HOME WHAT´S NEW GUESTBOOK COLLECTORS LINKS CONTACT

 Suomen porsliinikorkit
Porcelain Caps from Finland

 


 

sivu 1 (Alaveteli-Helsinki)
sivu 2 (Helsinki-Lauttakylä)
sivu 3 (Lohja-Tampere)
sivu 4 (Tampere-Ähtäri)
tuntemattomia

Tiedoksi

Porsliinikorkit eli patenttikorkit ovat olleet käytössä suomessa melko tarkkaan 1900-luvun alusta lähtien. Viimeisimpiä käyttäjiä olivat Pyynikki ja Elanto 1960-luvulla. Mitään virallista tietoa vanhimmista korkeista ei ole olemassa vaan määrittely perustuu löytyneisiin korkkeihin ja niissä esiintyvien tehtaiden lopetus- tai nimenmuutos ajankohtiin. On olemassa korkkeja, joissa esiintyvä tehdas on lopettanut toimintansa jo vuonna 1910. Voi kuitenkin olettaa, ettei tehdas painattanut korkkeja omalla nimellään enää viimeisinä vuosinaan vaan ovat huomattavasti vanhempia, ehkäpä jopa 1800-luvun puolelta.

Luettelossa esiintyvät tehtaiden nimet ja vuosiluvut on saatu lukuisista lähteistä. Tehtaiden nimiä tai yleensä mitään muutakaan tietoa on joskus erittäin työlästä etsiä. Osa luettelossa esiintyvistä tehtaiden nimistä on virallisia ja rekisteröityjä, mutta on myös nimiä joita tehtaat käyttivät julkisissa mainoksissaan. Tietystikään kaikkia tehtaita ei ole rekisteröity ja nimien ulkoasut vaihtelee huomattavasti. Muutamien tehtaiden olemassaolosta ei ole muuta konkreettista tietoa kuin luettelossa esiintyvä korkki.
Mikäli tehdas ilmoittaa itsestään etiketeissä ja mainoksissa vain ruotsinkielisen version on se ns. virallinen nimi. Muutoin ruotsalainen nimen vastine on suluissa. Ruotsalaista nimeä ei ole myöskään laitettu, jos sitä ei esiinny tehtaan omassa mainonnassa tai etiketeissä.

Ainakin 1920 ja 30-luvuilla monissa tehtaissa oli ns. "pullopoika" jonka tehtävänä oli tarkistaa pullot ja korjata korkit. Mikäli korkissa esiintyvä nimi oli toisen yrityksen, se vaihdettiin omaan. Myös pulloissa saattoi olla kohokirjaimin tehtaan nimiä, myös ne vaihdettiin. On epäselvää mitä vaihdetuille korkeille ja pulloille loppujen lopuksi tehtiin. Tuhottiinko surutta?

Patenttikorkilla varustetuttuja pulloja käytettiin yleisesti kaikenlaisen nesteen varastointiin myös kotona. Näin ollen korkkeja vaihdeltiin myös siellä. Siellä taas ei ollut väliä mitä korkissa tai pullossa luki, kunhan se oli ehjä. Eli kotona tapahtuvien korkkien korjauksien jälkeen pullot ja korkit olivat mahdollisesti eri tehtaan merkinnöillä. Jos sinulla on pullo, jossa on eri tehtaan nimi korkissa ja pullon kyljessä on se jonkun kotona vaihtama.

Suuri osa suomessa valmistetuista ja myytävistä vesistä ja tulivat pääsääntöisesti kolmelta taholta; apteekeilta, osuusliikkeiltä ja vesitehtailta. Näiden lisäksi kalja-, mallas- ja oluttehtaat valmistivat vesiä muiden virvoitusjuomien lisäksi. Posliinikorkkeja käytettiin nimenomaan kivennäisvesi-, virvoitusjuoma- ja kaljapulloissa.
Jos sinulla on suomalainen ruskea tai vihreä pullo, jossa on posliinikorkki, on siinä myyty virvoitusjuomaa tai kaljaa eli mietoa mallasjuomaa ei varsinaista olutta.

