei ollut mahdollisuuksia siirtyä Joutsaan. Tämän takia Saxelin joutui sopimaan asian niin, että hänen vapautumiseen asti tehtäviä hoiti tamperelaisen Onkiniemen oluttehtaan panimomestarin Emanuel Wilhelm Lönnin poika panimomestari Fredrik Wilhelm Lönn. Lönn aloitti työnsä helmikuun alussa 1894.
Lopulta marraskuussa 1894 Fromholtz vapautui tehtävästään ja Lönn siirtyi Jyväskylään sikäläisen tehtaan palvelukseen. Itse asiassa Fromholtzin työsopimus jatkui vuoden 1895 helmikuun loppuun, joten lopullisesti hän pääsi muuttamaan perheineen Joutsaan vasta helmikuussa 1895. Tämän jälkeen Saxelin luovutti tehtaan isännöinnin sekä täyden vastuun sen toiminnasta Fromholtzille.
Tehtaan kiinteistö vuonna 1894.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1895-1900:
1895 - 39.000
1896 - 45.000
1897 - 37.000
1898 - 45.000
1899 - 42.000
1900 - 36.000
Tuotannon määrässä mitattuna Joutsan tehdas on läänin tehtaista ollut aina pienin. Heinolan tehdas oli noin puolet isompi, Mikkelin Petroffin tehdas noin kaksi kertaa isompi ja Mikkelin Yhtiön oluttehdas noin neljä kertaa isompi. Vaikka Joutsan tehdas oli kunnassa varsin pieni, tästä huolimatta se menestyi, mutta samalla orastava raittiusaate sai kannatusta. Osasyynä raittiusaatteen kannatukseen oli epäilemättä viinan salapoltto, mutta oluttehtaalla oli varmasti oma osansa.
Raittiusseura perustettiin 17.11.1895 Joutsan kunnallishuoneella pidetyssä tilaisuudessa kanttori Karl Nymanin johdolla. Nimeksi tuli Joutsan kirkonkylän raittiusseura. Raittiusseuralle oli Joutsassa selvä tilaus, sillä 33 kuntalaista liittyi siihen heti perustamiskokouksessa.
Joutsan oluttehdas liitettiin kaupparekisteriin 12.3.1897 nimellään Joutsa Bryggeriaktiebolag (6.560). Tässä vaiheessa osakkeiden omistajat olivat: tilanomistaja Onni Hjalmar Schildt, kruununvouti Frans Oskar Lindberg, agronomi Otto von Gerdtén, panimomestari Carl Otto Saxelin, isännöitsijä Alfred Filip Danielson, rouva Lilly von Gerdtén ja herra Richard Oskar Lindberg.
Oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1901-1905:
1901 - 42.100
1902 - 45.000
1903 - 30.700
1904 - 26.000
1905 - 31.500
Vuosina 1908 ja 1910 tehtyjen mallasverojen korotusten jälkeen tehtaan lakkauttamisesta tuli yhtiökokouksessa ajankohtainen kysymys. Osa halusi lopettaa ja osa jatkaa. Tämä johti siihen, että jatkossa osakkeet vaihtoivat omistajaa ja johtokunta vaihtui useaan kertaan.
Lopulta vuoden 1912 lokakuussa johtokunnan muodostivat kauppias Aleksei Mitrofanoff, pankinjohtaja Anton Fredriksson, apteekkari Eugen Mansnerus sekä panimomestari Anton Edvard Fromholtz ja pankin virkamies Onni Fredriksson.
Heidän toimesta yhtiö rekisteröitiin suomenkieliseen muotoon Joutsan Oluttehdas Osakeyhtiö. Nimenmuutos vahvistettiin 17.10.1912. Mainittakoon, että aiemmin samana vuonna päätettiin, että osakepääoma pysyi samana, mutta osakkeen nimellisarvo laskettiin 100 mk:aan (450 á 100 mk). Lisäksi yhtiön kotipaikka muutettiin Jyväskylään.
Koska toimitusjohtajan tehtäviä hoitanut Fromholtz oli käytännössä ainoa, joka asui ja oli töissä tehtaan kotipaikalla eli Joutsassa ei hänen aikansa riittänyt hoitamaan tehdasta täysipainoisesti. Tästä syystä tehtaan toiseksi oluenpanijaksi palkattiin tammikuussa 1913 panimomestari Johan Robert Busck. Tästä eteenpäin Busck sai vuorostaan täyden vastuun tehtaan hoidosta. Busck toimi tehtaalla vain vajaat kaksi vuotta, jolloin muutti pois. Syy tähän oli kaikenlainen ensimmäisestä maailman sodasta johtuva ja sen tuoma raaka-aineiden puute ym. lamauttavat seikat. Jatkossa tehdas oli toisinaan suljettuna.
Johtokunta ei antanut lupaa tilata uutta oluenpanijaa edellisen sijaan, vaan työväkeä oli jopa vähennettävä. Koska tehdas oli välillä suljettuna, kylillä huhuttiin jopa tehtaan lopetuksesta.
