BeerFinland.com

Kieltolain päättyminen ja II-oluen valmistus

30. tammikuuta 1932 eduskunta hyväksyi uuden väkijuomalain, jonka tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud vahvisti 9. helmikuuta. Lisäksi presidentti määräsi, että laki tulisi voimaan 5. huhtikuuta.
Näin kuopattiin kieltolaki ja uusi väkijuomalaki (alkoholilaki) astui voimaan. Samaan alkoholilakiin sisältyi myös mallasjuomalaki.

Uuden lain mukaisesti alkoholin valmistus, maahantuonti ja jakelu hoidettiin Oy Alkoholiliike Ab:n luvalla ja kautta ja joka vastasi myös lupa-asioista kaikkine päätöksineen. Yksi poikkeus oli kuitenkin mallasjuomalaki, nimittäin panimoiden valvonta määrättiin sosiaali- ja terveysministeriön (STM) erityisesti tätä varten perustetun alkoholiosaston hoidettavaksi.
Jo vuoden 1931 lopulla ryhdyttiin STM:n toimesta keräämään niiden panimoiden tietoja, jotka voisivat mahdollisen kieltolain kumoamisen jälkeen saada luvan valmistaa vahvempia oluita. Listaus perustui silloisten ns. kaljatehtaiden maltaista pidettyihin kulutus- ja veroluetteloihin sekä tietysti niihin panimoihin, jotka jo ennen kieltolain voimaantuloa olivat toimineet varsinaisina panimoina. Tässä vaiheessa listalla oli noin 100 tehdasta, joista suuri osa pelkästään verotonta mallasjuomaa valmistavia kaljatehtaita.

Oy Alkoholiliike Ab:n hyväksyntää ja lupaa valmistukseen ei helpolla saanut ja tästä johtuen useista pienemmistä panimoista pyydettiin ennen luvan myöntämistä erityinen valvojan lausunto silloisten käytössä olleiden laitteiden sopivuudesta sekä muita tietoja. Seula oli tarkka ja lista tehtaista puolittui nopeasti. Hylkäykset perustuivat osin myös maantieteellisiin seikkoihin, joten paikkakunnan asukasmäärän tai oluen suunnitellun myyntialueen piti pysyä tietyissä rajoissa panimon tuotannon litramäärien kanssa. Maantieteelliset myyntialueet, erityisesti maaseudulla, määriteltiin viranomaisten toimesta uudestaan, jos asiassa ei päästy yksimielisyyteen. Viranomaisen puolelta katsottuna ei siis ollut olennaista kenen valmistamaa olut oli, vaan että sitä sai tasaisesti tietyltä alueelta. Tästä seurasi maaseudulla mm. se, että kahden eri tehtaan olutta ei saanut samasta ravintolasta. Eli ravintolan myyntilupa kattoi vain yhden tehtaan tuotteet.
Joka tapauksessa näiden tarkkojen lupa ym. asioiden seurauksena heikkolaatuiset tai muuten vaan sopimattomat panimoehdokkaat tippuivat pois listalta. Laatu oli ennen kaikkea tärkeä kriteeri, jos havitteli vahvempien oluiden markkinoille.

Mainittakoon, että I veroluokan olut ei alhaisen alkoholipitoisuutensa takia sisältynyt uuden mallasjuomalain erityistarkkailun alaiseen piiriin, vaikka olikin osana uutta mallasjuomalakia. I-oluelle ei tarvinnut myöskään hakea erillistä myyntilupaa. Tätä mietoa mallasjuomaa oli itseasiassa lupa valmistaa koko kieltolain, sillä poikkeuksella, että korkein alkoholipitoisuus nousi 2,0:sta 2,25 painoprosenttiin 1.5.1931.

Keväällä 1932, yllämainitun presidentin vahvistuksen jälkeen, Oy Alkoholiliike Ab myönsi luvat yhteensä 44 panimolle valmistaa vahvempaa mallasjuomaa. Tämä vahvempi mallasjuoma oli II veroluokan olutta. II-olut oli vahvuudeltaan 2,25 - 3,2 painoprosenttia (2,8 - 4,0 tilavuusprosenttia) ja sitä kutsuttiin veroluokkansa vuoksi tuolloin keskiolueksi.

