Åback Ölbryggeri
Skatabacken (nyk. Härkmerentie 283)
Härkmeri
Lapväärtin kunta (nyk. Kristiinankaupunki)

Aloittanut: 1878
Lopettanut: 1885

Historia:
Vuoden 1878 syksyllä herra Petter Svens sai luvan perustaa oluttehtaan Skatabacken nimiselle tilalle Härkmerin kylään Lapväärtin kuntaan. Koska Svens ei omistanut itse tilaa hän vuokrasi tarvittavat maat 50 vuodeksi 10 markan vuosivuokraa vastaan.
Rakennustyöt aloitettiin vielä perustamisvuonna ja valmiina laitos oli seuraavan vuoden kesällä. Åback-nimensä se sai siitä, että se rakennettiin Härkmerijokeen viettävään mäkeen eli ruots. åback eli joenmäkeen. Panimomestariksi tuli Gustaf Starcke.

Mestari Starcken olut oli kaiketi laadukasta ja sitä saikin alussa lähes kaikkialta Härkmerin alueella. Tähän lähes vapaaseen myyntiin tuli kuitenkin ikävä muutos, kun kunnan valtuustossa päätettiin, että oluenmyynnin sai aloittaa vasta kun kunnanvaltuusto hyväksyy hakemuksen. Mainittavaa on, että tähän asti Lapväärtin alueen oluet olivat lähes kokonaan peräisin Petter Henrik Bågen omistamasta Turha oluttehtaasta Kristiinankaupungista. Mainitulla uudella asetuksella oli kaksijakoinen vaikutus. Toisaalta olutmyymälöitä haluttiin vähentää niiden vaikutusten takia, mutta jos niitä vähennettiin, kunta ei saanut myydystä tavarasta verotuloja. Lisäksi pelkistä myyntioikeuksista tuli kunnalle tuloja ja nekin tulot kunta katsoi tärkeiksi.
Yksi myyntiluvan hakijoista oli Båge, jonka myyntioikeus uuden asetuksen myötä hylättiin. Syy tähän oli se, että samalla hetkellä kunnan päättäjät miettivät oman oluenmyyntiverkoston perustamista. Suunnitelmissa oli, että kunnan isoihin kyliin perustetaan anniskelupaikka ja sen yhteyteen oluen ulosmyyntipiste. Tämä hanke ei toteutunut, joten vuonna 1881 mainitun Bågen hakemus hyväksyttiin. Bågen osalta luvan sai tässä vaiheessa Petter Henrik Bågen kuolinpesä eli leski Aurora Elisabeth Båge. Samalla hyväksyttiin monen muunkin hakemukset.

Tilanne oli kuitenkin se, että kunnan nimismies David Strang esitti kunnankokouksessa tammikuussa 1882 kaikkien kunnassa sijaitsevien oluenmyyntipaikkojen sulkemista ja lupien peruuttamista. Syyksi hän mainitsi tappelut ja muut ilkivallanteot ja moraalisen turmeluksen sekä kansalaisten yleisen ärtymyksen juopuneita kohtaan. Kokouksen lopputulos oli se, että Strangin ehdotus hyväksyttiin. Olutta sai kuitenkin edelleen majataloista ja kestikievareista sekä suoraan oluttehtaalta, joita kunta ei voinut kieltää.
Osittain rajoituksesta johtuen, kesällä 1882, oluttehtaan varastossa oli yli 16.000 litraa myymätöntä olutta eli noin puolen vuoden tuotanto.

Omistaja Svens oli tyytymätön kunnan toimintaan ja valitti useasti kuvernöörille kohtuuttomista myyntirajoituksista. Tämän seurauksena osa rajoituksista peruttiin ja lopulta muutamien vuosien kuluttua olutta myytiin taas useasta paikasta kunnan alueella ja se näkyi jälleen voimakkaana juomakulttuurin kasvuna. Omana rasituksena kunnalle toivat ns. tuontioluet sekä laiton olut- ja viinakauppa. On mainittu, että juominen aiheutti konkursseja eli monet tilalliset joivat jopa tilansa ja maansa.
Holtitonta juomista ei seurakunnassa katsottu enää läpi sormien vaan valtuustot yhtyivät kunnanhallituksen lausuntoon oluenmyynnin lakkauttamisesta. Uusia myyntilupia ei tämän jälkeen hyväksytty enää yhtäkään. Tämä taas johti siihen, että panimomestari Starcke sai tarpeeksensa ja lopetti työnsä kesällä 1883.
Tehdas jäi tämän jälkeen tyhjilleen ja siirtyi seuraavana vuonna (ei ole tietoa millä sopimuksella) Petter Henrik Bågen kuolinpesälle eli käytännössä leski Aurora Elisabeth Bågelle. Varsinaista oluenpanotoimintaa siellä ei kuitenkaan enää aloitettu.

Oluttehtailu oli näin ajettu maanrakoon ja se ilmeisesti haluttiin myös pysyvän siellä. Nimittäin tammikuun 17. päivä vuonna 1885 tehdas paloi maan tasalle ja mikäli perimätietoon on uskomista, tulipalo sai alkunsa epätoivoisten vaimojen ja leskien toimesta. Tätä erikoista perimätietoa tukee ainakin se, että tehdas oli ollut panimomestari Starcken jälkeen "kylmänä" eli sitä ei pidetty talvella edes lämpimänä.
Tehdas oli vakuutettu 20.000 markasta Swerige-nimisessä palovakuutusyhtiössä, mutta sitä ei rakennettu enää uudestaan.
__________
1878 - 1884 Åback Ölbryggeri (Petter Svens)
1884 - 1885 Åback Ölbryggeri (Petter Henrik Bågen kuolinpesä/leski Aurora Elisabeth Båge)