Vuonna 1915 pidettiin jälleen ylimääräisiä yhtiökokouksia ja keskusteltiin tehtaan lakkauttamisesta. Samaan aikaan osakkeet vaihtoivat omistajaa ja johtokunta vaihtui. Näytti jopa siltä, että jouhtokunta vaihtui aina niin, että äänestyksessä päädyttiin jatkamaan toimintaa. Kyseinen epävakaa toiminta ei toimitusjohtajana ja oluenpanijana toiminutta Fromholtzia tyydyttänyt joten hän teki tilanteesta omat johtopäätöksensä. Helmikuun lopussa 1916 Fromholtz teki ostotarjouksen koko osakekannasta. Johtokunnalla ei ollut siihen mitään sanomista, joten 29.2.1916 kirjoitettiin kauppakirja. Tähän päättyi huhut tehtaan lopetuksesta.
Osakkeet jakautuivat Fromholtzin perheen sisällä seuraavasti: Anton Edvard 420 osaketta,
Hilda Johanna 5 osaketta,
Anton Valdemar 5 osaketta,
Helga Johanna 5 osaketta,
Karl Anton 5 osaketta,
Harry Edvard 5 osaketta ja
Sigfrid Maria 5 osaketta.
Tammikuussa 1917 johtokunnan muodostivat: Anton Edvard Fromholtz, Anton Waldemar Fromholtz ja Hilda Johanna Fromholtz.
Kun kaikki oli kunnossa ja saatu toimimaan, tuli ensin kansalaissota ja sitten kieltolaki, jotka tietysti osaltaan vaikeuttivat toimintaa. Näistä kuitenkin selvittiin.
Kieltolain alussa toimitusjohtajana toiminut Anton Edvard nimesi jatkajakseen toiseksi vanhimman poikansa Karl Anton Fromholtzin. Vuonna 1923 valmistui 56.339 litraa mietoa mallasjuomaa.
Päivämäärällä 23.5.1927 kävi niin, että Anton Edvard Fromholtz kuoli. Koko tehdas siirtyi tämän jälkeen perikunnalle, jotka asettivat sen huutokaupattavaksi. Huutokauppa pidettiin 10.8. tehtaalla, mutta riittävää tarjousta ei tullut.
Lopulta perikunta päätti jatkaa toimintaa parhaansa mukaan.
Tuotanto siirtyi nyt etupäässä limonadien ja muiden virvoitusjuomien valmistukseen. Mallasjuomia ei kokonaan unohdettu vaan niitäkin valmistettiin muutamia satoja litroja kuukaudessa.
Vuosina 1930 ja 1931 tehtyjen tutkimusten perusteella valmistuneet mallasjuomat sisälsivät alkoholia sen verran, että piiritarkastaja Otto Kervinen totesi niiden olevan varsin hyvin käynyttä olutta. Alkoholiprosentti ei myöskään ollut liian korkea huomautuksille. Ne siis kirjattiin olueksi eikä verovapaaksi kaljaksi.
Joka tapauksessa, kieltolain jälkeen tämä mallasjuoma, jota oli varastossa tuhansia litroja, kirjattiin tarkastaja Kervisen asiakirjoissa I-olueksi. Erikoista oli myös se, että Hilda Fromholtz ilmoitti, että vuoden 1932 alusta lukien mallasjuomia ei ole enää valmistettu. Tämä johti siihen, että viranomaiset eivät jatkaneet valmistussopimusta Hilda Fromholtzin kanssa ja antoivat syyskuun loppuun 1932 aikaa myydä viimeiset I-olueksi rinnastettavat oluet pois. Edellisiin vuosiin nähden tilanne oli nyt toinen, nimittäin myydyistä oluista joutui maksamaan verot. Yhteensä tammi-syyskuun (1932) aikana tehtaalta myytiin ulos 2933 litraa I-olutta.
Ennen määräajan päättymistä leski Fromholtz lähetti 12. syyskuuta kirjeen sosiaaliministeriöön tehtaan lakkautuksesta. Ilmoituksessa mainittiin, että "tehdas keskeyttää toimintansa 1. p:stä lokakuuta toistaiseksi ja vähintään yhdeksi vuodeksi". Näin ollen syyskuun viimeinen päivä loppuvarasto kaadettiin viranomaisten valvoessa maahan ja panimo kirjattiin piiritarkastaja Kervisen papereissa "tyhjäksi".
Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Turunen Matti: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Musikka Matti: Joutsan Kirja, 1976
PRH arkisto: 6.560
STM: panimokortit, tuotanto, luvat, ilmoitukset
Teollisuushallituksen teollisuuslaitoksia koskevat ilmoituksen
Senaatin kamaritoimituskunnan elintarveosasto
Suomen panimoteollisuusyhdistys
Manufaktuurijohtokunnan arkisto
Kirkolliset asiakirjat erittelemättä
Sanomalehdet erittelemättä
Henkikirjat toimintavuosilta
Tehtaan kuva: Joutsan kirja, kuvaaja: F. W. Lönn
Etiketit: Kim Lindberg 1, 2. Arvo Kulo 3, 4, 5.
__________
1876 - 1880 Joutsa Ölbryggeri (Danielson, Lindberg, ..)
1880 - 1884 Jouta Bryggeri Aktiebolag (Danielson, Lindberg, ..)
1888 - 1912 Joutsa Bryggeriaktiebolag (useita omistajia)
1912 - 1916 Joutsan Oluttehdas Osakeyhtiö (useita omistajia)
1916 -
1932 Joutsan Oluttehdas Osakeyhtiö (Fromholtzin perhe)