Varsinaisia allekirjoitettuja II veroluokan oluen myyntilupia ryhdyttiin myöntämään Oy Alkoholiliike Ab:n hallintoneuvoston toimesta 15.3.1932 alkaen. Luvan saivat välittömästi yli puolet panimoista (27 kpl). Loput saivat luvat seuraavina päivinä tai valvojan tarkastuksen jälkeen, mutta kuitenkin 12.4. mennessä. Näin ollen valmistettava II-olut ehti toivon mukaan valmistua myyntikuntoon 1.5. tapahtuvaan myynnin vapauttamiseen. Tähän tärkeään päivämäärään mennessä ei kuitenkaan kaikkien panimoiden osalta ehditty vaan ensituotteet valmistuivat myyntikuntoon vasta kesäkuussa. Oy Alkoholiliike Ab myös määritteli kuinka paljon mikäkin panimo sai II-olutta valmistaa. Esimerkiksi Savonlinnan Oluttehdas Oy sai luvan valmistaa 9.600 hl II-olutta ja Oy Pyynikki Ab 80.000 hl jne.
Kaikkien panimoiden II-oluen valmistus- ja myyntiluvat päättyivät vuoden 1932 viimeinen päivä, joten jos halusi jatkaa II-oluen valmistusta, oli haettava luvalle jatkoa.

Alla lista niistä 44 panimoista, jotka Oy Alkoholiliike Ab hyväksyi ja jotka saivat luvan valmistaa ja myydä II veroluokan olutta. Panimon nimi on kirjoitettu siinä muodossa, kun se lupapaperissa on mainittu.

Panimo Oy E. Bask
Ab Aug. Tillanders Mineralvattenfabrik Oy
Ab Hugo Bastmans Ångbryggeri
Ab P. Sinebrychoff
A. Kiutun Panimo
Edv. Kauppinen
Oluttehdas Oiva Osakeyhtiö
Osuuskauppa Mäki-Matti r.l.
Keravan Panimo Oy
Gamlakarleby Bryggeri - Kokkolan Panimo, Skade & Heining
Kymin Osake-Panimo
Kotkan Höyrypanimo Oy
Kotkan Uusi Panimo
Oy Gust. Ranin
Oy Mallasjuoma
Oy Lappeenranta ja Lauritsala
Loimaan Panimo Oy
Lovisa Bryggeri & Läskdrycksfabrik, Heinrich Lehmann
Ålands Bryggeri Ab
Mallas- ja Virvokejuomatehdas
Mikkelin Polttimo- ja Oluttehdas Oy
Oulun Osuuskaupan Panimo
Oy Toppilan Mallasjuomatehdas Ab
C. J. Hallbergs Bryggeri
Porin Oluttehdas Oy
Borgå Bryggeri Ab
Raahen Höyrypanimo ja Vesitehdas
Rauman Oluttehdas - Raumo Ölbryggeri, Gerda Mandorf
Rauman Mallasjuoma Oy
Riihimäen Elantola Oy
Salon Panimo Oy
Savonlinnan Oluttehdas Oy
Joh. Wallenius
Osuusliike Itä-Karjala r.l.
Ab Hultmans Bryggerier
Oy Pyynikki Ab
Tornion Portteri- ja Oluttehdas Oy
Aura Bryggeri Ab i Åbo
Emil Ström & Co.
Nystads Bryggeri - Uudenkaupungin Panimo
Panimo Oy Bock Bryggeri Ab
Kalja- ja Mallastehdas Oy
F. Sergejeffin Oluttehdas Oy
Yhdysoluttehdas Oy

Vuosina 1933 - 1940 II-olutta valmistaneet tehtaat:

Vuonna 1933
Oy Toppilan Mallasjuomatehdas Ab
Emil Ström & Co.
Rauman Oluttehdas - Raumo Ölbryggeri, Gerda Mandorf
Panimo Oy Bock Bryggeri Ab

Vuonna 1934
Ab P. Sinebrychoff
Oy Mallasjuoma
F. Sergejeffin Oluttehdas Oy

Vuonna 1935
Panimo Oy E. Bask
Ab P. Sinebrychoff
Salon Panimo Oy
Panimo Oy Bock Bryggeri Ab

Vuonna 1936
Ab P. Sinebrychoff
Riihimäen Panimo Oy

Vuonna 1937
Ei valmistusta

Vuonna 1938
Ei valmistusta

Vuonna 1939
Oy Mallasjuoma

Vuonna 1940
Oy Mallasjuoma

Viimeiset II-oluet valmisti Oy Mallasjuoma Lahdessa vuonna 1940, jolloin valmistui yhteensä 54.700 litraa tätä aikansa "keskiolutta". Tämän jälkeen ei II-olutta valmistanut yksikään panimo vuoden 1994 loppuun mennessä, jolloin veroluokat poistettiin.

Lähteet:
STM alkoholiosaton arkisto: alkoholin valmistuksen arkisto, alkoholin valmistuksen tarkastuksen arkisto, mallasjuomatehtaat, panimot, luvat, tuotantotiedot.
Jalmari Niemi: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, 1952.
Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Suomalaisen panimo- ja virvoitusjuomateollisuuden vuosisata, 2002.