Apteekkari Sigfrid Edvard Maexmontan ystävineen ostivat huutokaupasta kammion tontilla olleen kiinteistön keväällä 1872 ja rakensi sinne viinapolttimon.
Tehdas rekisteröitiin 7.5.1874 osakeyhtiöksi nimelle Kammio Ångbränneriaktiebolag. Osakkaina olivat perustajan lisäksi mm. puoliso Johanna Charlotta Maexmontan ja majuri Rudolf Johan Maexmontan.
Vuonna 1874 tehtaalla valmistettiin raakaviinaa noin 260.000 litraa ja vuonna 1876 noin 188.000 litraa.
Kammion tontti punaisella, sokeritehdas (nyk. oopperatalo) vihreällä ja
läntinen viertotie (nyk. Mannerheimintie) keltainen viiva. Kartta vuodelta 1876.
Vuonna 1875 apteekkari S. E. ja majuri R. J. Maexmontanit ostivat yhdessä Adolf Holmgrenin kanssa Mäntsälässä sijainneen Andersbergin polttimon sen omistajalta Hugo von Qwantenilta. Kyseisenä vuonna viinaa valmistui Mäntsälässä noin 146.000 litraa ja vuonna 1876 noin 104.000 litraa. Mäntsälän tehdas myytiin pois jo kesällä 1877 kauppias Wilhelm Steniukselle.
Tulipalo tuhosi kammion tehtaan joulukuussa 1877, mutta vakuutettuna se rakennettiin nopeasti kuntoon.
Yhtiöllä oli myös alkoholin maahantuontia, joista viinien myyntipiste sijaitsi unioninkatu 25:ssä. Tämä liike siirrettiin syksyllä 1878 osoitteeseen kaivokatu 7, jonne rakennettiin lisäksi yhtiön nimellä toimiva ravintola Viinikellari.
Perustaja Sigfrid Edvard kuoli maaliskuussa 1880 ja koko laitos asetettiin myytäväksi. Osakeyhtiö myös lakkautettiin. Maexmontanin toiminta siirtyi tämän jälkeen kaivokadulle.
Kammion polttimon uudeksi omistajaksi tuli Nikolai Wavulin, joka jatkoi sen toimintaa.
Maexmontans Spritfabrik Aktiebolag
Kaivokatu 7
1880-1893
Maexmontanin viinatehtailu jatkui kaivokadulla kammion polttimon myynnin jälkeen. Toiminnan aloitus oli nopeaa, sillä kuolleen S. E. Maexmontanin privilegio siirtyi elokuussa 1880 leski Johanna Charlotta Maexmontanille ja kaivokadulla oli ennestään mainittu viinikellari ja ulosmyyntipiste sekä varasto. Osa tiloista muutettiin tislaustarpeita varten ja aloitettiin maustettujen viinojen kuten punssin valmistus. Alussa nimenä oli C. J. Maexmontans Spritfabrik, kunnes yhtiö rekisteröitiin osakeyhtiöksi 15.12.1883. Samalla privilegio siirrettiin osakeyhtiölle.
Johanna Charlotta avioitui vuonna 1889 saksalaissyntyisen makkaratehtailija Louis August Christian Kniefin kanssa, jonka aikana hän osti vuonna 1892 Helsingin Seurahuoneen. Seurahuone sijaitsi tuohon aikaan osoitteessa pohjoisesplanadi 11. Samalla (viimeistään silloin) rouva Knief ja luovutti viinatehtaan hoidon muiden käsiin.
Punssivalikoima oli nimistä päätellen suhteelisen suuri.
Kaivokatu 7 on talorivin viimeinen, jonka takana häämöttää vanha rautatieasema.
(Kuva: Eric Sundström 1914, HKM, väri: Juha Tarvainen)
Tehtaan sijainti kartalla.
Maexmontans Sprit Aktiebolag
Siltavuorenranta 18
1893-1918
Vuoden 1893 keväällä ja kesällä tehdas siirrettiin kaivokadulta pitkänsillan viereen osoitteeseen siltavuorenranta 18. Kun laitos oli siirretty, sen omistajat (mukaan lukien rouva Knief) myivät sen 1.7.1893 tislaaja Ernst Nybergille sillä ehdolla, että hän jatkaa tehtailua vanhalla nimellä. Jatkossa työnjako oli teollisuushallituksen asiakirjoista päätellen se, että osakeyhtiö tislasi raakaviinan sopivaksi ja Nyberg sekoitteli ja valmisti juomat ja pullotti ne. Nyberg hoiti myös jälleenmyyntipisteet, joita oli tässä vaiheessa kolme; kaivokatu 7, kauppatori 2 ja unioninkatu 21.
Nyberg perusti vuonna 1897 Gustaf Weckströmin kanssa toiminnalleen täysin oman yhtiön J. C. Maexmontan, Ernst Nyberg & Co.
Tehtaan leima.
Tehtaan sijainti Helsingin kaupunkikartassa. Kartta vuodelta 1917.
Työntekijöiden määrä jakautui keskimäärin niin, että tislaamossa työskenteli 3-4 ja Nybergin alaisuudessa 10-11 työntekijää. Osakeyhtiön puolella isännöitsijänä toimi Gustaf Westling.
Punssia ja muita juomia valmistettiin myös eri kauppiaille, jotka pullottivat ne itse. Tislaamon tuotannossa oli myös denaturoitu viina, jota toimitettiin eri asiakkaille teknisiin tarkoituksiin. Vuonna 1896 tislaamosta valmistui noin 123.000 litraa viinaa, josta Nyberg valmisti mm. punssia, konjakkia ja muuta viinaa yhteensä 90.000 litraa.
Vuonna 1902 rouva Knief myi omistamansa seurahuoneen Helsingin kaupungille. Hän kuoli vuonna 1903.
Vuosien mittaan toiminta hankaloitui monista syistä, joita olivat mm. raittiusharrastajien saamat rajoitukset ja mm. ensimmäinen maailmansota. Oli myös useita tapauksia, joissa ongelman aiheuttaja ei tullut tehtaan ulkopuolelta. Vuonna 1913 Helsingin kaupungin tutkimuslaboratoriossa tehtiin tutkimus eri viinalajien osalta, sillä oli ilmennyt ristiriitaa pullojen sisällön ja etikettien välillä. Maexmontanin tehtaalle (eli Nybergille) luettiin syytteitä mm. tervaväriaineen ja esanssien käytöstä. Tervaväriaineella oli jokin esteettinen vaikutus saada tavara aidomman näköiseksi. Esanssien käyttö ei ollut täysin kiellettyä, mutta pelkästään sitä käyttämällä ei sääntöjen mukaan saanut myydä viinaa esimerkiksi punssina tai rommina.
Tehtaan kiinteistö 1890-luvulla.
Tehdas tuhoutui sisällisodassa 12.4.1918 ja toiminta päättyi.
Kirjoittanut
Antti Räty
Lähteet
Tuominen Uuno: Suomen alkoholipolitiikka I 1866-1886, Helsinki 1950
Tuominen Uuno: Suomen alkoholipolitiikka II 1866-1886, Helsinki 1979
Teollisuushallituksen arkisto
Sanomalehtiarkisto
Kaivokadun kuva: Eric Sundström 1914, HKM, väri: Juha Tarvainen
Siltavuorenranta kuva: 1890 Daniel Nyblin, HKM
(osa isommasta kuvasta)