Patenttikorkkeja ja mekanismeja tehtaille toimitti 1920-luvulla ainakin Oy Mineral. Patenttikorkit olivat kuitenkin uusiokäytön kannalta vaikeita puhdistaa. Korkin porsliiniosa, tiiviste tai mekanismi saattoi hajota ja se tuli valmistajille kalliiksi. Markkinoilla oli 1930-luvulla monia uusia menetelmiä sulkea pullo tiiviisti. Yksi uusi keksintö oli "C-kapseli" jota valmisti Oy Åberg & Ahlblad Ab Helsingissä. Myös kruunukorkkien myötä patenttikokkeja käytettiin aina vähemmän ja vähemmän. Ennen kruunu-korkkeihin siirtymistä useat valmistajat sulkivat pullonsa repäistävillä alumiinisella korkeilla.
Mainttakoon, että ensimmäisiä kruunukorkkikokeiluja tehtiin Suomessa jo 30-luvun lopussa. Näistä kuitenkin luovuttiin sillä Alkon ym. yhteisellä päätöksellä ja päädyttiin ensin toisiin korkkityyppeihin. Lopulta 60-luvulla osa oluttehtaista siirtyi kruunukorkkeihin lopullisesti. Ensimmäisetn joukossa oli Porin Oluttehdas. Auran Panimolta sai 70-luvun alussa valita ostiko oluen kruunukorkilla vai sivuun vedettävällä alumiini korkilla.

Patenttimekanismilla varustetut pullot olivat aikoinaan palautusarvoltaan huomattavasti parempia kuin normaalit pullot. Maaliskuussa 1942 patenttikorkillisesta pullosta maksettiin palautettaessa 4:75 Mk kun normaalista pullosta sai vain 2:75 Mk.

Tämä luettelo patenttikorkeista ei kuitenkaan ole täydellinen, mutta antaa jonkinlaisen kuvan niistä. Ajanmukaisesti korkeissa ei mainostettu juomaa, jota pullossa oli, vaan tehdasta joka sen teki. Myöhemmin kruunukorkeissa asiahan oli lähes toisinpäin.

Luettelossa esiintyvien osuuskuntien ja -kappojen jälkeen esiintyvät lyhenteet:
i.l.
= tulee sanoista ilman lisämaksuvelvollisuutta. Tarkoittaa, että osuuskunnan jäsen ei ole rahallisessa vastuussa osuuskunnan toiminnasta.
r.l. = tulee sanoista rajoitettu lisämaksuvelvollisuus. Tarkoittaa, että osuuskunnan jäsen on rajoitetusti vastuussa osuuskunnan toiminnasta.

 



kuva: Orimattilan pullomuseo, Panu Hakama

 

Mikäli sinulla on tarkempia tietoja korkeista tai tehtaista, olen niistä ilman muuta kiinnostunut. Tai jos sinulla on korkkeja, joita ei tästä luettelossa ole, olen kiinnostunut saamaan niistä kuvan. Skannerilla otettaessa käytä 300dpi.jpg formaattia.

Ohje digikameralle (tämä pätee liki jokaiseen digikameraan):
Löydät kamerasta erillisen tarkennustavan näppäimen (fokus mode -näppäin), jota painamalla kerran, kaksi tai kolme, kamerasta riippuen, tulee jossain vaiheessa ruutuun "kukan kuva" (=macro mode) tai "kukan kuva + S-kirjain" yhdistelmä (=super-macro mode).
Juuri tätä "kukan kuva + S-kirjain" yhdistelmää käytetään kun otat kuvaa 6-20 cm päästä kohteesta, eli esim. juuri posliinikorkista.
Ota kuva valoisassa huoneessa tai varjossa ulkona. Laita pullo makaamaan ja aseta kamera n. 10cm päähän korkista samalle tasolle ja tarkista, että korkki mahtuu kuvaan kokonaan. Muista avata patenttikorkki mekanismi ennen kuvausta.

 

Tervesin
Antti Räty

antttir(a)email.com